sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mitä saa sanoa

Itseasiassa kirjoitin ensiksi siitä mitä saa sanoa ja miten kuuluu tai siis ei kuulu olla noin esim työympäristössä ja siitä kuinka minä pidän suunnattomasti epäsovinnaisuudesta silloin jos tilanne on tekemällä tehty liian sovinnaiseksi / jäykäksi.

Jokatapauksessa olin jaarittelemassa siitä paljonkin mutta sitten luin muiden blogeja ja tulin toisiin aatoksiiin tai siis siis, hmmm, tiedättekö ne ystävät jotka sanovat sinulle asioita joita et halua kuulla, ne ystävät jotka tietävät ja joskus myös kertovat sinulle että tuosta ei seuraa kuin pahaa, ne ystävät joiden tiedät olevan oikeassa mutta joita et halua kuunnella koska haluat uskoa ja sydän sanoo muuta..

Joskus jostain tulee vain voimakkaasti selllainen olo vaikkka asiasta ei paljastettaisi kuin raapaisu pintaa, vaikka asia kerrottaisiin positiiviseen sävyyn.

Tästä tullaan otsikkoon, oletetaan että on nyt olemassa vaikkapa henkilö nimeltä Matti, Matti on viimeviikolla tavannut henkilön nimeltä Justiina, Matti haluaa Justiinan olevan se oikea. Minä ja Jumalat ja naapurin Mustikin haluamme Justiinan olevan se oikea mutta, syystä x ja x me emme usko sitä.

Nyt kysymys kuuluukin, sanommeko me (including Musti) Matille että Matti rakas, sen lisäksi että emme tiedä rakastaako Justiina sinua, epäilemme että sinä et rakasta häntä. Johtuen asiasta x ja x ja x ja x epäilemme että sinä haluat koska et halua olla ilman, sinä haluat koska sinua pelottaa, sinä suljet silmäsi koska sinua pelottaa ja olet yksinäinen.
Vai olemmeko vain ihan hiljaa?

Asiasta vähän toiseen, miksi ihmiset suuttuvat siitä jos heitä analysoidaan? siis mikä siinä voi suututtaa? Ja suuttuvatko suurin osa ihmisistä vai vain jotkut? Miksi kukaan ei yleensä analysoi minua? ja miksi minua ei ollenkaan suututtaisi jos joku niin tekisi? Onko suurin osa ihmisistä joita siis ko juttu ärsyttää, niin epävarmoja tai jotenkin itselleen valheellisia etteivät he sen takia halua ottaa riskiä siitä että toinen kertoo heistä totuuksia joita he eivät halua kuulla vai onko siinä joku toinen juttu jota en nyt vain ymmärrä?

Hmm kummaa sanoi karhu pihlajanmarjoista


Päivän musavalintana vaihteeksi kotimaista, tarkemmin suomifunkkia.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

When tomorrow comes

Nukuit siinä ihan hiljaa, nuuhkin hiuksiasi ja tiesin että kohta sinua ei enää olisi koska minun herätyskelloni tulisi ja pilaisi kaiken. Taas yhden aamun herään, keitän puuron vain itselleni ja keitän kahvin vain itselleni. Klunks.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Hauskoja poikia ja tyttöjä

Minulla on vähän paha tapa angstata ihmisiä, siis varsinkin joskus tuntuu että suuri osa uusista ihmisistä joihin törmää ei välttämättä ole niin kovin samanhenkisiä ja/tai muuten mukavia mutta sitten, tulee ilta, tulee viikonloppu ja yhtenä iltana "tutustut" niin huumorintajuisiin ja mukaviin tyyppeihin ettei tosikaan.

Eilen kun ex työkaveri soitti ja kysyi lähdenkö hänen kanssaan baariin niin teki mieli kieltäytyä mutta koska kyseinen mies ei usein kysy ja en ole nähnyt häntä aikoihin niin mentiin sitten kuitenkin ja en ole nauranut noin paljon aikoihin, siis vitsit mitä tyyppejä, tyttöjä ja erityisesti myös super mukavia ja hauskoja poikia tuli tavattua.

Parasta "hauskuudessahan" on se että se tarttuu, puhut yhden ihmisen kanssa ja teillä on hauskaa, yhtäkkiä oletkin puhunut jo 5ihmisen kanssa ja nauratte kaikkien kanssa vedet silmissä.

Edes pikkuhiljaa hiipivä tutina ei vie tätä tänään pois, nyt on hyvä fiilis, vielä kun voisi pari tuntia pöllyyttää lakanoita jonkun oikean ihmisen kanssa niin tämä hymy ei enää voisi leveämmäksi paljon muuttua.

Todella kivaa sunnuntaita ja halauksia kaikille :)

lauantai 18. syyskuuta 2010

kadoksissa

kaikki,
Lahjakortit jotka sain viime jouluna, uni - no tulee sitä nyt sentään noin 6tuntia yössä.
Netistä tilaamani paidat - lupasivat tosin lähettää uudestaan mutta eipä ole kuulunut
Ihmiset - ei mene edes tekstarit perille
Rakkaus - no comment
Päivät - jos joku olisi sanonut minulle eilen että on tiistai niin olisin uskonut.

Olen herännyt joka aamu klo 6, mennyt hikoilemaan tunniksi, mennyt töihin, tullut sieltä 8aikaan illalla...ei täytyne selittää miksi päivitystahti taas hidastui. Ensimmäisen työmatkankin mulle jo järjestivät, lähdemme pomoni kanssa kahdestaan itävaltaan miltei viikoksi. En ihan tiedä miten se tulee menemään...
Pomoni on siis ihan mukava mutta joku meidän välillämme ei vain toimi. En tiedä miten voimmekin ajatella ja prosessoida asioida niin eri tavalla.

Menee päiväunille...jos vaikka alkaisi tuo kupoli taas toimimaan :)

perjantai 10. syyskuuta 2010

There's no love

Bullet for my Valentine huutaa stereoissa. Ollut kiireinen viikko, paljon töitä, vieraita oli kylässä ja kun lähtivät tuli hyvin yllättävä kontakti ihmiseltä jonka kanssa käytiin ulkoilemassa kaksin käsin. Kyseinen ihminen meni sitten ja avasi pandoran lippaan ja nyt en oikein tiedä pitäisikö jotenkin olla hmm ei nyt katuva kun tuli puhuttua niin vai ei.

Ai kuka ja mikä, no tuota kyseinen ihminenhän oli sitten jonnan (uusille lukijoille tiedoksi, jonna on ihminen ketä tapailin viime talvena ja johon olin super ihastunut ja joka sitten meni lievästi sanottuna huonosti ja keräilin itseäni pitkään sen jäljiltä)se ystävätär jonka kanssa minullakin oli silloin joskus ollut jotain ja jonka kautta tutustuimmekin.

Jokatapauksessa niin niin, sen jälkeen kun silloin maaliskuussa (vai oliko helmikuuta) lopetin kaiken yhteydenpidon jonnaan niin olemme puhuneet puhelimessa kaksi kertaa. Kummastakaan keskustelusta ei ole seurannut mitään hyvää.

Mutta siis takaisin aiheeseen niin olimme siis ulkona tämän hänen ystävättärensä kanssa ja en kautta kiven ja kannon halunnut puhua mihinkään jonnaan liittyvästä mitään mutta kun jossain vaiheessa myöhäisiltaa toinen sitten kyselemällä kyseli niin se pandoran lipas aukesi. Kerroin hänelle kaiken, aivan kaiken ja hän senkun kyseli lisää. En ollut edes itse tajunnut että minulla olisi ko asiaan ollut enää kuukausiin noin paljon sanottavaa kuin ilmeisesti sitten oli. En tiedä, nyt jotenkin vähän häiritsee vaikka ei ole syytä tai siis miksi olisi. Kyseinen ihminen tuli vielä minun luokse sitten yöksikin mutta siis mitään ei tod tapahtunut muuta kuin nukkumista.

En tiedä, on ollut nyt joku ihme kausi muutaman viikon kun tuntuu että mitä tahansa ihmisten kanssa puhuukin niin jotenkin sanoo asiat väärin ja olisi parempi olla vain ihan hiljaa. Tai siis sellainen tunne jää itselle.

Päivän videona vähän synkempi veisu josta kirjoituksen otsikkokin.

Edit (la aamuna): Tätä juuri tarkoitan, kirjoitin tämän eilen hyvyn väsyneenä pitkän työpäivän jälkeen ja nyt kun lukee niin ääh koko kirjoitushan kuulostaa ihan "väärältä".