keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Hiljaisuutta, uuttavuotta ja uusi nimi

Olen ollut lomalla, loman jälkeen eli tänään on tosin sellainen olo että pitäisi päästä nukkumaan. Liian paljon, liian sekavaa taas kaikki ihmissuhteisiin liittyvät asiat ja siihen kun liitetään perhejoulut yms niin olo voisi rehellisesti kerrottuna olla rentoutuneempikin.

Voimakas kutina on että lähiviikkoina tapahtuu jotain ko rintamalla mutta koputetaan nyt puuta ettei ainakaan mitään kovin negatiivista yllättävää.

Joulu meni muuten kyllä mukavasti ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta negatiivisuudesta (kerron tuonnempana) huolimatta minulla on tulevsta alkuvuodesta ehkä yltiöpositiivinen olo.

Yritänkö nyt vihjailla jotain, hmm ehkä..

Kuten jopa likinäköisimmätkin huomaavat, vaihdoin myös blogin nimeä, ei ei siksi etteikö oma kulta/rakkaus&jne olisi edelleen se juttu ja vastaisuudessakin blogin pääaihe vaan niin, tuntuu että tuo nykyinen nimi kuvastaa omaa nykyhetkeäni ehkä paremmin. Ehkäpä jokupäivä saan muuttaa nimeksi: Satu rakkaudesta.


sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Kun setä lampun vaihtoi

Tiedättekö mistä minä en tälläkertaa pidä (muusta kuin maitoon tehdystä kesäkeitosta tai oikeastaan mistään maitoon tehdystä keitosta) no siitä kuinka jotkut ihmiset puhuvat toisia ihmisiä alas, vähätellen, alentaen.

Erityisen ikävää ja samalla ainoa jolloin se voi edes teoriassa onnistua on jos sen tekee vastakkaisen sukupuolen edustaja josta itse on kiinnostunut.
Oikeastihan sellaista ei pitäisi katsoa hetkeäkään mutta jos itse on positiivisella ja hyvää tahtovalla asenteella siinä voi mennä hetki ennen kuin edes tajuaa että mitäs %%%%%%%.

Minä en ihan edes täysin sisäistänyt ko asiaa kun eräs erittäin mukava ex tapailu ihminen sitä minulle aikoinaan selitti(siis kertoi että oli eronnut viimeisimmästä suhteestaan ko käytöksen takia) mutta sitten sain myöhemmin kokea sen omakohtaisesti toisen ihmisen taholta ja siinä missä random ihmisille/uusille tuttavuuksille/jnejne ko asenteeseen reagoi samantien tuhahdellen, meni tuossa tapauksessa siihen hieman aikaa.

torstai 24. joulukuuta 2009

Hyvää joulua

Eipä kummempaa kerrottavaa. Eräs, kyllä se sama tyttö on sattuneista syistä ollut mielessä taas vaihteeksi ja hieman harkitsen haluaisinko raadin eli teidän mielipiteenne asiaan. Ai mihin asiaan, no puhutaan siitä sitten joulun pyhien jälkeen jos vielä aihetta on. Kummallista, kummallista käytöstä kertakaikkisesti kylläkin. (ko ihminen soutaa ja huopaa ja minä katson vierestä että jaahas, mitäs tälläkertaa)

Jokatapauksessa, oikein hyvää ja antoisaa joulua kaikille tasapuolisesti!!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Oliver sydän lumisade / Oliver sydän nykytekniikka

Tulkoon ja tupruttakoon taivaan täydeltä, on niiiin paljon kauniimpaa, niin valoisaa ja erityisesti niin siistiä hmmm olla sisällä tai autossa. Sivistys on väärä sana, kehitys myös mutta siis sellainen hmm no varsinkin eilen kun ajoi moottoritietä ja lunta tuli kuin saavista niin oli niin huippua säätää lämppäri 28c asteeseen ja laittaa stereoita kovemmalle.

Kun lähdin käymään ulkona niin jätin kaikki valot ja stereot päälle vain ihan siksi että on niin kiva tunnelma tulla kauheasta ilmasta sisälle kun kaikki nykytekniikka näyttää sen parhaat puolet/miksi ne on kehitetty.

Sama tunnelma on jos on myöhään syksyllä mökillä ja on järvellä kun on tullut jo säkkipimeää ja menee takaisin mökille ja sauna on lämmin, musiikki pauhaa ja lämpötuulettimet puhaltaa.

Päivän videona rokkia (ai taas vai, joo taas :)

lauantai 19. joulukuuta 2009

Minä haluaisin kissan ja tänään ulos

Siis eläin sellaisen, tai oikeammin haluaisin kaksi. Olen siis asunut puolet elämästäni kissojen kanssa ja minä pidän niistä ihan tosi paljon. Ongelmia on vain muutama, a olen niille vähän allerginen (tai ainakin olin kun viimeksi kävin testeissä, se ei toki estänyt ettenkö senkin jälkeen olisi elänyt niiden seurana vuosikausia) ja b elämäntilanteeni eli mm matkustelu ja se että asuu yksin.

Nämä käytännön syyt eivät kuitenkaan estä minua haluamasta kissaa, tulen niiden kanssa niiiin hyvin toimeen, myös niiden joista niiden omistaja varoittelee niin pah, minä olen niidenkin kanssa kaveri.
Ko juttu johtunee siitä että olen asunut hankalaluonteisten kissojen kanssa ja oppinut ymmärtämään niitä.

Ei minulla toki ole mitään koiriakaan vastaan ja en näkisi mahdottomana että jos joskus olisi pysyvä elämäntilanne (perhe jne) etteikö minulla olisi koiria mutta olen kyllä huomattavasti selvemmin kissa kuin koira ihminen.

Höpötin joskus aiemmin kategorisoinnista ja vaikka sitä sinäänsä vastustankin niin minusta kissa vs koira ihmisissä on usein selkeähkö ero ihmistyyppeinä. Vähän samoin kun usein on ero miehissä jotka joko katsovat ensin vs miehiin jotka katsovat jälkeen kuin joku tyttö kävelee ohi.
En paljasta kumpaan kategoriaan itse kuulun.

Mitäköhän se Oliver taas sekoilee, hmm niin, en tiedä, lauantai ja loma alkanut.
Ajattelin että jos tänään menisi käymään vaihteeksi ulkona ystävien kanssa, ei vain huvita oikein mikään paikka erityisesti. Suosituksia otetaan vastaan (alueena pk seutu)

Edit: Päivän video vaihdettu paremmin la iltaan sopivaksi.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Voimakkaan tahdon ja egon omaavat naisetko kylmiä?

Rupesin miettimään sitä jonkin aikaa sitten tullutta kommenttia jossa kysyttiin ihastunko kenties tiedostamatta vääriin tyttöihin, hmm siis niin, ei ole oikeastaan koskaan tullut mieleen. Tai siis joo olenhan minä miettinyt mikä ihmisissä minua viehättää ja jos noita ihmisiä yhdistää joku sellainen joka samalla tekee heidän empatiakyvystä rajoittunutta vastakkaisesta toiveestani huolimatta.

Jos nyt katson tätä kovin tosissaan tekemääni listaa ihannekumppanista jonka listasin aiemmin postien yhteyteen: alkaen tästä postista - loppuen tähän postiin

Niin oikeastaan ainoa asia joka itsellä pistää silmään on että juu minä ihastun ihmisiin joilla on ainakin jonkinverran itsevarmuutta, ihmistä joka tarjoaisi minulle vastavoiman, joka osaa sanoa myös vastaan jnejne. Mutta myös ihmiseen jossa on kiltteyttä ja empatiakykyä.

Minusta nuo eivät ole toisiaan poissulkevia toiveita, ei oman tahdon ja omilla aivoillaan ajattelevan ihmisen täydy olla empatiakyvytön, ilkeä, ymsyms. Todennäköisesti hän ehkä osaisi olla ainakin ilkeä jos niin haluaisi mutta ei ole koska hänellä on omatunto.

Monien tuntuu olevan vaikea käsittää sitä mitä eroa on olla kiltti koska tahtoo olla kiltti ja tietää että se on oikein ja omaa omantunnon jonka vuoksi toisenlaisesta käytöksestä tulisi paha olo myös itselle kuin se että on kiltti koska ei osaa tai kykene muuhun.

Empatiakyvyttömyys on toinen asia siis sikäli että en oikein tiedä miten sitä voisi edes ilman ammattiapua kehittää jos sitä ei lainkaan luonnostaan ole mutta kiltteyttä ja ystävällisyys on minusta loppujen lopuksi valintoja joita jokainen tekee tai on tekemättä.

Toisaalta ko ominaisuudet ehkä kuitenkin menevät usein käsikädessä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Joulukirje

Sinä et tullut viimejouluksi, sinä et ole tullut vielä täksikään jouluksi. Tuletkohan ensijouluksikaan vai tuletkohan koskaan. Miksi en voi tyytyä johonkin ihmiseen joka on sopiva paperilla vaikka ei minua ymmärräkkään ja jonka kanssa en yhteenkuuluvuutta koekkaan. Miksi olen jääräpää, miksi haaveilen sinusta, miksi.

Maailman suurin virtuaalihalaus sinulle rakkaimpani, missä ikänä oletkaan.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Minä tarvitsen nyt uuden tytön

Ei tästä oikeasti mitään muuten tule, tai siis niin, lienee ilmiselvää jo blogin nimenkin perusteella mutta siis :)

Edit: tästä tule yhtään mitään, olen nyt muokannut tätä postia noin 100kertaa ja en vain ole tyytyväinen.. joskus pitää hyväksyä kirjalllisen ilmaisukykynsä vajavaisuus, antaa olla ja painaa deleteä. Poistin aiemman postin jossa kerroin kuinka olin tavannut taas jonnan (uusille lukijoille tiedoksi, tytön jota tapailin aiemmin syksyllä). Mitään suurta paljastusta ko posti ei sisältänyt joten se sai delete napista. Jos muistini ei petä niin ensimmäinen kerta blogin historiassa kun poistan kirjoituksen sen julkaisun jälkeen (tai siis poistinhan joo silloin aiemmin mutta palautin ne myöhemmin) mutta tässä ei nyt ole kyse sensuurista vaan yksinkertaisesti huonosta, sekavasta ja ei olennaisesta kirjoituksesta.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Iloinen työttömyys

Siitä on hmmm 7 vai 8 vuotta kun viimeksi olin työttömänä (ilman että olisin opiskellut myöskään siis) ja nyt olen siis tammikuussa jäämässä ja arvatkaa mitä, minä:

  • siitä huolimatta että olen omalla alallani ja pidän siitä.
  • Siitä huolimatta että olen kunnianhimoinen urani suhteen
  • siitä huolimatta että minua pitäisi stressata
  • siitä huolimatta minä odotan sitä kuin kuuta nousevaa.

  • sitä että edes hetken en polta kynttilää molemmista päistä kuten viimeisen vuoden
  • sitä että en kiroile aamulla herätessäni kuten viimeiset 6kk
  • sitä että voin nukkua kunnolla
  • sitä että minulla on aikaa tehdä itselleni terveellistä ruokaa
  • sitä että voin kirjoittaa, soittaa, lukea, käydä kuntosalilla, juoda muutamana keskiviikkona kännit, mennä mökille saunomaan keskellä viikkoa,


  • Minä odotan tuota kuin hullu puuroa.

    Tiedän että minun pitäisi etsiä tälläkin hetkellä uutta työtä hikihatussa mutta ei, minä haluan viettää 2kuukautta, kaksi pientä kuukautta tehden em asioita. Sen jälkeen toki haluan taas takaisin oravanpyörään mutta 2 tai 3 kuukautta, I am singing in the rain, just singing in the rain, what a glorious day

    Eri kappale mutta herra Sinatraa jokatapauksessa

    lauantai 5. joulukuuta 2009

    Koska kukaan muu

    Ei lähetä minulle näitä listoja niin vähän sama kuin sen kuuluisan kissan hännän kanssa eli itse on tehtävä :)

    H: Mitä sinä ajattelet nyt?
    O: No tätä listaa tietysti

    H: Iloinen lapsuusmuistosi?
    O: Äiti vetämässä pulkassa päivähoitoon (juu lapsena oli paljon lunta) ja pullantuoksu mummolan ovella

    H: Vituttaako sinua tällähetkellä?
    O: Hieman

    H: Mikä?
    O: No se kun olisi miljoona oikeasti tärkeää asiaa ja en saa aikaiseksi

    H: Pelkäätkö tällähetkellä jotain?
    O: En ole kauhuissani mutta huolissani monestakin asiasta

    H: Miksi et ole löytänyt nyt omaa kultaa?
    O:En tiedä

    H: Aiotko löytää hänet piakkoin?
    O: Aion ja aion olla avoimempi eri mahdollisuuksille ja antaa ihmisille useammin mahdollisuuden vaikka sitten menisikin saveen

    H: Oletko tällähetkellä vihainen jollekulle?
    O: No en voi sanoa

    H: Oletko rakastunut tällähetkellä?
    O: En, tyhmä kysymys

    H: Meinaatko hilppasta viikonloppuna kännit?
    O: En

    H: Mitä tarvitsisit tällähetkellä eniten?
    O: Jos rakkautta ja uutta duunia ei lasketa niin energiaa

    H: Oletko masentunut?
    O: En usko mutta lähinnä henkisesti tällähetkellä kovin väsynyt

    H: Mikä auttaisi?
    O: Muutama onnenpotku ja ehkäpä peuhaaminen

    H: Miten peuhaaminen voisi muka auttaa?
    O: Oikean ihmisen kanssa se auttaa kaikkeen muuhun paitsi hinkuyskään (minulla ei ole tosin koskaan ollut hinkuyskää joten saattaa auttaa siihenkin)

    H: Onko sinulla nälkä?
    O: Ei

    H: Mitä söit viimeksi?
    O: Eilen itse tekemääni papurisottoa ja äsken aamiaiseksi kaurapuuroa

    H: Mitä aiot syödä seuraavaksi?
    O: Monivitamiinipillerin ja lounaaksi omeletin johon tulee aurinkokuivattuja tomaatteja ja paprikaa ja punasipulia

    H: Pidätkö sinä muka kananmunista?
    O: En uskonut sitä itsekkään mutta viimeviikonloppuna tein elämäni ensimmäistä kertaa omeletin.

    H: Oletko varma ettet sittenkin hilppaisisi itseäsi humalaan tänään?
    O: Olen, ei huvita ja pitää päivittää cvtä yms

    H: Mitä toivot joulupukilta?
    O: Jos omaa kultaa, läheisten hyvinvointia, uutta duunia yms ei lasketa niin siinä
    tapauksessa olisin iloinen kaikesta joka annetaan minulle ajatuksella /minua on kuunneltu. En kuitenkaan tarvitse mitään.

    H: Koska näit viimeksi painajaisia?
    O: Viikko sitten, menin hissillä ylimpään kerrokseen mutta en päässyt sieltä enää alas, nappi puuttui ja portaita ei ollut ja jostain syystä minun olisi ollut pakko päästä alas.

    H: Koska näit viimeksi kivaa unta?
    O: Myös noin viikko sitten, klassinen seksifantasia uni (joka ei edes ole irl fantasiani mutta menihän tuo)

    H: Mikä sinua naisissa/tytöissä suututtaa/epäilyttää?
    O: Yleisenä asiana epäluotettavuus

    H: Eivätkö miehet ole epäluotettavia?
    O: Ystäväni eivät ole ja muista en välitä, ensimmäinen osuus pätee tietysti myös tyttöpuolisiin ystäviin

    H: Mikä sinua ärsyttää facebookissa?
    O: Ihmisten tarve levittää omaa poliittista kantaansa

    H: Miksi se ärsyttää?
    O: Koska saatan olla voimakkaastikkin eri mieltä mutta ko foorumi ei ole sopiva erimielisyyksien ilmaisuun

    H: Tee vai kahvi?
    O: Kahvi ja kesällä jäätee

    H: Minkälaisen kuvan sinusta saa tämän blogin välityksellä?
    O: Toivottavasti mahd totuudenmukaisen.

    H: Mitä aiot antaa muille joululahjaksi?
    O: En tiedä vielä, en osta kovin paljon lahjoja jouluksi. Noin 5 ns pakollista ja muut sen mukaan mitä tulee vastaan. Jälkimmäiset ovat kivempia hankkia.

    H: Vietätkö joulua?
    O: Vietän

    H: Miksi?
    O: Pidän sekä jouluaatosta että päivästä. En niinkään etukäteistoiminnasta mutta noilla päivillä on minulle sekä perheen että ystävien tapaamiselle hyvin suuri merkitys josta en hevin luovu.

    H: Häiritseekö sinua jos muut eivät vietä joulua?
    O: Ei tietenkään mutta koska itse olen löytänyt siihen sen oman jutun&tunnelman niin enemmänkin on minusta harmi jos esim senkin viettää mielummin vaikka baarissa
    Ei siksi etteikö sitä voisi viettää baarissa mutta siis se että esim jotkut ystäväni viihtyvät niin huonosti perheensä kanssa niin se on jotenkin kovin sääli ja kylmää minusta (nyt siis puhutaan tapauksista joissa ei ole mitään dramaattista vikaa tai tappelua yms)

    H: Oletko nyt ihan varma ettet hilppaisisi tänään baariin, siellä olisi tyttöjäkin?
    O: Olen varma, olen sitäpaitsi vähän flunssassakin ja lopeta jo asiasta vänkääminen

    H: Kerro lisää sinun seksifantasia unestasi?
    O: Panettaako haastattelijaa kenties vai miksi kyselet? :)

    H: Ehkä mutta minä olen se joka esittää kysymykset tässä haastattelussa
    O: Arvasin

    H: Oletko sinä Oliver hieman sekaisin
    O: Taatusti :)

    H: Viimeksi kuuntelemasi yhtye
    O: Päivän kappaleena.


    torstai 3. joulukuuta 2009

    Kappaleet joita on vaikea kuunnella

    Olen koittanut päästä varsinkin joistakin sellaisista kovin nostalgisista muistelukappaleista eroon, ei siksi etteikö tunne olisi minusta hieno, ei siksi ettenkö tavallaan nauttisi siitä mutta kun tavallaan sen on sitten taas niin inhottavaa ja surullista kuin olla ja voi. Yhdessä hetkessä normaali olotilasta nyyhkytykseen asti ja kaikki vain kun sopiva kappale sattui tulemaan mölytoosasta.

    Tämän päivän kappale on enemmän kuin hyvä esimerkki siitä. Muutamia vuosia sitten Oliver oli kovin tunteellisessa tilanteessa elämässään ja silloisessa parisuhteessaan ja sen loppumisessa. Kuten jokainen romantikko harrastan tunteiden ilmaisua sanojen ja fyysisen kontaktin lisäksi myös eleillä, lahjoilla jos niikseen tulee niin tekemällä lauluja, kirjoituksia yms Jokatapauksessa tämä laulu liittyy tuohon aikaan ja erääseen tuollaiseen juttuun.

    Koska muistot tuosta ajasta eivät ole positiivisia en halunnut säästää tätä laulua sellaisena että loppuelämän joutuisin pyyhkimään silmäkulmaa vaan halusin että voin kuunnella sitä sellaisena kuin se on. Niimpä kulutin sitä ihan tietoisesti kuuntelemalla sitä uudestaan ja uudestaan kunnes sen tuoman muiston voimakkuus pikkuhiljaa alkoi hälventyä. Toki se muisto vieläkin siellä on ja tulee varmasti aina olemaan mutta osaan nyt pitää tästä kappaleesta myös sen itsensä vuoksi.

    Yllättävän kaunis rakkauslaulu minun mielestäni, yllättävän kun otetaan huomioon esittäjä (ei perinteinen ballaadi yhtye:)

    tiistai 1. joulukuuta 2009

    Nöyryys ja ylpeys

    Miksi suuri osa ns hyvistä ihmisistä unohtaa toisen osuuden ja jälkimmäisen osuuden kanssa elävät ensimmäisen.

    Asia tuli oikeastaan mieleen vaihteeksi siitä kuin eräässä blogissa oli juttua at miehistä. Olen törmännyt ko termiin joskus aiemminkin mutta vasta nyt minulle selvisi mitä se tarkoittaa ja oli mennä pulla väärään kurkkuun. Miksi, siis miksi ihmeessä joku ihminen tahallisesti alentaa itseään (olettaen ettei saa siitä joitain kiksejä). Miksi joku haluaisi olla jotenkin alempi, eikö noh ihannetilassa tietysti tasavertaisuus tai sinkkuna vähintään toisten tasolle tai ylemmäksi itsensä nostaminen olisi minusta luonnollisempaa.

    Ainoa selitys jonka olen kuullut on että kun tunnustetaan että on ei niin menestyviä miehiä niin vasta sitten voidaan ymmärtää ja korjata. Siis joo, jos kyse olisi esim kasvatuksellisesta tutkimuksesta mutta mitä ihmisen jossa ei sinäänsä ole mitään vikaa (ainakaan sen enempää kuin muissakaan ihmisissä keskimäärin) pitäisi alkaa muiden neuvojen perusteella korjaamaan jotta olisi haluttavampi? Minusta koko tuo ajattelu on itseään alentavaa.

    Sinä olet paras sinä jota maailmassa on ja jos joku ei sitä ymmärrä niin suksikoon mäkeen.

    T: Oliver joka ei lokeroi itseään ei niin alfa kuin at mieheksikään mutta jos kysytään niin vastaus on se Jellonakuningas tässä hei, hauska tutustua :)

    Edit: Hyvä on, myönnän, en ehkä voi täysin ymmärtää koska minulla ei ole varsinaisesti koskaan ollut vaikeuksia tutustua tyttöihin/löytää seuraa niin halutessani. Vaikeuksia löytää se oikea/rakkaus joo mutta se on tietysti tavallaan vähän eri asia.

    Edit2: No nyt kuulostan tuon viimeisen kommentin takia ihan egoistiselta paskiaiselta, arghhh eli siis niin, rohkeutta ja ylpeyttä ja itsevarmuutta veljet (ja siskot) ja pois turha nöyristely jnejne

    Päivän musiikkivalintana hyvänmielen laulu, tätä kuuntelemalla tulee vähän sama olo kuin olisi juuri katsonut esim High Fidelity elokuvan

    maanantai 30. marraskuuta 2009

    Hiljentynyt

    Miksei poikamies kerro mitään, niin harvinaista kuin se onkin joskus sillä ei vain ole mitään sanottavaa tai se ei vain tiedä mitä sanoa.

    Olen väsynyt (yllätys yllätys), viikonloppu meni aivan eri tavalla kuin olin suunnitellut, perjantaina tapasin jonnan (tiesin näkeväni hänet jossain vaiheessa sillä yksi hänen tavaransa oli jäänyt minun luokseni mutta oletin sen olevan ns pikatapaaminen eli tuossa tuo, ok heippa - heippa) mutta mentiinkin sitten kahville.

    En tiedä mitä kommentoida kyseiseen asiaan joten lienee parempi etten kommentoi mitään. Eipä toisaalta ole mitään kommentoitavaakaan, joo oli kivaa, joo naurettiin paljon mutta Oliver ei ole teini enää joten jotta se alkaisi hakkaamaan päätään seinään tarvittaisiin tässävaiheessa jotain huomattavasti enemmän hänen puoleltaan.
    Nyt ko juttu on osaltani käsitelty niinkuin se oli ennen tätä tapaamistakin.
    Tupakkaa kävin ostamassa/poltin erotessamme mutta siinä se (olennaista koska lopetin tupakoinnin silloin keväällä ja sen jälkeen en ole polttanut kuin hyvin yksittäisissä tilanteissa eli käytännössä humalan seurana joka taas on ollut seurana huomattavan harvoin varsinkin viimekuukausina ja ei, en siis aloittanut tupakointia uudetsaan vaan loppuaski lensi roskikseen)

    Lauantai menikin sitten yhdessä hyväntekeväisyys jutussa auttaessa (olin lupautunut pari viikkos sitten kun eräs ihminen kysyi) ja illalla ystävien kanssa baarissa. (ei ollut tosin energiaa eikä intoa sitten yhtään joten olisi voinut jättää väliinkin mutta sekin pitkänaikaa sitten sovittu tapaaminen)

    Päivän musiikkivalintana taas tyyliä joka ei niin usein stereoissani soi mutta noh tämäkin veisu vaan huudatettuna (erityisesti kertosäe) jostain syystä miellytti tärykalvoja.

    torstai 26. marraskuuta 2009

    Miksi Oliver voisi olla tyttö ja miksi se ei suoriudu

    Ei, minulla ei ole identiteettikriisiä, ei sukupuoli sellaista eikä nyt muutakaan.
    (vaikea kuvitella että tulisikaan, sen verran selkeästi poika/mies/jellonakuningas :)/ jnejne koen olevani)
    Ko otsikko tuli vain mieleen kun eräs naistyökaverini vinoili minulle tunteista puhumisesta ja alkoi suorastaan hihkumaan kun menin kiusallani esittelemään uusia farkkuja ja kertomaan kuinka hyvältä takapuoleni niissä näyttää :)

    Miten tämä kaikki sitten liittyy suoriutumiseen, no siten että toimistossa jossa olen töissä on yksi tyttö joka on nyt jo hmmm no ainakin kuukauden katsellut minua vähän sillä silmällä että hei poikamies pyydäks muo ulos vai pyydäks muo ulos.
    Ai mikäs katse se sellainen on, no onpahan vain. Se ei ole suoranaisesti flirttaava vaan enemmän sellainen: pyydä minua ulos. Olisiko vastaus kyllä on täysin toinen asia mutta pyyntöä hän selvästi odottaa.

    No miksi Oliver ei sitten suoriudu, hmm no kun kun, no kuukausi sitten oli juttu Jonnan kanssa, heti sen jälkeen ei luonnollisesti huvittanut ja nyt,,,,,no siis kun.
    Hänhän on mukava ja nätti ja ja mutta ei jotenkin yhtään "mun tyttöni" tyyppinen.
    Toisaalta häviääkö kahvittelussa mitään ja sitäpaitsi sinkkunahan tässä ollaan että ehkäpä kannattaisi vähän muuttaa "mun tyttöni" skaalaa.

    Lisäksi rehellisyyden nimissä, pikkuisen minua vielä häiritsee se ettei juttu jonnan kanssa mennyt niinkuin olisin toivonut. Ei se paljon enää häiritse mutta pikkuisen kuitenkin.


    Päivän videona minun uusi lempiveisuni ja veikkaan että lähitulevaisuudessa myös monen muun. Jos tästä ei tule seuraavien kuukausien aikana ykköshittiä niin hmm en syö hattua mutta ihmeissäni olen. Loistoveisu jokatapauksessa.
    Veisun takanahan häärii tuottamassa siis sama mies joka oli Amy Winehousen Valerie kappaleen takana eli Mark Ronson.

    sunnuntai 22. marraskuuta 2009

    Lyhyesti

    Pidätkö minusta kiinni, ihan vaan tämän illan ja yön, olen sitten aamulla taas iloisempi ja jaksan, mutta nyt kyllä kelpaisi paijaus.

    Näitä sateisia pimeitä syys-sunnuntaita kestä yksin hullukaan, täytynee alkaa häiriköimään ystäviä puhelimella...sitä vartenhan nuo ovat olemassa jnejne

    Edit: Olisi ehkä pitänyt mainita että päivän musiikkivalinta on hmmmm hieman/poikkeuksellisen raskasta tanssimusiikkia :)

    perjantai 20. marraskuuta 2009

    Yksin

    Olenhan minä tästä ennenkin valittanut mutta valitampa uudestaan, jopa silloin kun tapaa jonkun potentiaalisen, jopa silloin kun alkaisi näyttää että ehkäpä.. siitä huolimatta yksikään viimeisen 2-vuoden jutuista ei ole ollut sellainen jossa yhdessä vietettyjä öitä olisi viikossa enemmän kuin erikseen vietettyjä.

    Minä en pidä siitä ja erityisesti en siis enää pidä yksin asumisesta tai oikeammin yksin kotiin tulemisesta.
    Vihaan tulla tyhjään kotiin, se on niin nihkeää ja surullista. Jos olisin nuorempi jnejne niin harkitsisin jopa soluuun muuttamista ihan siksi että ei tarvitsisi tulla tyhjään kotiin.

    Samasta syystä en enää halua kaukosuhteeseen, ei, minä kaipaan arjen jakamista, sitä että vaikka päivä olisi ollut tyhmä ja tylsä, vaikka minä en olisi hehkeimmilläni eikä toinenkaan olisi, olisimme silti yhdessä.

    Vaikka näkisin ystäviä joka ilta, vaikka aamusta iltaan, vaikka olisin ulkona jonkun tytön kanssa ja olisi miten kivaa tahansa niin silti, yksin kotiin tuleminen on aina yhtä sanonko mistä.

    Nimimerkillä kohta alan etsimään aupairia itselleni, ihan vain sen vuoksi että haluan että asunnossa jossa asun on toinen ihminen.

    Illan poppisvalintana veisu jonka lapsena nauhoitin jostain elokuvasta mankan ulkoisen mikrofonin avulla laittamalla sen telkkarin viereen ja pari vuotta sitten vanhoja c kasetteja selatessani mietin pääni puhki mistä leffassa tämä oli.
    Sillä sikäli enää merkitystä kun kappaleen kuitenkin löysin.

    keskiviikko 18. marraskuuta 2009

    Saanko vinoilla

    Oliver ei ymmärrä seuraavien asioiden glamorisointia:

    -Epävarmuus

    -Saamattomuus

    -Kyvyttömyys

    -Kovuus

    -Ilkeys

    -Itsekkyys

    -Mitkään piirteet jotka ovat ns helppo ratkaisu.

    Ei vaadi mitään olla ilkeä, aivan kuin ei vaadi yrittämistä olle epävarma. Saamaton on helppo olla ja kyvytön yhtälailla.

    Mutta koitappa olla varma, kiltti, huomioiva - vaatii jo jonkinverran panostamista.

    ----------

    Oliver ei myöskään ymmärrä kateutta asioista joita kuka tahansa voi saavuttaa, on toki helpompi olla kateellinen kuin tehdä itsensä kanssa töitä saavuttaakseen sen mutta hyvät ihmiset...

    Täytyykin kaivaa vanhat finhitsit kaapista :)

    tiistai 17. marraskuuta 2009

    Tiedäthän

    Yksi rasittavimmista jutuista sinkkuna olossa on se kuinka varatut ihmiset olettavat sinun tarkoittavan jotain mitä et tarkoita vain koska olet sinkku ja ystävällinen.

    Ei, se että olen sinulle ystävällinen ei tarkoita että haluaisin housuihisi, ei se että sanon sinulle kohteliaisuuden ei tarkoita että haluaisin lähempää tuttavuutta, ei se että maksan laskun ei tarkoita että odotan tai haluan jatkoja.

    Olin tuossa erään naispuolisen toisen kaupungin toimistolta kyläilemässä olevan työkaverin kanssa syömässä, oli kivaa ja tulimme hyvin juttuun. Kaikki meni hyvin ja minulle oli alusta alkaen hyvin selvää että käymme syömässä koska hän kaipasi illaksi seuraa ja niin, tulemme hyvin juttuun mutta ei mitään muuta.

    Jokatapauksessa, lopuksi halasimme mikä sekin oli vain ja ainoastaan normaali ystävällinen ns heippa halaus mutta siinä missä normaali heippa halaus kestää noin 1.5sekunttia se kesti vain 0.5 koska hän vetäytyi pois aivan kuin alleviivatakseen että ei halua mitään enempää.

    No hyvä, en minäkään halunnut, ei, en oikeasti halunnut jo ihan siitäkin syystä että hän on naimisissa jnejne mutta en muutenkaan, minusta hän on vain mukava ihminen ei muuta.

    No takaisin asiaan niin tuollainen alleviivaus on minusta alentavaa, minä en pidä siitä. Minäkään en alleviivaa että en halua sinua muuta kuin kaverina joten ole kiltti äläkä sinäkään alleviivaa. Me molemmat tiedämme sen ja siitä ei pidä tehdä numeroa.

    Onko Oliver kenties hieman herkkänä tänään, no en oikeastaan, en minä nyt mitään hernettä tuosta vetänyt kunhan tässä höpisen omiani tapani mukaan.

    Nyt pikaisesti nukkumaan jos vaikka huomenna ei olisi ihan näin silmät ristissä väsymyksestä.


    perjantai 13. marraskuuta 2009

    Perjantai ja jokainen sukupolvi

    Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai, miiiksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantaaii.

    Jos olisin viikonpäivä luulen että olisin torstai tai perjantai, tuskin lauantai ja sunnuntaiksi en kuitenkaan ole tarpeaksi rauhallinen. Perjantai, odotus, innostus, kännit ja putka :) no ei.
    Tai sitten torstai, se on kuitenkin jo päivä kun kaikki on tavallaan jo valmista ja sinäänsä vielä arkielämässä mukana mutta kuitenkin jo tavallaan rauhallisempi.


    En ole vieläkään kirjoittanut juurikaan mitään seksistä, 140 tai jotain sinneppäin kirjoitusta ja ei yhtään varsinaista ko aiheesta. Tai olen itseasiassa kirjoittanut mutta en ole julkaissut. Ei, minua ei ujostuta ja ok mielummin pidän blogin tuosta googlen sisältövaroituksesta vapaana mutta ei sekään oikeastaan ole syy. Ei, syy ei myöskään ole että olisin jotenkin vanhanaikainen tai estynyt sen kanssa, ei tosin vastakohtakaan (vrt kiinnostukseni olisivat niin omituisia että itseäkin häiritsisi)

    Tai no itseasiassa kerroinhan, ihannekumppani toive (osa 19) häntä huvittaa usein jnejne

    Toisaalta kyse ko asiasta kirjoittamisessa on myös sukupuolirooleista (ai mitä!!!) ei kun siis sikäli että esim muutaman seuraamani blogin tytöt/naisethan kirjoittavat ko aiheesta varsin avoimesti (terveisiä vaan :) mutta kuvitellaan sama teksti miehen kirjoittamana. Niin, aivan eri tunnelma, aivan eri vastaanotto.

    Miehenä joutuu aina julkisesti ko aiheesta puhuessa tasapainoilemaan nuoralla siinä missä nainen kirjoittaessaan omasta seksuaalisuudestaan on lähtökohtaisesti siellä way to go puolella.

    Mistä koko ajatus tähän nyt sitten lähti (housuista tietysti hahh hahaa haaa:) ei kun oikeastaan siitä kun jossain verkon ihmeellisessä maailmassa oli kommentti joltain jonkun verran vanhemmalta ihmiseltä joka meni jotakuinkin näin:

    Jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa ensimmäinen joka osaa naida mutta uskoakseni nykyinen taitaa olla ensimmäinen joka ei enää osaa.


    Jäin miettimään tuota, tai siis joo ensimmäinen väittämä pitänee todnäk paikkaansa ja toista en ehkä itse enää edusta (kun se 30 on täytetty niin oikeus siihen kai pikkuhiljaa menee) mutta kuitenkin.

    Perustelu tuohon oli jotakuinkin se että yhteys on kadonnut ja nykyinen oletustapa on lähinnä verrattavissa toisen ihmisen käyttämisestä masturbointiin.

    En nyt ota kantaa tuohon onko noin yleisesti ottaen käynyt mutta sääli jos on koska peuhattiin sitten tavalla tai toisella niin jos siinäkään ei olla yhdessä niin kylmää on.

    Tämä ei nyt ollut mikään kannanotto minkäänlaisen seksin puolesta tai jonkunlaista vastaan vaan ihan vain pohdintaa siihen yhdessä
    kohdan olennaisuuteen.

    maanantai 9. marraskuuta 2009

    Paha paha ihminen

    No minä tietysti tai no en tietysti mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa että vähän paha mieli jäi itsellekkin. Sain yhdelle tytölle töissä pahan mielen, puolustukseksi sanottakoon että olin oikeassa mutta silti. Minun pitäisi aina olla ns bigger man ja niellä ylpeys ja lähteä vaikka kahville mutta tänään sekunnin ajan hieman avauduin.

    Asia itsessään oli täysin mitäänsanomaton mutta minusta hänen käytöksensä oli epäreilua sanan varsinaisessa merkityksessä ja vaikka yritin ensiksi rauhallisesti selittää useamman kerran ei hän edes kuunnellut vaan keskeytti koko ajan. Niimpä menetin hieman malttiani ja kerroin hänelle että asiasta ei koskaan ole ollut mitään kinaa ennen kuin hän aloitti ko yrityksessä.

    Kyseessä sinäänsä on totuus, minusta hän luo ehkä tahtomattaan jääräpäisyydellään ja ehdottomuudellaan kinaa mutta..... ei noin silti saisi sanoa ja sitäpaitsi kyseessä on hyvin nuori tyttö ja hän selvästi loukkaantui siitä. Nyt kysymys onkin että pitääkö minun pyytää anteeksi, ensiksi ajattelin että tietysti mutta toisaalta on hänen ehdottomuutensa ja neuvottelukyvyttömyytensä on myös epäreilua.

    Luulen kuitenkin päätyväni siihen bigger man ratkaisuun ja pyytäväni anteeksi. Se on helpompaa ja asia on käsitelty. Oikeassahan minä olen mutta asia ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys joten menkööt, on sitä sata kertaa suurempiakin vääryyksiä nielty :) joskus tai noh usein se on vain helpompaa ja periaatteessa oikeassa olo ei ehkä ole kuitenkaan sitten teinivuosien enää sellaista jota ei voisi pitää välillä ihan omana tietonaan.

    Hassua miten paljon sitä on tavallaan kasvanut&tuossa mielessä muuttunut, saanko sanoa jotain super kliseistä...sanon kuitenkin..elämä opettaa

    Vähän asiasta toiseen, sitä alkaa todella helposti käyttäytymään ja tavallaan peilaamaan ja vastaamaan niinkuin metsään huudetaan mutta olen miettinyt että se on tavallaan välillä juurikin se josta sitten lopuksi koituu eniten pahaa mieltä.

    Kun pysyy omassa jutussaan ja toimii ja käyttäytyy niinkuin oma itse on, riippumatta siitä vaikka toisesta suunnasta tulisi jotain ikävää, on olo paljon rauhallisempi ja varmempi.

    Koska selitys oli sekava niin annan esimerkin: Viimeisen kerran kun puhuin silloin viikko sitten jonnan kanssa hän kysyi ja häiriintyi siitä että olin niin ystävällinen vaikka hän ei omasta mielestään ollut ja koitin selittää hänelle että minä haluan olla hänelle ystävällinen.

    Jos hän koki että se häiritsee niin voivoi, jos siitä tulee syyllinen olo niin voivoi, sillä jos en olisi olisi ollut niin silloin olisin käyttäytynyt niinkuin en olisi halunnut. Ei minun egoni murru siitä että olen ystävällinen ihmiselle joka ei sitä silloin ehkä ansaitsisi, se oikeastaan kasvaa. Silloin olen se ns bigger man joka haluan olla ja jota ihailen.

    Myönnän että myös vuorovaikuts eli juurikin se että vastataan niinkuin huudetaan on olennaista joten ko käytös riippuu tietysti täysin tilanteesta mutta niin.

    sunnuntai 8. marraskuuta 2009

    Aaarrrgghhh

    Ai onko joku pissinyt Oliverin aamiaismuroihin, no ei, kirjoittamisesta ei vain tule tänään taas yhtään mitään.

    Koita tässä nyt sitten pohtia tasapuolisesti sitä

    onko default-seksi mennyt kylmemmäksi vuosien mittaan (ai mikä on default-seksi, no se mitä voi olettaa ja odottaa jos uuden ihmisen kanssa asia etenee ensimmäistä kertaa peuhaamiseksi),

    minne ja koska menen matkalle (toiv kahdenviikon sisällä jo todnäk yhden herrasmiehen kanssa vaikkakin todnäk tulisin lomalta huomattavasti levänneempänä ilman hänen seuraansa vaikka seura toki hyvää onkin),

    musiikin vaikutusta jaksamiseen(jumputijumputi jumpumpum),

    Kid rockin olemuksen ja imagon antiviileyttä vaikka hänelle yksi tai kaksi hyvää ja aiempaan kohtaan hyvin sopivaa veisua onkin,

    sitä kuinka helposti pariskuntien kanssa illallistaminen sinkkuna tuntuu nihkeältä tai siis siltä että tästä nyt puuttuu jotain olennaista (oisko se oma kulta ylläri ylläri)

    Hyvää yötä, erityisesti sille, tiedätte kyllä kenelle

    lauantai 7. marraskuuta 2009

    Peilikuva

    En oikeasti käsitä miten se voi vaihdella niin paljon, siis se mitä mieltä omastaan on. Miksi ihan taatusti (ainakin uskoisin) sama henkilö voikin näyttää välillä niin kivalta ja suorastaan hyvältä ja välillä aivan sama ihminen siltä että säkki ja tuhka olisi sopivin asuste. Ai onko minulla joku ongelma ulkonäköni kanssa, no ei, oikeasti ei tosiaan mutta hämmentää vain miksi peilistä takaisin katsova tyyppi on välillä niin erinäköinen.

    Tänään olisi taas kestit tiedossa mutta ei huvita liikkua sohvalta, ei sitten lainkaan, miksi en voisi vain nukkua esim 12tuntia putkeen ja herätä aamulla iloisena kuin kärpänen juhannuksena.

    Täytyy nyt kuitenkin edes yrittää jos tästä heräisi

    Hmm pitäisi ostaa uusi vinyylisoitin mutta ei oikein raaski tuhlata nyt kun työn jatko on taas hyvin vaakalaudalla.

    Kuten niin usean muunkin musiikkivalintani kohdalla myös tämä rallatus toimii paaaljon paremmin kuin huudattaa niin että kuuluu :) Normaalistihan kyseinen musiikkityyli ei edusta minulle mitään erityisen positiivista ja harvoin tätä tyylisuuntaa tuleekaan luukutettua mutta jotkut veisut kuten tämä ovat miellyttäneet allekirjoittaneen tärykalvoja.

    torstai 5. marraskuuta 2009

    Rajoittunut

    Aina joskun toivon että olisin syntynyt esim 40 vuotta aiemmin, aina joskus taas että 10vuotta aiemmin, aina joskus että 10vuotta myöhemmin.

    Jos olisin syntynyt 40vuotta aiemmin:

    Elämä olisi ollut paljon selvempää, samassa työpaikassa todnäk koko elämä, lapsia nuorempana, rajoittuneempi tunnemaailma koska siihen minut olisi kasvatettu. Rajoittuneemman tunnemaailman vuoksi helpompi ja yksinkertaisempi elämä.

    Jos olisin syntynyt 10vuotta aiemmin:

    Hmm no siinä ei ehkä olisi ollut niin paljon eroa mutta joskus minusta tuntuu että 80-luvulla minun olisi kuulunut olla nuori eikä lapsi.

    Jos taas 10v myöhemmin:

    Kaikki olisi edelleen edessä vaikka toisaalta tuskin sen vähempää virheitä tekisin, päinvastoin todnäk enemmän koska mahdollisuuksia niiden tekoon on nykyisin enemmän.


    Kun olin lapsi kuvittelin itselleni kaksoisveljen, hänen nimensä oli/on Pekka. Mitäköhän hänelle kuuluu. Varmaankin hän on jo naimisissa ja isä ja vielä uudessa hyvässä työpaikassakin ja koko elämä hymyilee :) vai liekö sittenkin sortunut päihteisiin, onhan hänellä kaksoisveljenä pakko olla vähän samanlainen synkempi luonteenlaatu kuin itsellänikin.

    Ai Jonnastako uutisia, no just, oli puhelu jonka saldo oli 0, kun ihminen ei halua puhua niin ei halua ja sen takia koko puhelu menee minun yksinpuheluksi, yksin analysoinniksi, yksin = se olennainen sana.

    Ai miksikö koko puhelu, no ihan siksi että voisin jotenkin ymmärtää mitä ihmettä tapahtui, miten hyvä asia loppuu ns kuin seinään ja miksi. Miksi normaali vuorovaikutus ei pätenyt jnejne Oli siis myös yksi käytännön syy jonka vuoksi koko puhelu virallisesti oli mutta sen sopiminen vei minuutin ja hiljaisuutta tai sitä minun yksinpuhelua sitten tunnin.

    Päivän tai noh yön musiikkivalintana hieman raskaampi veisu

    sunnuntai 1. marraskuuta 2009

    Tottakai tästä noustaan (illan toinen postaus)

    Kyllä minä sen tiedän, toki tai siis no toista vaihtoehtoa ei kai ole mutta voihan hemmetti että on kyllä ollut nyt kohta kaksi vuotta ns paska tuuri koko %%%%%% ajan. Jos jotain hyvää tuleekin niin alle 2kk ja tulee rankaisu siitä niin että joko se viedään pois tai sitten tapahtuu jotain muuta vakavaa. Ja aina kyseessä on sellainen asia johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa.

    Jokatapauksessa ei tässä nyt köyttä olla rasvaamassa eikä katolle kiipeämässä mutta hemmetti soikoon että voisi tämä tuuri pikkuhiljaa kääntyä ja edes elämän perustukset (terveys, läheisten terveys, duuni ja parisuhde) pikkuhiljaa tulla kuntoon. Kun nuo perustukset ovat koko ajan keikkumassa se syö kaikki voimat niin totaalisesti.

    Kyllä minä tiedän että tämä juttu jonnan kanssa ei esim todnäk johdu oikeasti mitenkään minusta mutta miksi hemmetissä minun pitää sitten tavata ja ihastua ko ihmiseen. Miksi, miksi en voinut elää elämääni normaalisti tietämättä hänestä, miksi minun elämääni tuodaan ihminen ja otetaan se sitten pois. Eikä kuka tahansa ihminen vaan ihminen jossa näen ja koen olevan potentiaalia olla mahdollisesti jopa the one.

    Miksi. Julmaa pilaa?

    Kohtalo says no

    Varoitus tämä on hyvin synkkä postaus, ehkä synkin blogin historiassa.
    Jos et kestä synkistelyä, ole kiltti ja jätä lukematta.

    En tiedä, kerrron nyt jotain mitä en koskaan ajatellut kertovani, sen kuinka uskoni kaikkeen on ajoittain loppumassa kokonaan, kun sanon kaikkeen tarkoitan kaikkeen.

    Miksi, siksi koska minua on jo pitkään epäilyttänyt/tuntunut siltä että kohtalo ei vain halua minun olevan onnellinen, ainoa mitä toivoin oli rakkaus, mutta se oli liikaa toivottu, siitä huolimatta että halusin uskoa, siitä huolimatta että koitin tehdä itsestäni kaiken jotta se olisi mahdollista, miten typerä olinkaan.

    Yritin iloita myös muista hyvistä asioista, mutta jokainen niistä viedään minulta pois, olkoon kyse sitten duunipaikasta, läheisten hyvinvoinnista tai mistä vaan.

    Kuten tiedätte, tapasin tytön johon vihdoin ihastuin päätäpahkaa, hän sai minut kävelemään irti maanpinnasta, olin hetkenaikaa kuin huumattuna, en osaa edes kuvailla miten hyvältä hän tuntui kainalossani, hän ilmoitti minulle ettei pysty jatkamaan vaikka ei ole mitään syytä, kaikki meni hyvin, kaikki meni kokoajan paremmin, oli kemiaa, naurua, seksiä, keskustelua, minua pelotti mutta ystäväni sanoivat että jotta voit saavuttaa sinun pitää laittaa itsesi alttiiksi kuvainnollisesti junakiskoille ja toivoa ettei juna tule. Juna tuli, ajoi päältä ja kovaa.

    Voisivathan asiat olla huonomminkin, joo ei ole epäilystäkään etteivätkö ne tulisi olemaan. Tuntuu kuin kohtalo jonka yritin pitää omissa käsissä olisi päättänyt että Oliver painetaan sinne maahan kunnolla ja jos se koittaa edes madella siellä niin annetaan sille vähän, vaikka edes pieni ihastus ja sitten laitetaan sille vesiämpäri päähän ja huudetaan aprillia. Sillä me saadaan se murtumaan kunnolla.

    En ole vihainen kenellekkään, en edes itselleni mutta alkaa olemaan välillä vähän synkkiä ajatuksia.

    Onneksi olkoon kohtalo, sinä onnistuit, että olinkin typerä, kuten eräs rakas pitkäaikainen exäni julmasti hymyillen minulle sanoi ollessani polvillani silloisen olohuoneemme lattialla eromme keskellä: Miten sinä voit olla niin typerä että kuvittelet että kukaan sinua koskaan rakastaisi.

    Ei hemmetti että surettaa, surettaa niin vitusti, tosi kiva oli olla perjantaina duunissa ja koittaa piilotella näytön takana ettei kukaan huomaisi kyyneleitä.

    Minä en enää vain tahdo jaksaa, en vain enää tahdo jaksaa

    tiistai 27. lokakuuta 2009

    Hyviä asioita vanhempana deittailussa

    Ei enää oikeastaan tarvitse esittää yhtään mitään, ei ujostella, ei pelätä että toinen saa hepulin pikkuasioista, toinen tekee noin 200krt useammin aloitteen, toinen ei enää odota kuuta taivaalta vain sen takia että on oikeaa sukupuolta vaan osallistuu osaltaan jutun rakentamiseen, toinen osaa arvostaa asioita ja huomioimista eikä ota kaikkea itsestäänselvyyksinä.

    Mikään kun ei ole inhottavampaa kuin arvostamattomuus, sen kuun tuo sieltä taivaalta ihan mielellään ja oikealle ihmiselle tottakai mutta jos sitä ei arvosteta vaan se otetaan itsestäänselvyytenä niin hanskat on naulassa sen sileän tien.
    Samoin tietysti huomioimisen kanssa, ei sen tarvitse olla suurta, "jonna" esim keräsi noin 1000000plus pistettä kun kerroin pitäväni yhdestä jutusta sivulauseessa ja seuraavana päivänä hän kertoi minulle missä se on ja milloin. Asia joka oli varmasti selvinnyt 20sekunnin googletuksella mutta se ei ollut olennaista vaan ajatus.

    Pitkän suhteen päättymisen jälkeen eräs tyttöpuolinen kaveri nukkui mun luona ja vieressä yhtenä vkl yönä ja aamulla kun heräsin hän oli tiskannut. Olin niin otettu moisesta kiltteydestä että hyvä kun en puhjennut kyyneliin, kukaan ollut tehnyt minulle mitään niin kilttiä ja ystävällistä aikoihin (ai oliko se päättynyt suhde tosiaan niin...ei puhuta nyt siitä)

    Mikäköhän tämän kirjoituksen punainen lanka oli...

    lauantai 24. lokakuuta 2009

    Viikonlopun toinen (postaus miehille)

    Tämä olkoon nyt ensimmäinen virallinen miehille suunnattu postaus, kyllä aion puhua miehisistä aiheista kuten parranajosta, moottoripyöristä, rinnoista (ei hemmetti ei kukaan mies kirjoita miehille suunnatussa postauksessa rinnoista) korjaan kannuista, ja tietysti viinanjuonnista.

    No niin, aloitetaas :)

    No nythän tässä on vain sellainen ongelma ettei miehisistä aiheista voi puhua yksin, ostin uusia partateriä, no just ihan %%%%% kiinostavaa.

    No pyörästä nyt voi ainakin vähän kertoa: ensi kesäksi olen haaveillut tuollaista:



    tai tuollaisen




    Sitten beibe aiheeseen, hmmmm nyt joutuu jo menemään ns kieli keskellä nokkaa

    Musiikkia en kommentoi :)

    Hmm kaikki videot jotka ovat edes astetta rohkeampia tuntuvat olevan ikätunnistautumisen takana, pah



    Viinanjuonnista, hmm ei nyt sovi tunnelmaan ollenkaan, tämän viikonlopun kun vietän tarkoituksella baarittomana ja alkottomana.

    Lähden salille jumppaamaan.

    perjantai 23. lokakuuta 2009

    Yksin vai yhdessä

    En sano että se on helppoa, no ehkä joillekkin mutta suurimmalle osalle varmasti ei. Silti se on ainoa vaihtoehto.

    Minä kannatan lämpimästi yksilönä kehittymistä, en halua omistaa ihmistä, en missään tapauksessa rajoittaa hänen menemistään, estää häntä saamasta ja saavuttamasta mitä hän on koskaan unelmoinut mutta...

    Siitä huolimatta minua on pidemmän aikaa häirinnyt yli-individualismia korostava ilmapiiri, sitoutuminen on kuin kaupassakäyntiä, yksilö menee aina yhteisen hyvän edelle...ja katsottaisko niitä avioerolukuja uudelleen.
    Jos sinä et ole, jos sinulla aaarrrrrgggghhh

    Minne jäi Me, yhdessä, tiiminä, parina, ystävinä, kumppaneina. Minne jäi se ajatus että yhdessä olemme jotain paljon enemmän kuin mitä yksin koskaan olisimme.

    Sanoin kerran eräälle exälleni kun hänellä tuli menokausi ja ties mikä muu kriisi siihen samaan syssyyn: Niin kauan kun olet tyttöni, odotan ja tuen sinua, niin kauan kuin me olemme yhdessä, seison vaikka yön alasti pakkasessa meidän vuoksemme mutta jos et halua olla mun tyttö silloin mun pitää pitää huolta itsestäni.

    Mulla on nyt jonnan kanssa vähän sama tilanne, ei tietenkään näin lyhyen tuntemisen jälkeen vielä samalla tasolla mutta kuitenkin, hän ei tunnu ymmärtävän sitä tai ainakaan minusta sisäistävän että en minä ole kiinnostunut hänestä vain hyvien asioiden takia, en vain silloin kun hän on iloinen yms vaan ihan koko paketista.

    Jos hänellä on mikä tahansa asia niin toivon että minua ei suljeta sen ulkopuolelle vaan voin ja saan seisoa rinnalla, olkapäänä, kuuntelijana tai vaikka ryyppykaverina. Ihan minä tahansa mitä toinen toivoo kunhan minua ei suljeta ulkopuolelle.

    Jos minut suljetaan ulkopuolelle, niin jälleen silloin mun pitää pitää huolta itsestäni ja valitettavasti sen myötä heittää hiekkaa sen päälle mitä tunnenkin ja suunnata kiinnostukseni kohti uusia pettymyksiä.

    sunnuntai 18. lokakuuta 2009

    Miksi sinua surettaa

    Luulen että se on syksy, sen kylmyys ja pimeys, en ole koskaan pitänyt syksyistä, joka vuosi loka ja maraskuu menee ainakin puoli unessa tai sitten enemmän tai vähemmän mieli maassa. Useimmiten siihen on kyllä syitäkin, jos pitkä parisuhde ei ole loppunut syksyllä niin joku sukulainen on kuollut, jos ei sitäkään niin ainakin on tapahtunut onnettumuus. Syksy on pahojen asioiden tapahtumisen aikaa.

    Jossain vaiheessa ajattelin etten enää kertoisi jonnasta ennen kuin asiaan tulee ns jonkinasteinen pysyvyys suuntaan tai toiseen mutta pyörsin tämän idean hetkessä.
    Minä olen tavallaan vähän suuttunut hänelle, vain tavallaan siksi että ei ihmiseen johon on ihastunut voi olla oikein suuttunut jos ja kun hän ei ole tehnyt mitään tahallisen ilkeää. Eikä oikeastaan ilkeää muutenkaan. Itseasiassa meillä oli muutama tosi mukava ja hyvinmennyt päivä ja yö yhdessä muutama vrk välissä ja taas oikein hyvin sujunut vuorokausi yhdessä.

    Miksi sitten olen suuttunut, no siksi että hän ei selvästi ole tässä jutussa yhtään samalla tasolla mukana kuin minä, ei tunteiden voimakkuudessa, ei niiden ilmaisussa, ei kiinnostuksessa, tähän panostamisessa, minun huomioimisessa jnejne.

    Syitä voi olla monia ja keskustelimmekin asiasta pitkään mutta mikään niistä ei poista tosiasiaa eikä sitä että loppujen lopuksi minä tietysti pidän syynä itseäni tai vaikka en pitäisikään niin se ei muuta mitään.

    En vain ymmärrä, meillä on aivan mielettömän kivaa yhdessä kaikin puolin, puhumme, pussaamme, peuhaamme jnejne mitä vaan mutta kun olisi aika puhua joko tunteista tai jutun jatkosta niin näkymätön seinä on siinä joka kerta.

    Toivossa ei ehkä ole hyvä elää mutta ainakin omassa tapauksessani ainoa mahdollisuus.

    torstai 15. lokakuuta 2009

    Poika/tyttölapsia

    Olen varmasti kertonutkin mutta minullahan on ollut viimeisen parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän lapsikuume, en voi nimittää sitä vauvakuumeksi koska en erityisemmin pidä ihan pienistä vauvoista (en jotenkin osaa suhtautua niihin). Jokatapauksessa joku vekkari mun päässäni tikittää että jälkikasvun aika olisi lähivuosina tulossa.

    Aina välillä se sattuneista syistä(esim niinkin pieni asia kuin olematon parisuhde) katoaa hetkeksi mutta sitten se tulee taas takaisin ja saa jo välillä hyvin mielenkiintoisia/huvittavia piirteitä. Otetaan nyt esimerkiksi eilen kun olin ulkona syömässä yhden ystävättäreni kanssa, paikan ei yksi vaan kaksi tarjoilijatarta näyttivät molemmat niin sopivilta tulevien lapsieni äidiksi ettei tosikaan. Ei, he eivät olleet välttämättä erityisen kauniita, eivät erityisen mitään ulkonäkö ihannettani vastaavia, eivät siltä että olisi edes erityisemmin tullut peuhaaminen mieleen vaan yksinkertaisesti hmmm jotenkin vaan tosi sopivilta, terveiltä, hyvinvoivilta jnejne :)

    Koska tämä on puoliksi perheystävällinen tai noh ainakin ns ikärajaton blogi niin en kerro missä muussa tilanteessa ko asia esim tulee joskus mieleen tai tuo välillä sellaisen tietyn tunteen mutta muistatteko sellaista suomalaista yhtyettä kuin come inside.

    Tiedän, siellä ruudun takana on iltakahvi väärässä kurkussa mutta niin..

    Jälleen yksi artisti joka olisi kuulunut linkittää jo ajat sitten.

    maanantai 12. lokakuuta 2009

    Kahdeksas osa (karhuherran turinat)

    Vaihteeksi kirjoitus karhuherra poikamieheltä, varoitus negaamista, jos et kestä synkkiä kirjoituksia/ne ahdistavat jnejne niin suosittelen jättämään lukematta!:

    Miksi sinä et voi jo tulla, minä en enää jaksa odottaa, minä luulin olevani voimakas mutta en olekkaan. Olisin jos sinä olisit vierelläni mutta ilman sinua olen ontto, yksinäinen levysoitin jossa ei ole levyä.

    En enää jaksa uskoa että olet olemassa, minun pitäisi tyytyä siihen mitä voin saada, kehen tahansa, vaikka se tarkottaisi että sieluni ja sydämeni jää yksinäiseksi koko loppuelämäksi. Olisi edes joku fyysisesti lähellä.

    Luulin nähneeni sinut, ehkä jopa tavanneeni sinut vihdoin mutta se taisi olla vain kohtalon julmaa leikkiä minun sydämeni kustannukselle. Hetken se luuli olevansa täyttymässä mutta viimeiset yöt on se taas viettänyt yksinäisempänä kuin pitkään aikaan aiemmin.

    Makaan sängyssä keskellä yötä, huone on hämärä ja jostain syystä minua pelottaa, yksinäisyys on niin musertavaa, niin painostavaa, nousen ylös, laitan valot päälle, istun hetken ja katson viestit, tyhjäähän siellä vain on. Menen takaisin sänkyyn makaamaan.

    Hikoiluttaa mutta silti värisen vilusta. Katson ikkunasta taivaalle ja huomaan kuinka kyyneleet valuvat kasvoillani. Minulla on sinua niin ikävä, voi luoja kuinka minulla on sinua niin ikävä.

    Katson taivaalle ja kysyn miksi, en saa vastausta vaan ainoastaan syvän hiljaisuuden jossa ei kuulu kuin vaimea tinnitus ja sydämenilyönnit.

    Nukahdan mutta herään useasti, aamu valkenee harmaana, ihan kuin minulla olisi kuumetta. Ystävättäreni viestittää tulevansa viikonlopuksi kylään, olen iloinen mutta surullinen koska tiedän että viikonloppu menee nopeasti. Minä rakastan häntä ystävänä, voi kumpa voisin rakastaa häntä rakastettuna mutta en voi, en vain tunne niin vaikka haluaisin.

    Alan suunnittelemaan klubia/sähköposti listaa jonka nimeäisin kliseisesti yksinäisten sydänten kerhoksi. Liittyisiköhän sinne kukaan, olisikohan siitä enemmän haittaa kuin iloa.


    sunnuntai 11. lokakuuta 2009

    Taivaanrannan maalarit

    Tcai- kirjoitti blogissaan romantiikasta tai paremminkin romantikoista tuossa jonkin aikaa sitten ja se sai minut miettimään.

    Olen hieman vastaan näitä määrittelyitä mutta tästä pidän koska uskon että se kertoo minulle jotain olennaista ihmisestä, jotain johon voin samaistua, jotain jonka kanssa voin kokea yhteenkuuluvuutta vaikka ihminen olisi muuten miltei itseni vastakohtakin.

    En tiedä, rakkaus rakkauteen, haaveilu kädestä pitämisestä, unelmointi täydellisestä yhteydestä, toisen ihmisen kanssa yhdessä sulamisesta, liikuttuminen tunnetilasta, elämänkatsomus, usko, hetki, kosketus, laulu, tilanne, katse, kaipaus, arvostus, kauneuden löytäminen pienen pienistä teoista tai asioista. Kyynisyyden vastakohta.

    Tekeekö se elämästä helpompaa, ei tosiaankaan, ei maailma ole sellainen mutta minä haluan minun elämäni olevan sellainen. Pitävät naiivina, pitävät teininä mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin on usko että yksi ihminen ei pidä. Teoriassa edes sillä ei ole merkitystä mutta ilman sitä elämästä tulee kyllä tosi surullista.

    Selvennykseksi- kyse ei ole hyvyydestä tai huonoudesta, romantikko voi olla inhottava ihmien siinä missä ihminen joka ei ole romantikko voi olla maailman ihanin ihminen, kyse on minusta tietyn tunnetilan ymmärtämisestä, siitä pitämisestä ja sen vaalimisesta ja uskosta että rakkaus....niin.

    Tulipas jotenkin kouluaine tyyppinen kirjoitus, Oliver 10v mistä on romantikot tehty.
    Sokerista tietysti :)

    lauantai 10. lokakuuta 2009

    Hehkutus ja ketkutus

    Tuo tyttö, "jonna" siis saa minun pääni niin pyörälle, hän antaa minulle niin vastakkaisia signaaleja että en tiedä miten päin olla. Toinen vaihtoehto on se että signaalit ovat hyvin selkeitä mutta koska olen niin ihastunut häneen niin en halua nähdä niitä.

    Tekisi niin paljon mieli iloita ja kertoa koko maailmalle hänestä mutta tuntuu kuin täytyisi seisoa kaksin jaloin jarrupolkimella. Luulin kaiken menevän todella hyvin tai siis olen jo pariinkertaan luullut niin mutta sitten yhtäkkiä minulla onkin vastassani lasiseinä. Tapaamiset ovat menneet hyvin, 2yhteistä yötä, noin 50viestiä puolin ja toisin mutta joku näkymätön seinä on silti tässä vastassa. Minulle ei anneta oikeastaan minkäänlaista varmuutta tämän jatkosta ja se kai se on se suurin epävarmuuden luoja. En esim tiedä koska me nähdään seuraavan kerran vai suurinpiirtein nähdäänkö enää ollenkaan.

    Tykkääkö hän edes minusta, ei aavistustakaan.

    En tiedä, monet ovat varmasti sitämieltä että ei kannata ottaa onkea pois vedestä vaan jatkaa elämää kuin ennenkin ja pitää silmät auki. Joo teoriassa tietysti hyvä idea mutta kun sydän on varattu niin....

    Asiasta täysin tuhannenteen, lukeekohan minulla otsassa nykyisin myös joku seksiterapeuttien yhdistys ry, tätä on oikeastaan käynyt aina silloin tällöin jo siitä lähtien kun viimeinen pitkä parisuhteeni päättyi mutta en silti käsitä miksi prosentuaalisesti niin useilla tapaamillani tytöillä/naisilla on tarve kertoa mulle jo muutaman minuutin jälkeen niiden makkarimieltymyksistä. Ei siinä mitään, ihan hauskaa ja noin mutta siis kun kyse ei ole edes mistään ns suorista iskutilanteesta niin jotenkin hassua että esim eilen minulle puhumaan tulleesta naisesta en tiedä käytännössä mitään muuta kuin etunimen ja suht yksityiskohtaisesti minkälaisesta kyydistä hän pitää. Ja kyllä, olen varma ettei kyse ollut siitä että hän olisi halunnut minun tai kenenkään muunkaan kanssa leikkimään eilen vaan ihan kuin olisi päivän uutisista minulle kertonut.

    Edit: No hyvä on, on tietysti mahdollista että kyseinen ihminen oletti että kun hän kertoo tarpeeksi yksityiskohtaisesti minkälaisesta peuhaamisesta pitää niin minun olisi kuulunut miehenä innostua siitä ja vietellä hänet mutta vastoin ennakkoodotuksia ja häpeäksi koko miessukupuolelle :) olinkin ennemminkin ns jaahas asenteella ja siirryin juttelemaan työkavereilleni.

    Edit2: Kyse ei siis ole myöskään siitä että olisin jotenkin supersuosittu, olen keskustellut asiasta miespuolisten ystävieni kanssa (siis heidän joita lähestytään mielestäni huomattavasti itseäni useammin) ja en tiedä, kai minulle on sitten vain helppo puhua tai jotain.

    Musiikkia lantion keikutukseen (ihan siihen vaatteet päällä tapahtuvaan te senkin:)

    Sharam - PATT (Party All The Time)

    Brendan McBain|MySpace Videos

    keskiviikko 7. lokakuuta 2009

    Kertokaa

    Hei, nyt tarvitaan sitä tyyppiä kenellä on se kristallipallo, kysymys, onko Oliver nyt ihan hakoteillä tässä jutussa?, tuleeko Oliverille vielä suru puseroon? Onko tyttö johon Oliver on ihastunut yhtään mukana? Onko se edes kiinnostunut Oliverista vai kuvitteliko Oliver väärin ja kyseessä oli vain joku tilapäinen mielenhäiriö hänen puoleltaan?

    Ei minua helpolla ainakaan tässä jutussä päästetä, siinä missä olen 99% kaikista tapailuista ja suhteista ollut aina tietoinen toisen kiinnostumisasteesta saan tälläkertaa niin mixed signaalia ettei tosikaan.

    Minun pelini (joka ei ole peli vaan ihan vaan se normaali tutustumisvaihe jossa opitaan mistä toinen pitää, mikä häntä ärsyttää, mihin hän reagoi mitenkin jnejne) ei toimi sitten lainkaan. Se esim tunnepitoinen lause (ei, en minä nyt mitään rakkautta ole tässävaiheessa tunnustamassa, en nyt sentään ihan niin kehällä ole:) jonka odotan saavan aikaan positiivisen reaktion tuottaa vaivautuneen hiljaisuuden mutta kun olen sen johdosta heittämässä kirvestä kaivoon (tietenkään sitä sanomatta) niin huomaan että yhtäkkiä olemmekin suutelemassa.

    sunnuntai 4. lokakuuta 2009

    Jos olisin lentokone

    Ai miten niin, eihän ihminen voi olla lentokone. No ei mutta jos olisin niin nyt olisin noussut tosi kovalla vauhdilla tosi korkealle, niin nopeasti ja niin korkealle että jos tulisi onnettomuus niin tulisi tosi rumaa jälkeä.

    Ai mitä ihmettä minä sekoilen, no siis suomeksi, jos olin aiemmin ihastunut niin en tiedä mitä olen nyt, hyvin voimakkaasti ihastunut kenties.

    En osaa edes kuvailla tuon tytön vaikutusta minuun, pelkkä katse saa minut suunnilleen sulamaan.

    perjantai 2. lokakuuta 2009

    Sensuurin hetki

    On erittäin todennäköistä että "jonna" tulee lukemaan tätä blogia tänään tai lähipäivinä joka on sikäli tietysti mielenkiintoista että blogin osoitetta tai edes sen olemassaoloa ei tiedä edes parhaat ystäväni (ei siis kukaan heistä)

    Näin alkoi se aikaisempi haamupostaus jonka sitten tavoistani poiketen sensuroin.
    En oikein itseasiassa edelleenkään tiedä miten suhtautua kyseiseen asiaan, siis sikäli että vaikka minulla ei sinäänsä ole täällä mitään salattavaa ja jokainen teksti on 120% omasta kynästäni lähtöisin ja sikäli osa minua niin näinkin suuren määrän ja erityisesti vain suurimmilta osin yhdestä aiheesta olevan kirjoituksen "paljastaminen" olisi minusta kiusallista.

    Noina parina tuntina kun tajusin että ns vahinko oli tapahtunut ja hän löytää blogini niin halutessaan ehdin harkita kaikkea blogin hetkeksi offline tilaan laittamisesta alkaen. En kuitenkaan tehnyt enkä tee sitä ja täytyy vain toivoa että jos nyt käy niin että joku minut täältä tunnistaa, hän myöskin vaivautuu mainitsemaan minulle asiasta ja ymmärtää blogin luonteen ns yhteen asiaan suuntautuvana päiväkirjana.

    Syy miksi en tehnyt niin on myös se että en ole kertonut täällä mitään pahaa, en mitään jota en teoriassa voisi ajanmittaan kertoa ihan kasvotusten. Lisäksi tänne kirjoittaminen on antanut minulle monellakin tavalla niin paljon hyvää että vaikka näin usean ajatuksen ja tunnetilan paljastaminen jännittääkin niin no, rehellisyyttä ja avoimuuttahan olen itse korostanut.

    Miten minulla sitten hänen kanssaan menee kysyivät uteliaat, hmm eteenpäin :) hitaasti, kiusallisen hitaasti mutta eteenpäin kuitenkin edelleen.
    Jäitä tosin täytyy pitää hattu täynnä mutta tällähetkellä asiat näyttävät menevän hyvään suuntaan.

    Valitettavasti samaa ei voi sanoa muusta elämästä ja Oliveria onkin tälläviikolla koeteltu työ/asunto/läheisten hyvinvointi asioilla enemmän kuin tarpeeksi.
    Luotan nyt kuitenkin siihen että kaikki nekin asiat järjestyvät joten ei niistä sen enempää tälläkertaa.

    Edit: Taisin ottaa myös kaksi vanhaa postausta offline tuona sensuurin herkkänä hetkenä, ne palaavat takaisin viikon sisällä muokkaamattomina.

    Miksi kysyivät uteliaat, ihastunut poikamies on epävarma kuului vastaus, kyllä siitä huolimatta että ei pitäisi, vaikka esimerkki on ehkä huono niin näyttäisitkö itse mahdolliselle kumppaniehdokkaalle juuri sitä runoa jonka sinne pöytälaatikkoon kirjoitit silloin kun yksinäisyys oikein suretti. Anteeksi latteus mutta tämä blogi on minun pöytälaatikkoni.

    keskiviikko 30. syyskuuta 2009

    Haamupäivitys

    Kuten tarkkanäköisimmät varmasti huomasivatkin oli tuossa aamulla pientä haamupäivitystä ja sekoilua uuden kirjoituksen kanssa.

    Kirjoitan asiasta, sen syistä ja seurauksista myöhemmin kunhan nyt teen itseni kanssa jotain johtopäätöksiä ja pääsen jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen :)


    sunnuntai 27. syyskuuta 2009

    muutettu otsikko

    Minä tykkään tosi paljon yhdestä miehestä (ei, en sillätavalla:) tai oikeastaan useammastakin eli kaikista miespuolisista ystävistäni mutta yhdestä tälläkertaa erityisesti. Kyseinen mies kun on todella suorasanainen ja joskus kun alan haaveilemaan tarvitsen sellaisen pienen herätyksen.

    Kyllä se itseravistelu tulee ihan ilman ulkoupuolista kommenttiakin mutta nopeammin sen kanssa.

    Haaveilussahan ei ole mitään vikaa, päinvastoin mutta silloin kun se alkaa alentamaan itseään niin metsään menee.
    Antakaas kun kerron: Otetaan nyt esim tällainen tilanne, poikamies on ihastunut tyttöön, tyttö ei anna ainakaan kovin suoraa signaalia suuntaan tai toiseen, poikamies alkaa epäröimään, poikamiestä alkaa jännittämään STOP
    Tuossa kohtaan alettiin mennä sinne metsään.

    Juttuhan kuuluu mennä ja menee kunhan ei vaan ala mennä sinne haaveilun maailmaan liiaksi: Poikamies on kiinnostunut tytöstä, hän viestittää tytölle saadakseen selville onko vastakaikua, tyttö joko on kiinnostunut tai ei ole mutta se ei vaikuta poikamiehen elämään, jos on niin hienoa jos ei niin harmi. Ei jännitystä, ei pelkoa ja ei varsinkaan epäröintiä.

    Se tykkääkö tyttö minusta ei saa eikä vaikuta siihen miten hyväksi/huonoksi/komeaksi/rumaksi/haluttavaksi ja älykkääksi koen itseni. Ei, jos se vaikuttaa jotain on pielessä = epäröinti.

    Sinä olet itsesi paras ystävä, se tykkääkö joku toinen sinusta ei ole olennaista siihen.

    Jos jollain on linkkiä siihen muistaakseni aikoinaan bbc kanavalla pyörineeseen videoon jossa on Nina Simonen feeling good biisi taustalla ja video siis kertoo uhanalaisista eläimistä niin olisin kovin onnellinen sen saamisesta. (kyseessä ei siis ole tämä mutta vastaava) Se oli sellainen sarja niitä videoita ja siinä siis esiteltiin musikkivideo henkisesti useita uhanalaisia eläimiä mm susi.

    Edit: Eihän ihminen nyt mikään ohjelmoitu kone ole eli tietysti vastakaiku, kommentit, ihailu, hyväksyntä, saatu rakkaus yms vaikuttaa jonkinverran mutta niin.

    lauantai 26. syyskuuta 2009

    Se on huttua

    Miespuoliset ystävät on tietysti innoissaan kuin puuhevoset kuutamolla kun kerroin heille tästä useamman kiinnostuneen tytön dilemmasta. Vähän vittuillen kysyivät että sympatiaako tässä kaipaan :) No hyvä on ymmärrän minä että tavallaan pienet on murheet mutta toisaalta taas todellakaan ei. Kyse ei ole siitä miten monta teoriassa potentiaalista ihmistä on, kyse ei ole siitä kuinka monen kanssa voisi teoriassa käydä kahvilla tai naimassa tai mitään. Kun minä en halua sitä, kun se ei ole minulle tärkeää nykyisin. (tunnustan että ehkä se joskus nuorempana on ollut)

    Ainoa tärkeä asia jota kaipaan on rakkaus. Rakkaus yhden ihmisen kanssa, ihmisen joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen, silloinkin kun sitä vähiten ansaitsisin, silloin kun näytän räjähtäneeltä ja olen kärttyinen, silloin kun olen surullinen, silloin kun olen tylsä, silloin kun olen kipeä, silloin kun en enää jaksaisi.

    Kaikki muu on turhaa, kaikki muu on huttua, meteliä, täysin epäolennaista.

    Kun minulla olisi yksi ihminen kenen kanssa kävelisin käsikädessä kotiin olisin maailman onnellisin mies.

    Edit: "Jonna" siis perui tämän viikonlopun tapaamisen ja olen siitä tosi pettynyt. Olisi niin hienoa jos ko jutusta nyt tulisi jotain mutta olen asian kanssa niin epävarma (ehkä siksi kun nyt epäilykseni mukaan minä olen ainakin tässävaiheessa niin selkeästi se kiinnostuneempi osapuoli) että pienetkin ns takaiskut saavat minut miltei heittämään kirveen järveen. Ei siksi että haluaisin tehdä niin vaan siksi että pelkään että tämä tulee vielä satuttamaan minua.

    perjantai 25. syyskuuta 2009

    Olenko kenties piilokamerassa

    En ole koskaan valittanut että tyttöjen tapaaminen sinäänsä olisi mahdotonta ja pidän itseäni normaalisti ainakin ihan "keskiverto suosittuna" jnejne Kuitenkin esim tuossa keväällä kuten jutuista saattoi päätellä oli kyllä ajoittain niin hiljaista kaikenlaisen sutinan suhteen että ei tosikaan.

    No nythän kerroin jo tuosta kadullani asuvasta tytöstä mutta sepä ei päättynyt siihen vaan näköjään minulla on nyt sitten taskussa sellaisen ihan suloisen näköisen vaaleatukkaisen tytön numero jonka taas tapasin tänään julkisessa kulkuvälineessä.

    Missä hemmetissä hänkin luurasi aiemmin, miksi nyt..
    Lukeeko minulla nyt tosissaan otsassa että tämä poikamies on kiinnostunut yhdestä tytöstä joten sitä kuuluu lähetyä?? ja vielä selvinpäin! ja keskellä päivää!.

    Toinen asia joka hämmentää minua on se että koska nyt olen edelleen ihastunut "jonnaan" ja sen vuoksi myöskin jännittää se että tuleeko tästä jotain jnejne niin luonnollisesti yritän keksiä tekosyitä miksi ei tulisi ja mikä kaikki voisi olla vialla ja kuinka eihän se nyt käy koska jnejne Mutta en onnistu siinä.

    Kyseinen tyttö ("jonna" siis) ja kaikki se mitä hän kirjoittaa tai sanoo niin vaikka kaikki ei täydellisesti olekkaan niin saan hänestä jotenkin niin hyvää ja tavallaan rauhoittavaa tunnelmaa itseeni että en kertakaikkisesti pysty oikein edes kyseenalaistamaan sitä.

    Edelleen siis viestittelyasteella, ehkäpä viikonloppuna tapaaminen. Ja ei, en aio soittaa tälle toiselle tytölle.

    tiistai 22. syyskuuta 2009

    Hiljaisehkoa

    Hiljaa mennään ja edetään mutta edetäänpähän kuitenkin, varovaisen positiivista viestittelyä ollut siis joka on tilanne huomioiden enemmän kuin uskalsin odottaa. Itseasiassa olen hyvin tyytyväinen tähänastiseen....(koputtaa puuta)

    Asiasta toiseen, naisethan vaistoavat heti kun joku mies ei ole ns etsimässä ja se tunnetusti lisää miehen kiinnostavuutta noin 500%. Tästähän saatiin sitten oiva esimerkki eilen kun olin juuri tehnyt ja syönyt tomaattipastaa valkoisessa paidassa ja sen onnistuneesti sotkettuani päätin sitten lähteä käymään kaupassa. Juuri kun olen kaupan ulkopuolella vastaan tulee kadullani asuva tyttö (se josta kerroin joka on hymyillyt minulle nyt kohta 2kk aina kun nähdään) ja pysäyttää minut ja kysyy ilman mitään takeltelua että hei kuka sinä olet kun ei olla koskaan puhuttu.

    Miksi nyt, ei nyt, eilen, viimeviikolla mutta ei nyt käy mielessäni mutta tietysti jään juttelemaan. Ihan mukavan tuntuinen ihminen ja suuri plus plus rohkeudesta ja aloitteellisuudesta pysäyttää tuntematon ihminen, selvinpäin keskellä katua juttelemaan.

    Mutta se ajoitus, ei pelkästään se että olen nyt kiiinnostunut "jonnasta" eli "emotionaalisesti varattu" mutta sen lisäksi vielä tuo että olin tosiaan juuri heittänyt ne tomaattikastikkeet rinnuksille ja muutenkin kyllä niin räjähtäneenä kuin olla ja voi.

    sunnuntai 20. syyskuuta 2009

    Sunnuntain odotus

    Olen kohta hermoraunio, odotellessa vastausta viestiin siis. Yritä tässä nyt sitten elää normaalia sunnuntaita. Koitan valmistaa itseäni henkisesti takaiskun varalta, kävin jumpassa (treenit kulkee vaihteeksi hyvin joka on tosi kivaa)

    Koitin soittaa ystävälle (oli jonkun miehen luona, siis naispuolinen ystävä kyseessä), koitin soittaa toiselle ystävälle, oli juuri tullut ovesta sisään matkalaukkujen kanssa, päätin etten koita soittaa enää kolmannelle kun ei minulla edes ole oikeastaan mitään asiaa, kunhan haluaisin jutella jonkun kanssa.


    lauantai 19. syyskuuta 2009

    Lauantai-aamut

    Minä tykkään lauantai aamuista nykyisin kuin hullu puurosta, oikeastaan sen takia en edes halua lähteä nykyisin ulos perjantaisin koska nämä on minun elämäni huippuhetkiä. Herätä hyvin nukkuneena, syödä hyvä, iso ja terveellinen aamiainen, juoda iso muki niin vahvaa kahvia saa pienen kofeiiniyliannostuksen ja sitten keskipäivän aikaan jumppaamaan salille.

    Sunnuntait on sinkkuna jotenkin paljon nihkeämpiä, silloin juuri kuuluisi olla se oma kulta kenen kanssa peuhata koko päivä mutta lauantai, tämä on aktiivisten ja hyvinvoivien ihmisten päivä (ai missä niitä hyvinvoivia on, no jossain tuolla ulkona, vajan takana)

    Hyvä on myönnän, ei minulla mitään asiaa ollut, tämä postaus oli vain tekosyy päästä linkittämään seuraava kovin mukava renkutus :)

    Olen hieman suuunnitellut että aloitan taas vanhan tavan ja alan nauhoittamaan ihmisille levyjä (ja kyllä, tein sitä jo ennen High Fidelity elokuvan näkemistä --yksi suosikkielokuvistani muuten ja ei en ole lukenut kirjaa vaikka on ollut suunnitelmissa)

    Ja kyllä, ensimmäinen levy jonka kappaleita jo suunnittelen olisi "Jonnalle"

    Edit:Kielioppikoulu osa1: Lauantai aamut vai lauantaiaamut vai lauantai-aamut?

    torstai 17. syyskuuta 2009

    Vastakaiku

    Pitää jutut järkevinä. Sitten on niitä tilanteita joissa toinen ei vain puhu ja joutuu itse puhumaan kokoajan (olettaen että on siis esim joku uusi ihminen kenen kanssa hiljaisuus olisi vaivaannuttavaa). No mitä käy, tietysti alkaa puhumaan jossain vaiheessa typeriä ja sekavia, siis tietysti, ja siinä vaiheessa se täysin sanaa suustaan saamaton alkaa sitten katsoa että kylläpä puhut omituisia.

    No mielihän tekisi tuossa vaiheessa vain näyttää kieltä, puhun omituisia sen takia koska sinusta ei saa mitään vastakaikua ja sen vuoksi annan ajatukseni lentää...

    Tänään oli hyvä päivä, tosi kiva, ei tosin vieläkään uutisia "jonnaan" liittyen mutta kirjoitin kyllä jo viestin valmiiksi, nyt pitää enää rohkaistua lähettämään se. Juu tiedän että olin päättänyt että en lähetä hänelle mitään viestiä jos ei hän laita jotain viestiä ensiksi mutta jokainen kenen kanssa olen asiasta puhunut (ab 5ihmistä) on ollut sitä mieltä että minun ei vain kannata vaan suorastaan pitää lähettää hänelle viesti. Ja vaikka se onkin hieman tekosyy niin tälläkertaa luotan että ystäväni ja tietysti te jotka täällä siihen rohkaisitte olette oikeassa.

    Video ei liene esittelyitä kaipaa

    keskiviikko 16. syyskuuta 2009

    Power of.......ihastuminen

    Olen niin usein kirjoittanut alavireisiä juttuja että otan nyt tilanteesta vaarin ja kerron kuinka hyvällä tuulella olen ollut tänään ja edes töistä saamani todella huonot uutiset töiden todennäköisestä loppumisesta pyyhkineet virnettä naamaltani :)

    Ennemminkin tuli vain sellainen, pah, löytäähän sitä jonkun uuden paikan ja siellähän voi ollla paljon kivempaakin. Ainoa joka tulee kyllä harmittamaan paljon on se että minulla on aivan mahtava tiimi tällähetkellä. Niin mukavia tyyppejä valikoitunut pomoamme myöten että sen löytäminen tulee olemaan haastavaa. Kaikki vielä suunnilleen samaa ikäluokkaa, samankaltaisella huumorintajulla varustettuina niin sen löytäminen tulee olemaan kyllä tosi tosi hankalaa.
    Itseasiassa jotain meidän nykyisestä yhteishengestä kertoo sekin että tälläkin hetkellä vitsaillaan parin työkaverin kanssa skypen välityksellä :)

    Toinen mikä on niin palkkaa joutuu ehkä hieman laskemaan mutta kunhan nyt ei kovin montaa kymmentä prosenttia vuositasolla niin kyllä sitä nyt vähemmälläkin ihan hyvin toimeen tulee.

    Olen varmaan kertonutkin siitä mutta olen jo jonkinaikaa yrittänyt siirtyä nauttimaan hetkistä itse pidemmän ajan sijaan. Hyvästä minuutista jonkun seurassa, hyvästä tunnista jonkun kanssa, yhdestä yöstä, yhdestä hymystä kahvilassa.
    Ihan oikeastaan siksi että vaikka sitä tietysti kaipaisi pidempiaikaistakin onnea niin jo hyvät hetket ja niiden muistot auttavat synkkyyden karkoituksessa.


    Laurynilta pari kappaletta (oli jo aikakin, tiedän)
    Eka on coveri


    tiistai 15. syyskuuta 2009

    Ihastunut haikeamielinen karhunpoika

    Pohjustus
    Allekirjoittanuthan ei ihastu kovinkaan usein, joskus herää kiinnostus mutta varsinaisen ihastumisen tasolle ko tunne ei ole viimevuotena yltänyt kuin kerran ja siitäkin on miltei se vuosi kohta aikaa.


    Ja sitten pikaviestmen välityksellä käyty keskustelu tänä aamuna ystävälleni:
    (nimet ja nimimerkit luonnollisesti muutettu)

    [8:37:47] Oliver : no voi v&&&&&
    [8:41:56] Oliver : ei hemmetti
    [8:43:38] Oliver : :(
    [8:44:04] Oliver : Olin sitten ulkona neidin x ja sen ystävän neiti y:n (jota en ole tavannut aiemmin) kanssa pilkkuun asti
    [8:44:10] Oliver : ja herätys 6.30 tänään
    [8:44:20] Oliver : ja ei se mitään, päähän sattuu jnejne
    [8:44:22] Oliver : mutta
    [8:44:31] Oliver : .........
    [8:44:38] Oliver : menin sitten ihastumaan neitiin y
    [8:45:08] Oliver : hiljaiseksi vetää

    [8:48:14] Ystävä z : :)
    [8:48:23] Ystävä z : Jonnaaan(nimi muutetttu)
    [8:48:26] Ystävä z : hän on mukava
    [8:48:33] Ystava z : todella mukavan oloinen

    [8:48:34] Oliver : no on joo
    [8:48:37] Oliver : liiankin
    [8:49:16] Oliver : ihan mahtava tyttö
    [8:50:04] Oliver : mutta ei hemmetti
    [8:51:12] Oliver : maailmassa on 3miljardia naista niin ei hemmetti miten mun pitää ihastua siihen kehen en saa.

    [8:52:44] Ystävä z : no mutta ethän sinä nyt neiti x:n kanssa sentään ole seurustellut...

    [8:52:47] Oliver : en seurustellut mutta ei siitä kovin montaa kuukautta ole kun oli ns juttua hänen kanssaan.
    Pitikin mennä ihastumaan väärään tyttöön.

    [8:53:34] Ystävä z : Jonna on oikea tyttö


    Toisaalta kyseessä on minusta niin mahtava tyttö että jos tietäisin että mahdollisuutta muuhun ei syystä tai toisesta ole niin haluaisin vain halata häntä jo toivottaa koko sydamestäni hänelle kaikkea hyvää. Vaikka ehkä tulisi sen jälkeen hetkeksi suru puseroon niin on aina vain niin hienoa tavata hänen kaltaisiaan ihmisiä.

    Tietysti toivon koko sydamestani että minulla olisi joku päivä kumppani josta ajatttelen noin mutta ehkä vieläkään ei ole minun aikani, ehkä pitää vielä odottaa vaikka se surettaakin.

    Olen päättänyt, en aio tehdä aloitetta jo ihan kunnioituksesta heidän ystävyyttään kohtaan mutta, jos hän tekee pienenkin aloitteen niin en usko että voin sillä hyvä jätkä- statuksen voimalla olla siihen vastaamatta.

    Edit:

    Maanpinta kutsuu 1 tiedän, saattaa olla että ihminen ei olekkaan yhtään niin ihastuttava kuin ensitapaamisella saatu vaikutelma. Minulla on tapana innostua ja mennä joskus asioiden edelle kirjoittaessa ihan tarkoituksellakin. Ja tässätapauksessa ensitapaamisella tehtiin minuun sellainen jalat alta vaikutus :)

    Maanpinta kutsuu 2 tiedän, en minä nyt esim kenenkään avioliittoa ole rikkomassa yms vaan pahin mahdollinen tilanne olisi se että neiti x olisi minuun tietämättäni vielä ihastunut (jonka todennäköisyyttä tosin epäilen) ja sen takia hänelle tulisi pahamieli ja heidän ystävyyteensä särö.


    maanantai 14. syyskuuta 2009

    Inside moves and outside grooves (päivän toinen postaus)

    Niin, käskikö joku alkaa huudattamaan noita pyllynveivaus kappaleita koko illan, arvatkaa nukuttaako nyt pätkääkään. Mieli tekisi hippaamaan niin että jalat menisi jo.

    Vielä kun olen itse korostanut tuota tilannetajua musiikkivalintojen kohdalla...

    sunnuntai 13. syyskuuta 2009

    Ilo pintaan vaikka väkisin & omien tunteiden manipulointi


    Musiikki on kyllä oivallinen väline, en edes osaa kuvitella miten paljon synkempi minunkin elämäni ja mielenlaatuni olisi ilman sitä. Varsinkin viimeisen vuoden aikana olen yhä enemmissä määrin käyttänyt sitä ihan tietoisesti esim nostattamaan omaa tunnelmaani tilanteissa joissa olen huomannut synkkyyden pilven hiipivän päänpäälle. Useimmiten se toimii kuin häkä, sopivat kappaleet huutamaan niin että korvissa soi, miehisiä mielikuvaharjotteita ja hautautumisen sijaan saattaa päivä mennä totaalisen synkistelyn sijasta pienellä alakulolla.

    Nuorempana uskottelin itselleni että niin ei saa tehdä tai että se on jotenkin itsensä huijaamista tai jotenkin vähemmän "aitoa". Ja ei sikäli, en minä tunteiden estämistä sinäänsä kannata (varsinkaan jos ne perustuvat joihinkin käsittelemättömiin asioihin) mutta.. Kun on huomannut että on taipumusta esim synkkämielisyyteen aika-ajoin ja sillä ei saavuta mitään niin kyllä kannatan kaikkia ei kemiallisia tapoja kääntää mielentilani kelkkaa sinne auringon suuntaan.

    Asiasta hieman toiseen, olen hieman suunnitellut tai haaveillut että asentaisin kirkasvalolamput koko olohuoneeseen. Voin kesällä niiiiiiin paljon paremmin ja vaikka kyse nyt on tietysti muustakin kuin valosta niin luulen että se on kuitenkin niin olennainen osa että olisi kiva testata edes yhden syksyn/talven ajan miten jatkuva aurongonvalo olohuoneessa vaikuttaisi :)

    Nyt päiväunille :)

    Edit: Video vaihdettu Groove Armadasta hieman "menevämpään" veisuun. Päivän uutena musiikkivalintana siis 80-luvun alun funk/disco-musiikkia

    keskiviikko 9. syyskuuta 2009

    Miehille jotka lataavat aina maaliin

    Kyse ei ollut siitä että kyseinen lehti (slitz) olisi ollut hyvä, ei ei lainkaan vaan kyse oli siitä että se oli ensimmäinen ja tavallaan edelleen ainoita suomenkielisiä miehille suunnattuja miestenlehtiä joka oli tehty miehille. Ei siis miesten vaimoille tai tyttöystäville vaan miehille. Yllättävän paljon asioita jotka on muka suunnattu miehille on itseasiassa suunnattu miehen kumppaneille.

    Ei nyt sikäli että minä nyt välttämättä kohderyhmää olisinkaan mutta jos nyt kerran tehdään niin kerrotaan se kohderyhmä nyt edes rehellisesti.
    Miehille suunnattua aromaterapeuttista kylpyvaahtoa odotellessa.

    Tämä kaikki vinoilu metroseksuaalisuutta kohtaan siis mieheltä joka eilen oli miestentuoksuhyllyllä nuuhkimassa niin pitkään että lopussa silmiä kirveli ja päässä jyskytti :) Kokeiluun pääsi CKn Euphoria (tavallinen, ei intense vaikka hyvä sekin mutta jotenkin hieman liikaa)

    Olen muuten ehkä valittanut tästä aiemminkin mutta ihan mieletöntä miten paljon hajuaisti on edelleen parantunut kun lopetti tupakoinnin...olisin voinut hyvin elää ilmankin tietoa kenen deodorantti on pettänyt tai kuka polttaa tai kenellä hampurilainen kassissa.

    tiistai 8. syyskuuta 2009

    Pikainen kommentti päivän uutisiin (päivän toinen postaus)

    Yksi erittäin lyhyt kommentti tämänpäiväisiin uutisiin joka tavallaan/periaatetasolla koskettaa jokaista bloggaajaakin: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi”, Voltaire
    En siis ota nyt mitään kantaa siihen mitä mieltä olen ko henkilön kirjoituksista tai mielipiteistä mutta minusta jokaisen uskonnon ja/tai aatteen kritisoinnin tulee olla sallittua eikä kirjoituksen hyvyys, huonous tai mauttomuus voi olla perusteina sen laillisuudelle/laittomuudelle.

    Bloggaamisesta ja nuoruudesta ja kaipuun alkamisesta

    Olen tehnyt muutaman ehkä merkityksettömän havainnon,

    Aina jos kirjoitan yhdenkin vähän negatiivisemman tai esim surumielisemmän tai kärttyisen postin vähenee blogia blogilistalta seuraavien määrä vähintään yhdellä tai kahdella henkilöllä.

    Jos laitan blogin lukijat osion tuohon oikealle vähenee se samoin ainakin yhdellä tai kahdella henkilöllä

    Rakkauslauluja sisältävät postit saavat paaaaljon muita postauksia vähemmän kommentteja.

    Kommentit ovat moniin muihin blogeihin verrattuna todella positiivisia (Kiitos siitä vaikka kritiikkiäkin saa toki mieluusti kyllä antaa).


    Asiasta toiseen, tämänpäiväinen video tai siis kappale toi minulle tosi haikean olon. En ole ihan varma olenko kertonut aiheesta aiemmin mutta jos olen niin pahoitteluni. Eli olin noin 11v ja koulussa jaettiin joku nuoriso lehti (ei hajuakaan kenen tekemä mutta varmaan joku seurakunnan tai vastaava) ja siinä oli juttua ihastumisesta. Luin sen valehtelematta ainakin 10kertaa ja halusin niiiiiin paljon että minulla olisi tyttöystävä. Tämä kappale siis liittyy muistona tuohon aikaan jostain syystä tosi voimakkaasti.

    Jokatapauksessa hieman ironista tavallaan että siitä sitten muutaman vuoden päästä teiniksi tultaessa niin minullahan oli, ensimmäisenä teinivuotena oikeastaan vaikka kuinka paljon. Elämänmuutos oli mieletön, pojasta jota luokan tytöt eivät oikein koskaan olleet huomioineet ja joka oli aina ollut jotenkin hieman luokan urheilusankareiden varjossa tuli yhdessä kesässä yksi koulun suosituimmista ja ainakin viileimmistä pojista :)

    Suht nopeasti löytyi kyllä sitten tosin se ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystävä (jonka kanssa olen itseasiassa kaveri/ystävä edelleen joka on minusta hienoa) mutta niin..