maanantai 28. marraskuuta 2011

Höpisee omiaan :)

2 erilaista tarinaa:

1. Viimeinen kuulutus, viimeinen kuulutus, tämä on "pakkolasku airlinesin" viimeinen kuulutus lennolle ei123 ja viimeistä matkustajaa Oliveria pyydetään saapumaan välittömästi lähtöportille.
Matkan aikana tarjoamme teille virvokkeita, kuten epäröintiä, nihkeyttä ja hankaluutta mutta jo muutaman tunnin kuluttua mäjähdämme kohteeseemme: kaikkipäinhemmettiin.
Toivotamme teille oikein leppoisaa matkaa.

2. Viimeinen kuulutus,viimeinen kuulutus, tämä on "usko & ihastus airlinesin" viimeinen kuulutus lennolle joo123. Matkan aikana tarjoemme teille virvokkeita kuten kohtalon myötämielisyyttä, ihastusta, tutustumista ja intohimoa kunnes mahdollisesti ehkä jokupäivä laskeudemme kohteeseemme: minäjamuruinlove for everestiin :) Pyydämme tässävaiheessa viimeistä matkustajaa Oliveria pistämään vähän liikettä töppösiin koska lähtöportti ja erityisesti siellä teitä odottava viehkeä seuralaisenne ovat kärsimättömiä.
Toivotamme teille oikein hyvää matkaa.


Illan tai oikeammin tietysti yön lauluna vaihteeksi Placeboa, vitsit että mä pidänkin heistä paljon.

Kappale miehille (illan toinen postaus)

Vaikka mieslukijat nyt ovatkin vähemmistössä niin todistetusti
ainakin toisinaan tätä joku mieskin ehkä lukee. Valitan jätkät, nyt ei
tule pornahtavaa keikutusvideota vaan video tai paremminkin kappale
jota kelpaa huudattaa jos mielessänne on joku tietty tuosta kauniimmasta sukupuolesta :) Jos kyseinen tyttö on tällähetkellä vieressänne, hemskutin hienoa. Jos ei tai jos hän on vaikka vielä tässä vaiheessa vasta haaveissanne niin lämpimän ajatuksen lähettäminen ei ainakaan haittaa mitään.

Huomisesta työpäivästä saa luvan tulla kiva, jos yksi työkaveriheppu suostuu niin luukutetaan ja lauletaan tätä kappaletta osaston tytöille :) Ainakin jotain piristystä maanantaihin :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Iloinen tai no ainakin semi-iloinen marraskuu

Ei tätä kyllä selitä edes tähtien asento. Tähän mennessä (koputtaa puuta) minulla on ollut ehkä yksi energisimmistä ja olotilaltaan positiivisimmista marraskuista vuosikausiin. Normaalisti, tai no ainakin viimeiset 5vuotta olen joka ikinen loka ja marraskuu syysväsymyksen/syysmasennuksen oireissa. Mikään ei huvita, surettaa, väsyttää, nukuttaa yms syysmasennuksen perusoireisto. Nyt, tai siis tähän mennessä ehkä muutaman tunnin verran sellaista haikeutta ja pientä surumielisyyttä mutta siinä se.

Onko jokin sitten muuttunut, ei varsinaisesti mutta ilm tämä näkyy jotenkin päällepäinkin ainakin irl ihmisten huomiosta/kommenteista päätellen. Jostain syystä minulla on nyt uskoa ja haaveilen tulevaisuudesta enemmän kuin aikoihin.

Olin jo ehtinyt ehkä vähän unohtaakkin monia tulevaisuuden suunnitelmia siis niitä jotka ei liity esim työelämään.

Viikonloppuni on mennyt ihan mukavasti, pyynnöistä huolimatta jätin perjantain kemutuksen väliin ja aika on mennyt kuntoillesssa, kaverin kanssa kahvittelussa ja ostoksilla (jouluostokset täältä tullaan halusin tai en). Olo ei ole levännyt mutta toisaalta laskin että minulla on vielä tällevuodelle yli 3viikkoa pitämättömiä lomia joka auttaa jaksamaan vaikka niitä ei ennen joulua pitäisikään.

En tiedä, kirjoitin aiemmin pitkän postin otsikolla "haters keep hating". Ko jutun idea oli kritisoida ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen alentaa toisia milloin milläkin tekosyyllä/omaa pahaa oloaan purkaakseen. Sensijaan että julkaisisin sen niin julkaisen ainoastaan sen viimeisen lauseen.

Mitä jos kritisoinnin sijaan kerrottaisiin toisillemme mielummin mikä siinä toisessa on hyvää, kaunista ja viehättävää.


Illan kappaleena Weezer:iä

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kokonaiskokemuksen ystävät ry

Rakennetut tilanteet toisen ihmisen kanssa on aina vaikeita tai ei ehkä vaikeita mutta haastavia niin että molemmat kokevat tilanteen omakseen ja luonnolliseksi.
Onko mikään (no on monikin mutta ei mennä siihen nyt)jotenkin kiusallisempaa kun vaikka kynttiläillallinen joka ei ole ns "aito". Tämä siis siitä huolimatta että rakastan romanttisia hetkiä ja tavallaan myös rakennettujakin tilanteita.

Asia tuli itseasiassa mieleen erään hyvin vanhan postauksen saamasta kommentista
jossa tykättiin näistä musiikkilinkeistä. Minun mielestänihän ne ovat siis myöskin todella olennainen osa koko tätä blogia koska mulle musiikki on niin olennainen osa koko tunnekokemusta.

Kokonaistunnelmointiin voi liittyä tilanteesta riippuen tietysti paljon muitaki asioita. Oikea valaistus, vinyylilevyn pyörintä ja pieni rahina soittimessa (ja kyllä, se soittimen kansi jätetään auki ko tilanteessa ihan siksi että sen näkeminen vaikka sitä ei edes katsoisi on olennaista), ruuan värit (esim keltaiseksi värjätty riisi wokissa nyt on vain kivemman näköistä), hoyryävä kahvi tai kaakao, punaviini viinilasissa, sateen ropina ikkunassa.
En minä siis elä kokoajan ko tunnelmaa hakien, olen aivan liian "laiska" ja "kiireinen" ja kaikkea muuta mutta esim joskus illalla kun olen yksin kotona ja tuollaiset elementit osuu kohdalleen niin vitsit että tykkään siitä paljon.

Vähän sama vaikkakaan ei yhtään sama mutta kuitenkin on vaikka ajaa autoa talvella keskellä yötä kun sataa lunta. Se kokonaistunnelma johon liittyy ulkona oleva hiljaisuus yhdistettynä mittariston valoihin, pyyhkimien ääneen ja radiosta tulemaan musiikkiin saa minut niin rauhalliselle tuulelle.

Illan kappaleena minusta oivaa tunnelmointi musiikkia: Motorcycle - As the Rush Comes (Gabriel & Dresden Chill Mix)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ulkoinen minäkuva

En ole varma olenko ehkä kertonutkin mutta olin jokunen vuosi sitten ns isompi poika, en koskaan mikään ns amerikkapullukka mutta jos 185cm mies painaa yli 100kg ilman että kävi silloin salilla niin isoksi kutsuminen pullean sijaan on kohteliaasti sanottu.

Jokatapauksessa en ole ollut ko kokoinen enää vuosiin vaan nykyisin painoni on siellä vähän reilu 80kilossa ja lisäksi harrastan sekä aerobista että punttien kolistelua enemmän kuin suurinosa ihmisistä joten se vähän yli 80kiloakaan ei nyt ainakaan ihan pelkkää pehmytkudosta ole.

Siitähuolimatta minäkuva, verrattuna muihin on silti muuttunut paaaljon hitaammin ja huomaan vieläkin pitäväni "nykyistä minää" vastaavassa kunnossa olevia miehiä paljon paremmassa kunnossa kuin itseäni ja totuus valkenee usein vasta jos esim joku ystävä sanoo sen suoraan.

Kyse ei ainakaan minulle ole edes mistään varsinaisesta itsetunto jutusta yms (koska ei minulla ainakaan tietääkseni mitään kriisiä tai oikeastaan mitään itsetunto ongelmaa ollut ulkonäköni kanssa ollut silloin kun olin isompikaan) mutta jostain syystä se ulkonäköön liittyvä minäkuva ei silti vain muutu niin helposti vaan pää
pitää sitä vanhaa mielikuvaa itsestä ilm vuosikausia.

Ulkoinen minäkuva on kyllä muutenkin jotenkin vähän hassu tai siis se että mistä se tulee ja miten se ei ainakaan itsellä korreloi siihen mitä esim pitää viehättävänä vastakkaisessa sukupuolessa. Kuten olen ehkä kertonutkin niin esim pieni pullamasu tytöllä voi minusta olla oikeasti hyvinkin söpö/viehättävä (varsinkin jos ihminen on muutoinkin ns kurvikas) mutta itsellä, pois pois postin tieltä:)
Ei mitenkään pakkomielteisesti ja millejä laskien (Oliver rakastaa edelleen juustokakkua, itse (mieluiten murun kanssa) tehtyjä korvapuusteja, popkorneja, vegepitsaa) mutta siis kuitenkin. On liian monta paria sopivia farkkuja joiden mahtuminen pitää totuuden mielessä kummemmin tarkkailematta.

Toki miehen ja naisen vartalot nyt on toki niin erilaisia muutenkin mutta tietysti
tärkeimpänä (ja nyt super itsestäänselvyys olkaa hyvä) on se että ihminen itse viihtyy omassa vartalossaan.


Edit, seuraavaa ei nyt saa ottaa liian vakavasti mutta mä luen kyllä ilmeisesti ihan liikaa vain lähinnä tyttöjen blogeja mun päähän tulevista aiheista päätellen :)
(vaikka oikeasti tämä aihe kyllä tulikin mieleen kun olin eilen ulkona syömässä ja puhuttiin aiheesta:)

Lähtee kiiruusti lukemaan bodaamisesta, prätkistä, lätkästä ja katsomaan p###a :)
ja tietty kuuntelemaan Rammsteinia :) (oikeasti kyllä luen noista kaikista kuten myös aika monista muista aiheista ihan tavallisestikkin:)

Päivän lauluna toinen kappale Groove Armadaa, toivon kovasti että naapurinikin pitävät tästä koska tätä on nyt luukutettu viimeisen vuorokauden aikana repeatilla uudestaan ja uudestaan volumella jonka tuntee sohvalla istuessaankin :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Joku otsikko käenpojasta liukkaalla oksalla

Meitäkin jännittää ja mikä tavallaan typerintä, mitä enemmän ihminen kiinnostaa niin sitä enemmän meitä jännittää.

Tuo on jotenkin niin typerää, niin kauan kun ihmiset kiinnostavat vain ns kuten muutkin tai heidät näkee viehättävänä ensisijaisesti vielä siinävaiheessa vaikka vain ulkonäöllisesti niin ko ihmisillehän voi höpöttää mitä tahansa. Annas olla kun joku kasvattaa sitä potentiaaliaan sen 5pykälää ylemmäs niin mikä viheltely ja itsensä kanssa arpominen voikaan joskus alkaa.

Toisaalta tuo on tietysti niin ymmärrettävää koska siinä on tavallaan heti menetettävää. Voisi nimittäin käytännössä vähempää haitata jos joku random ihminen
ei ole kiinnostunut seurasta mutta jos ruksaa päässänsä ristinollaan
nollan toisensa perään (täydellinen, täydellinen, täydellinen ja lisäksi muutoinkin ihastuttava ja jotenkin muutenkin niiiin sopiva) niin ei hemskutti...sinähän olisit ensivaikutelman mukaan ehkä kaikkea mitä olen koskaan toivonut ja jos olet sellainen oikeastikkin ensivaikutelman takana...
Enkä tietenkään tarkoita täydellinen niin etteikö sinusta varmasti löytyisi myös virheitä vaan täydellinen juurikin sellaisena kuin olet ja täydellinen minulle.

Minä mietin sinua paljon eilen ja tulen miettimään sinua myös tänään, meidän ensisuudelmaa, yhteistä aamiaista ja sinun hiustesi ja kaulasi nuuhkimista, kädestäsi pitämistä, yhdessä kokoyön puhumista, rakastelua, sen jälkeistä sylikkäin olemista, yhdessä tietyssä paikassa käymistä.... oliver, Oliver, OLIVER> työkaveri palautti takaisin todellisuuteen kun olin ilm tuijottanut seinää jo tovin :)

Päivän lauluna Groove Armadan - Paper romance.

torstai 17. marraskuuta 2011

--------

Tuhisen, puhisen tai huokaan. Hypähdän ilosta ajatuksen tullessa päähän ja haaveillen hetken. Muutaman minuutin ajan unohdan kaiken muun ja tekee mieli juosta kun energiatasot hyppäävät kattoon ja jo pelkkä ajatuskin tuntuu niin hemskutin hyvältä ja oikealta.

Avaan työpuhelimen, hymyilen ihmiselle hississä, koitan mutista kivaa päivää kun toinen poistuu sieltä ennen minua. Hän ei kuule koska ilm joko mutisen liian hiljaa tai hänellä on korvalaput päässä.. Huokaan yksin matkalla omaan kerrokseeni.

Tekisi mieli uskoa ja luottaa enemmän, tekisi mieli pyyhkiä täysin kaikki elämän tuomat pettymykset ja se kuinka asiat eivät menneet kuin toivoisi.
Tekisi mieli luottaa 100% unelmiin mielikuvituksessani, niihin jotka voisi ainakin teoriassa olla niin lähellä.

Se joka keksi alunperin lauseen: yrittänyttä ei laiteta oli kyllä varsin sarkastisen huumorin ystävä, yrittänyttähän nimenomaan laitetaan. Yrittäminen on kaiken epäonnistumisen alku ja juuri. Toisaalta ilman sitä ei saa juurikaan mitään joten se on silti ainoa oikea vaihtoehto.

Uskon vakaasti siihen että menestyneimmät ihmiset maailmassa, olkoon sitten kyse työ tai rakkauselämästä, eivät suinkaan välttämättä ole niitä joilla on paras onni ja tuuri, vaan heitä jotka pystyvät ottamaan mahdolliset pettymykset vastaan parhaiten ja kestävät niitä lannistumatta ja uskonsa säilyttäen.

Yksi asia josta en pidä erityisemmin itsessäni on se kuinka sitä on vuosien mittaan kyynistynyt, luen verkon keskustelupalstalta kuinka joku ihminen antaa toiselle neuvon että: kaikki kääntyy aina parhainpäin - ja tajuan että minä en kyllä voi rehellisesti mitenkänään väittää aina uskovani siihen. Toivon sitä toki mutta en tunne luottamusta siihen.
Tuo pitäisi ehdottomasti saada muutettua mutta se on haastavaa.

Harkitsin pienen hetken tilaavani netistä paidan jossa olisi teksti: "Take me home"
mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen että se käsitettäisiin 98% tapauksista täysin väärin ja sen varsinainen merkitys jäisi aukeamatta. Siinä sitten joutuisi puoli-iltaa selittämään mikä yön ja päivän ero on lauseella, "vie minut kotiisi", "vie minut kotiini" vs "vie minut kotiin" ja kuinka se että lause on pyyntömuodossa ei ole silti oletuksena tarkoitettu avausrepliikiksi tai pyynnöksi jokaiselle joka tekstin lukee.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Se selvisi

Ai mikä? Sekö että sulla on herra kupolissa vikaa? No ei, vaan
syy 2 asiaan. Ensiksikin mulla on ollut noin kuukauden ihme fiilis nähdä eri juttuja
suloisina ja siis nimenomaan niin että suloinen on se sana joka kuvaa ko tunnetta parhaiten. Useimmiten se on liittynyt tietysti jonkun ihmisen tekemään asiaan ta ihmiseen tai vaikkapa kuvaan kissoista mutta se mikä siinä on hämmentänyt on juurikin se että miksi minä yhtäkkiä näen niin paljon enemmän asioita suloisena enkä esim kauniina tai hauskana.

Toinen asia on mun kummalliset vatsakrampit, kova sillointällöin tuleva koko vatsan alueella tuntuva kipu jolle ei ole mitään järjellistä selitystä.

Aloin googlettamaan tuota jälkimmäistä jo viimeviikolla (kaikkien kipujen googletushan on hullun hommaa koska ne tulokset joihin "oire" sopii on aina jotain supervakavaa jonka vuoksi olenkin kieltänyt ko kotilääkärin leikkimisen itseltäni)

Jokatapauksessa löysin sitten syyn johon mun oireet sopi täydellisesti mutta vasta tänään tajusin että toi suloisuus juttukin on pakko johtua siitä samasta ja sen takia haluankin paljastaa tämän uutisen nyt myös ihan julkisesti.

Rumpujen pärinää (pumpupumpum): Minä olen raskaana!

Kuka olisi uskonut!, kaikennäköistä yllätystä se elämä tuokin mutta ei auta, näin se vain on oltava.

Kukako lapsen äiti sitten on? No ei aavistustakaan kuka se mahtaisi olla mutta jos näköjään mieskin onnistuu tulemaan raskaaksi niin liekö sen äidin olemassaolokaan ihan varmaa?
Toista isää ei ole ainakaan sillä vaikka jotkut kemut ovatkin menneet vähän pitkiksi viimeisen 9-kuukauden aikana niin sen takuuvarmasti muistaisin.

Ps, tänään on siis huomattavasti eilistä iloisempi päivä, toivottavasti sinullakin!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

On vaarallista

(Varoitus, negaamista ja (yli)dramatisoitua synkistelyä)
kirjoittaa mitään tällaisella tuulella. Luulen että se on tuo pimeys, muiden ihmisten myös tuntema pimeys joka tarkoittaa että vaikka itse koittaisikin olla sosiaalinen niin vastahymyjä on aivan turha odottaa. Kivaan mieheen tutustuin, yey kerran noinkinpäin, on jo ihan pikkiriikkisen alkanutkin hämäämään kun kaikki uudet tutut ovat pelkästään tyttöjä. Ei meistä parhaita kavereita ko miehen kanssa ehkä tule mutta ehkä edes oluellakäynti kavereita. On niitä jo toki ennestäänkin mutta taas yksi muutti muualle, toista ei saa enää pois sohvaltaan kirveelläkään, kolmas ja neljäs ovat tulleet vuoden sisällä isiksi (onnea vaan vaikka tänään kateus sitä kohtaan pyyhkiikin mieltä niin julmasti että en halua ajatella koko asiaa), viidennellä ja kuudennella olikin lapsi jo ennestään jnejne

Jopa sillä eräällä entisellä tutulla joka sittemmin muuttui ihmiseksi jonka kanssa en halunnut enää olla missään tekemisissä (jälkeenpäin kuulin että mäiski mm jokaista tyttöystäväänsä turpiin) on kuulemma nykyisin lapsi ja parisuhde puhumattakaan exästäni joka juuri synnytti terveen pojan itselleen ja miehelleen.

Eihän se toki väärin ole että minä nyt kaikista näistä ihmisistä olen ehkä halunnut lapsia eniten ja ainoa joka en ole niitä saanut, ei väärin lainkaan, elämä on vain niin reilua.

Do something for yourself huusin itselleni aiemmin, menin ja tein, olen esim treenannut viimeiset 2vuotta niin säännöllisesti ja enemmän kuin kukaan tuttavapiiristäni. Nyt, mä en enää yksinkertaisesti tiedä mitä v#### mä voin itsessäni parantaa tai tehdä toisin että se oma ihminen kävelisi vastaan.

-Rakasta itseäsi, tuo aina oikeasti hyvä neuvo, mutta kun minä uskoakseni rakastan( tosin olen myös usein liian kova/kriittinen itseäni kohtaan), kohtalo kun ei vain rakasta vaan näyttää minulle keskisormea.

-Tee asioita joista sinä pidät, no mähän yritän minkä ylipitkiltä työpäiviltäni ehdin, kun saan esim paljon endorfiinia treenamisesta niin ajattelin että treenataan kahta kovemmin, tuloksena täysin selittämättömiä kovia vatsakramppeja yms joiden vuoksi en voi ilm treenata niin kovaa enää ja tällähetkellä en juuri ollenkaan.

-Hanki toinen työ joka ei vie sinusta kaikkea energiaa, joo oli pitkät haastattelukierrokset toiseen yritykseen joka olisi samalla sijainnut siellä minne olen halunnut muuttaa jo pitkiä aikoja takaisin, oli myös molemminpuolinen tahto kunnes minulle tarjottiin sopimusta joka olisikin sitten ollut taloudellisesti täysi huijaus.

Tekisi mieli haistattaa sille kohtalolle nyt jotain mutta ehkäpä tässä on nyt joku
Oliverin oppivuodet menossa ja tunnelinpäässä on valo (toivottavasti joku muu valo kuin lasaretin lamppujen loiste tai muu kirkas loisteputki).

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Make your dream

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin arvatkaa mitä olen tehnyt, siis sen lisäksi että ollut taas vaihteeksi yli 10tunnin päiviä töissä. Olen kirjoitanut ehkä blogin historian pisimmän kirjoituksen seksistä, olen muokannut ja deletoinut ja muokannut ja deletoinut ja ei, ei vaan tule oikean kuuloista ei millään. Lähinnä siis sopiva-vastakkappele näkökannalta olen koittanut sitä raapustaa mutta silti, ei oikein vaan tule oikean kuuloista koska asialla on niin monta puolta.

Pidetään siis mietintämyssy vielä hetken päässä ennen kuin on aika julkaista romaanit nimeltään:
1. Oliverin ihannemurun ja itsensä seksuaalisuus ja sen kaikki mahdolliset muodot, osat 1-17.
2. Halu ja intohimo, osat 1-8.
3. Ironia ja pettymys ja rakkauden säröt kun ihmisten halujen määrä ja toiveet eivät kohtaa ja miksi sitä on vaikea tietää etukäteen vaikka oman käden onni yms vihjeitä ihmisen henkilökohtaisesta halujen tasosta antaisikin, osat 1-3.
Ja viimeisenä niteenä
4. Seksuaalisuuden, rakastelun, hellyyden ja panemisen muodot ja yhdistyminen tai täysin erillään pysyminen ja "tuhman" ajatusmaailman, mielikuvituksen, kokeilunhalun, nihkeilemättömyyden ja "vapautuneisuuden" osuus siihen kun riemulla ei ole rajoja, osat 1-23.

Lisäksi julkaistaan seuraavat tietokirjallisuuden osat,
1. Miehet haaveilevat omasta, jatkuvasti kiimaisesta "pikku hutsustaan" (please huomaa lainausmerkit jos herne menossa muutoin nenukkiin:)
2. Sinun kauneutesi on yksi maailman ihmeistä ja haluan sinua siksi että sinä olet sinä.
3. Läheisyys, puhdas rakastelu, ja hellyys - myytti jonka mukaan nämä kilpailisivat tai korvaisivat muunlaisen seksin & puhtaan p#neskelun.
4. Monenlaisen seksin usein halukkaat ystävät ry:n vuosikirja.
5. F#ck my brains, oman ja toisen aivojen kiihottaminen.
6. Toiselle, hänelle oikealla tavalla tuotettu nautinto merkittävimpänä osana omaa nautintoa ja innostusta (tämä kirja sisältää myös ceedeen jossa mm hardcore superstarin good head ja apulannan anna mulle piiskaa kappaleet :)
7. Parasta seksiä ei välttämättä ole sen yhdenyön ihmisen kanssa joka tekee likaisimmat jutut ja osaa tekniset temput parhaiten vaan sen ihmisen kanssa jonka kanssa myös yhdistytään tasoilla joka ei tuota euforiaa pelkästään housuissa vaan myös joka ikisessä solussa ja päässä.

Sekä usea vielä nimeämätön nide.

Yön lauluna djbb:tä:

torstai 3. marraskuuta 2011

Vänkääjä ja ot

Teen nyt pienen poikkeuksen blogin aiheeseen, ei en aio paljastaa mitään suurta, en kertoa suuremmin omia mielipiteitäni taikka sitä ketä äänestän tai olen äänestämättä. Mutta sensijaan valitan yhdestä aiheesta, nimittäin siitä kuinka viimeisen hmm ehkä 5vuoden aikana on tullut tabuja, aiheita joista et saa olla eri mieltä, aiheita joista vähänkään provosoidummin puhuttaessa on jollain herne niin syvällä siellä nenässä ettei tosikaan.

En pidä hyvistä vihollisista olkoon se kuviteltu tai todellinen vihollinen sitten mikä vaan. Se tekee ihmiset ja median tai oikeamminpäin median ja sen myötä ihmiset typeriksi kun ko asiaa ei enää ajatella tai siihen suhtauduta mitenkään analyyttisesti vaan puhtaalla tuomitsemisella ja mustamaalaamisella.
Pahinta ei kuitenkaan edes ole se että siihen asiaan voidan suhtautua noin yksipuolisesti vaan se mitä sitten sen varjolla ajetaan, asiaan mitenkään oikeasti liittymättä.

Kun tarpeeksi demonisoidaan niin saadaan kätevästi koko oikeusvaltion periaatteetkin venytettyä koska hei, tää on nyt niin paha asia että jos sinusta ei sen varjolla saa tehdä näitä siihen oikeastaan liittymättömiä toimenpiteitä niin taidat olla itsekkin yksi "pahoista".

Minä kannatan myös sanavapautta hyvin hyvin laajalti.
Kyse ei ole siitä että olisin välttämättä esim jonkun jutun julkaisusta tai sen järkevyydestä samaa mieltä mutta oikeudesta julkaista se, siitä en lähtisi edes keskustelemaan koska se on niin perustavanlaatuinen oikeus, ydinarvo, yksi niitä pilareita joille koko "vapaa" yhteiskunta perustuu.

Verkko on tässämielessä kuin taivaan lahja tai siis paremminkin se että verkon taitavimmat ihmiset ovat onneksi useimmiten myös sanavapauden puolustajia ja mitä enemmän kansallisella tasolla sen vapauteen puututaan sitä nopeammin keittyvät tekniikat joilla ko rajoitukset saadaan kierrettyä jos tulee tarve.

Sokea usko mihin tahansa aatteeseen tai uskontoon tai mielipiteeseen (paitsi rakkauteen) on aina jotenkin huisaa, siis teininä sen ymmärtää mutta kun se jatkuu vaikka ikää tulee lisää. Kyse ei ole edes siitä että mihin uskoo/kannattaa (siis oikealle, vasemmalle, keskelle tai taivaaseen) mutta siis sellainen sokea usko joka ei kestä kritiikkiä, eikä kyseenalaista niin se on vain jotain niin kummaa. Enkä siis tarkoita että ihmisen tulisi muuttua mielipiteettömäksi tai olla kannattamatta jotain kun ikää tulee lisää (päinvastoin) mutta kyllä se metsä pitäisi puilta oppia näkemään.


Vapauden puolustaminen ei lopu koskaan


Murrrrr, ai niin jotta ei mene ihan ohi aiheen niin tunnustettakoon että mun tulevan murun pitäisi osata väitellä ja jaksaa kuunnella tai mielummin vielä osallistua kun saan tulta mun henkilökohtaiselle agendalle milloin mitäkin lehdestä lukemaani kohtaan. Toisaalta jos ko ihminen osata käsitellä minua niin osaan myös ajoittain sulkea suuni tai ainakin mutista keskenäni huomatessani jonkun "epäkohdan" joka antaa aihetta pieneen monologiin tai dialogiin :)

Päivän kappaleena
Nejän Ruusun - Sua Rakastan