sunnuntai 4. toukokuuta 2014

En lopettanut

Ajan katoaminen on hurjaa, viikko, kuukausi, vuosi. Minä yritin mennä eteenpäin, keskittyä liikkeeseen mutta tässä sitä silti ollaan. Suhteessa kylläkin edelleen (ihme kyllä) mutta kaukana niiiiiin monella tavalla ja yksin nykyisin myös fyysisesti. Uraa ja etuja on tullut mutta kovalla hinnalla henkisesti (eikä kokoajan ihan oman valinnan takia)

Muutin tuossa hmm 8kk sitten xxxx km eri suuntaan kun olin ajatellut ja se on osasyy miksi aika vain katosi kuin usvassa kaiken ollessa uutta ja vaativan järjestämistä. Paljon tuostakin asiasta on vielä käsittelemättä itsensä kanssa johtuen siitä että kaikki tapahtui lopulta hyvin nopeasti mutta en tiedä, ehkä tietyissa asioissa pohtiminen ei auta joskaan ei aina auta aikakaan. Täytyy harkita.

Pidän uudesta asuinpaikastani, ja uuusi asuntoni tuntuu jopa kodilta mutta kun luin kaverini päivitystä hänen sisustaessa heidän uutta lastenhuonetta teki mieli heittää kone jonnekkin kateudesta koska se toinen puolisko ja ehkä sitten kolmas jnejne puuttuu.

Kovin harmillista että en voi kertoa unelmien rakkaustarina päivitystä mutta ehkä sitten joskus, 50kymppisenä tai jotain. Olen tehnyt virhevalintoja luullessani että kyllä se omalla painollaan ja uudella alulla parenmaksi, no ei ainakaan vielä suoranaisesti lähtenyt onni kukoistamaan mutta ehkä myöhemmin.

Toivottavasti muiden elämä on edistynyt hyvin.Tämä alkaa valmistautumaan huomiseen työkoitokseen,  se,  60h työviikot on toinen suuri syy hiljaiseloon mutta ehkä sekin tästä.


Päivän laulu linkkimuodossa teknisistä haasteista johtuen: http://youtu.be/a_426RiwST8