sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sateiset illat

ja yöt, ja ainoa jota minä voin kysyä taas on että miksi?

Huokailee taas täällä keskenään. Pitäisi nukkua mutta kun ei nukuta..

torstai 25. marraskuuta 2010

Kaikki apulannan sanat sekaisin

Tiedä millä nimittäin alottaisi, monet sopisivat. Ihan ensiksikin anteeksi hiljaisuus, on todella kurjaa hiljentyä kuin seinään, tai ainakin minusta se on. Jään aina ihmettelemään että mitä ko ihmiselle tapahtui.

Mitä täälle ihmiselle sitten tapahtui,
Aloitetaan ns hauskoista jutuista:
Hän on viettänyt railakkaita viikonloppuja, pusutellut tuntematonta tyttöä firman juhlissa, tuntenut yhteenkuuluvuutta aamu kuudelta toisen ihmisen kanssa sateessa, lohduttanut kolmatta ihmistä, ja ollut yllättävän energinen vuodenaikaan nähden.

Mitäs se toinen puoli sitten, noh tuota, kun kohtalo ei vain halua, Oliver siis aloitti nettideittailun, juu tiedän tiedän, ei kuulosta minulta mutta yhtenä iltana tuli heikko hetki. Ihanko oman profiilin, juu ihan oman, kuvan ja kaikki, juu kuva ja kaikki. Ja mites vastaukset, no siis profiili oli livenä noin vuorokauden ja siinä ajassa sain 4vastausta.


Ehkä kyse oli vain ko palvelusta ja ehkä joku toinen olisi paljon parempi jnejne mutta tuota noin, noh en negaa.

Töissä menee tosi mukavasti ja siellä meneekin edelleen käytännössä kaikki aika, ei täytynyt tänäänkään miettiä mitä tehdä kun tuli klo 9 illalla kotiin, jesh, juuri tällaista elämää olenkin halunnut.

Minusta kovin hyväntuulinen kappale:

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Joskus

Ja sitten minä nuuhkisin sinua, ensiksi sinun hiuksia, sitten korvaa sitten poskea, sitten sun rintoja, sitten sun vatsaa, sitten nostaisin sun paitaa ja alkaisin pusuttaa sun vatsaa.

Sitten nostaisin sut mun syliin, kantaisin sut makkariin mutta sitten...toivoisin ihan tosi paljon että sä huomaisit.. kuinka hemmetisti mua alkoi pelottaa, kuinka kauhuissani olen että sä et enää joku päivä ole siinä. Ja huomaisit sen ja ottaisit mua kädestä ja kertoisit mulle olevasi siinä ikuisesti.


Jollain ihmisellä on taas lievästi sanottuna ihan pikkuisen ikävä

lauantai 6. marraskuuta 2010

Aika vain kuluu

Ja mitään ei tapahdu, tai tapahtuu, monille ihmisille. Ilmoittavat uusista kivoista yllätyksistään, kertovat kuinka taas se unelma toteutui. Useimmat ihmisethän ansaitsevat sen kaiken mutta niin, tämän katon alla on hiljaista. Töihin, kotiin, jumppaan, töihin, kotiin, jumppaan, töihin, kotiin, kahville... Siinä ne highlightsit viimeviikoilta.

Tänään olisi juhlat, tai siis on ja kyllä minä sinne menen mutta en tiedä minkä taikahatun sitä vetäisi päähänsä että saisi itsestään esiin sen sosiaalisen ja ehkä jopa kiinnostavan ihmisen - hiljaisen herra murinan - sijaan.


AAaaaarggghhh nyt sitä energiaa jostain, jos olisin tyttö niin tänään pukeutuisin hyvin paljastavasti ja nostattaen, näin miehenä, noh taidan sitten laittaa partavettä. (tähän se kierivä nauru hymiö :)

Hauskaa iltaa itse kullekkin, yritetään ottaa se ilo irti meni syteen tai saveen.