Mikä sinussa on vikana & ulkonäöstä

Ja ei nyt en tarkoita siis sitä että eihän kukaan ole täydellinen vaan siis niin.

Pakko se on myöntää, liian monta pettymystä ja erityisesti näitä "kaikki intiaanit ei istu siellä kanootissa" ihmisiä on tullut tavattua että nykyisin jos tapaa ihmisen joka vaikuttaa erityisen miellyttävältä alkaa hälytyskello päässä rinkuttamaan. Jos ko ihminen on vielä ulkoisestikkin omasta mielestä viehättävä ko vekkari siellä päässä suorastaan mylvii.

Juttelimme muutaman miespuolisen ystävän kanssa ulkonäöstä ja sen merkityksestä parinmuodostukseen tuossa viimeviikolla ja olen itseasiassa sitä mieltä että tosi monilla se menee jotenkin kummasti nykyisin. Johtunee siitä että niin monet ovat pettyneet niin usein että koittavat nyt sitten tehdä täysin vastakkaista valintaa ja estää sillä uusien sydänsurujen tulon.

Normaalisti en halua kertoa muiden asioita mutta erään ihmisen kommentti jossa hän aiemmin meni ulkonäön perässä mutta sitten oppi jäi kaihertamaan pahasti. Ei siis siksi että ulkonäkö saisi minusta olla mikään ykkösprioriteetti vaan siksi rivienvälistä tuli ilmi että ko ihminen ei sitten ilmeisesti pidä nykyistä kumppaniaan fyysisesti viehättävänä.

Minusta ko herra menee ojasta allikkoon, siis siis, minä en missään tapauksessa odota enkä vaadi jne että minun mahdollinen tyttöni olisi ulkoisesti maailman kaunein MUTTA hänen tulee olla maailman kaunein minulle ja siihen luonnollisesti liittyy myös se että näen ja koen hänet fyysisesti viehättävänä.
Se että alkaisi minkäänlaiseen romanttiseen suhteeseen ihmisen kanssa jota ei koe haluttavana olisi jotenkin niin pahasti itsensä ja toisen huijaamista että en käsitä miksi joku edes voi yrittää.
Se mistä ko kiinnostus sitten kenelläkin syntyy on tietysti täysin toinen asia jnejne.

Mikäs Oliverissa sitten on vikana, no tällähetkellä ainakin vaihteeksi korkea kuume ja flunssa(eli pahoittelut jos horisen jotain tavallistakin sekavampaa)....lähtee pumppaamaan nasoliinia nenuun kuin täyttäisi jalkapalloa.

Vähän erilainen veisu taas tänään, tuli ko kappale vastaan ja alkoi soimaan päässä joten pakkohan tämä on sitten linkittää :)

Päätin aloittaa kesän

Ai tuosta noin vain, juu juu. Nyt se alkoi, ei tästä muuten mitään tule ja kivempi lähteä viettämään viikonloppuakin kun on ns kesä fiiliksissä.

Jos nyt puistoon ei ehkä vielä piknikille tarkenekkaan niin ainakin voi kuunnella kesä musaa, pukeutua t-paitaan kun lähtee kaverin synttäreille (juu juu ehkä se talvitakki nyt siihen päälle muttá siis) ja tehdä illan aloitteluihin kulhollisen sangriaa :)
Kaikkihan on vain kiinni asenteesta vai miten se meni.

Jokatapauksessa veikeää viikonloppua ja be cool (and treat my baby good :)

Vieläkin kaihertaa linkittää tän miehen videoita koska en edelleenkään pidä hänen persoonasta/julkisuuskuvasta lainkaan mutta kesäbiisiä kun tässä etsittiin niin menköön:

Ja ne ohjeet oli

Viikonloppu meni kemuttaessa, 3vrk ulkona sai aikaan sen että eilen läheisyyden kaipuu oli taas sitä luokkaa että teki mennä koputtamaan vaikka naapurin ovelle :) Kiva oli nähdä taas ihmisiä mutta on jotenkin niin hassua tai paremminkin epäreilua kuinka joitakin onni tuntuu suosivan ns jatkuvasti mutta toisilla tulee nenille ns jatkuvasti.

Aloin myös taas lukemaan huvikseni kaikenlaisia elämänhallinnan kirjoituksia ja koitan muutenkin käyttää tätä vapaa aikaa siten että se kehittäisi edes jotenkin.
Yksi mihin sitten törmäsin oli esim surun työstäminen ja siinä missä jotkut jutut olivat itsestäänselvyyksiä, jotkut ihan järkeenkäypiä niin sitten joissakin törmää kyllä sellaisiin neuvoihin että jos nyt itse sellaisen joskus saisi niin lähinnä palaisi hihat.

Esimerkki: 20-vuoden avioliitosta eronnut nainen kysyy miten pääsisi elämässä eteenpäin ja asiasta yli ja joku älypää vastaa että tee muutoksia elämääsi kuten värjää hiukset ja aloita vaikka napatanssi. Siis voi v#####, värjää vaikka hiukset, sehän se auttaakin varmasti kun 20vuotta menee viemäristä alas, jesh.

En tiedä, joskus sitä aina miettii että onko sitä itse kehällä vai onko se toinen kun joidenkin ihmisten kanssa sitä yhteisymmärrystä ei vain löydy vaikka mitä tekisi ja toisten kanssa taas se puolesta sanasta ymmärtäminen.


Sitten vakavampiin aiheisiin: Minun unelmieni tytön (siis sen mielikuvan joka on päässä ja jota ei nyt itsekkään tietenkään ota mitenkään vakavasti koska ei edelleenkään haaveile kuvasta vaan ihan oikeasta ihmisestä) hiustenväri on muuttunut!! Hurjaa, kummaa, epäilyttävää :)

Nyt nukkumaan mutta ennen sitä yhtä vanhaa artistia tai siis kuuntelin tätä enemmän noin 2vuotta sitten mutta sitten jostain syystä jäi ennen kuin nyt tuli taas levy vastaan

Miksi hyvä musiikki on usein

niin hemmetin synkkää tai paremminkin miksi iloiset laulut kolahtavat niin paljon harvemmin ns täysillä. Olen taas huudattanut esim Apulantaa nyt pari vrk ja Tonihan osaa edelleen tehdä niin samaistuttavissa olevia sanoituksia että joitakin juttuja voisi lukea suoraan kuvitteellisesta päiväkirjastaan.

Mitään muuta ko päiväkirjassa ei tällähetkellä paljon olisikaan, jostain syystä tosin monet tuttavat ja kaverit ovat nyt aktivoituneet ja joka ilta tulee istuttua jossain. On myös ollut hauska huomata että siitä huolimatta että tuo eräs ihminen ei avautunut minulle lainkaan niin suurin osa ihmisistä joita tunnen niin tekee. Joskus siis jopa tuntemattomat mutta ihan tyyliin vanhat työkaveritkin ovat nyt viimeviikkoina vuodattaneet salaisuuksiaan vähän jopa omituisen paljon.

Pehmeys ja kovuus itsessä

Sekavaa horinaa: :)

Olipa kerran Oliver joka vuosien mittaan tajusi että hän on usein hyvin voimakastahtoinen, hänellä on suurehko ego, hän tarvitsee vastavoiman, hän on vaativa jnejne. Tulipa sitten päivä jolloin Oliver ihan tietoisesti päätti lähteä muuttamaan käytöstään, hän päätti että esim tästälähtien hän ihmissuhteissa yrittää aina loppuun asti kiltteydellä ja sulkee suuttumuksensa pois ja koittaa ymmärtämisellä ja pehmeydellä tavoitella ratkaisuja ongelmiin.

Olin tänään ulkona kävelemässä ja mp3 soitin paukutti äkäistä rokkia korviin, tunsin kuinka kylmät väreet menivät selässä ja miltei tippa tuli linssiin kun tuli jotenkin niin kotoisa ja hyvä olo. Olin palannut henkisesti kotiin, pois siitä ylipehmeydestä johon olin itseni ajanut, siitä ylikiltteydestä jolla olin koittanut asioita ratkaista ja jota nämä tietyt ihmiset käyttivät häikäilemättä hyväksi.

Nyt tunsin kuinka dieseli virtasi taas suonissa kun minä ja kid rock lauloimme duettona: I am American bad ass :)

Valoa

Minähän olen hyvin hyvin skeptinen monille ns vaihtoehtoisille jutuille (poislukien esim musiikki ja kasvisruoka mutta ne ei nyt liity tähän) mutta mitä kun joku juttu vaan itselle toimii, ihan sama uskooko siihen mutta jos ja kun olo on jonkun hoidon jälkeen on noin 10krt parempi kuin ennen sitä niin sama mikä placebo on kyseessä, minä otan ilon ja avun irti siitä huolimatta.

Tunnustan olevani sen verran mukavuuden ja hyvinvoinnin perään muutenkin että aina välillä haaveilee kun olisi se ylimääräinen aika ja raha ja kävisi kaikenlaisilla parantajilla urheiluhieronnasta vyöhyketerapiaan, jalkahoidosta intialaiseen korvakäytävä putsaukseen vaikka joka viikko. Tietenkään unohtamatta omaa terapeuttia, työelämä valmentajaa jnejne :)

Todellisuudessa aikaahan on ja olisi nyt ehkä varaakin mutta en tiedä, silloin kun voi hyvin niin ei tule mentyä koska ei ole syytä ja silloin kun voi huonosti, no ei silloin ole energiaa mennä.

Rakkautta jokaisen iltaan/yöhön ( ja ei täydy huolestua, lupaan etten ala nyt sen kummemmin hörhöilemään :)

Uusin

Jos mulla olisi oma tyttö niin tänään voitais ottaa patja olkkariin, laittaa valoja vähän himmeämmäksi ja kuunnella Mobyn uusinta levyä käsikädessä/kylkikyljessä koko ilta. Joo tiedän, monien mielestä varmasti vähän tylsää mutta minusta Moby on vaan sellaista fiilistely musiikkia että jos siitä haluaa ns kaiken irti niin noin sitä pitäisi kuunnella.

Pientä nousua

Vaikeinta on hyväksyä se että joku asia on ohi, se että sille ei enää voi mitään, ei vaikka mitä tekisi. Sen jälkeen vaikeinta on poistua paikalta niin että saa viimeisen sanan. Ai miksikö se on vaikeaa, no siksi kun ei kuitenkaan halua olla ilkeä. Toisaalta jos koko juttu menee muuten toisen päätöksen mukaan olisi se viimeinen ns itsekunnioituksen tuhahdus hyväksi saada.

Se on vaikeaa siksi että siihen asti voi venyttää, vaikka ei olisikaan edes toivoa niin voi kuitenkin antaa itsensä elää sellaisessa omassa valheessaan että kyllähän me tästä vielä tai että ei tunnu missään jnejne

Suru itsessään, sitten kun on saanut takaraivoonsa asti asiat selväksi (siis että ei enää toivo mitään pikkuriikkistäkään vaan sammuttaa toivonkipinät samantien) ei sensijaan ole niin vaikeaa. Oikein suuren jutun jälkeen toki musertavaa mutta lyhyemmän kohdalla se on kuin pääkipu, se pitää vain kestää, katkera liemi niellä ja piehtaroida ja nousta taas jaloilleen.

Toisaalta jos joku juttu on ollut kivulias ja aiheuttanut aiemminkin paljon murhetta
auttaa suruun paljon se että toistelee itselleen että se on ohi, että se ei voi enää satuttaa pahemmin että kaikki on taas hyvin.

Oliverilla pientä nousua havaittavissa, ainakin kuume nousi eilen jostain syystä korkeaksi vaikka muut flunssaoireet ovatkin suht lieviä. Lieneekö psyykellä jotain tekemistä asian kanssa kun kotiin tullessakin kylmetti/tärisytti kuin olisi nielaissut vibraattorin.

Synkistely osa xx

Ja vieläkö se jaksaa, no vielä. Askel kerrallaan tätä juttua täytyy prosessoida. Helpottaisi miljoonasti jos ei olisi tämä työttömyys nyt tässä tullut samaan syssyyn. Nyt kun on liikaa aikaa ajatella niin ajatukset alkaa niin kovin helposti kiertämään kehää. Illalla ajattelee samaa kuin heti herätessään.

Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät kävelemään pois huonoista jutuista ajoissa, kyllähän minäkin yleensä mutta sitten on näitä joissa kortit täytyy kuin pakolla katsoa loppuun asti vaikka tietää ettei sieltä ole kuin mustapekka tulossa itselle kuitenkaan.

Tyhjä olo, tosi tyhjä ja en saa mitenkään itseäni enää vihaiseksikaan enkä jotenkin osaa syyttää kuin itseäni. Siitä huolimatta että järki sanoo että en ole tehnyt mitään väärää ja kyse ei ollut minusta mutta silti, minä olin se joka ei ollut tarpeeksi jotain. Kyllä, tiedän tiedän ettei se mene niin jos toisella on vakavia ongelmia tunne elämänsä kanssa mutta ei minun sydämeni sitä tajua.

On jotenkin todella vaikeaa uskoa tällähetkellä että tapaisin enää mitään hyvää, puolihuonoa joo mutta hyvää, siis hyvää joka kestäisi.

Jos joku toinen kertoisi minulla tämän itsestään niin pitäisin häntä umpikahjona. Siis oikeastikko sinä nyt tosissasi väität että tuo ihminen joka hylkäsi sinut emotionaalisesti lukuisia kertoja, ei vastannut välittämiseen ja hellyyteen ja toimi useimmissa tilanteissa puhtaan itsekkäästi on sinun oikeasi.

Way to go Oliver, kannattaa pitää sitä ihastusta kiinni juuri siinä ihmisessä joka ei siihen vastaa, hyvin tehty. AArrrhgggghghhhhh miten omat tunteensa saa käännettyä vastakkaiseksi.

Päivän mietelause: Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.

Asioiden käsitteleminen

Olen tässä käynyt läpi tuota ns suruprosessia jonnaan liittyen, vaikka suhde oli kummallinen, lyhyt ja ei virallisesti mennytkään ns syvälle tasolle oli sen pieleen meno minulle kuitenkin suurehko asia. Se muistutti minua niin ikävästi siitä viimeisestä pitkästä suhteestani tai sen päättymisestä ja erityisesti siitä miten voimaton sitä on kun omilla teoilla ei ole toiselle ihmiselle mitään merkitystä.

Se on aivan järkyttävä tunne, se epätoivo ja epäusko kun omaan kiltteyteen vastataan
täydellisellä välinpitämättömyydellä, siinä tuntee itsensä niin huonoksi ja hylätyksi.

En tiedä oliko jonna jotenkin jotain, en tiedä oliko viimeinen pitkäaikainen eksänikin mutta kumpikaan noista kahdesta ei käyttäytynyt kuten kukaan toinen tyttö jota olen koskaaan elämässäni tavannut. Joku selitti minulle että juuri tuollainen mene pois - tule lähelle - mene pois on juurikin se joka saa meidät tarrautumaan ko ihmisiin. Kait siinä on jotain lapsuudesta tulevaa hylkäämisen pelkoa taustalla tai jotain.

Koska ko ihmistyyppi ei koskaan ole tuollainen aluksi sitä ehtii kiintyä ennen kuin on liian myöhäistä.

En tiedä, hän muistitti minusta muutenkin paljon sitä eksääni, siis nyt lopuksi. Samankaltainen epäluotettavuus ja epäarvattavuus ja lopulta kun viimeisiä kertoja viimeviikkoina puhuimme myös samankaltainen poissaolevuus. Myös hänen runsaasti lisääntynyt alkoholin käyttönsä, miltei vastakkaisiksi vaihtuvat mielipiteet (erityisesti ihmisten suhteen) yms ovat juttuja jotka muistan tuolta kahden vuoden takaa.

Kaikista uskomattominta on se että nuo piirteet tulivat voimakkaasti esiin nyt kun emme enää tapaile vaan hän on ottanut minuun muutaman kerran yhteyttä itse ns kaverina (ja hölmönä tein itse vastaavasti).

En tiedä, tänään on ollut surullinen päivä tuohon liittyen ja olen ollut aika alamaissa sillä tajusin että minä en voi pitää enää mitään yhteyttä ko ihmiseen koska ei hän aio kohdella minua kunnolla edes kaverina. Kyllä tiedän, tiedän typeräähän minun oli edes muuta kuvitella mutta niin, en vain käsitä että miksi.

Olen myös hyvin pettynyt itseeni, miksi en tajunnut aiemmin, miksi katsoin tuota huttua niin pitkään ja uskoin että kyllä tämä varmaan vielä tästä vaikka merkit olivat harvinaisen selkeät.

Miksi on siis se suurin kysymys edelleen, mitä ja kuka hän edes on, miten on mahdollista että mikää ei merkitse eikä mikään tunnu, ei siis edes se ettei hän kokenut positiivisia tunteita minua kohtaan mutta kun ei tuntenut edes negatiivisia. Siis aivan kuin siinä olisi joku seinä josta mikään mitä tein tai sanoin ei mennyt läpi. Aivan sama mitä sanoin niin mikään, ei siis yhtään mikään ei koskettanut.
Miten se on mahdollista, mistä ihmisen pitää kärsiä ettei hän reagoi mihinkään mitenkään.

Rehellisesti myönnettynä tiedän ettei asian pohtiminen mitään auta mutta kun luonne on sellainen että haluaisi ymmärtää tai jotenkin nähdä sen jonkun loogisuuden, sen jonkun selityksen miksi joku ihminen toimii kuten toimii.
Toisaalta kun tarpeeksi miettii niin alkaa omakin pää olla harvinaisen sekaisin kaikista eri skenaarioista ja kun ei valitettavasti ole koulutettu psykologi kuitenkaan niin mahdotontahan sitä ns varmaa ymmärrystä on löytää.