keskiviikko 26. elokuuta 2009

Loma - versio 2

Kehveli, olin suunnitellut kirjoittavani pitkästä aikaa 80-luvun romantiikasta ja sen hienoudesta mutta klokuhan tikittää siihen tahtiin että pitäisi pikaisesti pakata matkalaukku ja painua pehkuihin. Juu täällä lähdetään matkoille pitkäksi viikonlopuksi ja edes passia en ole tapani mukaan vielä etsinyt.

Hmm luulen että ei ehkä onnistu ko paikassa mutta jos suinkin mahdollista niin voisin mieluusti viettää yhden illan linkittämän videon musiikkityyliä soittavasssa klubissa ja en pahastuisi jos se oma kulta tulisi vastaan ja sitten ...........juu taas sen mielikuvitus lähtee juoksemaan lakanoiden väliin.

Jokatapauksessa lomalle siis menossa ja intoa täynnä kuin se puuhevonen kuutamolla, hip hei täältä tullaan :)

Nähdään hmm vajaan viikon päästä

maanantai 24. elokuuta 2009

Sunnuntai ja nukkuminen

Minä haluan olla teini tai ainakin melkein teini tai ainakin sellaisessa tilanteessa että minun ei täydy herätä aikaisin maanantai aamuna yksin. On täysin epäinhimmillistä että sinkkujen täytyy ma aamuina herätä samaan aikaa kuin muidenkin vaikka toisilla on ollut onni ja hyvä nukkua kainalokkain ja itse on katsonut yön jännäreitä pelkkä yksinäinen tyyny seuranaan.

Tottuuko yksin nukkumiseen koskaan? Siis jos oletetaan että on ollut joskus edes pitkässä suhteessa jossa on tottunut nukkumaan aina toisen ihmisen kanssa niin voiko senjälkeen tavallaan koskaan enää tottua tai iloita yksin nukkumisesta muuta kuin satunnaisina päiväunina? Vai onko se vähän niin että kun on kerran kokenut...jnejne

Taidan hakeutua joihinkin töihin jossa tehdään yövuoroa...

Edit: jos tämä video toimisi edes hetken pidempään kuin edellinen

lauantai 22. elokuuta 2009

Edelle

Menee ajatus muta kun haaveilu on vain niin mukavaa.
Ai missä, no suunnittelen tässä perheasunnon ostoa :)

Töissä oli taas vaihteeksi ihan ¤¤%#¤"%¤&"¤ koko viikko, ei paljon huvitanut iltaisin kuin koittaa raahautua jumppasalin kautta kotiin.
Nyt yrittää nostattaa tunnelmaa huudattamalla alla olevaa musikkia ja kohta muutamalle sivistyneelle punaviini lasilliselle ystävän seurassa.

Juustokakkua tekisi kovasti mieli, amerikkalaistyylistä (venäläistyylinen on minusta pahaa jos en ole muistanut mainita), suostuisikohan joku tekemään jos pyytäisin nätisti. Jos minulla olisi oma kulta niin se varmaan tekisi, olen varma siitä... mutta ei kultaa, ei juustokakkua.

Lähden pubiin.

tiistai 18. elokuuta 2009

Maa kutsuu

Minusta hammaslääkäreillä ei pitäisi olla oikeutta valittaa siitä jos siellä ei ole käynyt vähään aikaan, sitä paitsi aiemmin kerran vuodessa oli ihan normaali tahti mutta nyt jos on mennyt yli 6kk alkaa jo tulla valitusta että miksi et ole käynyt. Sitten kun kukaan tuskin muutenkaan haluaa sinne mennä on tuo yksi hyvä tekosyy venyttää menoa entisestään.
Ainoa vaihtoehto jotta sinne tulisi mentyä 6kk välein olisi että varaisi päivän jo aiemmalla käynnillä valmiiksi mutta kuka hullu sitä nyt tekisi silloin kun legot kiiltävät kilpaa auringon kanssa.

Ei tavallinenkaan tohtori valita jos menee jotain valittamaan että miksi et tullut aiemmin, no en v¤¤¤¤ halunnut kun halusin mielummin odottaa että tilanne menee tarpeeksi pahaksi jotta hoito olisi mahdollisimman vaikeaa ja kivuliasta.

Tänään oli siis toinen ja tältä erää viimeinen käynti, tulethan sitten 6kk päästä, joo tottakai..

Tänääm oli muuten hyvä päivä tai oikeastaan eilen oli mutta sen varjolla olkoon tänäänkin. Yksi syy oli se että tapasin yhden tytön jonka kiinnostukselle näytin punaista valoa viimevuoden puolella hmm ei niin kivasti kuin olisi pitänyt ja juteltiin pitkään ja ei ollut mitenkään loukkaantunut siitä. Toki oli kiva keskustelu myös muuten.

Ai mitä sitten tein ja miksi, (tunnen jo teidän tuomitsevat katseet) no en minä nyt mitään ikävää varsinaisesti tehnyt vaan eräässä yhteisessä illanvietossa sanoin asian ehkä hieman liian suoraan ilman sen kummepia kaunisteluja. Suurinpiirtein, kiitos mutta ei kiinnosta.

No mikäs tuossa nyt oli sitten niin pahaa, no ei varsinaisesti mikään mutta olisi sitä nyt voinut vähän jotain jaaritella ja eikä ihan suoraan töksäyttää varsinkin kun kyseessä on erityisen sydämellisen tuontuinen ihminen.

Puolustaudun sillä että hän oli ensimmäinen ihminen joka osoitti minuun ns vakavampaa kiinnostusta edesmenneen pitkän parisuhteeni eron jälkeen ja olin sen vuoksi hieman kehällä siitä miten näissä tilanteissa nyt taas oikein toimitaankaan.

Laitoin toki seuraavana päivänä viestiä jossa pahoittelin jos ilmaisin asian tylysti jne mutta niin.

Ei, ei ei saa käsittää niin etteikö minusta asioita olisi hyvä sanoa ihan suhteellisen suoraankin mutta kyllä sen verran pitää olla sosiaalista pelisimmua että yrittää hoitaa myös ikävät tilanteet niin että kaikki poistuvat paikalta mahdollisimman iloisina (poislukien tilanteet joissa sinua kohtaan on tehty tahallisen ikävästi joissa toivottavaa on että muutkin kuin itse poistuvat paikalta tummissa tunnelmissa :)


Hieman erilainen musiikkivalinta tänään, jokusen vuoden vanhaa suomireggaeta, jos ei ole entuudestaan tuttua ja kuitenkin funk/reggae/tanssittava house miellyttää korvaa niin suosittelen lämpimästi tutustumaan.

perjantai 14. elokuuta 2009

Seitsemän syntiä

Luvassa seitsemäs ja hieman hmm synkempi kirjoitus karhuherra poikamieheltä.


Katsoin sinua kuin hullua, ei siksi että olisin halunnut katsoa sinua niin vaan siksi että käyttäydyit kuin mielipuoli. Suustasi tuli pelkkiä valheita ja silmäsi leiskuivat pyhää vihaa. Minä halusin auttaa, minä halusin ymmärtää mutta mitä enemmän yritin sitä enemmän minua vihasit ja halveksuit. Sinun maailmassasi vain kovimmat jatkavat ja niitä ei voi olla kuin yksi.

Sinusta oli tullut virtahepo minun olohuoneeseeni, se jonka käytöstä koitin itselleni valehdella, se jonka tekoja koitin unohtaa ja puolustella, se jonka kaiken pahuuden vieritin itseni syyksi tajuten itsekkin että se ei olisi edes teoriassa mahdollista.

Kaiken pettymyksen ja surun jonka koin sinua kohtaan käänsin maailmaa kohtaan, enhän minä sinua voinut vihata, omaa rakastani. Syytin maailman epäoikeudenmukaisuutta vaikka ainut asia jonka maailmassani oli silloin epäoikeudenmukaista olit sinä.

Lopulta minun oli pakko päästää irti ja hyväksyä etten minä voinut asialle mitään enkä koskaan voisi, en vaikka yrittäisin koko elämäni. Sinä tulisit tuhoamaan minut, et tulisi koskaan lopettamaan vaan vuosien mittaan keksisit aina vain julmempia keinoja iskeä sinne minne eniten sattuu.
Mikään määrä rakkauttani ei koskaan riittäisi. Mikään ei tulisi koskaan olemaan tarpeeksi.

Vaikka toisin yöllä sinulle kuun taivaalta ja antaisin sinulle 1000 elämäsi orgasmia, sylkisit seuraavana päivänä kasvoilleni syyttäen minua kelvottomaksi.

Maailma muuttuu rumaksi kun tajuaa ettei rakkaus voita kaikkea, maailma muuttuu rumaksi kun tajuaa ettei totuudella ole mitään merkitystä. Se muuttuu mielipuoliseksi, se muuttuu ajelehtivaksi, mikään ei ole kiinni, mikään ei perustu mihinkään.

Minä en voi antaa sen tapahtua itselleni, minun on pakko jatkaa kulkua, jos annan sen tapahtua voin samantien lopettaa hengittämisen. Minun on uskottava että minun elämässäni se
, rakkaus, voittaa.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Hengitä sisään

Muuttaisitko sinä keskelle ei mitään työn vuoksi, minä vähän harkitsin hetken mutta ehkä sitten kuitenkaan en. Tosi pieni kaupunki olisi kyseessä ja moni asia siinä tavallaan houkuttelisi mutta luulen ettei se kuitenkaan olisi minulle hyväksi ainakaan nykyisessä tilanteessa. Elämässä pitäisi olla niin paljon enemmän vuosia, ainakin nuoruusvuosia voisi olla tuplasti. Ja ei nyt sotketa ihminen on vain niin vanha kuin tuntee itsensä juttua tähän, oletetaan että nyt esim muuttaisin tuonne ja sitten tekisi pari muuta muutamia vuosia kestävää valintaa niin siinä sitä oltaisiin sitten, 10-vuottakin menisi hujauksessa. Olen siis aiemmin tehnyt paljon noita hieman vastaavia valintoja ja sinäänsä ne on minusta hyviä mutta niin...

Edit: Loppu negailu poistettu kiitos tämän postauksen/videon johon törmäsin sattumalta:
Mista puhumme kun puhumme rakkaudesta: Paddington Bear Singing in the rain

Vanhaa Bush yhtyettä vaihteeksi:

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Päivän toinen postaus: lomasta taukoa ja sutinaa...

En tunnusta loman olevan millään tavalla ohi vaikka se sitä hetkeksi onkin. Jatkuu ihan kohta... hmmm alle 2 viikon päästä.

Jokatapauksessa, ollut kivaa, ollut oikeastaan enemmän kuin kivaa, ollut kaikin muin tavoin paitsi blogin aiheen tiimoilta oikeastaan niin kivaa kuin olla ja voi. Pienetkin asiat tuntuvat kaiken työstressin jälkeen niin hyviltä ettei tiennyt miten olla. Nukkua ei ole paljoa tarvinnut koska on ollut kokoajan niin hyvällä tuulella ja olossa että ei ole vain väsyttänyt.

Otsikkoon liittyen niin ennen lomaahan täälläkin kirjoitin että olisi kivaa jos ei blogin kuvauksessa kaivattua henkilöä löydy niin olisi nyt edes jotain juttua ja sitähän oli. Ihan hyvä mieli jäi ja kivaa oli ja noin mutta en oikein silti tiedä miten suhtautua. Ei varmaan mitenkään muutoin kuin niin, oli ja meni.


Nyt tämä lähtee opettelemaan mustikkapiirakan tekoa..

Lisää kesämusiikkia

Karhun kolosta

Kertakaikkisen makoisia nämä katajanmarjat vai mitä Herra Silakkamestari?

Niin minustakin mutta Herra Velikarhu, eikös meidän pitäisi kohta alkaa etsimään uutta pesäkoloa jonne voitaisiin sitten kerätä syksyn kanttarellisato talviunia varten. Alamme molemmat olla kaikesta tästä marjojen herkuttelusta johtuen niin isoja karhunpoikia että emme kohta enää mahdu tähän Vaarikarhu Humppaisen rakentamaan majaamme.

Tottavie, kautta marjapuuroni, menkäämme heti metsälle keräämän myrskyn kaatamia vaahterapuita ja kosolti sammalta jonka päällä on lämmin sitten talvella unelmoida ja josta voimme rakentaa uuden ison pesäkolon.




Näin alkaa karhuherra poikamiehen ensimmäinen lastenkirja...

Ei, ei ei, en yritä vihjailla että minusta tulee isä tai siis toiv tulevaisuudessa tulee mutta nyt ei pitäisi olla jännittämistä sellaisen ilmoituksen tulosta.

Hmmmmm miehinen aasinsilta - sensuroitu

Sunnuntai-iltapäivä musiikkia

maanantai 3. elokuuta 2009

Lomarenkutus on valittu

Kun kun tuota, hmm tapahtui jotain kivaa, ja sitten aurinko paistoi ja ja vaikka tiedossa oli että juttu oli siinä niin silti oli ihan huisan kivaa se hetki/pari vrk niin niin sitten kun olin matkalla kotia kohti ja tämä renkutus tuli radiosta niin ei voinut kuin hymyillä ja vääntää volume namiskaa kovalle.

Tiedän, kappale on hieman .... ja sanoituksetkin on mitä on mutta vuoden suomalainen kesäbiisi silti tuomariston eli itseni yksimielisellä päätöksellä.

Edit: Selvennykseksi sanottakoon että ko veisun sanoituksilla ei ole mitään tekemistä allekirjoittaneen elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa.