Luulen että se on syksy, sen kylmyys ja pimeys, en ole koskaan pitänyt syksyistä, joka vuosi loka ja maraskuu menee ainakin puoli unessa tai sitten enemmän tai vähemmän mieli maassa. Useimmiten siihen on kyllä syitäkin, jos pitkä parisuhde ei ole loppunut syksyllä niin joku sukulainen on kuollut, jos ei sitäkään niin ainakin on tapahtunut onnettumuus. Syksy on pahojen asioiden tapahtumisen aikaa.
Jossain vaiheessa ajattelin etten enää kertoisi jonnasta ennen kuin asiaan tulee ns jonkinasteinen pysyvyys suuntaan tai toiseen mutta pyörsin tämän idean hetkessä.
Minä olen tavallaan vähän suuttunut hänelle, vain tavallaan siksi että ei ihmiseen johon on ihastunut voi olla oikein suuttunut jos ja kun hän ei ole tehnyt mitään tahallisen ilkeää. Eikä oikeastaan ilkeää muutenkaan. Itseasiassa meillä oli muutama tosi mukava ja hyvinmennyt päivä ja yö yhdessä muutama vrk välissä ja taas oikein hyvin sujunut vuorokausi yhdessä.
Miksi sitten olen suuttunut, no siksi että hän ei selvästi ole tässä jutussa yhtään samalla tasolla mukana kuin minä, ei tunteiden voimakkuudessa, ei niiden ilmaisussa, ei kiinnostuksessa, tähän panostamisessa, minun huomioimisessa jnejne.
Syitä voi olla monia ja keskustelimmekin asiasta pitkään mutta mikään niistä ei poista tosiasiaa eikä sitä että loppujen lopuksi minä tietysti pidän syynä itseäni tai vaikka en pitäisikään niin se ei muuta mitään.
En vain ymmärrä, meillä on aivan mielettömän kivaa yhdessä kaikin puolin, puhumme, pussaamme, peuhaamme jnejne mitä vaan mutta kun olisi aika puhua joko tunteista tai jutun jatkosta niin näkymätön seinä on siinä joka kerta.
Toivossa ei ehkä ole hyvä elää mutta ainakin omassa tapauksessani ainoa mahdollisuus.
Itselleni se on kevät, joka aiheuttaa masennusta ja elämän ilon menetystä. Ehkä vialla on jotain tekemistä siitepölykauden alkamisella ja jatkuvassa pillereiden popsimisessa, mutta ennen kaikkea siinä valon määrän eksponentaalisessa lisääntymisessä. Minä pidän pimeästä.
VastaaPoistaMitä tulee tähän tyttöösi, niin voisiko hän olla samaa kaliiberia kuin minä? Pelkää ihmissuhteita eikä ketään saa päästää lähelle, koska muuten joku huomaa ennemmin tai myöhemmin miten paska olet ihmisenä ja viskaa sinut pois kuin räsynuken. Siksi tämä viettele, mutta älä missään nimessä antaudu -metodi jää helposti päälle ja se voi aiheuttaa sivullisille pakkomielteistä käytöstä ja yksipuolista ihastumisen tunnetta kokemuksieni mukaan. Jos tämä on asianlaita, pyydän odottamaan kärsivällisesti. Kyllä hänen pitäisi ajan myötä tajuta se kuinka hyvä tyyppi olet. Mutta toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä eikä sydämesi ole kyllästynyt odottamaan. Mikäli Pikku Prinssi on satuna tai elämänfilosofia-tarinana tuttu, kohta ketun kesyttämisestä kuvaa prosessia mielestäni oikein hyvin.
Hei Rivieratar, niin vuodenaika masennukset on sikäli kummia että vaikka ne tiedostaa että aah tämä johtuu siitä niin ainakin minulle se tulee silti aina yhtä pahana, ja varsinkin kun vastoinkäymiset usein sitten kasaantuvat ko aikaan. Minulla on esim syksyllä synttärit ja jos sanon että olen ehkä 2krt viimeisen 10vuoden sisällä ollut tuona päivänä iloinen niin en liioittele. Jos joku ei tosiaan kuole niin vähintään sitten jonkun suhteen loppuminen siihen pitää tulla tai joku duunin loppuminen yms. Usein vielä muutama perästysten jotta se hymy taatusti pyyhkiytyy.
VastaaPoistaLuulen että ymmärrän "jonnaa" itseasiassa tavallaan yllättävän hyvin, hän muistuttaa paljon tuota mitä kuvailit sekä myös itseäni nuorempana. Siitä huolimatta en voi ymmärtää koska olen toisena osapuolena, jos noin tehtäisiin jollekkin toiselle ihmiselle niin voisin vierestä kertoa että siksi ja siksi mutta kun on itse osallisena niin se ei onnistu. Ja vaikka onnistuisikin niin siitä ei ole hyötyä, kurja olo, itku ja hammasten kiristys jatkuu vaikka miten ymmärtäisi syitä sen takana.