Miksei poikamies kerro mitään, niin harvinaista kuin se onkin joskus sillä ei vain ole mitään sanottavaa tai se ei vain tiedä mitä sanoa.
Olen väsynyt (yllätys yllätys), viikonloppu meni aivan eri tavalla kuin olin suunnitellut, perjantaina tapasin jonnan (tiesin näkeväni hänet jossain vaiheessa sillä yksi hänen tavaransa oli jäänyt minun luokseni mutta oletin sen olevan ns pikatapaaminen eli tuossa tuo, ok heippa - heippa) mutta mentiinkin sitten kahville.
En tiedä mitä kommentoida kyseiseen asiaan joten lienee parempi etten kommentoi mitään. Eipä toisaalta ole mitään kommentoitavaakaan, joo oli kivaa, joo naurettiin paljon mutta Oliver ei ole teini enää joten jotta se alkaisi hakkaamaan päätään seinään tarvittaisiin tässävaiheessa jotain huomattavasti enemmän hänen puoleltaan.
Nyt ko juttu on osaltani käsitelty niinkuin se oli ennen tätä tapaamistakin.
Tupakkaa kävin ostamassa/poltin erotessamme mutta siinä se (olennaista koska lopetin tupakoinnin silloin keväällä ja sen jälkeen en ole polttanut kuin hyvin yksittäisissä tilanteissa eli käytännössä humalan seurana joka taas on ollut seurana huomattavan harvoin varsinkin viimekuukausina ja ei, en siis aloittanut tupakointia uudetsaan vaan loppuaski lensi roskikseen)
Lauantai menikin sitten yhdessä hyväntekeväisyys jutussa auttaessa (olin lupautunut pari viikkos sitten kun eräs ihminen kysyi) ja illalla ystävien kanssa baarissa. (ei ollut tosin energiaa eikä intoa sitten yhtään joten olisi voinut jättää väliinkin mutta sekin pitkänaikaa sitten sovittu tapaaminen)
Päivän musiikkivalintana taas tyyliä joka ei niin usein stereoissani soi mutta noh tämäkin veisu vaan huudatettuna (erityisesti kertosäe) jostain syystä miellytti tärykalvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti