lauantai 31. joulukuuta 2011

Kumma ja nostalginen olotila

Lomaa on enää pari päivää jäljellä ja en voi käsittää mihin tämä on mennyt. Kemuttanutkaan en ole kuin parisen kertaa, ystäviä olen toki tapaillut mutta vielä olisi monen monta ihmistä jotka olisin halunnut nähdä. Olen siis ollut alkuperäisessä kotikaupungissani lomalla ja en tiedä, tulee aina nykyisin niin haikea olo kun menee taas takaisin omaan nykyiseen kotiinsa. Tulee aina mieleen että pitäisikö minun oikeasti keskittää kaikki voimavarani ja koittaa löytää töitä täältä. Minun lomani täällä ovat miltei aina mahtavia ja super nostalgisia mutta tiedän ettei se olisi enää yhtään sama jos asuisi täällä.

Kun ei minulla ole ratkaisuja, en minä tiedä.
Tapasin taksijonossa taas nuoren tytön, hän kertoi että oli miettinyt vuoden ennen kuin haki opiskelemaan ihan ollakseen varma että haluaa sitten tehdä sitä loppuelämänsä. Hän oli max 21vuotias.
Jouduin valitettavasti rikkomaan kuplan ja kertomaan etten minä tiedä sitä vieläkään ja idea siitä että olisin tiennyt sen 20vuotiaana ja se ei sen jälkeen muuttuisi on jotenkin super absurdi. Siis toki minä pidän nykyisestä työstäni ja noinpoispäin mutta siis en minä siitäkään voi sanoa että sitä nyt loppuelämääni haluaisin missään nimessä tehdä.

Loppuelämä on pitkä-aika, silti kun taas tapaa ystäviään joiden lapset osaavat jo kävellä, puhua ja joku menee jo kohta kouluun, se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Minne vuodet oikeasti katoavat ja mikä hurjinta, nopeutuuko se niiden juokseminen vain kokoajan. Olenko minä kohta 40, sitten 50 ja sitten 70 ja ihmettelen että mitä tapahtui. Ajatus lapsista tai siis siitä ettei niitä ole iskee pelottavasti mutta kun keskustelee ihmisten kanssa joilla niitä on, ei sekään ole mikään oikotie onneen.

Kuntoilu (siis rankka sellainen), kiire töissä, nukkuminen ja seksi antavat hetken aikaa olla ajattelematta mutta eivät ne vie kysymyksiä pois. Ne ovat vain vähän kuin humalassa olo, sillä hetkellä ei tunnu mutta ei se kysymys sieltä takaa minnekkään katoa.


Olen miettinyt myös ex suhteitani tai siis sitä että minkä takia minulla onollut niin huono tuuri että olen tavannut niin monta ja liian monta näitä esim persoonallisuuhäiriöisiä ja täysin sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä ja miten ne ovat vieneet luottamukseni tyttöihin kyllä täysin. En minä vaan luota teihin ainakaan aluksi lainkaan, etsin sanoista epäloogisuuksia ja valheita ja vinkkejä siitä miksi minun kannattaisi ottaa jalat alle.

Vanhempani kysyivät joulupöydässä että koska minä meinaan lisääntyä, otin ison kulauksen glögistä ja ignoorasin kysymyksen. Ei se ollut pahalla tarkoitettu tietenkään.
Oisinhan tietysti voinyt kysyä että niin, olen juuri tässä harkinnut 3viimeisintä "potentiaalista" jotka olen viimeviikolla ulkona ollessani tavannut eli lisäännynkö kenties sen 45vuotiaan, ulkonäöllisesti ihanteeni vastakohdan, sosiaalituilla tarkoituksella (kun ei työnteko huvita) elävän naisen kanssa, vai sen 20vuotiaan kanssa vai sitten näistä parhaan, 28vuotiaan muutoin lupaavan tuntuisen tytön kanssa joka tosin ikävöi ex poikaystäväänsä niin että siihen soppaan ei itseään sotkisi hullukaan.
Että ihan niinkuin itse voi valita.


Ei sikäli, ei minulla huono fiilis varsinaisesti ole, on ehkä nyt vain lomaillessa ollut ns liikaa aikaa ajatella. Never ending why niin monessakin mielessä ja pientä pelkoa tulevaisuudesta puskee pintaan.

Yksi ystäväni kysyi minulta miten minulla riittää energiaa salilla huhkimiseen, syyhän on sama kuin miksi Jim Jefreys niminen hyvin ronskia huumoria kertova standup koomikko kertoi juovansa, because we need to. Ainakin siinä vaiheessa kun tuntuu että taju lähtee kun tekee kyykkyä ns loppuun asti ja endorfiinit puskevat elimistöön, ei huoli eikä stressi paina. Siinä tilassa on hyvä olla.

Vuoden viimeisenä lauluna lisää ruotsi rockkia, Backyard babies ja gods favourite.
Hyvää uuutavuotta kaikille tasapuolisesti.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Jos se koskaan valittaa niin saa heittää jollain

Otsikoksi olisi voinut myös laittaa, life of a party.
Perinteen mukaisesti tuli sitten kemutettua eilen (jouluaatto meni toki oikein mukavasti perheen kanssa)
ja en minä taas tiedä. Poikamies valittaa täällä kuinka p#nettaa kuin pientä jänistä mutta mitä se tekee kun se lähtee ulos ja juttelee random tytöille.

No tietysti a keskittyy ennemmin ystävien kanssa jutteluun, b omasta mielestä hillittömän hauskan huumorin viljelyyn c kuin haastetta kaivatakseen lähtee viehättävien naisten seurasta mennäkseen puhumaan sille kaikkein nihkeimmän, epäystävällisimmän ja torjuvimman näköiselle blondille ja pilkun kohdalla kun joku uusi tyttö liimautuu käsipuoleen kertoo ko tytölle kohteliaasti kiitos mutta ei kiitos.

Taksijonolle kävellessä poikamies torjuu sitten vielä sen viimeisen seuraan lyöttäytyvän misun, ihan vain koska hän oli Oliverin hieman humalaisten silmien nähden liian nuori. No hyvä on, en kyllä kadu koska hän oli minulle aivan liian nuori.

Eihän se ikäero nyt teoriassa haittaa varsinkaan yy suhteissa mutta joku raja siinäkin. En minä nyt vain voi/halua herätä 20vuotiaan vierestä, 25+(ja siitä sinne omaikä +10v asti) on ihan ok ainakin noin yy suhde mielessä mutta sitä nuorempi niin ei hemskutti. Tuntuisi jotenkin vain niin "väärältä".


Toki en nyt kyllä muutenkaan ole mitenkään erityisen ihastunut yy suhteisiin, päinvastoin. Ennemmin näen ne ns välttämättömänä pahana sinkkuna ollessa koska ainakin minulla alkaa s#ksittömyys jossain vaiheessa kiristää päätä niin että parempi se "ei niin tajunnan räjäytävä peuhaus" kun ei peuhausta ollenkaan.
Ne epäsäännöllisen säännölliset peuhaussuhteet joita vielä jossain vaiheessa vuotta oli minähän järkevänä miehenä lopetin (en enää muista syytä mutta kai minulla joku h#lvetin hyvä syy oli olevinaan jota en tässä mielentilassa nyt just muista)

Päivän mietelauseena: Se on oma vika jos suksi ei luista tai peitto ei heilu :)
Päivän toisena mietelauseena: Älä koskaan tee elämääsi liian helpoksi :)

Illan videona vähän vähemmän jouluinen kappale, Hellacopterssin Just dont know about girls:

lauantai 24. joulukuuta 2011

tiistai 20. joulukuuta 2011

Mikä laulaen tulee se laulaen tulee

Minä kerron salaisuuden, siis siihen miksi olen iloinen ja hyväntuulinen edelleen.
No siis hyvä on,se saattaa olla myös joku yllättävä aivovaurio koska esim
tätä aivan järjetöntä p#netusta ei kyllä muuten selitetä mutta siis sen lisäksi.
Minä en suostu pettymään. Hah, ai siis mitä. Ei kun en suostu. En suostu välittämään vaikka sade kastelisi minut märäksi, en suostu välittämään vaikka tavarat hajoaisivat ja mitä vielä, en suostu välittämään jos esim joku ihminen käyttäytyy kurjasti.

Oletetaan että vaikka hymyilen jollekkin tarkoittaen vain hyvää, ennen jos ko ihminen ei olisi hymyillyt takaisin olisi se minusta tuntunut kurjalta. Nyt koitan parhaani mukaan vain ajatella että oma on häviönsä ja onneksi muut ihmiset todnäk hymyilevät takaisin.

Tämä pätee aivan yhtälailla niin normaaliin kanssakäymiseen kuin vaikkapa johonkin ensivaikutelmaltaan kiinnostavalta vaikuttavaan tyttöön. Jos ei nappaa niin so not, senhän on vain pakko tarkoittaa että jotain parempaa on tulossa.

Aivan liian paljon olen aiemmin antanut vastuuta onnestani muille ihmisille, odotuksille heistä ja toiveille ja haaveille. Sitten kun asiat eivät ole menneet kuten olisi niin toivonut niin se pettymys ja tiputus sieltä pilvilinnoista on ollut niin kurjaa.

Annan esimerkin, yksi tyttö(himpsusti siinä rajalla että mahd kaveri vai deitti) pyysi minua ulos mutta perui sen ns viimetipassa. Koska olen kiltti mies niin juteltiin siinä sitten hetki ja ajattelin että ei se niin vakavaa ja jutellaan niitä näitä ja katsotaan ehkä joskus toiste uudestaan.
Sensijaan hän halusikin alkaa kertomaan minulle expoikaystävästään ja voitte arvata miten paljon se minua kiinnosti (zero). No ei siinä mitään, sanoin sen suoraan että mä en ole nyt oikea ihminen kuuntelemaan näitä juttuja. (toim huom on sanottava että esim naispuolisten ystävien kohdalla kuuntelen ihan sujuvasti ja mielellään mutta että "uuden ihmisen" kohdalla niin dream on)
No ei siinä sen enempää (keskustelu päättyi nopeasti kun ko tsirbu tajusi että mä en nyt mahdu/suostu siihen kategoriaan mihin hän olisi mut halunnut laittaa)
mutta se mikä tässä oli se pointti on se että sensijaan että olisin hetkeäkään pidempään jäänyt harmittelemaan sitä tajusin että omapa on häviönsä, onneksi on olemassa paljon mukavampiakin ihmisiä joten keskityn mielummin heihin.

Ja arvatkaa mitä, kun näin uskoo ja ajattelee niin viimeviikkojen kokemusteni perusteella näin on myöskin tapahtunut.

Nyt tätä ei pidä sotkea siihen ettenkö minä esim välittäisi, toki välitän mutta en anna vain sitä valtaa minun onnellisuudestani ja hyväntuulisuudestani nyt millekään enkä kellekään ulkopuoliselle.

Mitä, mitä, eikö minun hyväntuulisuuteni johdukkaan nyt yhdestä tytöstä, rehellisesti sanottuna ei. Väitän tosin että jos onnistun tätä hyvää tuulta jatkamaan niin se yksi tyttökin ehkä (tai ehkä ei) sitten jokupäivä tuosta kainalosta vakavammin löytyy. Mitä, mitä eikö minua muka nyt kiinnosta kukaan, minä en nyt ajattele sitä niin. Jos jonkun kanssa tulee jotain niin yey, jos ei niin jaahas, kuka lähtisi tanssimaan?
Lainaan kanssabloggaaja Norpan onnellisuuslauseita omalla versiolla. Onni on hyvä hetki.

Yön videona Placebon versio Johnny and Mary kappaleesta

lauantai 17. joulukuuta 2011

yy, kaa ja yy kaa koo nee

Vitsit että p#nettaa niin että päässä viiraa, ajattelee tai tekee sitten mitä vaan niin ei auta, kohta taas ajatukset on siellä tiedätte kyllä missä.

Osin johtunee varmasti siitä että eilen tuli sitten kemutettua oikein kunnolla. Oli kyllä harvinaisen hyvät kekkerit ja eipä ole poikamies naurattanut ja tanssinut noin paljoa niin tanssilattialla kuin keskellä juhlatilaa ikuisuuksiin. Syytän ko kemutus/showoff meiningistä vuokrattua smokkia ja uutta smokkipaitaa mutta alkoholitarjoilun runsaudella aattaa myöskin olla pientä tekemistä asian kanssa.

Jokatapauksessa hauskaa oli kuin eturauhastutkimuksessa ja ainoa pieni miinus
tuli siitä että olin tänään sitten onnistuneesti töistä noin 4tuntia myöhässä josta pomoni hieman taisi närkästyä (vaikka oli itse ko juhlissa myös 5asti aamulla ja minun käsittääkseni työajan voimakas liukuminen oli tänään ihan suunniteltu/hyväksyttävää mutta ilm hän oli sitten tullut yön aikana toisiin ajatuksiin ja minun ajatustenlukukoneeni missasi tämän muutoksen).

Muutoin hyväntuulen pitäminen onkin ulkoisista seikoista johtuen taas vähän haastavaa. Ei, en ole luovuttamassa mutta joku ilkeä tonttu täällä nyt hyörii koska esim kodinkoneet leviävät yhtäkkiä käsiin. Kukapa sitä nyt esim pesukonetta 3päivää ennen loman alkamista tarvitsisikaan. Yey.

Päivän kemutuskappaleena Placebon coveri Daddy cool biisistä. Hyvin humppaa :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Järjen valo

Kirjoitin toissa postissa stressi-oireista ja en siis mitenkään liioitellut. Teen aivan liian pitkää työpäivää (käytännössä vähintään 50+ tuntia viikossa jo kuukausia )hirveässä kiireessä tällähetkellä ja se vaatii veronsa. En nyt mene noihin fyysisiin oireisiin sen enempää (kolotukset yms) mutta se mikä tässä alkaa jo nolostuttaa on jatkuva paha typottaminen ja uutena kokonaisten sanojen unohtaminen lauseista työsähköposteissa siis. Eli kun tarkoittaa kirjoittaa: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa lauseessa, kirjoitankin: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa.
Yey.

Toinen on se että kiireessä kirjoittaa vain puolikkaan lauseen ja olettaa että toki lukija ymmärtää sen toisen puolen lukemattakin (vaikka siis mistä ihmeestä hän voisi ymmärtää)

Kolmantena sitten oma luetun ymmärtäminen. Esimerkkinä: Haluan tulla sinne huomenna. Niin minä luen sen: Halaan sinua huomenna...ja ihmettelen pitkään että mistäs moinen yhtäkkinen ystävällisyys :)ennen kuin tajuan lukea lauseen uudestaan :)

Silti pitää sanoa että hyvä fiilis senkuin jatkuu, se mikä siinä on niin erityisen kivaa on vielä se kuinka huomaa kuinka se kerää sitä itseensä. Esim minä en ole ikuisuuksiin saanut niin paljon hymyjä kuin viimeisen kuukauden aikana ja eilen eräs meidän toimistossa ehkä 2kk sitten aloittanut nainen jopa juoksi perääni kadulla kun olin lähdössä, ihan vain koska halusi esitellä itsensä vaikka emme olleet menossa edes samaan suuntaan. Olin lievästi sanottuna otettu enkä vähiten siksi että ko henkilöllä oli vielä korkokengät jalassa ja siis vaikka en miehenä niillä kävelystä tiedäkkään, niin luulen ainakin että niillä juokseminen ei ole ihan helpointa saatikka miellyttävintä puuhaa.

Eihän tässä järkeä ole mutta en vain nyt suostu tulemaan äkäiseksi, en vaikka tänään sade kasteli minut ja olin jäätyä ulos. En vaikka huomasin tänään että joku ihana joulumielinen ihminen on varastanut minun polkupyöräni. Ei, en suostu. Ostan uuden ja hienomman pyörän ja laitan yön videon vaan soimaan kovemmalle:)

Weezer - cant stop partying

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Pyhä kolminaisuus

Onhan tästä kirjoitettu mutta oma lusikka soppaan (sisältää rankkaa yleistystä kieli siellä jossain takahampaiden kohdalla:)
-

-Ollakseen onnellinen parisuhteessa nainen tarvitsee sitä, tätä, tuota ja 17muuta asiaa joista suurin osa vaihtuu lennossa ja päivittäin.
-Ollakseen tyytyväinen parisuhteessa mies tarvitsee 3 asiaa: ruokaa, unta ja seksiä.

Useimmiten nainen pitää miehen vaatimuksia kohtuuttomina ja epää häneltä ainakin yhden näistä.

----

- Jotta mies kiihottuu tietystä naisesta ja haluaa peuhata hänen kanssaan hänen pitää ihmisestä riippuen joko nähdä kyseinen nainen (enintään noin 10-metrin päästä) tai nähdä ko nainen alasti (enintään noin 100-metrin päästä). Ajallisesti mieheltä kestää tähän valmiuteen kiihottuminen noin 3sekunttia.
- Jotta nainen kiihottuu miehestä ja haluaa peuhata hänen kanssaan häntä pitää täysin yksilöstä riippuen esim huomioida, hyväillä, suudella, hieroa ja luoda mielikuvia. Ajallisesti naiselta kestää tähän valmiuteen kiihottuminen noin 1-45minuttia + mahdollinen edeltävä aika.

---

- Kun naisen haluaa yllättää iloisesti parisuhteessa sen voi tehdä samalla tapaa vain 1-kerran jonka jälkeen pitää keksiä joku täysin uusi keino. Edes suuremmat yllätykset kuten romanttinen viikonloppu jossain kaukana eivät toimi kuin maksimissaan muutaman kerran ja pitkässä suhteessa miehen pitääkin olla varsinainen ammattiyllättäjä/viihdyttäjä jos haluaa pitää naisensa tyytyväisenä.
- 99% miehistä yllättyisi hyvin iloisesti jos nainen toisi hänelle oluen joko alastomana tai yläosattomissa. Saman tempun voi toistaa vaikka 100 kertaa ja jokainen kerta miehen suu venyy iloiseen hymyyn.

Useat naiset pitävät tätä yllätystoivetta kuitenkin täysin kohtuuttomana
ja yllättävätkin miehen mielummin esim ostamalla hänelle hedelmälle tuoksuvan suihkusaippuan, yey

---

Ehkä sinä tarvitset jalokiviä ja temppuja ja yllätyksiä halutaksesi minua
mutta ainoa mitä minä tarvitsen olet sinä.


Olen puhunut :)

Päivän videona Primal screamin - Rocks.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pikkujouluja ja pikkuhousuja

Minä olen väsynyt, kovin väsynyt.
Tavallaan se on hirmu kiva että tietää ja tunnistaa työstressin aiheuttamat lihaksiston jumitus sekä burnout oireet eikä esim oikeasti epäile saavansa sydänkohtausta vaikka tunteekin rintakipua tai tukehtuvansa kun iskee hetkellinen nielemisvaikeus (se joka lukee tän kohdan nyt kaksimielisesti ansaitsee tulla heitetyksi jollain) mutta tavallaan siitä pitäisi kait olla vähän huolissaan silti.
Se on vain kun tietää että se johtuu stressistä niin helppo ohittaa ja jatkaa paahtamista.

Muutoin on kyllä ihan iloinen mieli, eilen oli kivat pikkujoulut, tänään hyvät treenit (en mennyt kemuttamaan vaikka työpaikan tytöt pyytelivät) ja kohtahan on onneksi joulu ja pidän lomaa.

Ai miten naisten alusvaatteet tähän kaikkeen liittyvät, no ei tätämenoa mitenkään:)

Nyt Oliver menee nukkumaan ja nukkuu toivottavasti piiiiitkääään.
Kauniita unia kaikille tasapuolisesti



Illan lauluna unimusiikkia, en montaa kertaa ole onnistunut kuuntelemaan tätä loppuun nukahtamatta:

lauantai 3. joulukuuta 2011

Tietoa minusta

Minua on ehkä noin vuoden ärsyttänyt että tuo tietoa minusta kohta on osoittanut blogin ensimmäieen postiin. Ei sikäli että ko postissa minua joku niin erityisesti häiritsisi mutta eihän se nyt mitään kerro.

Ensinnäkin ikää on tullut tuosta 2 vuotta lisää, tosin email osoitteestani arvaamalla vain vuosi koska olen oikeasti syntynyt sitä vuoden myöhemmin (tämä oli ehkä tärkeääkin tärkeämpi tieto ja älkää kysykö miksi siinä on 76 eikä 7, ilm joku anonyymiys kuvitelma juttu silloin kun blogin aloitin :)

Parisuhde tilanne on edelleen sinkku koska vaikka tässä parissa vuodessa on nyt noita suhteiden alkuja ja deittailuja, yy suhteita ja jotain lomaromanssin yms touhuiluita ollutkin niin silti en ole edelleenkään tavannut ihmistä jonka kanssa haluaisin vakituisen, sen mahdollisesti loppuelämän (olettaen että ko ihminen olisi "se oikea") kestävän parisuhteen.

Laskin tuossa yksipäivä että olen ollut elämässäni yli 10vuotta parisuhteissa (joista 5vuotta avoliitossa) ja en minä tiedä, ehkä olen nyt sitten alkanut jo vähän tottuakkin tähän yksin olemiseen. Se ei tarkoita ettenkö minä haaveilisi, ettenkö ikävöisi yms, romantikkona mulla ei ole oikeastaan vaihtoehtoja sen kanssa mutta se sanonta että kaikkeen tottuu pitää nyt ehkä ainakin osin enemmän paikkansa kuin blogin aloituksen aikaan.

Millainen ihminen olen sitten omasta mielestäni muuten, no siis minusta se tulee ilmi tätä blogia lukemalla mutta jos joitain piirteitä listaisin niin oikeasti sen romantikon luonteen lisäksi täytyisi myöntää että mm jääräpää, sarkastinen, humoristinen, rento, leikkisä, luotettava, tunteellinen, kiltti, voimakastahtoinen, kunnianhimoinen, jahkailija, huomioiva, vegetaristi, seksuaalinen, suhteelisen itsevarma, intohimoinen, haaveilija, suojeleva (en mustasukkainen) ja empaattinen/välittävä (mä oikeasti välitän, halusin sitä tai en).


Mitä minä ainakaan omasta mielestäni EN ole:

Heikkotahtoinen, ihan sama tyyppinen, alistuva tai alistava, harmaa, vaatimaton, takakireä, pikkutarkka, huolellinen, hiljainen (riippuu tosin täysin seurasta), "perusäijä" tai tosikko.

Toisaalta millainen olen riippuumyös niin ihmisestä, oikean tytön seurassa musta saa tehtyä sellaisen leppoisan kukkia kullalle kantavan karhun jonka tärkein tehtävä on pitää huolta pesueestaan ja tehdä ko rakkaansa elämä onnelliseksi mutta väärän ihmisen kanssa sitten jotain ihan muuta. Uskon ihmissuhteissa interaktiivisuuteen enemmän kuin mihinkään.

Työstä:
Kuten sanoin niin olen kunnianhimoinen ja valitsin alani verrattain myöhään ja harkiten (nuorempana tuli lähinnä esim tehtyä musaa ja palkkatyökseen mitä milloinkin) joten sinänsä mun nykyinen työni on minulle tärkeää.
Kuitenkin vaikka haluankin siinä menestystä niin itsessään kuin taloudellisessa mielessä niin verrattuna esim rakkauteen, se ei merkitse mulle paljoakaan. Kaikki on mihin vertaa.
Lisäksi näen työni enemmän muita juttuja tulevaisuudessa mahdollistavana asiana. Siis sikäli että jos joskus olisi se elämänvalo rinnalla ja ehkä niitä lapsiakin niin että olisi sitten esim taloudellisesti mahdollista viettää sellaista elämää ja elämänlaatua kuin tahtoo.
Asua paikassa ja sellaisessa asunnossa jossa haluaa, aikaa viedä mahdolliset lapset retkelle pitkäksi viikonlopuksi, matkustaa murun kanssa minne huvittaa yms yms.

Se mitä työkseni teen tarkalleen ei ole minusta olennaista mutta sanotaan nyt että tietokoneen ruutua tulee katseltua toimistossa paljon ja asiat on ihan ok sen puolesta ainakin tällähetkellä. Ai niin jos sillä jollekkin ihmiselle olisi jotain merkitystä niin mulla on korkeakoulututkinto ja olen ko/omalla alallani.


Mitkä asiat minulle on sitten tärkeitä:

Rakkaus, läheiset, terveys, hyvä elämä. Kuulostaa niin kliseiseltä listata mutta siis noita aika perusjuttuja monessa mielessä.

Mistä minä pidän:
Juustokakusta :), monenlaisesta seksistä (paljon), läheisyydestä, kahvista, hyvistä yöunista, kissoista (ei mitään muitakaan eläimiä vastaan), pullasta, salilla huhkimisesta, saunasta, stand-up komedioista, verkon joistain meemeistä, ystävistä, ulkona syömisestä, väittelyistä, mökkeilystä (paljon), matkustamisesta, keskusteluista, höpöttämisestä, musiikista, tisseistä (paljon:), vanhoista levykaupoista, vinyyleistä, keikoista, koskettavista ja romanttisista elokuvista, flirttailusta, soittamisesta/musiikin tekemisestä, tiikereistä, punaviinistä, tiedosta, kädestä pitämisestä, luottamuksesta, varmuudesta, moottoripyöristä, leipomisesta, ruuan tekemisestä yleensä ja esim kirjoittamisesta.


---

Millainen minun polittinen arvomaailmani on
(olen siis itse ainakin semi-kiinnostunut politiikasta): Ei-naiivi liberaali. En mä oikein osaa tuota paremmin kuvata. Joskus kuvittelin että minusta on iän myötä tullut konservatiivisempi mutta sitten luen jonkun mielipidegallupin ja tajuan että ei hemmetti, kyllä olen edelleen hyvin hyvin liberaali.


Mikä minua ärsyttää:

Ilkeys, valehtelu, itsekeskeisyys, välinpitämättömyys ja auktoriteetit noin yleisesti (en usko niihin koska olen ihan itse oma auktoriteettini). Tosin myönnän että tähän saattaa oikea tyttö saada teoriassa vähän poikkeusaseman mutta ei mennä nyt siihen eikä kerrota sitä hänelle niin ehkä hän ei huomaa:)


Mikä minulle on tärkeintä elämässä:

Rakkaus, se on tavallaan kaikki ja ilman sitä ei ole mitään. Tässä maailmassa ei ole minusta mitään jonka kauneus ja hienous ja täydellisyys pääsisi lähellekkään sitä. Ja ei siis tietenkään vain saada saada rakkautta vaan myös antaa sitä ihan yhtälailla. Ei minä ja sinä vaan Me.


Mikä tämä blogi on
Henkilökohtainen julkinen päiväkirja - oma höpötysnurkka.


Ihannekumppani:

Empaattinen, seksuaalinen, kiltti, oman tahdon ja ajatukset omaava ihminen joka kuitenkin kykenee "me" tunteeseen. Edes jossainmäärin kiinnostunut mitä maailmassa tapahtuu. Keskustelutaitoinen, romanttinen, intohimoinen, hassutteleva/leikkisä, humoristinen ja rauhallinen (tai siis ainakin ihminen joka kykenee olemaan paikoillaan eikä jatkuva sähköjänis).
Enemmän tyttömäinen-tyttö kuin poikamainen-tyttö, jalat maan pinnalla oleva mutta silti tyttö joka haluaa olla edes jossainmäärin "beibe".
Uskon tasavertaisuuteen ja tasa-arvoon ja olen sen vankkumaton kannattaja mutta jos mä haluaisin naisen joka käyttäytyy ja on kuin mies niin silloin seurustelisin miehen kanssa. (ja ei, en ole kiinnostunut miehistä, toim huom)

Silti täytyy mainita että en ole itse enkä halua toisenkaan olevan ns sukupuolensa vanki vaan kyllä ihmisen kuuluu olla ihan sellainen kuin on. Itselläni vaan esim tulee en tiedä mistä aika luonnostaan parisuhteessa sellainen hmm miten tän nyt sanoisi ettei kuulosta väärältä.. No siis ideaalisti kaikki päätökset esim tehdään yhdessä molempien toiveita huomioiden ja se toinen saa minun puolesta päättää kaapin paikkaa mutta mutta..mä olen silti sen pesueen kapteeni.

Mä tiedän että ko lause nostaa monella niskavilloja pystyyn mutta kun mä en tee sitä mitenkään tahallaan vaan siis ihan samalla tavalla kun olen rakasta ihmistä kohtaan suojeleva niin toi tulee mulla jotenkin niin luonnostaan.
Käytännön elämässä sillä ei ole ehkä paljoakaan mitään näkyvää merkitystä mutta ehkä se on enemmän sellainen mentaalinen rooli tai ei oikeastaan edes rooli vaan enemmän vain sukupuolten välinen ero josta pidän.
Ihan samalla tavalla pidän vaikka herrasmies "säännöistä", tytöille avataan ovi, painavat kauppakassit kannetaan ja uuden ihmisen kohdalla kättely pöydässä suoritetaan niin että mies nousee seisomaan. Sen lisäksi omalle rakkaalle tuodaan säännöllisesti kukkia. Mitään näistä ei tehdä siksi etteikö se nainen esim osaisi avata sitä ovea ihan itsekkin vaan minä vaan pidän ko käytös"säännöistä" ja huomioimisesta.


Ulkonäöstä (omasta):

Tämä on niin vaikea aihe mutta koska kuvaa en ole edelleenkään laittanut niin hmm.. Siitä huolimatta että tämä kuulostaa ehkä egoistiselta niin missä ns perus julkisessa tilaisuudessa olenkin niin uskoisin olevani sen eniten vastakkaisen sukupuolen huomiota saavan kolmanneksen joukossa ja myöskin panostan siihen (esim juuri kuntoilemalla ja pukeutumalla) että siellä myös pysyisin.

Toki minulla on esim oma tyylini ja en minä nyt mikään maailman komein tai edes lähelle oleva mies kuvittele olevani mutta siis niin.

Syy miksi minä panostan siihen vaikka se ei itsessään minulle prioriteettina kovin korkealle pääsekkään on yksinkertaisesti jo ihan tasapuolisuuden nimissä. Minä nimittäin pidän paljon siitä että tytöt viitsivät laittautua, meikata, valita ne farkut joissa se takamus näyttää hyvältä ja pukeutuvat nätteihin vaatteisiin muutenkin silläkin uhalla että ne eivät tunnu päällä yhtä mukavalta kuin ne toiset.
Niinpä on vain kohtuullista että itsekkin silloin kiinnittää ulkonäköönsä edes jotain huomiota.


Viimeisenä, ja tämä on tärkeää: minä olen ihminen ja kovin kaukana täydellisestä. Joskus olen omituinen, joskus kärttyisä, joskus teen virheitä ja joskus minua pelottaa (esim tulevaisuus) aivan helvetisti.
Joskus minua myös surettaa, ahdistaa, huolettaa ja jännittää ja olen epävarma, joskus minäkin tarvitsisin sitä tukea, olkapäätä ja kuuntelijaa.



Vielä viimeistäkin viimeisimpänä kommenttina
. olen nyt kirjoittanut tätä blogia jo paljon pidempään kuin ajattelin mutta ei nyt ole ainakaan tänhetkisessä suunnitelmassa lopettaakkaan.
Yksi ehdottomasti suurin syy siihen on tämän blogin kommentoijat, ne useat aivan mielettömän mukavanoloiset ihmiset siellä ruudun toisella puolella. Jokainen kommentti samoin kuin ne muutamat sähköpostit joita on tässä vuosien varrella tullut ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos niistä.

Päivän laulua tähän postaukseen on vähän mahdoton valita joten laitetaan nyt ainakin hetkeksi Weezerin hupaisa kappale (ehkä editoin myöhemmin muuksi) koska tätä yhtyettä on tässä viimepäivät tullut kuunneltua. Tästä laulusta ei paljon minusta poppis iloisemmaksi mene.

Edit krt 100, lisäys, poisto, olennaisempi tilalle, typoja pois etc..
Edit2, miten kaikki kuulostaakin niin väärältä kun puhuu itsestään.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Asiasta seinään

Kesä keskellä talvea, täällä ainakin. Onnistuu helposti, illan video raikaamaan ja näen välittömästi itseni festareilla, kello oli noin 2 päivällä ja aurinko paistaa. Olin pienessä humalassa, siis oikeammin en edes humalassa vaan noin 4- olut menossa. Weezer soitti ja olin 10000iloisen ihmisen ympäröimänä.

Toim huom on sanottava että minähän en siis oikeasti dokaa juuri lainkaan nykyisin, nytkin taas monta viikkoa täysin tipattomana ja eiköhän noita täysin tipattomia kuukausia tähänkin talveen tule useampikin mutta silti, päiväkännit tai siis päivähiprakka auringonpaisteessa on kyllä jotain niin hauskaa. Tähän voisi helposti toki lisätä sen kahden ulkona olleen hieman päivettyneen ja aurinkovoiteen tuoksuisen vartalon iloittelut mutta jätetään ne ajatukset tälläkertaa ja keskitytään muuhun :)

Hyvää kesää!