sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pimeässä huoneessa

Ai onko sähköt poikki, no ei kun on taas niitä päiviä kun vaan istuu ja tuijottaa ruutua ja suunnittelee että esim laittaisi valot päälle mutta vielä 3-tunnin jälkeenkin huomaa istuvansa edelleen pimeässä. Onneksi en pelkää pimeää juurikaan, lapsena pelkäsin ja en minä säkkipimeydestä edelleenkään pidä varsinkaan sunnuntai öinä.

Ja ei nyt yhtään huudella sieltä takarivistä että pimeää taitaa sulla jätkä olla kupolissasi, saattaa toki olla tänään sielläkin, sen verran railakkaat ystävättären synttärijuhlat oli eilen mutta siis niin.

Kun istuu paikoilaan 12tuntia ehtii miettiä paljon, hajanaisia ajatuksia vähän kaikesta. Ehtii selata koko verkkoa läpi löytääkseen jotain jolla viihdyttää itseään (ja ei nyt huudella sieltä takarivistä mitään kaksimielistä itsensä viihdyttämisestä).

En tiedä, pitäisi mennä nukkumaan, taas edessä ylitöitä koko viikko, viikko jolloin iltaisin on jäljellä vain burnoutin rajamailla tasiteleva hermokimppu. Sensijaan nyt taas 2päivän jälkeen tällähetkellä vihdoin tuntuu taas normaalilta niin ei millään huvittaisi lopettaa tätä semihyvää oloa.


Siinä vaiheessa kun apulanta tekee coverin dingosta ei minusta voi ainakaan hirmusti mennä pieleen:

lauantai 19. helmikuuta 2011

Give it to me baby like a boom boom boom :)

Katsoin ihmisiä jotka ovat pukeutuneet niin v#### virallisesti, kuuntelin uskomattomia määriä tekonaurua, juttelin amerikkalaisten vieraiden kanssa small talkkia ja takaraivossa tykytti lähinnä kaksi vaihtoehtoa, a mitä minä teen täällä, b teki mieli avata suu ja ehdottaa että mitä jos mennään kaikki jäykän lounastamisen sijaan vaikka bisselle,

Ei menty mutta ainakin sain muista töistä hyvän tekosyyn jättää loppupäivän palaverit väliin.

Suunnittelen pitkää lomaa pohjoisamerikkaan, on pitänyt mennä niin omaksi ilokseen kuin työn merkeissä useamman kerran mutta aina on peruuntunut. En tiedä menenkö nytkään, ajatus on kiva mutta kun mietin käytännössä niin en tiedä, haluaisin olla innostuneempi ja en ymmärrä miksi en ole.


Yritän piristää työpäiviäni, tänään aloin vastaamaan puhelimeen murisemalla ja vastaamalla kaikkiin kysymyksiin joko mur tai mur mur (kyllä ja ei jonka kerroin puhelun kestettyä hetken)

Minua lähellä istuva noin 10v vanhempi kolleega kurtisteli kulmiaan mutta en antanut sen häiritä vaan vastasin seuraavaan puheluun laulamalla what you wan want want, what i want want want, give it to me baby like boom boom boom.
Täytyy myöntää että näin soittajan (eräs nainen toiselta osastolta jonka kanssa olen kaverustunut joka vaan nauroi ja epäili minun olevan todella loman tarpeessa)

Ko laulu päivän kappaleena, vaikka tämä versio on niin "väärin" ja alkupeäinen placebon niiiiiin hyvä kappale niin on tämä minusta aikasta menevä rallatus silti:

Menee kärttyilemään peitonalle...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Voi että

Tekisi mieli kertoa hyviä uutisia, ai mitä hyviä, no siis jos olisi hyviä uutisia.

Ei ole, ei ole huonojakaan, ei ole mitään. On töitä, on kuntoilua, on lisää töitä ja sitten on hermojen menetystä.

Luulen tai siis koen olevani jossain ihme seesteisessä tilassa, pysähtyneenä. KOitan aina joskus kepillä jäätä varovaisesti, hain yhteen toiseen paikkaan (josta aiemmassa postissani mainitsikin) joka olisi tuonut hyvin suuria muutoksia elämään, en päässyt edes haastatteluun tai noh en saanut hakemukseeni siis mitään vastausta.

Flirttasin yhdelle yhteistyökumppanin ihmiselle erään tilaisuuden jälkeen sähköpostilla (ko tilaisuudessa siis flirtattiin minusta suht paljon vaikkakin ns vaivihkaa johtuen jo ihan siitäkin että kyseesä oli suht virallinen tilaisuus), hiljaista oli vastauksen kanssa tai siis, ko flirttini jätettiin huomiotta.
En nyt tosin tiedä onko ko ihminen edes sinkku jne mutta siis niin, oli/on aikasta suloinen.

Ehkä seuraava tökkäisy jäähän sitten rikkoo sen *tai vaihtoehtoisesti osoittaa että se kestää).


Nettideittailu jäi, ainakin tältäerää, sain kyllä loppujen lopuksi yllättävän monta vastausta mutta, ei nyt ehkä sitten tuntunut olevan sellaista hmm samanhenkistä ihmistä. Olen joskus kirjoittanut tännekkin mitä toivon ja edelleen en voi uskoa että se on liikaa, eikä kyse ole edes mistään listasta vaan siis että jos minun maailmankatsomukseni on vaikka jonkunlainen ja toisella ihmisellä se on miltei vastakkainen ja ainoa miksi toinen ihminen on kiinnostunut minusta on se että hän a piti kuvastani ja b se että uskoo minun olevan ns "kunnon mies" niin se ei vain ihan riitä. Siis varsinkaan se ei riitä jos tilanne vielä rakennetaan ns tule ja valloita minut asenteella...öö siis mitä. Sinä siis ilmoitat olevasi vapaa nainen ja minun pitäisi nyt sitten riemusta kiljahdellen alkaa ihan vain sen asian vuoksi piirittämään sinua kuin hullu kiertää kehää....juu tuota, ehkä ei.

Hmm tulipas jotenkin egoileva kirjoitus, ei ollut tarkoitus, lienee huono viikonloppu takana, tai noh oikeasti se noin 28tuntia koska eilen oli vielä yksi konfa yhdysvaltoihin ja vaikka soitinkin kotioloista niin lasken sen silti työaikaan (pomoni ei tosin laske mutta en ala nyt valittamaan siitä täällä)

Edit: Tämä on yksi pieni mutta suuri syy miksi minulla kuuluisi olla se oma kulta, nytkin sen sijaan että olisin edelleen tässä työmoodissa (ylläoleva kirjoitus on jo tyyliltään itsellenikin niin selvä merkki siitä) niin nyt hän olisi otttanut minua kädestä kiinni ja sanonut että mennään pusuttamaan, sitten me pusutettaisi ja sillähetkellä ymmärtäisin taas mikä on tärkeää ja moodi vaihtuisi takaisin normaaliksi tämän ihme tehosuorittajan sijaan.

Vähän dramaattinen laulu tänään, kuuntelin tätä itseasiassa jo viimesunnuntaina kun taas mietiskelin keskenäni että mitä tässä nyt tekisi: