keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Haamupäivitys

Kuten tarkkanäköisimmät varmasti huomasivatkin oli tuossa aamulla pientä haamupäivitystä ja sekoilua uuden kirjoituksen kanssa.

Kirjoitan asiasta, sen syistä ja seurauksista myöhemmin kunhan nyt teen itseni kanssa jotain johtopäätöksiä ja pääsen jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen :)


sunnuntai 27. syyskuuta 2009

muutettu otsikko

Minä tykkään tosi paljon yhdestä miehestä (ei, en sillätavalla:) tai oikeastaan useammastakin eli kaikista miespuolisista ystävistäni mutta yhdestä tälläkertaa erityisesti. Kyseinen mies kun on todella suorasanainen ja joskus kun alan haaveilemaan tarvitsen sellaisen pienen herätyksen.

Kyllä se itseravistelu tulee ihan ilman ulkoupuolista kommenttiakin mutta nopeammin sen kanssa.

Haaveilussahan ei ole mitään vikaa, päinvastoin mutta silloin kun se alkaa alentamaan itseään niin metsään menee.
Antakaas kun kerron: Otetaan nyt esim tällainen tilanne, poikamies on ihastunut tyttöön, tyttö ei anna ainakaan kovin suoraa signaalia suuntaan tai toiseen, poikamies alkaa epäröimään, poikamiestä alkaa jännittämään STOP
Tuossa kohtaan alettiin mennä sinne metsään.

Juttuhan kuuluu mennä ja menee kunhan ei vaan ala mennä sinne haaveilun maailmaan liiaksi: Poikamies on kiinnostunut tytöstä, hän viestittää tytölle saadakseen selville onko vastakaikua, tyttö joko on kiinnostunut tai ei ole mutta se ei vaikuta poikamiehen elämään, jos on niin hienoa jos ei niin harmi. Ei jännitystä, ei pelkoa ja ei varsinkaan epäröintiä.

Se tykkääkö tyttö minusta ei saa eikä vaikuta siihen miten hyväksi/huonoksi/komeaksi/rumaksi/haluttavaksi ja älykkääksi koen itseni. Ei, jos se vaikuttaa jotain on pielessä = epäröinti.

Sinä olet itsesi paras ystävä, se tykkääkö joku toinen sinusta ei ole olennaista siihen.

Jos jollain on linkkiä siihen muistaakseni aikoinaan bbc kanavalla pyörineeseen videoon jossa on Nina Simonen feeling good biisi taustalla ja video siis kertoo uhanalaisista eläimistä niin olisin kovin onnellinen sen saamisesta. (kyseessä ei siis ole tämä mutta vastaava) Se oli sellainen sarja niitä videoita ja siinä siis esiteltiin musikkivideo henkisesti useita uhanalaisia eläimiä mm susi.

Edit: Eihän ihminen nyt mikään ohjelmoitu kone ole eli tietysti vastakaiku, kommentit, ihailu, hyväksyntä, saatu rakkaus yms vaikuttaa jonkinverran mutta niin.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Se on huttua

Miespuoliset ystävät on tietysti innoissaan kuin puuhevoset kuutamolla kun kerroin heille tästä useamman kiinnostuneen tytön dilemmasta. Vähän vittuillen kysyivät että sympatiaako tässä kaipaan :) No hyvä on ymmärrän minä että tavallaan pienet on murheet mutta toisaalta taas todellakaan ei. Kyse ei ole siitä miten monta teoriassa potentiaalista ihmistä on, kyse ei ole siitä kuinka monen kanssa voisi teoriassa käydä kahvilla tai naimassa tai mitään. Kun minä en halua sitä, kun se ei ole minulle tärkeää nykyisin. (tunnustan että ehkä se joskus nuorempana on ollut)

Ainoa tärkeä asia jota kaipaan on rakkaus. Rakkaus yhden ihmisen kanssa, ihmisen joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen, silloinkin kun sitä vähiten ansaitsisin, silloin kun näytän räjähtäneeltä ja olen kärttyinen, silloin kun olen surullinen, silloin kun olen tylsä, silloin kun olen kipeä, silloin kun en enää jaksaisi.

Kaikki muu on turhaa, kaikki muu on huttua, meteliä, täysin epäolennaista.

Kun minulla olisi yksi ihminen kenen kanssa kävelisin käsikädessä kotiin olisin maailman onnellisin mies.

Edit: "Jonna" siis perui tämän viikonlopun tapaamisen ja olen siitä tosi pettynyt. Olisi niin hienoa jos ko jutusta nyt tulisi jotain mutta olen asian kanssa niin epävarma (ehkä siksi kun nyt epäilykseni mukaan minä olen ainakin tässävaiheessa niin selkeästi se kiinnostuneempi osapuoli) että pienetkin ns takaiskut saavat minut miltei heittämään kirveen järveen. Ei siksi että haluaisin tehdä niin vaan siksi että pelkään että tämä tulee vielä satuttamaan minua.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Olenko kenties piilokamerassa

En ole koskaan valittanut että tyttöjen tapaaminen sinäänsä olisi mahdotonta ja pidän itseäni normaalisti ainakin ihan "keskiverto suosittuna" jnejne Kuitenkin esim tuossa keväällä kuten jutuista saattoi päätellä oli kyllä ajoittain niin hiljaista kaikenlaisen sutinan suhteen että ei tosikaan.

No nythän kerroin jo tuosta kadullani asuvasta tytöstä mutta sepä ei päättynyt siihen vaan näköjään minulla on nyt sitten taskussa sellaisen ihan suloisen näköisen vaaleatukkaisen tytön numero jonka taas tapasin tänään julkisessa kulkuvälineessä.

Missä hemmetissä hänkin luurasi aiemmin, miksi nyt..
Lukeeko minulla nyt tosissaan otsassa että tämä poikamies on kiinnostunut yhdestä tytöstä joten sitä kuuluu lähetyä?? ja vielä selvinpäin! ja keskellä päivää!.

Toinen asia joka hämmentää minua on se että koska nyt olen edelleen ihastunut "jonnaan" ja sen vuoksi myöskin jännittää se että tuleeko tästä jotain jnejne niin luonnollisesti yritän keksiä tekosyitä miksi ei tulisi ja mikä kaikki voisi olla vialla ja kuinka eihän se nyt käy koska jnejne Mutta en onnistu siinä.

Kyseinen tyttö ("jonna" siis) ja kaikki se mitä hän kirjoittaa tai sanoo niin vaikka kaikki ei täydellisesti olekkaan niin saan hänestä jotenkin niin hyvää ja tavallaan rauhoittavaa tunnelmaa itseeni että en kertakaikkisesti pysty oikein edes kyseenalaistamaan sitä.

Edelleen siis viestittelyasteella, ehkäpä viikonloppuna tapaaminen. Ja ei, en aio soittaa tälle toiselle tytölle.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Hiljaisehkoa

Hiljaa mennään ja edetään mutta edetäänpähän kuitenkin, varovaisen positiivista viestittelyä ollut siis joka on tilanne huomioiden enemmän kuin uskalsin odottaa. Itseasiassa olen hyvin tyytyväinen tähänastiseen....(koputtaa puuta)

Asiasta toiseen, naisethan vaistoavat heti kun joku mies ei ole ns etsimässä ja se tunnetusti lisää miehen kiinnostavuutta noin 500%. Tästähän saatiin sitten oiva esimerkki eilen kun olin juuri tehnyt ja syönyt tomaattipastaa valkoisessa paidassa ja sen onnistuneesti sotkettuani päätin sitten lähteä käymään kaupassa. Juuri kun olen kaupan ulkopuolella vastaan tulee kadullani asuva tyttö (se josta kerroin joka on hymyillyt minulle nyt kohta 2kk aina kun nähdään) ja pysäyttää minut ja kysyy ilman mitään takeltelua että hei kuka sinä olet kun ei olla koskaan puhuttu.

Miksi nyt, ei nyt, eilen, viimeviikolla mutta ei nyt käy mielessäni mutta tietysti jään juttelemaan. Ihan mukavan tuntuinen ihminen ja suuri plus plus rohkeudesta ja aloitteellisuudesta pysäyttää tuntematon ihminen, selvinpäin keskellä katua juttelemaan.

Mutta se ajoitus, ei pelkästään se että olen nyt kiiinnostunut "jonnasta" eli "emotionaalisesti varattu" mutta sen lisäksi vielä tuo että olin tosiaan juuri heittänyt ne tomaattikastikkeet rinnuksille ja muutenkin kyllä niin räjähtäneenä kuin olla ja voi.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Sunnuntain odotus

Olen kohta hermoraunio, odotellessa vastausta viestiin siis. Yritä tässä nyt sitten elää normaalia sunnuntaita. Koitan valmistaa itseäni henkisesti takaiskun varalta, kävin jumpassa (treenit kulkee vaihteeksi hyvin joka on tosi kivaa)

Koitin soittaa ystävälle (oli jonkun miehen luona, siis naispuolinen ystävä kyseessä), koitin soittaa toiselle ystävälle, oli juuri tullut ovesta sisään matkalaukkujen kanssa, päätin etten koita soittaa enää kolmannelle kun ei minulla edes ole oikeastaan mitään asiaa, kunhan haluaisin jutella jonkun kanssa.


lauantai 19. syyskuuta 2009

Lauantai-aamut

Minä tykkään lauantai aamuista nykyisin kuin hullu puurosta, oikeastaan sen takia en edes halua lähteä nykyisin ulos perjantaisin koska nämä on minun elämäni huippuhetkiä. Herätä hyvin nukkuneena, syödä hyvä, iso ja terveellinen aamiainen, juoda iso muki niin vahvaa kahvia saa pienen kofeiiniyliannostuksen ja sitten keskipäivän aikaan jumppaamaan salille.

Sunnuntait on sinkkuna jotenkin paljon nihkeämpiä, silloin juuri kuuluisi olla se oma kulta kenen kanssa peuhata koko päivä mutta lauantai, tämä on aktiivisten ja hyvinvoivien ihmisten päivä (ai missä niitä hyvinvoivia on, no jossain tuolla ulkona, vajan takana)

Hyvä on myönnän, ei minulla mitään asiaa ollut, tämä postaus oli vain tekosyy päästä linkittämään seuraava kovin mukava renkutus :)

Olen hieman suuunnitellut että aloitan taas vanhan tavan ja alan nauhoittamaan ihmisille levyjä (ja kyllä, tein sitä jo ennen High Fidelity elokuvan näkemistä --yksi suosikkielokuvistani muuten ja ei en ole lukenut kirjaa vaikka on ollut suunnitelmissa)

Ja kyllä, ensimmäinen levy jonka kappaleita jo suunnittelen olisi "Jonnalle"

Edit:Kielioppikoulu osa1: Lauantai aamut vai lauantaiaamut vai lauantai-aamut?

torstai 17. syyskuuta 2009

Vastakaiku

Pitää jutut järkevinä. Sitten on niitä tilanteita joissa toinen ei vain puhu ja joutuu itse puhumaan kokoajan (olettaen että on siis esim joku uusi ihminen kenen kanssa hiljaisuus olisi vaivaannuttavaa). No mitä käy, tietysti alkaa puhumaan jossain vaiheessa typeriä ja sekavia, siis tietysti, ja siinä vaiheessa se täysin sanaa suustaan saamaton alkaa sitten katsoa että kylläpä puhut omituisia.

No mielihän tekisi tuossa vaiheessa vain näyttää kieltä, puhun omituisia sen takia koska sinusta ei saa mitään vastakaikua ja sen vuoksi annan ajatukseni lentää...

Tänään oli hyvä päivä, tosi kiva, ei tosin vieläkään uutisia "jonnaan" liittyen mutta kirjoitin kyllä jo viestin valmiiksi, nyt pitää enää rohkaistua lähettämään se. Juu tiedän että olin päättänyt että en lähetä hänelle mitään viestiä jos ei hän laita jotain viestiä ensiksi mutta jokainen kenen kanssa olen asiasta puhunut (ab 5ihmistä) on ollut sitä mieltä että minun ei vain kannata vaan suorastaan pitää lähettää hänelle viesti. Ja vaikka se onkin hieman tekosyy niin tälläkertaa luotan että ystäväni ja tietysti te jotka täällä siihen rohkaisitte olette oikeassa.

Video ei liene esittelyitä kaipaa

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Power of.......ihastuminen

Olen niin usein kirjoittanut alavireisiä juttuja että otan nyt tilanteesta vaarin ja kerron kuinka hyvällä tuulella olen ollut tänään ja edes töistä saamani todella huonot uutiset töiden todennäköisestä loppumisesta pyyhkineet virnettä naamaltani :)

Ennemminkin tuli vain sellainen, pah, löytäähän sitä jonkun uuden paikan ja siellähän voi ollla paljon kivempaakin. Ainoa joka tulee kyllä harmittamaan paljon on se että minulla on aivan mahtava tiimi tällähetkellä. Niin mukavia tyyppejä valikoitunut pomoamme myöten että sen löytäminen tulee olemaan haastavaa. Kaikki vielä suunnilleen samaa ikäluokkaa, samankaltaisella huumorintajulla varustettuina niin sen löytäminen tulee olemaan kyllä tosi tosi hankalaa.
Itseasiassa jotain meidän nykyisestä yhteishengestä kertoo sekin että tälläkin hetkellä vitsaillaan parin työkaverin kanssa skypen välityksellä :)

Toinen mikä on niin palkkaa joutuu ehkä hieman laskemaan mutta kunhan nyt ei kovin montaa kymmentä prosenttia vuositasolla niin kyllä sitä nyt vähemmälläkin ihan hyvin toimeen tulee.

Olen varmaan kertonutkin siitä mutta olen jo jonkinaikaa yrittänyt siirtyä nauttimaan hetkistä itse pidemmän ajan sijaan. Hyvästä minuutista jonkun seurassa, hyvästä tunnista jonkun kanssa, yhdestä yöstä, yhdestä hymystä kahvilassa.
Ihan oikeastaan siksi että vaikka sitä tietysti kaipaisi pidempiaikaistakin onnea niin jo hyvät hetket ja niiden muistot auttavat synkkyyden karkoituksessa.


Laurynilta pari kappaletta (oli jo aikakin, tiedän)
Eka on coveri


tiistai 15. syyskuuta 2009

Ihastunut haikeamielinen karhunpoika

Pohjustus
Allekirjoittanuthan ei ihastu kovinkaan usein, joskus herää kiinnostus mutta varsinaisen ihastumisen tasolle ko tunne ei ole viimevuotena yltänyt kuin kerran ja siitäkin on miltei se vuosi kohta aikaa.


Ja sitten pikaviestmen välityksellä käyty keskustelu tänä aamuna ystävälleni:
(nimet ja nimimerkit luonnollisesti muutettu)

[8:37:47] Oliver : no voi v&&&&&
[8:41:56] Oliver : ei hemmetti
[8:43:38] Oliver : :(
[8:44:04] Oliver : Olin sitten ulkona neidin x ja sen ystävän neiti y:n (jota en ole tavannut aiemmin) kanssa pilkkuun asti
[8:44:10] Oliver : ja herätys 6.30 tänään
[8:44:20] Oliver : ja ei se mitään, päähän sattuu jnejne
[8:44:22] Oliver : mutta
[8:44:31] Oliver : .........
[8:44:38] Oliver : menin sitten ihastumaan neitiin y
[8:45:08] Oliver : hiljaiseksi vetää

[8:48:14] Ystävä z : :)
[8:48:23] Ystävä z : Jonnaaan(nimi muutetttu)
[8:48:26] Ystävä z : hän on mukava
[8:48:33] Ystava z : todella mukavan oloinen

[8:48:34] Oliver : no on joo
[8:48:37] Oliver : liiankin
[8:49:16] Oliver : ihan mahtava tyttö
[8:50:04] Oliver : mutta ei hemmetti
[8:51:12] Oliver : maailmassa on 3miljardia naista niin ei hemmetti miten mun pitää ihastua siihen kehen en saa.

[8:52:44] Ystävä z : no mutta ethän sinä nyt neiti x:n kanssa sentään ole seurustellut...

[8:52:47] Oliver : en seurustellut mutta ei siitä kovin montaa kuukautta ole kun oli ns juttua hänen kanssaan.
Pitikin mennä ihastumaan väärään tyttöön.

[8:53:34] Ystävä z : Jonna on oikea tyttö


Toisaalta kyseessä on minusta niin mahtava tyttö että jos tietäisin että mahdollisuutta muuhun ei syystä tai toisesta ole niin haluaisin vain halata häntä jo toivottaa koko sydamestäni hänelle kaikkea hyvää. Vaikka ehkä tulisi sen jälkeen hetkeksi suru puseroon niin on aina vain niin hienoa tavata hänen kaltaisiaan ihmisiä.

Tietysti toivon koko sydamestani että minulla olisi joku päivä kumppani josta ajatttelen noin mutta ehkä vieläkään ei ole minun aikani, ehkä pitää vielä odottaa vaikka se surettaakin.

Olen päättänyt, en aio tehdä aloitetta jo ihan kunnioituksesta heidän ystävyyttään kohtaan mutta, jos hän tekee pienenkin aloitteen niin en usko että voin sillä hyvä jätkä- statuksen voimalla olla siihen vastaamatta.

Edit:

Maanpinta kutsuu 1 tiedän, saattaa olla että ihminen ei olekkaan yhtään niin ihastuttava kuin ensitapaamisella saatu vaikutelma. Minulla on tapana innostua ja mennä joskus asioiden edelle kirjoittaessa ihan tarkoituksellakin. Ja tässätapauksessa ensitapaamisella tehtiin minuun sellainen jalat alta vaikutus :)

Maanpinta kutsuu 2 tiedän, en minä nyt esim kenenkään avioliittoa ole rikkomassa yms vaan pahin mahdollinen tilanne olisi se että neiti x olisi minuun tietämättäni vielä ihastunut (jonka todennäköisyyttä tosin epäilen) ja sen takia hänelle tulisi pahamieli ja heidän ystävyyteensä särö.


maanantai 14. syyskuuta 2009

Inside moves and outside grooves (päivän toinen postaus)

Niin, käskikö joku alkaa huudattamaan noita pyllynveivaus kappaleita koko illan, arvatkaa nukuttaako nyt pätkääkään. Mieli tekisi hippaamaan niin että jalat menisi jo.

Vielä kun olen itse korostanut tuota tilannetajua musiikkivalintojen kohdalla...

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Ilo pintaan vaikka väkisin & omien tunteiden manipulointi


Musiikki on kyllä oivallinen väline, en edes osaa kuvitella miten paljon synkempi minunkin elämäni ja mielenlaatuni olisi ilman sitä. Varsinkin viimeisen vuoden aikana olen yhä enemmissä määrin käyttänyt sitä ihan tietoisesti esim nostattamaan omaa tunnelmaani tilanteissa joissa olen huomannut synkkyyden pilven hiipivän päänpäälle. Useimmiten se toimii kuin häkä, sopivat kappaleet huutamaan niin että korvissa soi, miehisiä mielikuvaharjotteita ja hautautumisen sijaan saattaa päivä mennä totaalisen synkistelyn sijasta pienellä alakulolla.

Nuorempana uskottelin itselleni että niin ei saa tehdä tai että se on jotenkin itsensä huijaamista tai jotenkin vähemmän "aitoa". Ja ei sikäli, en minä tunteiden estämistä sinäänsä kannata (varsinkaan jos ne perustuvat joihinkin käsittelemättömiin asioihin) mutta.. Kun on huomannut että on taipumusta esim synkkämielisyyteen aika-ajoin ja sillä ei saavuta mitään niin kyllä kannatan kaikkia ei kemiallisia tapoja kääntää mielentilani kelkkaa sinne auringon suuntaan.

Asiasta hieman toiseen, olen hieman suunnitellut tai haaveillut että asentaisin kirkasvalolamput koko olohuoneeseen. Voin kesällä niiiiiiin paljon paremmin ja vaikka kyse nyt on tietysti muustakin kuin valosta niin luulen että se on kuitenkin niin olennainen osa että olisi kiva testata edes yhden syksyn/talven ajan miten jatkuva aurongonvalo olohuoneessa vaikuttaisi :)

Nyt päiväunille :)

Edit: Video vaihdettu Groove Armadasta hieman "menevämpään" veisuun. Päivän uutena musiikkivalintana siis 80-luvun alun funk/disco-musiikkia

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Miehille jotka lataavat aina maaliin

Kyse ei ollut siitä että kyseinen lehti (slitz) olisi ollut hyvä, ei ei lainkaan vaan kyse oli siitä että se oli ensimmäinen ja tavallaan edelleen ainoita suomenkielisiä miehille suunnattuja miestenlehtiä joka oli tehty miehille. Ei siis miesten vaimoille tai tyttöystäville vaan miehille. Yllättävän paljon asioita jotka on muka suunnattu miehille on itseasiassa suunnattu miehen kumppaneille.

Ei nyt sikäli että minä nyt välttämättä kohderyhmää olisinkaan mutta jos nyt kerran tehdään niin kerrotaan se kohderyhmä nyt edes rehellisesti.
Miehille suunnattua aromaterapeuttista kylpyvaahtoa odotellessa.

Tämä kaikki vinoilu metroseksuaalisuutta kohtaan siis mieheltä joka eilen oli miestentuoksuhyllyllä nuuhkimassa niin pitkään että lopussa silmiä kirveli ja päässä jyskytti :) Kokeiluun pääsi CKn Euphoria (tavallinen, ei intense vaikka hyvä sekin mutta jotenkin hieman liikaa)

Olen muuten ehkä valittanut tästä aiemminkin mutta ihan mieletöntä miten paljon hajuaisti on edelleen parantunut kun lopetti tupakoinnin...olisin voinut hyvin elää ilmankin tietoa kenen deodorantti on pettänyt tai kuka polttaa tai kenellä hampurilainen kassissa.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Pikainen kommentti päivän uutisiin (päivän toinen postaus)

Yksi erittäin lyhyt kommentti tämänpäiväisiin uutisiin joka tavallaan/periaatetasolla koskettaa jokaista bloggaajaakin: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi”, Voltaire
En siis ota nyt mitään kantaa siihen mitä mieltä olen ko henkilön kirjoituksista tai mielipiteistä mutta minusta jokaisen uskonnon ja/tai aatteen kritisoinnin tulee olla sallittua eikä kirjoituksen hyvyys, huonous tai mauttomuus voi olla perusteina sen laillisuudelle/laittomuudelle.

Bloggaamisesta ja nuoruudesta ja kaipuun alkamisesta

Olen tehnyt muutaman ehkä merkityksettömän havainnon,

Aina jos kirjoitan yhdenkin vähän negatiivisemman tai esim surumielisemmän tai kärttyisen postin vähenee blogia blogilistalta seuraavien määrä vähintään yhdellä tai kahdella henkilöllä.

Jos laitan blogin lukijat osion tuohon oikealle vähenee se samoin ainakin yhdellä tai kahdella henkilöllä

Rakkauslauluja sisältävät postit saavat paaaaljon muita postauksia vähemmän kommentteja.

Kommentit ovat moniin muihin blogeihin verrattuna todella positiivisia (Kiitos siitä vaikka kritiikkiäkin saa toki mieluusti kyllä antaa).


Asiasta toiseen, tämänpäiväinen video tai siis kappale toi minulle tosi haikean olon. En ole ihan varma olenko kertonut aiheesta aiemmin mutta jos olen niin pahoitteluni. Eli olin noin 11v ja koulussa jaettiin joku nuoriso lehti (ei hajuakaan kenen tekemä mutta varmaan joku seurakunnan tai vastaava) ja siinä oli juttua ihastumisesta. Luin sen valehtelematta ainakin 10kertaa ja halusin niiiiiin paljon että minulla olisi tyttöystävä. Tämä kappale siis liittyy muistona tuohon aikaan jostain syystä tosi voimakkaasti.

Jokatapauksessa hieman ironista tavallaan että siitä sitten muutaman vuoden päästä teiniksi tultaessa niin minullahan oli, ensimmäisenä teinivuotena oikeastaan vaikka kuinka paljon. Elämänmuutos oli mieletön, pojasta jota luokan tytöt eivät oikein koskaan olleet huomioineet ja joka oli aina ollut jotenkin hieman luokan urheilusankareiden varjossa tuli yhdessä kesässä yksi koulun suosituimmista ja ainakin viileimmistä pojista :)

Suht nopeasti löytyi kyllä sitten tosin se ensimmäinen pitkäaikainen tyttöystävä (jonka kanssa olen itseasiassa kaveri/ystävä edelleen joka on minusta hienoa) mutta niin..

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

80-luvun rakkauslaulut ja draamasarjat ja yksinäisyys

Sehän on nyt niin että olen linkittänyt tai kertonut esim
tuossaja
tuossa kuinka olen kovin ihastunut tiettyihin 80-luvun rakkauslauluihin ja sarjoihin. Niissä olevaan romantiikkaan, tunnelmaan, ystävyyteen, sankaruuteen ja menetykseen. Olin oikeastaan hieman surullinen että kukaan ei ole kommentoinut ko posteihin mitään sillä kerron nyt salaisuuden, se tyttö joka tässä maailmassa tuntee samoin ja on edes puoliksi yhtä fiiliksissä tai edes ymmärtää mitä hienoa minä noissa näen on,,, no minä tykkäisin siitä kovin paljon.

Tiedättekö kun on koko elämänsä tykännyt jostain ja kukaan ei ole tykännyt siitä samalla lailla (tarkoittaen että toki noilla lauluilla ja sarjoilla on ainakin maailmalla faneja mutta kaikki muut tuntuvat pitävän niistä jotenkin ihan epäolennaisista syistä:

Enkä minä tarkoita että näitä täytyisi kokoajan renkuttaa ja minusta rakkauslaulujen soittamisessa on toisen ihmisen kanssa aina muutenkin vaara että tilanne menettää luonnollisuutensa ja muuttuu teennäiseksi mutta jos joskus...

Onneksi muun musiikin kohdalla nyt useimmiten on edes joitakin ystäviä joiden kanssa maku menee yhteen ja se nyt sinäänsä riittää mutta en tiedä.

Noin laajemmin ajateltuna ei kyse tietystikkään ole vain tietyn musiikin, tai elokuvan tai minkään tietyn jakamisesta vaan sielunkumppanin kaipauksesta.
80-luvun romantiikka on vain hyvä esimerkki.

Oikeastaan tämä aihe palaa blogin alkulähteile, siihen miksi allekirjoittanut on viimeisen vuoden pysynyt ja edelleen pysyy sinkkuna. En vain enää voi enkä halua alkaa suhteeseen joka on ihan kiva, ei vaikka ihminen olisi kuinka sopiva paperilla. Haluan että minua rakastetaan minun itseni vuoksi ja tietysti haluan rakastaa toista ihmistä hänen itsensä vuoksi. Ei vain siksi mitä toinen voi minulle/minä voin toiselle antaa.

Kun on kerran (tai useammin) kokenut rakkautta, sen ylitsevuotavan tunteen kun voisi itkeä onnesta ja nauraa samaanaikaan. Kun toisen hipaisukin saa ison miehenkin suurinpiirtein tippumaan polvilleen sen aiheuttaessa hyvän olon tunteen johon verrattuna tavallinen orgasmi tuntuu kuin päänraaputukselta. Kun kaikki muu menettää merkityksensä, kun kyseisen tunteen vallitessa voisi koko maailma vaikka pysähtyä koska tietää että siitä ei mikään, koskaan voi muuttua paremmaksi. Niin miten sen jälkeen voisi enää tyytyä johonkin joka ei ole sitä.

Väärinymmärryksen välttämiseksi niin ei, en minä tarkoita samaa kuin ihastuminen, ei, en minä tarkoita että jos suhteessa ei enää ole tuota tunnetta vaikka sitä aluksi olisi ollutkin niin suhteesta kannattaa lähteä, en missään nimessä mutta minä en voi alkaa suhteeseen jossa en tulisi koskaan tuntemaan kyseistä tunnetta. Siihen sen pitää minusta perustua, se on kuin perusta jolle lähdetään sitten rakentamaan sitä ystävyyttä, kunnioitusta, kumppanuutta ja luottamusta. Sen jälkeen kun molemmat ovat tuon tunteen yhdessä kokeneet väitän että ko suhteen pohja on noin miljoona kertaa kestävämpi kuin ilman sitä.

Huokaisee ja jatkaa odottamista...

lauantai 5. syyskuuta 2009

Neuvot (kitinä postaus)

Ei liene kenellekkään yllätys että minä en pidä siitä jos minua neuvotaan ilman että olen ilmaissut olevani neuvon tai avun tarpeessa, Tulee helposti sellainen alentava(parempi sana olisi englanniksi patronizing) olo. Varsinkin jos neuvo on huono :)
Toki se riippuu siitä millä äänella, asenteella, tilanteessa, kuka jne neuvo annetaan.

Samoin tietysti käskeminen, ei ei ja vielä kerran ei. Pyyntö voisitko niin juu useimmiten kyllä mutta tee niin niin pah, mielummin hyppään sillalta kuin teen mitä käskymuodossa käsketään.

Voisitko tai tämä pitäisi saada valmiiksi, tai tuo juttu olisi tosi hyvä saada tehdyksi tai olisitko kiltti niin tottahan toki, mutta käskymuoto - hanskat on naulassa samantien.

Nyt kun valituksen alkuun päästiin niin tajusin tuossa muutamapäivä sitten miksi tietynlaiset ihmiset ärsyttävät minua, ai minkälaiset, ihmiset joilla on katteetonta ylpeyttä joka menee koppavuuden rajoille. Ai onko koppavuutta olemassa sitten oikeutettuakin, no on ja ei, ei nyt varsinaisesti/suoranaisesti mutta jos sille on edes joku erityinen syy niin silloin se nyt vielä menee mutta jos sen syy on vaikkapa (useimmiten) esim ulkonäöllinen niin terve vaan ja onnea.

Kukaan nainen tai mies ei ole minun sinun tai kenenkään muun yläpuolella, arvoinen jnejne vain tai oikeastaan alkujaankaan ulkonäkönsä vuoksi. Joka sellaista kuvittelee niin tuhahdellen ohimennessä se hälle osoitettakoon :)

Yleensäkin en voi sietää koko jonkun arvoinen lausetta. Sitä ei saa sekoittaa siihen etteikö minusta ihmisillä pitäisi olla ylpeyttä, päinvastoin mutta sellainen arvoinen ajattelu on minusta helposti alentavaa toisia kohtaan. Eikö jokainen ole esim peruskunnioituksen arvoinen (ennen kuin on teoillaan osoittanut olevansa olematta) mutta siis sellainen minä voin toimia/kohdella muita ihmisiä jotenkin ylimielisesti koska olen sen arvoinen,,,,, minkä %%%%%% arvoinen, mä tarjoan vitosen.


Musiikista, kuten lienee jo selvää tässävaiheessa on minun musiikkimakuni hyvin laajahko. Kaikki riippuu niin tilanteesta ja tunnelmasta mikä solistiyhtye kulloinkin toimii.
Toki esim rokki on aina jotenkin se johon palaan, siitäkin huolimatta että suurinosa viimevuosien levyostoksista on ollut enemmänkin funkkia,electronicaa, soulia yms.

Minua on juniorivuosista lähtien häirinnyt se kuinka esim nyt vaikka raskaamman musiikin ystävät usein (ei aina mutta usein) huudattavat ko poppia joka tilanteessa.

Jos on kemut niin silloin kuuluu minusta kuunnella kemujen tunnelmaan sopivaa musiikkia, jos vituttaa niin silloin ärjyntää, jos surettaa tai paistaa aurinko tai sunnuntain kokkaus jnejne niin silloin aina omaansa joka sopii tilanteeseen ja tarkoituksen.

Kuvittele nyt että on kutsuttu vaikka 20 ihmistä viettämään drinkki iltamia ja isäntäpariskunta huudattaa koko illan vaikkapa tätä tai vastakohta mutta yhtä huonosti hippaamistunnelmaan sopiva tätä... juu ei kiitos tai no jos tarkoitus on lähteä purkamaan vanhaa kesämökkiä käsin illan lopuksi (tai toisen esimerkin kohdalla itkemään) niin sitten.

Sensijaan nyt kun poikamies on matkustamassa jumppasalille painojen kanssa puhisemaan niin alla oleva viheltelyhän sopii kuin nenu päähän

Jokatapauksessa pidemmittä puheitta hieman raskaamman musiikin valinta tänään :)

Edit: Selvennykseksi, musiikkityyli ei tietysti ole mikään itseisarvo itsessään vaan toki itse veisun tai parhaimmassa tapauksessa koko kyseisen laulurastaan tuotanto tulee olla hyvää.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Maailman laidalla

Lomakuva (tiedän, puihin ei saisi minustakaan piirtää mutta tuo oli sellainen kohta jossa kaikki oli maalattu ja olen muutaman vuoden kuvannut sydämiä aina jos niitä näen)



Laiskimus täällä hei, olen jo kolmatta iltaa kotona ja ainoat asiat joita minun pitäisi täällä tehdä on a saada cv:n päivitys valmiiksi ja pyykin pesu (en ole ainakaan vielä kehdannut pyytää siivoojaa tekemään sitäkin) ja arvatkaa valmistuuko kumpikaan. Ei, kökin sohvalla kuin liimattuna ja ainoastaan mikropoppiksien valmistumisesta kertova bling ääni saa minuun liikettä. Huomenna taas jumppasalille illalla että edes jotain aktiviteettia töissäolon lisäksi tähän viikkoon.

Jos minulla olisi oma kulta niin ehdottaisin hänelle että juodaan molemmat oikein paksua kaakaota ja kielipussaillaan. (jos hän ei tykkää kaakaosta niin molemmille suklaapala suuhun ajaisi hätätapauksessa saman asian :)

Taustamusaksi sopisi esim tämä veisu:

Takaisin

Minun lomat on kylla muuttunut sinkkuuntumisaikana aivan täysin, toki johtuu myös seurasta jonka kanssa lomat nykyisin viettää (kumppani vrt kaverit)mutta mutta, no ainakaan aktiviteetteja ei nykyisin puutu (tuntuu että vähempikin riittäisi)

Oli kivaa, tosin kovin erilaista kuin aiempi tämän kesän loma monistakin syistä mutta kuitenkin.

Ei löytynyt prinsessaa eikä edes lomaromanssia tälläkertaa, yhtä paikallista tyttöä tosin pidin kädestä ja juteltiin pitkään mm rakkaudesta ja siitä jäi kyllä tosi positiivinen olo vaikka juttu ei sen pidemmälle johtanutkaan.

En tiedä liittyykö levon tarve suoranaisesti musiikkimakuun mutta tämä kappale on nyt soinut repeatilla viimeisen vuorokauden aikana noin 10krt :)

Alan testaamaan uutta wokkipannua (aiempi on 10krt kalliimpi mutta se vaatii noin litran öljyä ettei polta kaikkea pohjaan)