lauantai 28. helmikuuta 2009

Takamuksen keikutusta

Se on nyt kuulkaas sillätavalla että jos aiemman postauksen video ei saanut jonkinlaista vetkutusta aikaan lantionkohdalla niin tämän ainakin pitäisi, ainakin minulle :) Mukavaa lauantai iltaa kaikille ja erityisesti sinulle Prinsessani jos satut tämän lukemaan.


perjantai 27. helmikuuta 2009

Aiempaan postaukseen liittyen

Tulin tän nähdessäni ihan tosi hyvälle tuulelle ja älkää kukaan kertoko tulevalle Prinsessalleni ettei se tule mustasukkaiseksi mutta minusta tuo naistuomari on hmm hmmmm hänessä on jotain :)

Kehitys

Olettaen että joku lukee tätä blogia: Kertokaa joku mulle syy siihen että miksi jotkut ihmiset haluavat mennä taakseppäin on kyse sitten parisuhteista, työstä tai oikeastaan mistä tahansa. Minulla kun on jotenkin sellainen idea että esim tulevan parisuhteen on aina oltava "parempi" kuin aiemman tai siis että sopivampi kumppani, vanhoja virheitä ei toisteta jnejne jotenkin että elämä menisi kaikilta osin eteenpäin.

Miksi ja miten ihmeessä ihmiset voivat toimia niin. Samalla idealla minä voisin nyt ryhtyä suhteeseen ensimmäisen tapaamani ihmisen kanssa oli hän sitten vaikka itseäni 30-vuotta vanhempi väkivaltainen alkoholisti. Mitä ihmettä ihmisten päässä oikein liikkuu vai tyhjää huminaa.

Toki suhteet ovat aina erilaisia eri ihmisten kanssa eikä niitä voi eikä pidäkkään itse verrata mutta sivustakatsojana on vain haavi ammollaan ihmetyksestä.

Itseasiassa on tietysti olemassa sekin mahdollisuus että makuja on vain niin monia että siinä missä minä en ymmärrä valintoja niin ehkäpä toiselle se ulkopuolisen silmin kummallinen valinta onkin jotenkin "oikea".

Miksiköhän minä edes pohdin tällaista.. :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

I love to roll / Minä rakastan kieriä

Kuten tarkkanäköisimmät ovat saattaneet arvatakkin musikki näyttelee poikamiehen elämässä suurehkoa osaa niin aktiivisen kuuntelun kuin myös epäaktiivisen oman soittamisen kanssa. Tiedän että voi varmasti vaikuttaa tylsältä linkittää noita tuubin videoita mutta minusta ne sopivat kokonaiskuvaan ja antavat koko blogille paljon enemmän hmm tunnelmaa. Lisäksi musiikkimaku kuten kirjoitustyylikin kertoo minusta ihmisestä paljon (vaikka se olisi huomattavan laajakin).

En tiedä, jotenkin olen ajatellut että olisi hienoa jos kaikilla ihmisillä olisi joku ns oma juttu jolla ilmaista itseään, ei edes välttämättä ns taideaine vaan joku johon pystyy uppoutumaan ja kenties luomaan jotain ns uutta vaikka vain hetkeksi ja vaikka vain itselleen. Se mikä kyseinen juttu on - täysin toisarvoista.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Iltahämärä

Jos mä saisin päättää niin tän illan olisin mieluiten sen oikean kanssa kainalokkain, laitettaisiin vieraspatja olohuoneeseen, kuunneltaisiin musiikkia vinyylilevyiltä (esim tuota jonka linkitän tähän postiin) kynttilänvalossa, pussailtaisiin vähän, syötäisiin ehkä popcorneja tai juotaisiin punaviiniä ja nukahdettaisiin sylikkäin.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Tylsää työpaikka pohdintaa

En muistaakseni olekkaan kirjoittanut asiasta mutta maailmantilanne, luottokriisi, lama millä nimellä sitä nyut kutsutaankin on alkanut vaikuttaa tunnelmaan mun työpaikalla vähän liikaa. Sen lisäksi että se vaikuttaa ns yhteishenkeen on nyt tullut selväksi että vähennyksiä henkilöstöön on tulossa. Olin tietoisesti autuaan tietämätön asiasta mutta kait se on aika nostaa kissa pöydälle ja sensijaan että odottelee napsahtaako ässäarpa alias mustapekka omalle kohdalle alkaa mielummin itse etsimään tai ainakin katsomaan muita mahdollisuuksia.

Ei huvittaisi kyllä yhtään alkaa sitä ruljanssia mutta parempi lienee ajoissa kun saattaa sopivan/kivan paikan löytäminen tässä tilanteessa hieman kestää. Yksi sopiva jo itseasiassa löytyikin mutta luulen että mulla ei riitä työkokemus vuodet ko paikkaan vaikka muutoin 100% pätevä siihen olisinkin. Toisaalta tuntuu tavallaan typerältä edes hakea koska mitään varmuutta mun työn loppumisesta ei ole mutta mutta vihaan vain sitä tunnetta että ei itse hallitse elämäänsä.


sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sunnuntain sutinat

En tiedä muistaako kukaan sellaista tv sarjaa kuin kesä 68 ja seuraavana vuonna esitettyä kesä 69? Jokatapauksessa kyseessä oli siis aika perinteinen amerikkalainen hmm nuorisosarja ja päähenkilönä oli noin 12vuotias poika nimeltä Kevin. Kevin oli ihastunut samanikäiseen tyttöön (asui muistaakseni naapurissa) jonka nimi oli Winnie.

Itse asiaan niin muistan kuinka he olivat keskustelleet jostain suhteisiin & elämään liittyvästä ja keskustelun loputtua Kevin oli kauhuissaan: MInä luulin aina että tytöt tietävät, että me pojat emme tiedä mutta ei se haittaa koska tytöt, ne kyllä tietävät, mutta ei kauhistus, jos tytötkään eivät tiedä niin sehän tarkoittaa että kukaan ei tiedä.

Tunniste Rakkauskirje tuntemattomalle ei näköjään toiminut, nyt pitäisi.

Mukavaa sunnuntaita sulle kultani, kuka ja missä ikänä oletkin.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Ihan oma itsensä

Nyt kun on joulun ja varsinkin tammikuun jälkeen ollut selkeästi synkempi kausi menossa on yksi asia josta olen aivan hemmetin onnellinen (siis siitä huolimatta että kokonaistunnelmani onkin ollut normaalia useammin ei niin iloisa) on se että olen ollut jotenkin todella oma itseni muiden ihmisten seurassa. Ei siis sikäli ettenkö olisi aina ennekin ollut mutta jotenkin kuitenkin entistä enemmän. Luulen että se johtuu siitä että muo ei ole oikeastaan kiinnostanut edes aiemman vertaa mitä muut ihmiset ajattelevat.

Toki kun puhuu esim tuntemattomien tyttöjen kanssa niin olisihan se aivan mahtavaa jos se kemia ja yhteinen sävel löytyy mutta jotenkin jos ei ole löytynyt on harmistuksen sijaan ollut ennemminkin sellainen, pah kiviäkin kiinnostaa olo. Ja ei en siis ole lopettanut haaveilemasta Prinsessasta ja edelleen rakastan ystäviäni ja pidän kavereistani jne jne mutta niin.

Luulen että ainakin osa koko synkkyydestä johtuu siitä että teen aivan liikaa töitä ja valitettavasti työ on sellaista joka ei jää typaikalle (tai siis joo virallisesti jää mutta jos 9-10tuntia vrk on työstressiä niin ei se lopu kun oven sulkee takanaan.

Puhumme paljon, sanomme vähän

Olipa kerraa synkkä ja myrskyinen yö, yö jonka pituista ei oltu koettu koskaan. Edes pöllöt eivät laaksossa huhuilleet ja ainoa jonka tuvassa paloi valo oli karhuherra poikamies. Poikamies kirjoitti, hän joi punaviiniä ja kirjoitti mutta aina paperin valmiiksi saatuaan rypisti sen ja heitti sen roskikseen. Miten minä sanon nykyisin niin vähän hän mietti, minä joka olin pojankoltiaisena niin varma ja joskus jopa mustavalkoinen, kirjoitan nykyisin kirjoituksia jonka loppuosassa kumoan kaiken mitä alkuosassa sanoin. Puhetta, paljon tyhjää puhetta, huhuilua tyhjille seinille joita ei kiinnosta.

Ilkikurinen varis ilkkui orreltaan, sinua on miljoona tusinassa, sinua on miljoona tusinassa ja ainoa joka sinua voi koskaan enään rakastaa on vanha äitimuorisi.....


17.2.2052 HS:
Näin alkaa 75-vuotiaan esikoiskirjailija karhuherra poikamiehen esikoisromaani joka on herättänyt ennen näkemätöntä kohua siitä kuinka....

maanantai 16. helmikuuta 2009

Blogit paljastaa

Kuten kunnon bloggaajan kuuluukin :) olen lukenut viimeaikoina paljon muiden samankaltaisesta aiheesta kirjoittavien juttuja ja en mä tiedä, musta olisi ihan tosi hienoa jos kaikilla ihmisilla keitä tapaa olisi jonkinlainen blogi tai muita kirjoituksia itsestään ja ne voisi vilkaista läpi. Ymmärrän kyllä että se vähän vesittäisi koko tutustumisen/ja ihastumisen vaihetta mutta vastaavasti parantaisi juttujen mahdollisuutta toimia. Ja ei en nyt tarkoita sitä että lukisin toisten kirjoituksia kuin piru raamattua mutta jo pelkkä kirjoitustyyli kertoo minusta ihmisestä paljon, samoin esim suhde itseensä (nyt unohdetaan nuo synkkyyden syövereissä kirjoitetut tekstit)

Ajatellaan nyt että mä kirjottaisin vaikka seuraavasti:

Tänään olin kundien kanssa bissellä ja viikonloppuna käytiin skimbaamassa. Tapasin yhen tosi sporttisen kissan ....... Ei, en tai siis ei mielikuva on aivan eri ja henkilö joka kirjoittaa noin on aivan eri tyyppinen vaikka viikonloppumme sisältö olisi ollut täysin sama (joskaan tälläkertaa ei ollut).


Hipsis, heipsis, hupsis ja kupsis nyt pitää tehdä yksi töhin liittyvä juttu (joo ihan oikeasti)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Päivän toinen postaus

Jotenkin haikea olo, olin ulkoilemassa, puhuin puhelimessa, luin lehtiä ja katsoin televisiota mutta koko päivän oli jotenkin sellainen olo että jotain on nyt päättymässä ja siitä tuli hieman haikea olo. Mitä, en tiedä.

Ehkä jotenkin ajattelin tuota deittijuttua toisinpäin, ehkä se kaikki mitä olen kuvitellut että olisi hienoa ja ainutlaatuista onkin oikeasti vain naivismia ja ehkä mun itseluottamukseni onkin vain harhaa ja koitan aivan turhaan pitää sitä yllä.

Ehkä kuten eräs bloggaaja toisessa yhteydessä mainitsi, se juna meni jo



Halauksia jokaiselle yksinäisyydessä sunnuntai iltaa viettävälle....

Deitti ilmoitukset

Liittyen tuohon Dashutkan kommenttiin nähdä tämä blogi tavallaan deitti ilmoituksena rupesin miettimään asiaa tai siis ko kommentissa mainittuja pointteja yleensä. Kuka, mitä, mistä jne.

Rehellisesti myönnettynä mulla on yhden kerran ollut deitti ilmoitus netissä (muistaakseni deitti-netissä noin 10 vuotta sitten) ja muistan saaneeni kyseiseen ilmoitukseen kaksi vastausta joista molemmat alkoivat : olet varmaan saanut satoja vastauksia - Toisin kuin useat naispuoliset tuntuvat kuvittelevan edes ns suosituimpien miesten ympärillä harvemmin pyörii laumoittain tyttöjä.
Toisesta en ole varma mutta toiseen muistan vastanneeni, tosin muutaman emailin jälkeen juttu hiljeni (en rehellisesti muista kumman vuoroon jäi).

En tiedä, on jotenkin mahdottoman tuntuista kuvailla nyt vaikka muutamalla rivillä ihmistä kenet haluaisi tavata, siitä ihmisestähän voisi kirjoittaa kirjan mutta sitten kun oikeasti tapaa voi olla että juuri mikään mitä kuvitteli ei nyt ollutkaan ihan niin kuin oli ajatellut.

Toki on jotain piirteitä mitä ilman mun kiinnostus tuskin herää (esim empatiakyky, älykkyys tai paremminkin hmm omilla aivoillaan ajattelu, samoja tavoitteita & unelmia elämässä kuten perheeen perustaminen yms ja huumorintaju sisältäen kyvyn nauraa myös itselleen) mutta muuten miten unelmien ihmistä voisi sen tarkemmin esim ulkonäöllisesti kuvailla rajoittamatta mahdollisesti sitä oikeaa pois. Tarkoitan siis lähinnä sitä että jos nyt käy niin että rakastuu ihmiseen niin asiat kuten hiusten tai silmien väri, pituus, paino yms on ehkä vähiten merkittäviä asioita maailmassa ja se ihminen on kyllä täydellinen juuri sellaisena kuin on.

Toki mulla on preferenssejä tosielämässä ja lähestyn ennemmin tietyn näköstä/kaltaista ihmistä kuin sitä toisessa pöydâssä istuvaa mutta oletetaan että sattumalta osun juttusille sen toisen kanssa ja huomaan henkilökemian pelaavan kuin tuhat volttia niin ei kait kukaan täysissä järjissään oleva aikuinen nyt oikeasti stoppaa juttua esim sen takia että pitää ennemmin toisen värisistä hiuksista& kuppikoko ei ole tarpeeksi suuri.


Toisella puolella on sitten tietysti se että mitä kertoisi itsestään, jos nyt taas aloitetaan ulkonäöstä niin haluaisinko mä edes tavata ihmistä jolle on olennaista että mä olen pitkä tumma ja komea :) ei mutta siis oikeasti kuten esim tuossa kirjoituksessa höpisin niin en mä halua olla hyötyobjekti, hyvä mies koska se on tietyn näkönen ja tyyliin tienaa tarpeeksi vaan haluan löytää ihmisen joka rakastaisi muo erityisesti silloin kun mä sitä vähiten ansaitsisin (vastamäessä), kun olen kärttyisä (tapahtuu yllättävän usein varsinkin maanantai aamuisin :), jäänyt työttömäksi (koputtaa puuta), kaljuuntunut (tuskin tapahtuu mutta kuka sitä koskaan tietää) tai siis niin ymmärtänette pointin.

Myönnän että saatan suhtautua tähän vähän yliherkästi johtuen eräästä menneestä suhteestani mutta niin.

Jokatapauksessa asiasta takaisin eli itsestä kertomiseen niin esim kädestä pitämisestä pitäminen, pullantuoksun rakastaminen, korkea libido, omat tavoiteet ja kunnianhimo on esim noin 1000miljardia kertaa olennaisempia asioita kertoa itsestäni kuin vaikkapa se mitä harrastan tai teen työkseni tai mun ulkonäkö.

Nyt alkaa mennä teksti jo niin sekavaksi että pitänee lähteä metsästämään aamukahvia jostain...

perjantai 13. helmikuuta 2009

Ystävänpäivä

Hei sokeri, et tullut eilenkään vastaan vaikka koitin sinua kysellä, tosi hyvää ystävänpäivää ja paljon halauksia missä ikänä oletkin.

Tämä on sulle tai siis.. :( olisi jos vain vihdoin löytäisin sinut....





Yksi uusi suosikki kappaleeni:





Ja toinen, olen minä siis aiemminkin Placeboa kuunnellut mutta viimeviikolla kun tuli radiosta piti kaivaa levyt kaapista.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Olettamukset ja ihmisten laittaminen muottiin

Myönnän olet itse sortunut ja sorrun usein tuohon mutta silti en jaksa olla yllättymättä ja hivenen näreissäni kun minut laitetaan johonkin muottiin. Kyseinen juttu tuli oikeastaan mieleen tuosta aiemman kirjoitukseni alla olevasta Aaamun kommentista.

Havainnollistan asiaa muutamalla esimerkillä

Olipa kerran poikamies joka oli 2 miespuolisen ja yhden naispuolisen (toisen kavereista vaimo) kaverinsa kanssa pubissa, jostain syystä puhe käsitteli illan mittaan kovin henkeviä aiheita kuten pimppiä, pornoa (mukaanlukien japanilainen ja saksalainen aikuisviihde), urheilua yms vastaavia kovin korkealentoisia ja maskuliinisia aiheita. Illan sitten lähetessä loppuaan kääntyi keskustelu suhteisiin, tunteisiin, kaipaukseen yms ja poikamies sitten avoimesti kertoi mm tuntemuksistaan, itkemisestä, rakkauden kaipauksesta, perheunelmistaan, maailmanparantamis haaveistaan jne jne ja naispuolinen kaveri oli omien sanojensa mukaan pudota tuoliltaan koska ensimmäisten tuntien tuoma kuva muuttuikin miltei päinvastaiseksi.

Pointti tässä jutussa lienee oli se että itse en ymmärrä miksi joku luonteenpiirre tai tapa vaikka ilmaista itseään sulkisi toisen pois. Jos nyt esimerkiksi ajatellaan mun haaveiden Prinsessaani niin toivon että henkilöllä olisi esim voimakas empatiakyky mutta kyllä mä toivon että henkilössä olisi myös särmää. Eihän aikuiset ihmiset oikeasti ole niin yksinkertaisia että joko tai vaan voi sitä olla montaa asiaa 100%täysillä, uskottavasti ja sydämmellä eikä ne vie toisiaan pois.

Siteeraa Uppo Nallea, huudattaa biisn niin vihaista metalli musiikkia että naapurit pakenee ja lähtee trendikkäille drinkkikutsuille puku päällä ja kravatti kaulassa.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Kauneus tekee kyyniseksi

Menipä sitten vkl parannellessa, rokkia/poppia/punkkia/funkkia huudattessa ja nukkuessa. Olisipa lomaa, edes viikon jos voisi herätä ilman mitään ennalta sovittua ohjelmaa, mennä vaikka mökille ja istua kököttää saunassa :)

Tykkääköhän mun tuleva kultani Apulanta yhtyeen - Eikä vielä ole edes ilta levvystä, entä pitääköhän se sellaisesta lounge-disco drinkkibaari musasta, mitäköhän mieltä se on pullantuoksun tärkeydestä kodinhengen luomisessa. Onkohan se seksuaalisuudeltaan millainen. Onkohan koko tyyppi vaan mun mielikuvituksen heijastus ja jos en kohta lopeta haaveilua musta tulee se jota surkutellaan ja josta kuiskaillaan että toi on se reppana.

Paskanmarjat, ilo irti ja kohti uusia seikkailuja

perjantai 6. helmikuuta 2009

Karhunpoika sairastaa

Että on mukavaa olla korkeassa kuumeessa... Pitikin, äsken kun kävi kaupassa meinasi taju lähteä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Hei taas sinä jota odotan ilmestyväksi

Hei kulta,

Tiedätkö, mä alan olla kohta ihan tosissaan kärsimätön, en ole kaikista iltarukouksistani huolimatta kuullut susta edelleenkään pihaustakaan ja alan jo kovin epäilemään oletko sä edes tulossa mun elämääni. Kyllä mä ymmärrän että sulla on varmasti menoja mutta edes joku vinkki että olet edes olemassa olisi enemmän kuin kiva saada. Jos ei muuta niin edes vilkaisu ruuhkabussissa (itseasiassa ei koska silloin tulisin hulluksi siitä että tapaanko sinua enään uudestaan)

Tämä yksin laulujen kuuntelu alkaa masentamaan eikä satunnaiset jutut yms vie sitä ikävää pois. kaikki materia, säädöt, uran yms vaihtaisin minä sekunttina tahansa siihen että saisin pitää suo sylissäni, sylikkäin sisäkkäin ja paijata sun hiuksia katsoa suo silmiin ja tuntea olevani yhtä sun kanssasi.

Huokaa ja vääntää volume napista Apulannan - Koneeseen kadonnut kappaletta kovemmalle.

Unet ja aamun aloitus

Pikainen aamu päivitys sillä näin niin kivoja unia että harvoin osuu kohdalle (näen yleensä suht tylsiä unia tai sitten en muista niitä)

Uni 1. Juttelin vanhempieni kanssa mitä ruokaa niiden lemmikkitiikeri syö ja samalla leikin sen tiikerin kanssa (kyllä niillä oli lemmikkinä oikea tiikeri) Sanomattakin lienee selvää että poikamies pitää tiikereistä.

Uni 2. Juttelin jonkun joogakoulun&luontaistuotekaupan myyjättären kanssa ja noin 20sekunnin jälkeen suutelimme kiihkeästi jonka jälkeen nain häntä seinää vasten. (itseasiassa olen viimeaikoina nähnyt seksiunia enemmänkin, hmm kertookohan se jostain :)

Nyt töihin...

tiistai 3. helmikuuta 2009

Mitä on oikeasti tapahtunut

Myönnän, olen tehnyt aivan liikaa töitä viimeaikoina, myönnän en ole nukkunut tarpeeksi, myönnän olen ollut kärttyisä em asioista johtuen mutta silti.

Kaikki alkoi jo oikeastaan jouluna,

  • Yksi ihminen joka oli osoittanut kiinnostuksensa kauttarantain ei ollutkaan kiinnostunut(asia ei ollut mulle silloin mitenkään merkittävä jonka takia en siitä silloin edes kirjoittanut mutta nyt kun alkaa miettimään niin noihin aikoihin kaikki muuttui)
  • Toinen ihminen joka katseli muo koko syksyn kuin kuumaa puuroa ei enään vilkaisekkaan muhun(samassa työpaikassa) (ok ehkä on löytänyt onnen tai mitä lie, ei haittaa mutta..,
  • Ystäväni ei ole vastannut mun viestiin viikkoon(tätä mä oikeasti ihmettelen sillä ei olla riidelty yms)
  • Toinen ystävä ei soita vaikka aiemmin soitti useamman kerran viikossa ja vastailee viesteihinkin vuorokauden viiveellä vrt aiemmin tunnissa(tätäkin ihmettelen suuresti)
  • Viime vkl yksi tyttö joka on kanssa flirtannut mulle aina kun olemme tavanneet oli alkuillasta hyvinkin kiinnostuneen oloinen ei hetken juteltuamme enään ollutkaan (puhuttiin mm kissoista, pullantuoksusta, mediakritiikistä ja musta oltiinn ihan samoilla linjoilla, sain hänet nauramaan useastikkin jne jne)
  • Erään työhön liittyvän kurssin opettajatar joka aiemmin ihan selkeästi katseli muo ei viime kerralla vilkaissutkaan (sopii näitten aieminpien tapausten jatkoksi vaikka ei itsessään nyt mitenkään merkittävä juttu olekkaan.)
Huokuuko musta nykyisin jotain tosi pahaa vai mistä ihmeestä tämä yhtäkkinen hylkiöys nyt johtuu? Soitin jo eräälle vanhalle ystävälleni ja kysyin mutta hän väitti sattumaksi, pah sanon minä joku jekku tässä nyt on.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Hyvää yötä

Minä olen kultana sinulle.
Tule sinä armaaksi minulle.
Tassutellen, hassutellen käydään onnen kyliin,
rakkauden syliin.
Poimitaan meille noita,
onnen pikku pipanoita.
Minä olen kultana sinulle,
tule sinä armaaksi minulle.
- Uppo-Nalle-

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Suunnaton synkistely

Voi luoja että voi ihmistä synkistyttää, eilen ulkona ns aamuun asti ja kaksinkäsin ja nyt Timo niminen herrasmies huutaa stereoista kuinka on satanut puolivuotta eikä sateelle loppua näy.

En puhu kellekkään naiselle enään koskaan, olkaa yksin, mä menen kotiin, mä menen jumppaan, mä menen töihin, mä menen nukkumaan, mä menen pois.

Uskotaan hyvä kohtalo, nyt ei ole aika, koskaan ei enään ehkä ole aika, rakkaus on kuollut, usko on poissa. Kukaan ei usko enään kädestä pitämiseen, katsovat muo kuin hullua ja nauravat että mitä toikin kuvittelee, ihan kuin joku tota muka joskus voisi rakastaa.

Toivottavasti eräs ystävättäreni on kotona, voisi vaikka vähän jutella jonkun kanssa.


Mitä helvettiä me tehdään...