sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää joulua

Vanhempien koti vierailu - nykykoti - viikon kaupunkiloma - nykykoti - 2viikon kaakkoisaasian loma - nykykoti -vanhempien koti vierailu.

 Kina- keskustelu -lupaukset - toivo - yritys - pettymys -kina.

Siinä oli minun syksy. Juu toki työt, jumpat, kekkerit ja nuhat päälle. Ja myös luonani tilapäisesti asuva tyttö. Voinko tulla pariksi päiväksi...siitä on nyt yli kuukausi.

Nyt on kuitenkin joulu joten palataan parisuhteen hmmm yhteensopivuusongelmiin tammikuussa. Jokatapauksessa vielä pitäisi leipoa leipä, juoda lasi glögiä, kirjoittaa kaverille ja pakata lahjukset. Tyttö saa (poistettu). toin kyllä hänelle vaikka mitä matkoilta joten vaikka vähän oisin jotain vielä halunnut niin jäi hommaamatta. Ja sitäpaitsi emme näe kuin vasta 28päivä joten vielä on  aikaa. Nimimerkillä, minusta on siis kiva ostaa toiselle lahjoja vaikka meidän yhteiselo ei niin auvoista olekkaan kuin toivoisi.

Tässä vermeessä ei toimi tuubi linkit joten jos nyt jotakuta kiinnostaa niin kuuntelen lemmy:n aint no nice guy kappaletta.  Mitä mukavinta joulua joka mussukalle!



maanantai 22. lokakuuta 2012

Vaikea aihe

Tytöstä.  Kyllä siitä samasta. Huisaa, en tiedä. Siis on ja ei ja en minä tiedä. Ikävä lomalla oli todellinen, hetkittäin menee oikein hyvin mutta luoja että me kinataan paljon, ihan liikaa, ei ehkä riidellä mutta siis en tiedä onko kyse kahdesta toisilleen sopimattomasta luonteesta, ikäerosta vai mistä mutta sen lisäksi että työstressi tunkee taas korvista (ei, en ala nyt edes käsittelemään sitä muutoinkin kuin kertomalla että lomalla oli aivan järjettömän mukavaa ja se auttoi vielä muutama viikko siitä eteenpäinkin ennen kuin todellisuus taas iski) niin vähän tämä nyt vie enemmän kuin antaa.

Jokatapauksessa tytöstä niin niin, tietyt aiheet ja niihin suhtautuminen. Yritys tai sen puute, panostaminen tai sen puute. Onko kyse kokemattomuudesta, luonteenpiirteistä vai kahdesta toisilleen sopimattomasrta kemiasta en tiedä. Ainoa mitä tiedän on että me kinataan liikaa.

En tiedä siis kun jotkut jutut ovat sellaisia joista en koskaan uskonut valittavani mutta siis sosiaalisuus ja aktiivisuus, minähän esim viihdyn mökillä, minähän esim en ole maailman siistein ihminen, olen ajoittain epäsosiaalinen mutta kun näen toisen ihmisen vahingossa pudottavan jotain lattialle luonani ja jättämään sen siihen ihan kuin olisi normaalia että ko tavaran paikka on nyt keskellä lattiaa niin olen minä silti haavi ammollaan.


Kyllä minäkin olen ollut elämässäni useinkin hyvin  aikaansaamaton mutta jos me 3kk sitten sovimme yhdessä molemmat tekevämme jotain ja minä tein oman osuuteni 2viikon sisällä ja toinen ei ole tehnyt omaansa vieläkään niin kyllä minulla kulmat alkavat kurtistua jo pahasti.


Ärsyttääkö minua siksi että tällät työmäärällä minua ärsyttää kaikki vai ärsyttääkö minua siksi että tämäkään niin kaikinpuolin viehättävä, huumorintajuinen ja ihana ihminen ei sittenkään olisi se minun ihminen vaikka sitä kädet ristissä toivoisin.

Siinä se nyt sitten on, kirjoitettuna, ihmisessä on potentiaalia vaikka puoleen valtakuntaan mutta minua epäilyttää. Anteeksi.

Seurustele nyt minun kanssa sitten..

Toim huom, toisessa ihmisessä ei siis ole mitään vialla vaan noh, tiedättekö sen tytön tuttavapiiristänne / töistä / koulusta tai jostain muusta yhteydestä joka oli aina aivan he#vetin vaativa poikaystäväänsä kohtaan? Paljastus, minä olen se tyttö! (tai siis poika mutta ányway :)

Eii minua haittaa että xxxx xxxx, ei kun haittaapa, haitaa ihan itusti.
Oliver, the itun n###i

Silti ylihuolettomuus, panostamisen puuttuminen...me kinattiin taas.



Ehkä minä en ole enää kovin luottavainen mutta siihen olen viimevuosina oppinut, mitään ei saa jos ei yritä aivan hemmetisti ja yrittämälläkin sen saa vain ehkä. Sitten tulee ihminen joka viheltelee että kyllä ne loksahtaa kohdalleen ihan itsestäänka oletttaa että kyllähän hänelle kaikki hyvä tapahtuu ihan itsestään.
Minä en luota siihen, päinvastoin kaiken mitä olen viimevuosina saavuttanut, ulkoon kyse omasta kunnosta, ihmissuhteista, työpaikasta tai mistä vaan niin kaiken olen joutunut ns taistelemaan, ilmaista lounasta, ns kävipä hyvä tuuri ei ole paljoa näkynyt enää aikoihin,

Toisella ihmisellä on taas känyt tuuri ja tuntuu että sen myötä hän suhtautuu minuunkin ns kuin tuurin jatkumona ja siksi ei koe että on tarvetta yrittää niin paljon...

Ennenkaikkehan tämä on typerää jos tämä nyt tähän kosahtaa kun avaimet onneen olisi ihan omissa käsissä, Ihminen on minusta hyvin viehättävä, huumorintajuinen, kiltti, kykenevä keskustelemaan ja kaikkea muuta jota jo aiemmassa postissa hehkutin.  Olen koittanut seistä päälläni että se asenne saataisiin kohdilleen mutta kun ei niin ei. Positiivisesta palautteesta on seurauksena sen pienenkin yrityksen katoaminen ja negatiivisesta loukkaantuminen ja suuttuminen, Neutraalin keskustelun tuloksena mikään ei ole muuttunut vaikka siitä jauhettaisiin maailman tappiin ja oltaisiin miten yksimielisiä.


Silti, en minä edes halua kirjoittaa tätä koska kyseessä on kuitenkin hyvin hyvin hyvin viehättävä ihminen, aidosti kiltti ja kultainen ja minä pidän hänestä paljon.

Huh, tulipahan pitkä postaus ja vielä suurempi yllätys siitä miten pitkään olenkaan ollut kirjoittamatta tänne mitään, jos tunteella olisin veikannut niin olisin ajatellut blogitaukoa olleen ehkä 3viikkoa mutta miltei 2 kuukautta.. 



lauantai 25. elokuuta 2012

Someone like you

Nostalginen olo olla taas kotona, siis alkuperäisessä kotikaupungissa. En tiedä, on tämä tavallaan aina minun koti ja monta kertaahan olen ollut muuttamassa takaisin ja mietin minä sitä aktiivisesti vieläkin. Nyt tietysti jos tuon tytön kanssa ko juttu lähtee hyvään suuntaan niin se hieman monimutkaistaa koska hän ei nyt ensimmäisenä ollut hihkumassa innosta kun kysyin että olisiko edes teoriassa mahdollista että hän voisi ajatella muuttavansa jos tulevaisuudessa niin toivoisin ja molemmat saisivat täältä töitä yms.

Ollut nostagista myös vuodenajan takia, yleensä olen ollut täällä viimevuosina vain kesäisin ja jouluna ja nyt kun näkee enemmän ihmisten arkea ja sen tunnelmaa muistuu mieleen omat ajat täällä.Kävin myös juoksemassa paikassa jossa juoksin viimeksi kun olin 19vuotias.

En tiedä onko se puhdasta turvallisuuden halua vai mitä mutta joku minua myös viehättää paikallisissa työissä tai siis joissakin heissä. Ei niinkään peuhaamismielessä (tapailujuttuni on siinä vaiheessa että se ei olisi oikeinkaan enää) ja en siis ole mitään touhuamassa vaan en tiedä, siis kait se on se kun täällä kasvoi niin on se kuvitelma että ihmiset ymmärtävät sinua ja sinä heitä paremmin kuin kukaan muu voi ymmärtää ja jotenkin, en tiedä.

En tiedä, ehkä se on vain yleinen stressi joka saa haluamaan sitä mahdollisimman perinteistä turvallisuutta..

Se mitä tiedän on että en enää jatka töitäni, siis ainakaan noita tuntimääriä joita olen tehnyt. Mielummin vaikka irtisanoudun kaikkien vastustelusta huolimatta. Juu onhan minulla hyvä titteli, sijainti, vastuualue mutta se ei vain korvaa sitä että puuttuu elämä. Tiedän ja muistan kuinka stressaavaa oli olla työttömänä mutta sekin on silti parempi kuin hajottaa itseään töiden takia joiden ainoa tarkoitus on tuottaa omistajille enemmän voittoa.  Nimimerkillä viikon ollut nyt lomalla ja syke ei ole vieläkään laskenut normaaliksi.




tiistai 7. elokuuta 2012

Meidän pitää jutella

Eikä pidä, minulla ei ole mitään sanottavaa vaan haluan olla hiljaa.

Et se ole sinä, se olen minä, ei kun kyllä se oletkin sinä. Kuulitko kummaa ääntä yöllä? se olin minä puremassa sänkyä koska vihaan sinua niin paljon. Mietitkö miksi herään niin aikaisin, no ihan siksi että aika ei muuten riitä sinun vihaamiseen.(lainauksia eilisestä standup komediasta)

Ei, en minä vihaa ketään, eikä toinen ihminenkään minua.

Fakta nro1
Minulla on oikeasti burnoutin kaikki oireet koska normihommien lisäksi korvaan nyt 7hengen tiimiä yhtenä miehenä (8 jos PM lasketaan mukaan)

Fakta nro2
Meillä on ollut tytön kanssa ihan mukavaa viikonloppuisin, hetkittäin jopa hyvinkin mukavaa


Fakta3 nro3
Kaikki edellisessä postauksessa kirjoittamani kohteliaisuudet ovat totta

Fakta nro4
Johtuen siitä että tosiaan minun lomanikin tilapäisesti peruttiin en varmasti ole ollut täysin oma itseni tai ainakin kärttyisämpi versio itsestäni. Siitä huolimatta olen kyllä yrittänyt parhaani esim huomioimisessa ja mielestäni ei ole kohtuutonta että jos olen rättipoikki 14tunnin työpäivän jälkeen, pyydän toista nätisti nukkumaan vieressäni ja odottamaan muita aktiviteetteja aamuun.

Fakta nro5
Oma tilanteeni häiritsee yhtälailla itseäni vai luuleeko joku ettäå on mieltäylentävää herätä 4krt joka yö, omata dementikon lähimuisti ja sex drive joka on laskenut kuin lehmän häntä.



Fakta nro6
Kaikissa ihmisissä on virheitä, ihan jokaisessa ja yksinäistä tulee täydellisyyden odottajalle.


Enkö koe ihastusta siksi että olen väsynyt vai enkö koe sitä siksi että ihminen ei sitten kuitenkaan ole ns minun ihminen. Olenko niin pinnallinen että tietyt esim ulkonäölliset jutut aiheuttavat sen että en tunne sellaista halua kuin pitäisi toista kohtaan vai johtuuko kaikki siitä että olen väsynyt. 

Eikö toinen ihminen häiriinnyt omasta vaivaantuneisuudestaan ja levottomuudestaan vai voiko se olla hänelle ns normaali olotila. Hiljaisuuden ei tarvitse olla vaivaannuttavaa mutta kun nyt se on. Ja juu, arvatkaa kuka on vastuussa siitä ettei sitä kestä ja kuka puhuu sen 80% ajasta, aivan.

Odotan jos loppuviikosta pääsisi lomalle, yksin, en suostu viemään tätä seurustelu asteelle (tapailu asteelta) ennenkun olen saanut nukkua kunnolla.


Ai niin, 2vuoden jälkeen minulla on nyt sitten vakituinen työsopimus, jippiai-itun-jee :) :)
Ai niin, koputtaa puuta ja tiedän että kiviäkin kiinnostaa mutta fyysisesti, jos ei siis väsymys lasketa jumppani sujuu harvinaisen hyvin, silloin kun sinne ehtii siis ja on nukkunut edes sen 6tuntia yhteensä.

Ai niin, minun burnout oireitsa ei tarvitse olla huolissaan, minulla on hyvä suunnitelma, hetki vain vielä täytyy jaksaa. Ja edelleen se 6 viikkoa ja 2 päivää lomaa tällevuodelle vielä jäljellä joka pitää mielen positiivisena sen suhteen. 

Nähdään pian








 






lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kolhuista matkaa ylöspäin

Oliver tykkää tästä tytöstä, Oliver tykkää tästä tytöstä paljon, matka ei ole ehkä mennyt kuin rasvattu salama mutta kun hän on kuitenkin ns "normaali". Tai siis kun oikeasti, kun hänelle sanoo kohtaliaisuuden, kun hänelle ilmaisee tykkäämistä, kiinnostusta, innokkuutta, hän ei ahdistu, hän ei ala vaiheilemaan vaan hän vastaa siihen. Kun meillä on ollut nuo pari erimielisyyttä, kommunikaation väärinymmärrystä ja riidan alkua, hänen kanssaan voi puhua niistä ja hän ymmärtää ja puhuu Oliverin kanssa kuitenkin samaa kieltä. Hän osaa pyytää aidosti anteeksi jos tilanne niin vaatii ja hän osaa olla tarpeeksi vaativa minua kohtaan.

Hän on älykäs, huumorintajuinen, miellyttävä, keskustelutaitoinen, niin nätti että se suorastaan hämmentää, Hän on seksikäs, välittävä, leikkisä ja jakaa samat tulevaisuuden suunnitelmat ainakin pääpiirteiltään.Hänellä ei ole itsetunto ongelmia, kumpaankaan suuntaan, hän on kiltti ja epäitsekäs mutta ei kuitenkaan alistuva (vaikka onkin ujo)


Onko Oliver ihastunut, on, (ainakin vähän)
Onko Oliver rakastunut, ei (ainakaan vielä)

Tässä tytössä on ainakin teoriassa paljon potentiaalia ja se mikä on jotenkin hassua on se kuinka hän vastaa nyt kaikkeen. Ei täydy pureskella kynsiä miettien että miksi toisesta ei kuulu tai arvuutella mitä toinen mahtaa ajatella, hän kun kertoo sen ihan avoimesti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Hän ei tarraudu mutta osoittaa kiinnostustaan selvästi vaikkain ehkä hieman eri tavalla kuin mihin olen elämässäni tottunut.

Sanoinko jo että tässä tytössä on paljon potentiaalia, ai sanoin, no sanon uudestaan.
Kestääkö tämä, en voi tietää, tuleeko hänestä mun tyttöni, en voi tietää mutta sinne suuntaan mennään tällähetkellä käpälä käpälässä.

Kaikki ei ole mennyt täydellisesti mutta kaikki menee ainakin tällähetkellä kokoajan paremmin.Jää on vielä huteraa mutta se näyttäisi paksuuntuvan nyt päivä päivältä (koputtaa puuta)


Päivän videota coldplaytä, vitsit että tykkään huudattaa tätä kappaletta

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Whats wrong with you

Olipa kerran Oliver joka eräässä tilaisuudessa tutustui jälleen kerran uuteen ihmiseen, tyttö kiinnitti Oliverin huomion heti paikalle tultuaan ihastuttavuudellaan ja vaikka hän olikin suht vaikea tutustua hiljaisuudestaan johtuen, teki hän silti Oliveriin heti mukavan vaikutuksen.

Oliver puhelinnumeroa sitten pyytämään ja herrasmiehenä muutaman päivän kuluttua kysymään josko tyttöä saisi viedä ulos.

Tuli tapaaminen joka vaikkakaan ei ollut ehkä salamoita ensisilmäyksellä oli kuitenkin kaikinpuolin muuten onnistunut, nätti tapaaminen, voisi sanoa että tosi kauniit treffit. Tutustumista, punaviiniä, yhteisen suklaakakkupalan syömistä ja vähän pusuttelua ja pyörällä ajelua käsi kädessä.

Viesittely jatkui positiivisena mutta viesteissä oli viive, joskus pari tuntia (joka on vielä ihan ok) joskus 8 (joka on ok vain jos tilanne sen selittää, esim yö tai työaika)

Tuli toinen tapaaminen, jälleen kaikki muuten hyvin mutta tytön avautumattomuus/suojakuori kiinnitti Oliverin huomion (tapaus Jonna soittaa hälytyskelloja päässä). Koska ihmienn on kuitenkin muutoin erilainen Oliver tulkitsi tämän omaksi ylireagoinnikseen, samoin kuin sen että tälläkään kertaa ei päädytty smaan paikkaan yöksi. Suudelmissa alkoi kuitenkin olla jo huomattavaa intohimoa.

Viestit jatkuivat positiivisena, hyvinkin positiivisena,. yhteistä viikonloppua ehdottelevina. Yey
Tuli perjantai, kuten joku hassu olisi voinut kuvitella lähettää poikamies tytölle töistä viestiä tiedustellen päivästä, umpitaukinkin tajutessa ettäå tytön vastatessa seuraava kysymys olisi koskenut mitä hän tekee illalla. Arvatkaa koska tuli vastaus, no murrrrrr klo 11illalla

Taas joutui Oliver miettimään että mitä ihmettä koska vastaus oli jälleen hyvin positiivinen, täynnä ylisanoja ja  kohteliaisuuksia ja ehdotti tapaamista lauantaille. Yey. Oliver vastaa taas miettien että olenpa minä ylireagoiva ja eihän tässä mitään kummaa olekkaan. Arvatkaa koska tuli sitten sieltä puolelta uusi vastaus, no aivan, eilisiltana klo 7.30 että voidaan vaikka käydä leffassa kun tulen kotiin täältä naapurikaupungista myöhemmin (sijainnista johtuen todnäk ei edes mitään mahdollisuutta ehtiä mihinkään ....)
Nyt siisviikonlopun yhteiselo typistyi yhteen myöhäisillan elokuvaan, juu ei kiitos, ilmoitin tekeväni muita suunnitelmia.

Siis nyt ittu oikeasti, miten vaikea on joko a olla lähettämättä lässytys viestejä jos ei niitä tarkoita, b ilmoittaa jos suunnitelmat muuttuu tai sitten vaan ilmoittaa että thanks but no thanks.

On kyllä niin sietämätöntä kun ihmiset vammailee ja säätää ja ennenkaikkea ilman mitään syytä.

Masentaako, ei, ärsyttääkö, no lievvästi sanottuna. 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kattikarvajalka

Saanko lopettaa kaiken sosiaalisuuden? Entä saanko lopettaa sen jos hommaan kissan? Naista joka on sinkku ja jolla on kissa katsotaan käsittääkseni vähän vinoon mutta mitäs jos poikamiehellä olisi kissa, tai ehkä jopa 2.

En minä mökkiin kuitenkaan halua linnottautua, käyn töissä sen 10tuntia päivässä ja salillakin miltei joka päivä ja hyvin mieluusti vaihdan kuulumisia parhaiden ystävien ja perheen yms läheisten kanssa mutta muuten.

Viihdyn pelottavan hyvin itsekseni, joskus toki ahdistaa ja ikävöi ja kaipuu läheisyyteen iskee mutta nykyisin harvemmin kuin aikoihin. Treenaamisesta on muodostunut entistä merkittävämpi henkireikä ja kaiken sen ja töiden jälkeen minusta vain tuntuu että minulla ei ole sosiaalisesti mitään annettavaa. Olen loppu, energiat nollissa, kaikkeni jokapäivä antaneena ja kun istun ystävättären kanssa kahville niin mieluusti olisin vain hiljaa ja annan hänen kertoa kuulumisensa, ei minulla ole mitään joka olisi kiinnostavaa tai hienoa tai uutta.

Töistä olisi, teemme nykyisin hulppeita projekteja, minulla on uusi pomo josta pidän 10krt enemmän kuin aiemmasta, ylennys, globaali vastuualue ja tunnen meidän projekteista aitoa työylpeyttä. Samalla kuitenkin ymmärrän että ne eivät ole mer,ityksellisiä muille ihmisille ja en sen takia halua ihmisiä kyllästyttää puhumalla niistä liikaa.

Kyllähän minä tyttöjäkin vielä silloin tällöin lähestyn, yhtäkin joka ei puhunut kanssani paria sanaa enempää samaa kieltä (itse tosin puhun käytännössä vain suomea ja englantia) joten keskustelu jäi lyhyeksi molemminpuolisesta alkukiinnostuksesta huolimatta. Toistakin meinasin lähestyä mutta lapulle kirjoittamani treffikutsu jäi sitten antamatta kun hän juuri hyppäsi jonkun ukkelin kaulaan.
Ja minuakin kohtaan toki joku hassu osoittaa aina silloin tällöin kiinnostusta, viimeisenä eräs hyvinkin positiivinen ja nauravainen hirmuisen nätti neiti ihminen mutta onko hän "minun tyttöni", hieman epäilen.

Olin eilen juhlissa, niistä jäi vähän kökkö maku, ei vain siksi että itse järjestäjä muuttaa kauas pois, ei vain siksi että hyvin epätyyplillisesti yksi ihminen sai minut hermostumaan käyttäytymällä todella epäkohteliaasti (en minä toki hänen kanssaan painimaan alkanut mutta murahdin ja soimaan itseäni siitäkin  koska periaatteena on jättää kaikki vatipäät omaan arvoonsa)  vaan myös siksi että tunnelma oli jotenkin kummallinen muutenkin koska siellä oli niin paljon surua ja pettymystä ilmassa (2 hiljattain eronnutta pariskuntaa oli paikalla kaikkine osapuolineen)

Voi luoja miten paljon olisin nyt valmis maksamaan siitä että minulla olisi hyväsydäminen tyttö joka leipoisi nyt pullaa ja kömpisi syliin.


Olo on kuitenkin noin muuten positiivinen ,ei ehkä muuten olisi mutta kun päätin että sehän on. Päätin sen jälleen ihan siksi kun kävin keskustelun ihmisen kanssa joka oli saanut yllättävän vakavan sairaskohtauksen ja keskustelun lopputulos oli se sama mikä aina kun asioita laittaa perspektiiviin, nauti joka ikisestä päivästä koska koskaan ei voi tietää onko se viimeinen.

Päivän lauluna ehkä vähän turhan synkkä kappale sunnuntaihin mutta laitan silti koska tätä on tullut viimeisen viikon aikana huudatettua mooooonta kertaa.

Ai niin, luin mielensäpahoittajan tuossa viime viikonloppuna ja en pahastuisi lainkaan jos joku kertoisi että miksi siitä pidetään niin paljon, Siis makuasioita tietty mutta minä en jotenkaan pitänyt siitä lainkaan ja ajattelin että minkä kohdan minä missaan kun monet muut siitä ovat tykänneet.






maanantai 9. huhtikuuta 2012

Mörkö se lähti piiriin humppanhimppan hurrallei

Ai mikä mörkö, no jos näkisitte minut nyt niin tällainen kotimörkö. Ei siis kovin pelottava ainakaan toivottavasti. Takana laiskin pääsiäinen koskaan ei niinkään siksi etteikö olisi ollut suunnitelmia vaikka muille jakaa alunperin vaan vaan, noh, juoksun aloittaminen ihan vaihtelun vuoksihan on ihan sillai varmaan hyvä idea mutta kun Oliver, tuo jääräpää aloitti sitten suoraan sen tekemällä 10km lenkkejä.

Kelpasi ylpeillä töissä että mies tupakoi ja silti juoksee 10km koska tahansa mutta kävi sitten se ylpeys lankeamuksen edellä ja polvi sanoi poksista kolmannen juoksukerran kohdalla. Niinpä ei ole siten tällä monolla juostu eikä myöskään kävelty nyt yli viikkoon ja mökkihöperyys hiipii kupoliin.
Onneksi sentään uudet pillerit toimii ja kipu alkaa olla miltei mennyttä mutta oisihan tämä pääsiäinen voinut vähän toisinkin mennä.


Äsken meni shamppoota silmään....vttu :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kun aloittaa antamalla

itsestään mielikuvan täytenä taulapäänä ja tupauunona niin sen jälkeenhän suunta on vain ylöspäin.

Ei myöskään suinkaan kannata hämääntyä jos toinen ei vaikuta ymmärtävän tai paremminkaan jakavan sinun loisteliasta huumoriasi vaan ennemmin tilata toinen juoma ja selittää jotain vieläkin sopimattomampaa.

Kuin pisteenä iin päälle kannnattaa myös muistaa vilkuttaa ja halailla myös monia muita paikalla olevia tyttöjä. (sillä että nämä ovat kaikki puhtaasti kavereita ei ole merkitystä koska eihän tämä "uusi ihminen" voi sitä tietää).

Kun vielä lopuksi kävelee pois hyräillen I am just a love machine kappaletta niin voikin alkaa puhumaan tytöstä jo täysin varmana ensimmäisenä ja viimeisenä vaimonaan.


Joskus on kyllä itsensä kanssa huumori koetuksella ja paljon saa vettä virrata ja Oliver tehdä töitä vakuuttaakseen tytön siitä että hän ei ole aivan täysin tolvana, ehkä ylilämpimiltä väleiltä näyttävistä eleistä huolimatta yhden tytön uskollinen mies ja muutenkin ainakin suht täysipäinen kaveri.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Sydän tyhjää lyö kun tyttö on niin suloinen

Miten suloinen voi tyttölapsi(tai no aikuinen tässä tapauksessa) olla?
Voiko hän sen lisäksi että on harvinaisen rento ja hauska ihminen olla myös todella mukava. Voiko tämän kaiken lisäksi olla vielä kasvoiltaan niiiiiiiiiiin suloinen että poikamiestä, tuota työpaikan ajoittaista flirttikonettakin alkaa jännittää niin ettei meinaa saada sanaa suustaan vaan kakistelee kuin yhtäkkisen pahan puhevian saaneena.
Kun tyyppi vielä katsoo minuun ja hymyilee niin voisin sitten kävellä suoraa seinääpäin koska aivotoiminta lakkaa hetkeksi täysin.

Poikaystävääkö, no totta hemmetissä. Kuinkas muuten. Aina, joka-ikinen kerta. Ai että suhde menee huonosti edes ja ovat juuri eronneet ja käytännössä jo sinkkuja, pah, päinvastoin. Pusutuskuvia FB täynnä, yey.

Olen kuulkaas tullut siihen tulokseen että kun kysyntä ja tarjonta ei vain voi kohdata, ei ei ja vielä kerran ei. Jos tsirbulla ei ole sitä poikaystävää tai aviomiestä (kuten jokaisella viehättäväksi ja muutoin sopivaksi kokemallani ihmisellä on 99.8% tapauksista) niin sitten löytyy se ylitsepääsemätön sitoutumiskammo, paha persoonallisuushäiriö tai se vähintään 1000km välimatka.

Tiedän että tämä postaus oli nyt tällaista perus-sinkku-meta-valitusta mutta kun ei niin ei.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Whos the pretty girl, whos the pretty girl?, you are

you little xxxx thing :)
Onko ko lause sopimatonta sanoa työkaverilleen hississä vai riittääkö toisen huumori. Seksuaalisen häirinnän syytettä odotellessa.

Oliver oli matkalla, puoliksi työmatka mutta kiva sellainen vaikka kovin väsyttävä.

Oliver tapasi myös pari vanhaa ystäväänsä, kävi eilen saunomassa poikien kanssa, soitti puhelun toisen hyvän ystävän kanssa perjantaina ja tänään varsinaisen maraton puhelun vielä yhden ystävättären kanssa. Ai miten nämä nyt mihinkään liittyvät, no just siihen että nämä ovat niitä ihmisiä jotka pysyvät vaikka välimatkaa olisi miten ja se on aina yhtä hienoa huomata.


Miten kasaripoppis voikin olla näin hyvää:

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Lonely boy looking 4 lonely girl

Ja etten minä muka laita eforttia vai, nytkin muutin langattoman verkkoyhteyden nimeksi otsikon mukaiseksi :) Nyt vain odotellaan koska joku naapureista (näen ainakin 20langatonta verkkoa kotioloissa ollessani joten niitä riittää) muuttaa verkkonsa nimeksi lonely girl looking for lonely boy :)

Juu ei ehkä tapahdu ihan heti kohta mutta olisiko "hauskaa" jos tapahtuisi :)

Minä olen ollut töissä, sitä ei varmaan tarvitsisi edes kertoa. Sen lisäksi olen treenannut kovempaa kuin koskaan, sitäkään ei varmaan edes tarvitsisi kertoa.
Olen menettänyt hermojani, olen ollut väsynyt. Olen myös yrittänyt liehitellä yhtä tyttöä joka ei sitten mitä ilmeisimmin syystä tai toisesta ollut niin innostunut.
Liehittää ehkä vähän voimakas ilmaisu mutta siis vinkitää siihen suuntaan että kiinnostusta viedä hänet ulos olisi.

Olen myös saanut taas yhteydenottoja tytöitltä jotka ovat aiemmin olleet elämässäni (jonna soitellut pari krt ja eräs toinen ex ihminen kanssa yllättäen kysellyt kuulumisia) mutta nyt jo ihan kiire/ärripurri väsymyksestäkin johtuen en ole niihin vastannut kuin kohteliaan lyhyesti.

Olen löytänyt uutta musiikkia ja käynyt pari kertaa ulkona, en varsinaisesti kemuttamassa kertaakaan mutta ulkona kuitenkin.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä olen nyt sitten vihdoin siirtymässä osin muihin töihin työpaikkani sisällä jonka vaikutuksesta koko hyvinvointiini minulla on suuret odotukset.

En oikeasti tiedä miksi olen ollut niin hiljaa täällä tai siis miksi nyt vaikka on jo monta vuotta tullut kirjoitettua aktiivisesti. Jonkun verran olen toki chätännyt enemmän iltaisin pikaviestimissä ja avautunut niissä joten sellaista tarvetta kirjoittaa ei ehkä sitten senkään takia ole mutta mutta.
En tiedä taas tänääm ilmeisesti mitään. Tai no tiedän sen että päivän tai yön lauluun olen kovin ihastunut:

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Vanhat kujeet

Olisikin, mutta ei ole paljon kujeita ollut. Väsymystä sitten senkin edestä. En kyllästytä kertomalla töistäni mutta ne ovat 99% syynä koko kuukauden hiljaisuuteen. Stressi ja väsymys, nuo elämänilon poistavat ystävät ovat olleet kylässä vähän liiaksi. Työsopimus kun on katkolla ja esimiehen kanssa on erimielisyyttä vähän kaikesta niin se ei ole ihan se paras tilanne vaikka miten tekisi ympäripyöreitä päiviä. On niin hassua huomata kuinka ihan jo viikonloppunakin, sunnuntai iltaisin alkaa olo muuttua "normaaliksi", ajatukset kulkevat edes vähän ja yhtäkkiä vähäpukeiset vastakkaisen sukupuolen edustajat alkavat kiinnostaa, kaikki asioita joita ei näinä viimeviikkojen arkipäivinä tapahdu lainkaan.

Jotenkin kaikki se loppuvuodesta vielä ollut haaveilu tuntuu nyt kovin kaukaiselta, ei siksi etteikö haluttaisi vaan kun on vaan väsynyt. Mietin esim kun yksi tyttö pyysi minua ulos ja vastasin sitten ei kiitos kohteliaasti että siis muutoin olisin mieluusti mennyt mutta tuona päivänä varsinkin oli vain takki niin tyhjä että ajattelin että mitä iloa on treffikumppanista joka lähinä katsoisi lasittuneilla silmillä eteensä ja nuokkuisi, aivan, ei mitään.
Ihmisiin tutustuminen vaatii energiaa ja sitä ei nyt just ole.

Kuitenkin lyhyestä virsi nyt hetkeksi kaunis, kaikki on siis sikäli ihan hyvin ja eiköhän nuo työasiatkin jotenkin järjesty tai siis muutan osastoa nyt todennäköisesti ainakin ja saan mitä todennäköisimmin ylennyksenkin sieltä (olen vielä epäilevä niin kauan kun ei ole paperia edessä) ja ehkä sitä sitten sen myötä saa taas energiaa muuhunkin kuin "välttämättömyyksiin".
Ainakin on kivemman näköistä kun siirryn tiimiin jossa olen ainoa miespuolinen 8naisen keskellä. Yhteisiä saunailtoja odotellessa :)
Ja ei, en ole töissä hoitsuna enkä muutenkaan mitenkään erityisen naisvoittoisella alalla, sattumaa vaan.

Edit, ei kun olen minä yhdestä asiasta kyllä ehtinyt taas innostua, kahvivaahtotaiteen lisäksi :) nimittäin luistelusta jota ei olekkaan sitten teinivuosien tullut montaa kertaa tehtyä. Oli huippua huomata että en nyt ainakaan ihan ollut ko taitoa täysin menettänyt vaikka vähän huteraa aluksi olikin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Unta ja unta ja unta

Joskushan ne energiatasot oli pakko tippua, minulle ne nyt sitten tippuivat samantein kun astuin alkuviikosta työpaikan ovesta sisään ja kovaa tippuivatkin. Hyvä kun ei oikeasti nukahda pystyyn.
Johan sitä intoa kestikin...

Olen kyllä nukkunut mutta ei auta, kun vaan väsyttää niin väsyttää. Ei hermostuta, ei masenna vaan ei vain huvita tai siis kun väsyttää.
Toki olen väsyneenä normaalia sarkastisempi, synkempi ja muutenkin pahantuulisempi mutta taustalla on vain kyllä nyt väsymys ja kaiken yhtäkkinen täydellinen huvittamattomuus.
Suurin vaikuttava tekijä siihen lienee työ tai siis siihen liittyvät asiat. Eivät ne mitkään olleet pöydältäni poistuneet ja lisää oli tullut mutta kun huvitus on about 0.

Lomaan asti sitä aina jotenkin paremmin jaksaa, on mitä odottaa jnejne mutta sen jälkeen. Mitä tässä nyt odottaa, kuuta nousevaa.


Perjantaina kun oli ulkona ja joku ihan viehko tyttö yritti tulla juttelemaan niin ei edes se huvittanut, ei ole nyt mitään sanottavaa. Tuplasin kahvimääränkin sinne reilu 12kuppiin päivässä mutta siitäkään tule kuin hikiset kämmenet.
Seuraavaksi alan tuijottamaan kirkasvalolamppua, tiedä onko siitä apua mutta ainakin se häikäisee niin hemmetisti. Vitamiiniannokset olen jo tuplannut ja loppukuun voisin viettää tipattomana (perjantainen oli sovittu jo viimevuoden puolella).

Tai ehkä minun pitää vaan odottaa sitä kevättä...

Illan lauluna blogihistorian ensimmäinen ja viimeinen kerta kun linkitän Himmiä (en siis pidä heidän musiikistaan) mutta tämän laulun (ja kyllä, tiedän ettei tämä ole originaali) sanat sopivat tähän sarkastiseen olotilaan nyt harvinaisen hyvin


Edit: hei, nyt unohdin, innostuinhan minä hitusen yhdestä aivan mihinkään liittymättömästä asiasta...rumpujen pärinää, liittyykö tämä musiikkiin vai naisvartaloon vai salilla huhkimiseen vai vai........ei hassut kun latte/cappuccino "taiteesta". Joulunmyötä minun kahvikone/tarvike valikoimani siis kasvoi mutta se mikä minut sai tästä innostuneeksi on "lähikahvilan" miehen taidonnäytteet eli hän tekee aina sydämen nais-asiakkaille. http://www.youtube.com/watch?v=eOBmrJZXG3w Ainoa joka minulta puuttuu on maitokannu jossa on tarpeeksi terävä nokka, sen jälkeen pääsen harjoittelemaan :) Piirtäähän minä en osaa mutta kunhan nyt edes peruskuviot oppisin :) Ja joku vielä väittää etteivät miehet olisi valmiita panostamaan tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin :)