lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kolhuista matkaa ylöspäin

Oliver tykkää tästä tytöstä, Oliver tykkää tästä tytöstä paljon, matka ei ole ehkä mennyt kuin rasvattu salama mutta kun hän on kuitenkin ns "normaali". Tai siis kun oikeasti, kun hänelle sanoo kohtaliaisuuden, kun hänelle ilmaisee tykkäämistä, kiinnostusta, innokkuutta, hän ei ahdistu, hän ei ala vaiheilemaan vaan hän vastaa siihen. Kun meillä on ollut nuo pari erimielisyyttä, kommunikaation väärinymmärrystä ja riidan alkua, hänen kanssaan voi puhua niistä ja hän ymmärtää ja puhuu Oliverin kanssa kuitenkin samaa kieltä. Hän osaa pyytää aidosti anteeksi jos tilanne niin vaatii ja hän osaa olla tarpeeksi vaativa minua kohtaan.

Hän on älykäs, huumorintajuinen, miellyttävä, keskustelutaitoinen, niin nätti että se suorastaan hämmentää, Hän on seksikäs, välittävä, leikkisä ja jakaa samat tulevaisuuden suunnitelmat ainakin pääpiirteiltään.Hänellä ei ole itsetunto ongelmia, kumpaankaan suuntaan, hän on kiltti ja epäitsekäs mutta ei kuitenkaan alistuva (vaikka onkin ujo)


Onko Oliver ihastunut, on, (ainakin vähän)
Onko Oliver rakastunut, ei (ainakaan vielä)

Tässä tytössä on ainakin teoriassa paljon potentiaalia ja se mikä on jotenkin hassua on se kuinka hän vastaa nyt kaikkeen. Ei täydy pureskella kynsiä miettien että miksi toisesta ei kuulu tai arvuutella mitä toinen mahtaa ajatella, hän kun kertoo sen ihan avoimesti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Hän ei tarraudu mutta osoittaa kiinnostustaan selvästi vaikkain ehkä hieman eri tavalla kuin mihin olen elämässäni tottunut.

Sanoinko jo että tässä tytössä on paljon potentiaalia, ai sanoin, no sanon uudestaan.
Kestääkö tämä, en voi tietää, tuleeko hänestä mun tyttöni, en voi tietää mutta sinne suuntaan mennään tällähetkellä käpälä käpälässä.

Kaikki ei ole mennyt täydellisesti mutta kaikki menee ainakin tällähetkellä kokoajan paremmin.Jää on vielä huteraa mutta se näyttäisi paksuuntuvan nyt päivä päivältä (koputtaa puuta)


Päivän videota coldplaytä, vitsit että tykkään huudattaa tätä kappaletta

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Whats wrong with you

Olipa kerran Oliver joka eräässä tilaisuudessa tutustui jälleen kerran uuteen ihmiseen, tyttö kiinnitti Oliverin huomion heti paikalle tultuaan ihastuttavuudellaan ja vaikka hän olikin suht vaikea tutustua hiljaisuudestaan johtuen, teki hän silti Oliveriin heti mukavan vaikutuksen.

Oliver puhelinnumeroa sitten pyytämään ja herrasmiehenä muutaman päivän kuluttua kysymään josko tyttöä saisi viedä ulos.

Tuli tapaaminen joka vaikkakaan ei ollut ehkä salamoita ensisilmäyksellä oli kuitenkin kaikinpuolin muuten onnistunut, nätti tapaaminen, voisi sanoa että tosi kauniit treffit. Tutustumista, punaviiniä, yhteisen suklaakakkupalan syömistä ja vähän pusuttelua ja pyörällä ajelua käsi kädessä.

Viesittely jatkui positiivisena mutta viesteissä oli viive, joskus pari tuntia (joka on vielä ihan ok) joskus 8 (joka on ok vain jos tilanne sen selittää, esim yö tai työaika)

Tuli toinen tapaaminen, jälleen kaikki muuten hyvin mutta tytön avautumattomuus/suojakuori kiinnitti Oliverin huomion (tapaus Jonna soittaa hälytyskelloja päässä). Koska ihmienn on kuitenkin muutoin erilainen Oliver tulkitsi tämän omaksi ylireagoinnikseen, samoin kuin sen että tälläkään kertaa ei päädytty smaan paikkaan yöksi. Suudelmissa alkoi kuitenkin olla jo huomattavaa intohimoa.

Viestit jatkuivat positiivisena, hyvinkin positiivisena,. yhteistä viikonloppua ehdottelevina. Yey
Tuli perjantai, kuten joku hassu olisi voinut kuvitella lähettää poikamies tytölle töistä viestiä tiedustellen päivästä, umpitaukinkin tajutessa ettäå tytön vastatessa seuraava kysymys olisi koskenut mitä hän tekee illalla. Arvatkaa koska tuli vastaus, no murrrrrr klo 11illalla

Taas joutui Oliver miettimään että mitä ihmettä koska vastaus oli jälleen hyvin positiivinen, täynnä ylisanoja ja  kohteliaisuuksia ja ehdotti tapaamista lauantaille. Yey. Oliver vastaa taas miettien että olenpa minä ylireagoiva ja eihän tässä mitään kummaa olekkaan. Arvatkaa koska tuli sitten sieltä puolelta uusi vastaus, no aivan, eilisiltana klo 7.30 että voidaan vaikka käydä leffassa kun tulen kotiin täältä naapurikaupungista myöhemmin (sijainnista johtuen todnäk ei edes mitään mahdollisuutta ehtiä mihinkään ....)
Nyt siisviikonlopun yhteiselo typistyi yhteen myöhäisillan elokuvaan, juu ei kiitos, ilmoitin tekeväni muita suunnitelmia.

Siis nyt ittu oikeasti, miten vaikea on joko a olla lähettämättä lässytys viestejä jos ei niitä tarkoita, b ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu tai sitten vaan ilmoittaa että thanks but no thanks.

On kyllä niin sietämätöntä kun ihmiset vammailee ja säätää ja ennenkaikkea ilman mitään syytä.

Masentaako, ei, ärsyttääkö, no lievvästi sanottuna.