Aina joskun toivon että olisin syntynyt esim 40 vuotta aiemmin, aina joskus taas että 10vuotta aiemmin, aina joskus että 10vuotta myöhemmin.
Jos olisin syntynyt 40vuotta aiemmin:
Elämä olisi ollut paljon selvempää, samassa työpaikassa todnäk koko elämä, lapsia nuorempana, rajoittuneempi tunnemaailma koska siihen minut olisi kasvatettu. Rajoittuneemman tunnemaailman vuoksi helpompi ja yksinkertaisempi elämä.
Jos olisin syntynyt 10vuotta aiemmin:
Hmm no siinä ei ehkä olisi ollut niin paljon eroa mutta joskus minusta tuntuu että 80-luvulla minun olisi kuulunut olla nuori eikä lapsi.
Jos taas 10v myöhemmin:
Kaikki olisi edelleen edessä vaikka toisaalta tuskin sen vähempää virheitä tekisin, päinvastoin todnäk enemmän koska mahdollisuuksia niiden tekoon on nykyisin enemmän.
Kun olin lapsi kuvittelin itselleni kaksoisveljen, hänen nimensä oli/on Pekka. Mitäköhän hänelle kuuluu. Varmaankin hän on jo naimisissa ja isä ja vielä uudessa hyvässä työpaikassakin ja koko elämä hymyilee :) vai liekö sittenkin sortunut päihteisiin, onhan hänellä kaksoisveljenä pakko olla vähän samanlainen synkempi luonteenlaatu kuin itsellänikin.
Ai Jonnastako uutisia, no just, oli puhelu jonka saldo oli 0, kun ihminen ei halua puhua niin ei halua ja sen takia koko puhelu menee minun yksinpuheluksi, yksin analysoinniksi, yksin = se olennainen sana.
Ai miksikö koko puhelu, no ihan siksi että voisin jotenkin ymmärtää mitä ihmettä tapahtui, miten hyvä asia loppuu ns kuin seinään ja miksi. Miksi normaali vuorovaikutus ei pätenyt jnejne Oli siis myös yksi käytännön syy jonka vuoksi koko puhelu virallisesti oli mutta sen sopiminen vei minuutin ja hiljaisuutta tai sitä minun yksinpuhelua sitten tunnin.
Päivän tai noh yön musiikkivalintana hieman raskaampi veisu
Koko ajan on kuulostanut siltä että sinä olet ollut tuossa jutussa se kovin paljon innokkaampi osapuoli..ehkä se Jonna on ahdistunut siitä. Itse ainakin olisin, jos toinen olisi liian päällekäyvä. Sinulle jotkut ovat neuvoneet heittäytymään täysillä juttuun, minun mielestäni ihmissuhteeseen ei pitäisi heittäytyä alussa liian täysillä vaan sen pitäisi mieluummin kasvaa kuin olla alussa supertunteikas ja sitten latistua ja kuihtua. Minut on ainakin onnistuttu pelästyttämään liaallisella innokkuudella alussa..minä kun en voi ottaa tosissani ihmistä joka lyhyen tuttavuuden jälkeen muka on niin ihastunut ettei ole koskaan elämässään ollut. Mutta tää blogi on ihan huippukiva, olet tosi hyvä kirjoittamaan.
VastaaPoistaHmm olet tavallaan oikeassa tai siis ymmärrän mitä haet takaa mutta, jos on innoissaan aidosti niin pitäisikö se sitten salata? Siis ymmärrän kyllä että esim rakkautta aleta vannomaan jnejne mutta jos jonkun kanssa on kivaa niin eikö sen julkituominen vain lisää sen kivuutta (kohtuullisissa määrin siis, ei en vie ruusuja ja vanno rakkautta mutta voi ottaa kädestä ja kertoa olevansa ihastunut)
VastaaPoistaToisaalta ehkä kaikki riippuu vain niin ihmisestä, itse olen vähän täysillä tyyppiä näin vanhemmiten varsinkin ja kohtuus ja erityisesti kärsivällisyys eivät kuulu hyveisiini valitettavasti.
Toisaalta tiedän että liialla intoilulla kyllä tuhotaan myös asioita ja esim toisen omaa aikaa tulee kunnioittaa, käytännön esimerkkinä: päivinä kun ei nähdä voi lähettää tekstarin mutta ei kymmentä tai viittä. Myöskään ilman että ekaan tulee vastaus ei tule lähettää toista. Never ever. En mä niin kehällä tästä pelistä ole :)
Takaisin asiaan niin luulen että olen muuttunut, siinä missä 20v asioiden rakentuminen yms vei kauan ja hartaasti niin nyt on vain niin valmis, tietää että kun hyvän jutun löytää kannattaa siihen hypätä että niin, tuntuisi itselle todella rasittavalta ja raastavalta käyttäytyä toisin.
Kuitenkin lupaan ottaa neuvosta vaarin jos näin käy toiste, aiemmin ei ole käynyt mutta ehkä olen tässä itsekehitysintoilussa mennyt liian pitkälle.
Ja niin, voi tuntua vaikealta uskoa jnejne mutta ihan noin niinkuin oikeasti niin kyllä minä ehdin jo ihastua ko ihmiseen enemmän kuin kehenkään aikoihin. Ja ei en ole sanonut sitä aiemmille tytöille keitä olen tapaillut viimeksi koska niin, en ole tuntenut niin.
Kiitos kohteliaisuudesta!
Hei,
VastaaPoistavahingossa eksyin blogiisi ja sitä on tosi mielenkiintoista lukea näin naisen näkökulmasta. Minä olen kyllä sitä mieltä, että toimit ihan täsmälleen oikein. Aika on rajallista ja jos on kiinnostunut ja hullaantunut niin sitten on. Kyllä se nainen vastaa siihen samalla mitalla, jos persoonat ovat riittävän samanlaiset.
Ehkä nykyisin ongelma on vaan se, että kokemukseni mukaan hyvin harvat miehet ovat oikeasti romanttisia niinkuin sinä. Tämä johtaa siihen, että käyttäytymisesi saattaa aiheuttaa epäluuloa tunteitten todellisuudesta tai sinun persoonastasi. Siis tyyliin, vaikuttaa hieman liian hyvältä ollakseen totta, mitähän tässä on nyt vialla...
Sen takia suojellakseen itseään, nainen ei uskalla heittäytyä täysillä mukaan. Mutta jos olette molemmat jo kolmekymppisiä, niin silloin luulen, että syy on karumpi. She's just not that into you. :-( Ainakin kuvailemasi käyttäytymisen perusteella. Plus jos exäsi oli niin järkky tapaus mitä kuvailet, vaikuttaa myös siltä, että onnistut jotenkin erityisesti ihastumaan sinulle sopimattomiin kylmiin naisiin.
Helppoa tässä nyt analysoida toisten elämää ja persoonaa, muutaman luetun perusteella, joten ota nämä vaan ajatusvirtana.
Tsemppiä ja voimia, minä tiedän myös miltä tuntuu kohdata vain vastoinkäymisiä suurin piirtein kaikessa. Ne eivät kuitenkaan jatku ikuisesti ja itse kristittynä uskon, että niillä on tarkoituksensa.
Hei,
VastaaPoistaAnonyymi 1 tuossa sanoi, ettei täydy heittäytyä mukaan täysillä kun se säikyttää naiset. Olen reilusti alle 30 v, mutta minusta on ihanaa, kun mies on innoissaan ja pommittaa minua tekstareilla ja kukilla jne. Itse taas olen hieman pidättyväisempi. Minun mielestäni se on nainen jonka tulee olla hieman vaikeammin tavoiteltava - mutta ei tietenkään törkeällä tavalla ilkeä tms.
Tietysti tämä on vaan minun näkemykseni... Eikä nyt oikeastaan edes kuulu tähän asiaan. Mutta se oli ainoa neuvo, jonka pystyin antamaan, että sinä et ole tehnyt mielestäni mitään väärin.
Itse aina toivon, että olisin syntynyt 200 vuotta sitten. Vanhemmat olisivat järjestäneet minulle avioliiton eikä olisi itse tarvinnut etsiä sitä oikeaa tai kärsiä rakkauden takia. Kiintymys ja kunnioitus aviopuolisoa olisi tullut ajan myötä, jos oltaisiin vaan puhallettu samaan hiileen. Ehkä jopa rakkaus.
Voimia sinulle Oliver. Kyllä sä tämän kestät, olet vahva.
Anonyymi2, niin siis niin, kiitos. Hmm luulen ja olen jopa hyvin vakuuttunut että itseasiassa jonnan kanssa kyse ei ole minusta ja minä en voinut vaikuttaa tähän oikeastaan mitenkään. Kuulostaa uskomattomalta mutta mitä enemmän asiaa ajattelen niin sitä enemmän minulle tulee statisti olo koko jutun päätöksestä. Se ei tee asiasta helpompaa tai vähemmän ikävää ja toki toivon että olisin voinut persoonallani vaikuttaa ja vakuuttaa niihin syihin mitä taustalla olikin mutta niin.
VastaaPoistaIhmiset joihin ihastun, niin, en osaa sanoa, ehkä, joka tosin on ristiriidassa sen kanssa että arvostan empatiakyvyn ykkös luonteenpiirteeksi ihmisissä.
----------------
Chandrani, mutta mitä jos vanhempasi olisivatkin järjestäneet jonkun aivan järkyttävän tapauksen? :) Vähän sama kuin isäni kerran varhaisteininä matkalla ollessamme yritti saada minua ja samassa paikassa olleen perheen tyttöä ulos keskenämme ja vinoilen hänelle vieläkin siitä sillä tyttö oli no sanotaan nyt vaikka että ei ihan minun tyyppiäni :)
Niin Oliver, eihän sitä koskaan tiedä miten olisi käynyt... mutta aina voi haaveilla että olisi tullut joku kiltti ja ihana :)
VastaaPoista