sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Sunnuntain rakkauslaulu

Tavallaan vähän säälin naapureitani siis sikäli että kun innostun näistä kappaleista ja sitten kuuntelen niitä sen 20krt putkeen aina uudestaan ja uudestaan. Koitan nyt teoriassa olla luukuttamatta niin että taulut tärisee mutta huomaamatta volume kuitenkin aina nousee.

Laitoin tän kappaleen sanat myös tuolle eräälle ja hän kysyi kuuluuko hänen tulkita näistä jotain, sanoin että ehkä.

Keskustelu aiheesta ei jatkunut.

I wanna rescue you
Fill all the empty spaces that you're falling through
Hold you up when your skies turn gray
Stand by you no matter what they say
You've done the same for me, I'll do the same for you

I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone

I wanna know your dreams
The roads that you've traveled and what you've seen
All the good and all the bad
What makes you smile, what makes you sad
Just let me in I'll open up to you

I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone

I wanna rescue you
Make up for everything that's ever hurt you
Be a family and a world in two
Find your course I will follow you
Thank God the search for me was the search for you

I'm takin' a chance and I don't know why
Can't do it alone

Tiedän linkittäneeni tämän kappaleen jo aiemmin mutta nyt sanojen kanssa on ihan eri juttu :)

perjantai 29. tammikuuta 2010

Löytyykö se kohdusta vai bingosta

Onni. Liikaa aikaa ajatella, tai ei liikaa mutta niin, liikaa siinä että kun tarpeeksi pyörittää niin alkaa helposti tuleman pieni pelko. Mitä jos niin ei koskaan käykkään, mitä jos olenkin kohta jo liian vanha. Ai mistäkö minä nyt horisen, no lapsista. Juu juu tiedän ettei miehelle ole noin teoriassa niin tarkkaa mutta on meilläkin rajamme. Jos ei fyysinen raja olekkaan niin tarkka niin henkinen kuitenkin. Vuodet menevät niin nopeasti että ajatellaan että jos vaikka tämä nykyinen juttuni tästä kosahtaa (kuten kaikki taivaanmerkit viittaavat) ja jos seuraava sitten kestää sen pari vuotta ja sekin epäonnistuu. Onko sitten jo liian myöhäistä. Mitä jos lähdenkin nyt vaikkapa australiaan vuodeksi töihin niin, mitäs sitten tehdään. Oliko se perheunelma sitten siinä.

Paniikkilaulu

maanantai 25. tammikuuta 2010

Ainakin tulee hyvään kuntoon

Jos onkin työtön niin ainakaan ei täydy olla huonokuntoinen työtön. Huomaan huhkivani jumppasalilla kuin heikkopäinen päivästä toiseen :)

Huomaan tulevani kokoajan epäsosiaalisemmaksi ja viihtyväni itseni kanssa niin hyvin että päivät menevät kuin hujahtaen. Hain tosin taas yhteen työpaikkaan mutta luulen että se oli jo mennyt (super nopeasti tuntuvat menevän tällähetkellä)

Uutisia tyttörintamalta, ei tai siis tuon erään kanssahan olen suht aktiivisesti yhteydessä mutta dont get me wrong here, hän ei nyt jaksa oikein innostaa. Siis ei, ihmisessä ei ole mitään vikaa edelleenkään ja olen edelleen sitä mieltä että mikäli kyseinen ihminen alkaisi ns käyttäytymään tästä saattaisi kehkeytyä ihan oikea rakkaustarina mutta kun ei ala niin kyllähän siinä omakin innostus väkisinkin lässähtää ja lopulta kuihtuu.

Hmmm en tiedä, en ajatellut kertoa tätä mutta menkööt, tapasin tuossa erään toisenkin tytön, kutsutaan häntä vaikka koodinimellä Ms B, ai mitäkö tapahtui, no jätetään yksityiskohdat kertomatta mutta siis tapasin ja juteltiin ja hän vaikuttaa hyvin miellyttävältä ja jos "jonnaa" ei olisi niin niin. Ai mikä tästä tekee merkittävän asian, no tuota, ensinnäkin kyseinen ihminen vaikutti miltei kaikinpuolin ns ideaali kumppanilta.

Ai miksikö minä hullu en sitten pyydä ko tyttöä ulos ja vippaako minulla nyt yläkammarissa tosissaan/montako intiaania kanootistani puuttuu?, no tuota niin. Huomasin että yritin keksiä tekosyitä pyytämättömyydelle itsekkin ja faktahan on että tapailenhan minä "jonnaa" ja en harrasta useamman tytön deittaamista samaan aikaan mutta, no en kokenut sitä kutinaa vatsanpohjalla. Ehkä siksi että tilanne on toiseen suuntaan mikä on, ehkä siksi että kyseinen ihminen vaikutti niin tasapainoiselta (ja tasapainoisuus on siis suuri ++ kaikkien hmmm ei niin tasapainoisten ihmisten jälkeen) En tiedä, en oikeasti tiedä.

Ehkäpä julistan tammikuun nyt viralliseksi en mieti saati päätä mitään ihmissuhteisiin liittyvää täsä kuussa kuukaudeksi. Keskityn omaan fyysiseen ja toiv myös henkiseen hyvinvointiin ja helmikuussa laitetaan levy taas soimaan.

Mobyä voi kuitenkin soittaa jo tammikuussakin :)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Olipa hiljaista

Pitkään, en tiedä minne viikko hävisi tai noh tiedänhän. Kuten kerroin niin jäin 2viikkoa sitten työttömäksi ja ja oikeastaan on mennyt vähän ihmettelyyn tämä aika sen jälkeen. Kahteen työpaikkaan olen ehtinyt hakemaan mutta muuten koittanut lähinnä saada aikaiseksi asioita joihin ei ollut aiemmin aikaa.

Viikonloppu meni "jonnan" kanssa, en oikein vieläkään voi kommentoida siihen tai siis häneen ja tähän juttuun mitään järkevää saatikka varmaa. Olen kai jo turtunut siihen koko jutun kummallisuuteen, siihen että illan läheisyys vaihtuu aamun kylmyyteen jnejne. Ja kyllä tiedän edelleen varsin hyvin ettei tämä normaalia ole ja myös varsin hyvin sen että ei tämä taida tästä miksikään muuttua mutta arvatkaas mitä, minä en tällähetkellä jaksa välittää. Tiedän että tuhlaan todennäköisesti arvokasta aikaa mutta menköön nyt ainakin jonkinaikaa. Johtuu ehkä siitä ettei minulla tällähetkellä olisi intoa tutustua muihinkaan ihmisiin (no yhteen olisi ollut mutta en saanut ajoissa aikaiseksi johtuen tästä meneillään olevasta)

En tiedä, luulen että tämä työttömyys vaikuttaa minuun enemmän, siis paljon enemmän kuin uskoinkaan. Ei pelkästään niin että aamuisin on vaikeampi herätä vaan vaan, sen tarkemmin paljastamatta, tässä olisi nyt tilanne tehdä elämäänsä muutamia suurehkoja muutoksia mutta minä en tiedä mikä niistä olisi oikea. Harvoin olen ollut näin epävarma oikeasta tulevaisuuden suunnasta kuin nyt. Toisaalta vuodet menevät nopeasti ja juurikin sen takia en enää haluaisi tehdä yhtään väärää valintaa.

Olen koittanut laittaa plussia ja miinuksia mutta ne menevät niin tasan ja kun muuttujista ei voi tietää. Kumpa tulisi jokin positiivinen suunnannäyttäjä jostain.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Days of love

Uusiin ihmisiin tutustuminen voi olla helppoa tai vaikeaa, joskus tilanne ja keskustelu menee kuin itsestään ja joskus kohtalo on sitä mieltä että ei

Olipa kerran poikamies joka oli viikonloppuna erään ystävättärensä syntymäpäivillä.
Juhlat pidettiin eräässä anniskeluravintolassa ja siinä illan kuluessa seuraani
lyöttäytyi oikeastaan hieman tungettelevasti eräs seurueeseen kuulunut tyttö.
Nimienvaihdon ja kättelyn jälkeen nostin vasenta kättäni sillä seurauksella että neidin juomat läikkyivät hänen syliinsä.
Sen jälkeen aloin hieman arvostelemaan paikkaa - selvisi että oli ko henkilön idea että juhlat pidettiin siellä.
Sen jälkeen ammateista puhuttaessa ilmaisin hieman tyytymättömyyttäni tietyn instanssin työntekijöihin - selvisi että ko typykkä oli kyseisellä alalla.

Poistuin paikalta mutisten...:)

En olekkaan ikuisuuksiin linkittänyt mitään kunnon 80-luvun rakkaus/sankaruus lauluja, aika korjata tilanne pikimmiten. Ja kyllä minä ihan oikeasti (kuten olen monasti kertonutkin) olen ihastunut 80-luvun romantiikkaan, niin amerikkalaista, kliseistä jnejne kun se joidenkin mielestä onkaan.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Hän ei ollut vielä

Siis aivan toinen ihminen kuin aiemmassa postissa mainittu, ai kukako tämä tämän kertainen nyt siis on. No siis ei kukaan kumppaniehdokas nyt tässävaiheessa vaan ihan vain yksi ihminen jonka kanssa tuossa hmm viimeviikolla keskustelin ja tein huomion: Hän ei ollut päässyt vielä eksästään ohi vaikka niin ihan taatusti luuli, ja mikä siinä oli niin merkityksellistä, tajusin sillä sekunnilla kuinka itse olin vielä vuosi sitten samassa tilanteessa.

Yli kyllä muta ohi ei, ohitsehan on vasta silloin kun se ex ei enää tule mieleen, ei edes kerran viikossa. Ohitsehan on vasta silloin kun edes ne pahat teot ja sanat eivät enää satuta eivätkä nostata mitään tunteita. Ohitse on vasta silloin kun sitä mennyttä voi lukea kuin kirjaa, ilman että yöunet häiriintyvät, ilman että mikään siihen liittyvä edes ilostuttaa. Ohitse on vasta silloin kun uuden ihmisen kanssa ex ei tule esille missään vaiheessa muutaman tunnin keskustelua.

Päivän kappaleena vähän hmm fiilistely kappale bullet for my valentinelta.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Hyvä on

Puhuin aiemmin tuosta että ehkä tässä nyt on jotain menossa tyttöjen kanssa ja ja kuten kaikki varmaan arvasivatkin kyse oli/on tuosta samasta henkilöstä kuin aiemminkin. Mehän olemme viettäneet viimeviikkoina huomattavan paljon aikaa yhdessä ja ja muutama päivä sitten otin asian puheeksi. Koitin aloittaa keskustelua tämän jutun mahdollisuudesta, eteenpäin menosta, jatkosta jnejne niin kauttarantain ja ystävällisesti kuin mahdollista mutta vastassa oli taas yllätys yllätys täydellinen hiljaisuus.

Kaikki menee aina niin hyvin, tuntuu että edistystä ja lähestymistä tapahtuu jnejne mutta sitten kun salama kirkkaalta taivaalta toinen vetäytyy kuoreensa.

Annan käytännön esimerkin, menemme yhdessä nukkumaan, ihminen hakeutuu minun kainalooni ja nukahdamme. Jossain vaiheessa yötä herään ja huomaan hänen siirtyneen täysin sängyn toiseen reunaan. Hakeudun hänen lähelleen ja otan hänestä kiinni, hän laittaa kädet rintaansa vasten kuin itseään suojellakseen ja vaikka selvästi havahtuu ei vastaa esim otsalle pussaukseen tai halaamiseen mitenkään vaan ikäänkuin käpertyy lisää. Jos kysyn että tulisitko kainaloon on vastaus kieltävä.
Olen kuin puulla päähän lyöty, mitä ihmettä tapahtui keskellä yötä, miksi, mitä jnejnejne
Jos kysyn asiaa ääneen en saa mitään vstausta.

Annan toisen esimerkin, tapaamme muutaman päivän erossa olon jälkeen ja ihminen vetää minua halatessamme voimakkaasti itseään vasten ja on selvästi hyvin iloinen nähdessään minut, juttelemme niitä näitä kaksi minuttia, hän tuo kasvonsa erittäin lähelle omiani (noin 5cm eli selkeä suutele minua nyt etäisyys) mutta kun koitan, hän kääntää päänsä pois (olen jälleen kuin puulla päähän lyötynä). Kahden tunnin kuluttua menemme taas yhdessä nukkumaan ja ihminen hakeutuu taas täysin kiinni minuun ja kietoo itsensä ympärilleni.

Välillä hän viestittää minulle eleillä ja katsellaan kuin olisi rakastunut minuun mutta jos vastaan siihen niin seuraavassa hetkessä viesti onkin suurinpiirtein että minulla on yhtä vähän merkitystä kuin random vastaantulijalla.

Jokatapauksessa takaisin tuohon keskusteluun, päätimme sitten käytännön pakkona (kun ei muutakaan vaihtoehtoa minulle selittämästömästä syystä tuntunut olevan) olemaan taas vain ja ainoastaan kavereita. Suostuin toki siihen mutta, mehän voimme toki olla kavereita mutta niin kauan kun olemma sinkkuja molemmat on se minusta vain ja ainoastaan ns päätetty juttu joka ei perustu mihinkään. Väitän (ja väitän myöskin olevani oikeassa siinä) että meidän välillä on niiiiin paljon kemiaa, että tulemme niiiin hyvin juttuun jnejne että kaveruus, no joo.

Typerintä on että viimeviikkojen aikana kaksi muuta ihmistä on taas ilmaissut suht selkeästi kiinnostustaan minua kohtaan mutta eihän minulla ole muuta mahdollisuutta kuin näyttää heille punaista valoa, miksi, siksi että voin taas kiusata ja kiduttaa itseäni tässä jutussa josta ei tule mitään koska toinen ihminen ei sitä salli riippumatta siitä miten kaunista se voisi olla.

Ja kyllä, tiedän, tiedän sen varsin hyvin että minun olisi järkevintä olla tapaamatta tätä ihmistä mutta, en nyt halua tässävaihessa enää hehkuttaa häntä ainakaan julkisesti mutta sanotaan nyt että silloin ennen kuin se seinä sieltä tulee vastaan, minusta tuntuu vain niin kovin oikealta ja hyvältä ja ja ja....

Edit: luin kirjoituksen itse lävitse ja jos se ei ole selvää niin kyseessä ei myöskään mielestäni ole hänen puoletaan mikään oman viehätysvoimansa testaus ja nyt kun olemme vihdoin olleet ulkona myös esim ystävieni seurassa on hän hyvin lähellä minua jatkuvasti ja seuraa reaktioitani katseellaan kuin varmistaakseen että minulla on kaikki hyvin.

Illan veisuna fun lovin criminalssia vaihteeksi

lauantai 2. tammikuuta 2010

yy suhteet

Minä olen tiennyt sen pitkään mutta silti en sinkkuna ollessa aina halua uskoa sitä tai siis vaikka haluankin niin aina joskus silti läheisyyden/seksin/halutuksi/haluavaksi tunteminen voittaa ja niin saattaa käydä. Ai mitä, no siis minullehan ei sovi yy suhteet, eivät lainkaan. En oikeastaan osaa edes selittää miksi mutta miltei jokainen kerta kun olen sellaiseen eksynyt olen tuntenut oloni vähintään jonkinaikaa hieman ahdistuneeksi.

Suloista ja hellyyttävääkö, no ei ole tai siis vaikka olisikin niin sinkkuelämän kanssa yhdessä sopii niin huonosti yhteen kuin mahdollista. Eihän siinä jos sattuisi olemaan vähemmän seksuaalinen ihminen mutta kun ei ole niin niin kombinaatio on sanonko mistä.

Olenko nyt siis eksynyt yy syhteeseen, no en enkä mihinkään muuhunkaan tässä vähään aikaan :)