tiistai 30. joulukuuta 2008

Odottaminen luo epäilyksen


Vaikka ulkona sataisi puukkoja,

Tulen antamaan sinulle suukkoja.
Vaikka yö olisi pikimusta,
Et jää vaille rutistusta.
-Uppo-Nalle-


Olen miettinyt viimepäivinä paljon sitä että miksi vaikka kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa mä en ole vieläkään tavannut mun ihmistä ja miksi se tuntuu olevan muille ihmisille niin yksinkertaista ja automaattista.

Siis toki ymmärrän ns järkiselitykset kuten a erosin xxx aikaa sitten vuosien suhteesta ja siitä toipuminen vei ainakin 6kk joten en mä nyt iäisyyksiä ole sinkkuna ollut, b tuonakin aikana on ollut pari tapailu juttua joten vaikka ne ei seurusteluksi asti edenneetkään en mä henkisesti ollut "sinkku" ko juttujen aikana (en ole oikein koskaan oppinut sarjadeittaamista kun se ei jotenkaan sovi mulle) jne jne mutta silti.

Kun katson ystäviäni niin miltei kaikilla niillä on tosi kivan tuntuinen ihminen kainalossa ja elämä hymyilee ja itse kun koitan pitää silmät auki niin ainoat naiset joita tapaan on enemmän tai vähemmän sellaisia joiden kanssa mun hynttyyt ei sopisi yhteen vaikka minkä tekisi (ja nyt ei ole kyse siitä että vaadin mahdottomia yms vaan ihan siitä että ei tässä vaiheessa enään halua lähteä koittamaan juttua jonka tietää sisimmässään tuhoontuomituksi).

Toivonhan mä toki asioita (itseasiassa tein kerran erittäin humoristisessa mielessä deitti ilmon jota en tosin koskaan julkaissut johon luettelin kaikki pienimmätkin mielikuvat mun Prinsessasta :) mutta en nyt omasta mielestäni mitenkään mahdottomia lainkaan.

Toinen juttu on tietysti se että ehkä mun omasta mielestäni mahdolliset kumppani ehdokkaat ei vain syystä tai toisesta näe mussa mahdollisuutta vaan ovat a 98% varattuja tai kiinnostuneet ennemmin sitten siitä naapuripöydässä istuvasta tyypistä. Lisäksi siinä on tietysti sellainenkin juttu että vaikka mä en ujoin ihminen olekkaan ja uskallan sinäänsä mennä juttelemaan tuikituntemattomille niin ei se aina kuitenaan niin helppoa ole vaan aina siinä laittaa itsensä alttiiksi myös negatiiviselle palautteelle joka jos ei nyt maankoloon muserrakkaan niin ei myöskään tunnu kovin mukavalta (Pettymyksiä toisensa perään niin jossain vaiheessa alkaa itsetunto hiukan horjua) joten ehkäpä just se kerta kun pitäisi se suunsa saada auki en niin sillä kertaa teekkään
(esim eilen asemalla melkein menin sanomaan yhdelle ihmiselle että sillä on tosi kaunis hymy mutta meni sitten pupu pöksyyn ja tilanne meni ohi. Sitä paitsi suomalaiselle naiselle kun menee sanomaan kohteliaisuuden selvinpäin ja vielä keskellä päivää on hulluksi leimautuminen vähintään todennäköistä).

Jossain nyt kuitenkin kaihertaa ja siihen täytyy keksiä joku ratkaisu..ehkä se ratkaisu on aika, ehkä jo ensiviikolla törmään liikennevaloissa ihmiseen ja me molemmat pyörrytään ihastuksessta mutta valehtelisin jos väittäisin että en ole malttamaton ja joskus jo vähän peloissani että mitä jos niin ei koskaan käykkään.


sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joululoma

Tällä tyypillä on taas vähän angsti, joulun syömiset ja viimepäivien baarireissut vaativat veronsa ja tekisi mieli nukkua vuorokausi. Onneksi joululoma loppuu ylihuomenna ja voi taas jatkaa kunnon ihmisen elämää :) tehdä ylitötä iltamyöhään ja tuhahdella kauppajonossa pariskunnille (niille joille oikeasti on vähän kateellinen kun ne käsikädessä valitsevat sipsipussia) ja uskotella olevansa suurikin uraohjus jolla ei olisi edes aikaa moiseen.

Kuten jokainen sinkku (ainakin avoliitossa olleet) varmaan tietääkin on kaupassa yksin käynti ja varsinkin yksin kokkaus ehkä nihkeimpiä asioita sinkkuna olossa. Vääntää nyt jotain tuntikausia ja ylittää itsensä uudella makuelämyksellä ja sitten blaah 5min ja lautanen on tyhjä.
Kauan eläköön aasialainen take away.

Siitä tulikin mieleeni että täytyy lähteä ostamaan sieltä pahaisesta kaupasta pakastemustikoita kun illalla olisi tarkoitus leipoa mustikkamuffinsseja vanhempien luona.


Lopuksi vielä kiitos kaikille tosi paljon kommenteista, on aina kivempi kirjoittaa kun tietää jonkun lukevan ja ehkä jopa miettivän samoja asioita.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Järjestetyt treffit

En oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua, eilen uskoakseni ensimmäistä kertaa elämässäni (ainakin ensimmäistä kertaa vuosiin)  ystäväni järjesti mulle ns sokkotreffit (ei varsinaisesti mutta loi tarkoituksella tilanteen jossa olin yllättäen hetki aiemmin tapaamani henkilön kanssa kahdestaan) ja en oikein tiedä miten suhtautua siihen. Toki tiedän että idea oli varmasti hyvä mutta siinä loppuyöstä taksia yksin kotiin metsästäessä ei oikein tiennyt pitäisikö hymyillä vai päinvastoin. Ei sikäli kaikella hyvällä varmasti tarkoitti ja varmasti minussa ja toisessa henkilössä on paljonkin piirteitä jotka paperilla voisi sopia yhteen ainakin jonkinlaisesti mutta kun kemiaa tai kipinää ei syystä tai toisesta syty niin ko tilanteen jälkeen on silti jotenkin epäonnistunut olo (en oikein tiedä miksi, kait joku miehinen mun pitäisi pystyä tehdä vaikutus naiseen kuin naiseen vaikka hän ei tekisikään vaikutusta muhun, tiedän naurettavaa mutta...)  

En tiedä, hyvä paperilla jutut on aina jotenkin jo alkuasetelmassaan jotenkin niin vääriä, tai siis ei sikäli etteikö kaikilla varmasti olisi ns toivelistaa (enemmän tai vähemmän) mutta jotenkin silti tuntuu että tosi monet nykyään "tyytyy" just vain siihen paperiin yrittämättä edes hakea sitä ns sielunkumppanuutta. Vaikka kyllä mä tavallaan senkin ymmärrän sikäli kun uskon että pysyvä parisuhde on ennen kaikkea ystävyyttä ja ihan käyttännön toisen kunnioittamista ja yhdessä asioiden rakentamista mutta mutta jotenkin silti kalvaa nuo suhteet joissa molemmat just esim firman juhlissa vilkuilevat enemmän muita ihmisiä kuin omaa kumppaniaan.

Kaikkiahn tietysti arkipäiväistyy, flirtti piristää elämää jne jne mutta mutta en itse jotenkin haluaisi koskaan olla se "hyvä mies" toiselle ihmiselle vaan ennemminkin se ainoa oikea(toki hyvä mies siinä samalla mutta ymmärtänette eron). 

En tiedä onko kyse yltiöromanttisuudesta vai ihan omasta egosta mutta vähän sama kuin se että mä en ole koskaan halunnut kilpailla naispuolisten huomiosta muiden miesten kanssa (enkä tietysti vastaavasti odota tilannetta toisinpäinkään) vaan enemmän mulla on sellainen "asenne" että musta joko kiinnostuu tai on kiinnostumatta mutta temppuja tekemällä antaisin itsestäni vain pienen apinan vaikutelman. Ja mikä pahinta, pienen apinan joka on koska tahansa vaihdettavissa koska se oli hyvä vain siksi kun se osasi tai teki jne jne..hyötyobjekti.

Sitä ei pidä sekoittaa siihen etteikö toiseen ihmiseen (ja samalla tietysti itseensä) tulisi minusta panostaa, yrittää tehdä vaikutusta jne jne mutta siinä vaiheessa kun (kuvitteellinen tilanne) ihminen empii että valitseeko se mut vai jukkapetterin niin mä poistun miuluusti takavasemmalle ja toivotan hyvää jatkoa. 

Ja lopuksi taas viesti sille vielä löytymättömälle ihmiselle jota niin kovasti kaipaan:
Hei kulta, mä luulen että me ei valitettavasti vietetä tätä joulua yhdessä jo ihan siitä syystä että ei olla vissiin vieläkään edes koskaan tavattu mutta toivotan sulle silti ihan tosi mukavaa joulua ja miljoonasti suukkoja ja mä toivon että tämä on viimeinen joulu koko elämässäni jonka vietän ilman sinua. 


sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Ensimmäinen posti

Sunnuntait on aina kaikkein ikävimpiä, juhlat (tälläkertaa firman pikkujoulut) takana ja mikään ei olisi ihanampaa kuin jakaa aamu krapula jonkun kanssa. Nukkua pitkään kainalokkain, rakastella (tai ihan vain naida), kokata yhdessä...ihan tavallisia juttua. En tiedä, tunsin eilen olevani niin ulkopuolinen ko juhlissa, keskellä pariskuntia joista useat eivät vaikuttaneet yhtään onnellisilta yhdessä ja itseasiassa vilkuilivat muita ihmisiä kuin kissa kuumaa silakkaa.
En tiedä, tunsin itseni jotenkin ulkopuoliseksi muutenkin, ei ko julhlien ihmiset kuuntele sunnuntaisin vanhaa dingoa.... :)

Koska tämä on tän blogin eka viesti niin pitäisi varmaan kertoa että mikä, miksi, kuka jne jne.
Mikä: Blogi jonka perustin siksi että mulla on niin kova ikävä sitä oikeaa ihmistä jonka tiedän *uskon) olevan olemassa.
Kuka: 32vuotias mies, takana muutama pitkä suhde ja jokunen lyhyempi.

Edit, koska tätä nyt ilm vilkuillaan useamminkin niin lisätään jotain. En tiedä tosin mitä lisätä, noin miljoona postia kirjoitettu asiasta ja enemmän asian vierestä. Rakkaudesta se kaikki alkoi, ehkä meni vitutuksen, ikävöinnin, ilakoinnin, mietiskelyn, ihmettelyn ja pa#####sen kautta sitten yleiseksi höpinäksi.