Minua hämmentää suunnattomasti ihmiset jotka eivät ymmärrä että miltei kaikki mitä suhteissa ja kahden ihmisen välillä yleensäkin tapahtuu on ja kuuluukin olla interaktiivista. Kuin vierivä pallo, on sitten kysymys tutustumisesta, keskustelusta, tykkäämisestä, seksistä ihan mistä vain.
Lauseet kuten "minä en voi sille mitään miten sinä reagoit minuun" saavat haavini ammolleen, ai miten niin et voi, siis tietysti voit, sinähän voit sille kaiken. Jos sinä kohtelet minua hyvin minä todnäk suhtaudun sinuun vähintään semipositiivisesti jos taas et niin... jnejne.
Tänään on ollut taas vähän kyräilypäivä, huomenna ensimmäistä kertaa uuteen duuniin ja kuulin että eräs ihminen on nyt sitten vakavassa suhteessa.
Oikeastihan olen onnellinen hänen puolestaan koska kyseessä on hyvin viehättävä ja kiltti ja muutoinkin mukava ihminen mutta en tiedä. Kait vähän sama juttu kun jos olet ollut ystävän kanssa samaan aikaan työttömänä yms, onhan se kiva että se toinen löytää sinua ennemminkin uuden paikan mutta pieni itsekäs pölhö (jota ei tietenkään näytetä sille toiselle ihmiselle) sisälläni silti vähän murjottaa. Kaikkea hyvää kuitenkin neidille x, toivottavasti uusi kumppaninsa on ns hyvä jätkä.
Päivän videona vielä yksi veisu SD/Mike Ness osastoa, sit lupaan lopettaa :) Tosin tämäkin on coveri, minusta harvinaisen onnistunut sellainen.
tiistai 31. elokuuta 2010
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Tehän sen valinnan teette
On jokseenkin aina niin hassua kun lukee esim kirjoituksia joissa poijat kyselevät joko toisiltaan tai sitten tytöiltä että kuinka random nainen isketään vaikka ravintolasta yms..sitten jos alkaa miettimään tuota juttua niin siihenhän ei ole kuin yksi vastaus, ei mitenkään.
Oikeastihan se menee niin että me, me nojaillaan tai tehdään sitten mitä tehdäänkin ja tytöt valitsevat. Vaikka näennäisesti me tehdäänkin usein sitten se aloite eli mennään juttelemaan yms niin todellisuudessa poislukien hyvin harvat ihmiset, tilanteet tai illat, mehän tehdään se vasta siinä vaiheessa kun joko selvä tai selvääkin selvämpi pyyntö & kutsu siihen on annettu.
Yksi katse, aivoihin merkintä- seuraa tilannetta. Toinen katse - aivoihin toinen merkintä, nyt jo kannattaa harkita sitä liikkumista tai suunavaamista koska kolmatta katsetta ei välttämättä tule. Kolmas katse - nyt joko menet tai et jos et ole kiinnostunut mutta tämä on mahdollisesti ns viimeinen kuulutus ja jos et pikkuhiljaa ala liikkumaan niin ohi meni.
Minulle on esim eräs kaveri kommentoinut että mikä siinä on Oliver kun jos sinä menet joskus juttelemaan jollekkin niin se vaikuttaa menevän hyvin tavalla tai toisella. Syyksi voi tietysti veikata ihan mitä vaan mutta todellisuudessa oikeita syitä ei ole kuin 2 a siitä että minä olen ehkä 5krt aikuisiällä menemällä mennyt (eli samassa pöydässä istumista yms ei lasketa tähän) juttelemaan vieralle tytölle ns lähempää tuttavuutta merkityksessä ilman että olen saanut siihen "kiinnostunut" signaalia ensiksi.(noista todnäk ainakin 3 on päätynyt fail kategoriaan)
b jos olen mennyt noiden 5 kerran ulkopuolelle niin silloin olen mennyt puhumaan ns "niitä näitä" vailla mitään tarkoitusperää ja harva torjuu ns jutunheittoa koska noh, miksi torjuisikaan.
Itseasiassa nyt kun mietin niin ne miespuoliset henkilöt jotka eniten tuttavapiiristä ovat ns touhunneet ovat kaikki tuota b kategoriaa eli höpöttävät kaikille, helppo tutustua ns muuten vain - helppo sitten tutustua lähemmin. Ei ahdistusta, ei repliikkejä vaan yleistä huonojen tai parempien juttujen höpinää.
Minä pidän noista ns soidinmenoista aikasta paljon, kerrassaan jotenkin hauskaa ja huvittavaa kunhan niitä ei missäänvaiheessa ota liian vakavasti. Mitä hienovaraisempia signaaleja ja mitä pidemmälle molempien pokka pitää myös loppuvaiheessa vaikka molempien tekisi jo tyyliin mieli repiä vaatteet toistensa päältä, niin sitä jotenkin hauskempaa. Eikä sen täydy useimmiten edes johtaa mihinkään vaan ihan ko leikki itsessään on hauskaa.
Tänään esim samalle kuntosalille tuli yksi tyttö, hmm ehkä minua noin 2-5 vuotta nuorempi, ihan nätti, tummahiuksinen, aika pieni, mutta siis asiaan niin jo kun hän tuli pukkarista tuli tuo eka joskin hyvin nopea katse. Koska kyseessä on paikka jossa ihmiset eivät yleensä katsele toisiaan juurikaan niin aivoihin rekisteröityi kuitenkin ensimmäinen viiva, bingg.
Vähän ajan päästä ko ihminen tulee viereiseen laitteeseen (tämähän voi hyvinkin olla vielä puhdasta sattumaa) mutta koska ensimmäinen katse oli tullut, niin aivoihin toinen pieni merkintä..bingg
Olin jo miltei valmis itse mutta menin vielä venyttelemään roikkuen sellaisesta tangosta ja kyseinen ihminen kävelee ohitseni tarpeettoman läheltä, (joka jälleen saattaa olla puhdasta sattumaa) mutta koska 2 ensimmäistä juttua oli tapahtunut niin tästä nyt sitten kolmas, joskin jälleen epävarma merkintä..bingg
En tee klassista virhettä ja ala itse hakeutumaan hänen läheisyyteensä ja kun kuljen hänen ohitseen matkalla pukkariin niin vältän tietoisesti katsomasta hänen suuntaansa.
Virnuilen pukkarissa kuin vajaamielinen koska tiedän todennäköisesti ohittavani hänet vielä kerran kun poistun ja mietin että tuleeko se toinen katsekontakti & neljäs merkintä joka tässätapauksessa olisi se ns merkitsevä.. Ja kun pikasuihkun jälkeen lähden, niin sieltähän se sitten tulee, nyt selkeä, viipyvä, hymyllä varustettu katsekontakti..bingg bingg ja biingg :)
Virnuilen koko matkan kotiin :)
Näenkö ko ihmistä enää koskaan, en tiedä, ehkä, ehkä en. Se ei ole tässä tilanteessa nyt olennnaista.
Oliver sydän flirttailu ja Oliver sydän soidinmenot.
Oikeastihan se menee niin että me, me nojaillaan tai tehdään sitten mitä tehdäänkin ja tytöt valitsevat. Vaikka näennäisesti me tehdäänkin usein sitten se aloite eli mennään juttelemaan yms niin todellisuudessa poislukien hyvin harvat ihmiset, tilanteet tai illat, mehän tehdään se vasta siinä vaiheessa kun joko selvä tai selvääkin selvämpi pyyntö & kutsu siihen on annettu.
Yksi katse, aivoihin merkintä- seuraa tilannetta. Toinen katse - aivoihin toinen merkintä, nyt jo kannattaa harkita sitä liikkumista tai suunavaamista koska kolmatta katsetta ei välttämättä tule. Kolmas katse - nyt joko menet tai et jos et ole kiinnostunut mutta tämä on mahdollisesti ns viimeinen kuulutus ja jos et pikkuhiljaa ala liikkumaan niin ohi meni.
Minulle on esim eräs kaveri kommentoinut että mikä siinä on Oliver kun jos sinä menet joskus juttelemaan jollekkin niin se vaikuttaa menevän hyvin tavalla tai toisella. Syyksi voi tietysti veikata ihan mitä vaan mutta todellisuudessa oikeita syitä ei ole kuin 2 a siitä että minä olen ehkä 5krt aikuisiällä menemällä mennyt (eli samassa pöydässä istumista yms ei lasketa tähän) juttelemaan vieralle tytölle ns lähempää tuttavuutta merkityksessä ilman että olen saanut siihen "kiinnostunut" signaalia ensiksi.(noista todnäk ainakin 3 on päätynyt fail kategoriaan)
b jos olen mennyt noiden 5 kerran ulkopuolelle niin silloin olen mennyt puhumaan ns "niitä näitä" vailla mitään tarkoitusperää ja harva torjuu ns jutunheittoa koska noh, miksi torjuisikaan.
Itseasiassa nyt kun mietin niin ne miespuoliset henkilöt jotka eniten tuttavapiiristä ovat ns touhunneet ovat kaikki tuota b kategoriaa eli höpöttävät kaikille, helppo tutustua ns muuten vain - helppo sitten tutustua lähemmin. Ei ahdistusta, ei repliikkejä vaan yleistä huonojen tai parempien juttujen höpinää.
Minä pidän noista ns soidinmenoista aikasta paljon, kerrassaan jotenkin hauskaa ja huvittavaa kunhan niitä ei missäänvaiheessa ota liian vakavasti. Mitä hienovaraisempia signaaleja ja mitä pidemmälle molempien pokka pitää myös loppuvaiheessa vaikka molempien tekisi jo tyyliin mieli repiä vaatteet toistensa päältä, niin sitä jotenkin hauskempaa. Eikä sen täydy useimmiten edes johtaa mihinkään vaan ihan ko leikki itsessään on hauskaa.
Tänään esim samalle kuntosalille tuli yksi tyttö, hmm ehkä minua noin 2-5 vuotta nuorempi, ihan nätti, tummahiuksinen, aika pieni, mutta siis asiaan niin jo kun hän tuli pukkarista tuli tuo eka joskin hyvin nopea katse. Koska kyseessä on paikka jossa ihmiset eivät yleensä katsele toisiaan juurikaan niin aivoihin rekisteröityi kuitenkin ensimmäinen viiva, bingg.
Vähän ajan päästä ko ihminen tulee viereiseen laitteeseen (tämähän voi hyvinkin olla vielä puhdasta sattumaa) mutta koska ensimmäinen katse oli tullut, niin aivoihin toinen pieni merkintä..bingg
Olin jo miltei valmis itse mutta menin vielä venyttelemään roikkuen sellaisesta tangosta ja kyseinen ihminen kävelee ohitseni tarpeettoman läheltä, (joka jälleen saattaa olla puhdasta sattumaa) mutta koska 2 ensimmäistä juttua oli tapahtunut niin tästä nyt sitten kolmas, joskin jälleen epävarma merkintä..bingg
En tee klassista virhettä ja ala itse hakeutumaan hänen läheisyyteensä ja kun kuljen hänen ohitseen matkalla pukkariin niin vältän tietoisesti katsomasta hänen suuntaansa.
Virnuilen pukkarissa kuin vajaamielinen koska tiedän todennäköisesti ohittavani hänet vielä kerran kun poistun ja mietin että tuleeko se toinen katsekontakti & neljäs merkintä joka tässätapauksessa olisi se ns merkitsevä.. Ja kun pikasuihkun jälkeen lähden, niin sieltähän se sitten tulee, nyt selkeä, viipyvä, hymyllä varustettu katsekontakti..bingg bingg ja biingg :)
Virnuilen koko matkan kotiin :)
Näenkö ko ihmistä enää koskaan, en tiedä, ehkä, ehkä en. Se ei ole tässä tilanteessa nyt olennnaista.
Oliver sydän flirttailu ja Oliver sydän soidinmenot.
torstai 26. elokuuta 2010
Miesten hanurit
Haa sainpas huomionne :) Mutta päivän vakavaan aiheeseen eli minne ne ovat kadonneet? koska kyllä miehilläkin aiemmin sellainen oli? Ei toki sellaista kuin useimmilla tytöillä mutta takamus kuitenkin. Nyt ne ovat ilmeisesti sitten kadonneet kuin tuhka tuuleen ja sellaista ei sitten enää kuuluisi olla tai kuuluu vähemmistöön.
Ai olenko minä tullut ulos kaapista vai kenties enemmän tai vähemmän humalassa :) ei, en itseasiassa kumpaakaan vaan antakaas kun kerron:
Olipa kerran Oliver joka tykkäsi ostaa miltei kaiken mahdollisen verkon kautta, osin siksi että ei miehenä pidä erityisemmin vaatekaupoissa pyörimisestä ja osin siksi että esim 160euron kengät maksavat verkossa 65eur toimituskuluineen (ja se nyt on vain tyhmää jnejne).
Yksi tuote jonka Oliver sitten tässä männäviikolla osti oli taas vaihteeksi farkut ja vaikka Oliver oli kokemuksesta oppinut että jos haluaa että jalat ja takamuskin mahtuu niin hänen pitää ostaa ainakin tuuman isommat kuin olisi muuten&vyötäröltä tarpeen, niin pieleen meni silti.
Ryökäleet olivat poistaneet tästäkin mallista sen pienenkin bebanteenille (myös loistotuote mutta ei siitä tälläkertaa) tarkoitetun leikkauksen ja byysat jotka ovat vyötäröstä ja pituudeltaan täysin sopivat ovatkin jaloista ja pyllystä ja koko yläosasta vyötäröä lukuunottamatta niin piukat että äänikin muuttuu sopraanoksi ne jalassa.
Yrittääkö Oliver nyt siis kertoa että hänellä on harvinaisen iso takamus? Ei, kiitos kysymästä, vaan Oliverilla on ihan normaalin kokoinen takamus, sellainen kuin muillakin oli ennen pleikkarin syrjäytettyä live liikkumisen, sellainen joka tulee jos luistelee talvisin tai tekee kyykkyä edes joskus. Ongelma on vain se että ilmeisesti farkkuvalmistajan mielestä ko lajit eivät enää kuulu miehen elämään vaan nykyisin selän ja jalkojen välimaaston pitäisi olla kuin viivottimella vedetty.
Ok myönnän, on olemassa malleja kuten tämä jonka omistankin (lähinnä relaxed fit tai vähintäänkin straight cut) jotka käyvät ihan "oikeassa" koossa mutta jos yhden valmistajan 20mallista voi valita kolmet ja muiden kanssa täytyy pitää vyötä niin jotain on pielessä.
Oliver, vaadimme farkkuihin tilaa takamukselle (vftt) ry, Washington.
--
Päivän videoon, nyt täytyy myöntää että en ole varma olenko linkittänyt tämän, siis olen linkittänyt ko yhtyeen yhden toisen laulun mutta tästä en ole varma. Minulla oli joskus lista johon kirjoitin kaikki ylös mutta enköhän kadottanut sen jonnekkin, täytynee viikonlopun aikana käydä kaikki postaukset läpi ja kirjoittaa ylös. Olisi muutenkin hauskaa katsoa mitä on tullut linkitettyä eniten (itse veikkaan Apulantaa, Mobyä ja Green dayta koska vaikka viimeaikoina on tullutkin enemmän noita lounge yms.. kappaleita niin ne ovat miltei aina eri esittäjiltä) Jokatapauksessa, yksi niitä vanhempia hmm "rock" yhtyeitä jotka olen löytänyt vasta ihan parivuotta sitten jostain syystä.
Edit, joskus sitä vaan kirjoittaa mitä mieleen tulee ja lopulta sitten vasta muutama tunti julkaisun jälkeen lukee että mistäs sitä höpisikään :) Noh itseään ei saa ottaa liian vakavasti :)
Edit2 video vaihdettu toiseen ko yhtyeen kappaleeseen samalta levyltä
Ai olenko minä tullut ulos kaapista vai kenties enemmän tai vähemmän humalassa :) ei, en itseasiassa kumpaakaan vaan antakaas kun kerron:
Olipa kerran Oliver joka tykkäsi ostaa miltei kaiken mahdollisen verkon kautta, osin siksi että ei miehenä pidä erityisemmin vaatekaupoissa pyörimisestä ja osin siksi että esim 160euron kengät maksavat verkossa 65eur toimituskuluineen (ja se nyt on vain tyhmää jnejne).
Yksi tuote jonka Oliver sitten tässä männäviikolla osti oli taas vaihteeksi farkut ja vaikka Oliver oli kokemuksesta oppinut että jos haluaa että jalat ja takamuskin mahtuu niin hänen pitää ostaa ainakin tuuman isommat kuin olisi muuten&vyötäröltä tarpeen, niin pieleen meni silti.
Ryökäleet olivat poistaneet tästäkin mallista sen pienenkin bebanteenille (myös loistotuote mutta ei siitä tälläkertaa) tarkoitetun leikkauksen ja byysat jotka ovat vyötäröstä ja pituudeltaan täysin sopivat ovatkin jaloista ja pyllystä ja koko yläosasta vyötäröä lukuunottamatta niin piukat että äänikin muuttuu sopraanoksi ne jalassa.
Yrittääkö Oliver nyt siis kertoa että hänellä on harvinaisen iso takamus? Ei, kiitos kysymästä, vaan Oliverilla on ihan normaalin kokoinen takamus, sellainen kuin muillakin oli ennen pleikkarin syrjäytettyä live liikkumisen, sellainen joka tulee jos luistelee talvisin tai tekee kyykkyä edes joskus. Ongelma on vain se että ilmeisesti farkkuvalmistajan mielestä ko lajit eivät enää kuulu miehen elämään vaan nykyisin selän ja jalkojen välimaaston pitäisi olla kuin viivottimella vedetty.
Ok myönnän, on olemassa malleja kuten tämä jonka omistankin (lähinnä relaxed fit tai vähintäänkin straight cut) jotka käyvät ihan "oikeassa" koossa mutta jos yhden valmistajan 20mallista voi valita kolmet ja muiden kanssa täytyy pitää vyötä niin jotain on pielessä.
Oliver, vaadimme farkkuihin tilaa takamukselle (vftt) ry, Washington.
--
Päivän videoon, nyt täytyy myöntää että en ole varma olenko linkittänyt tämän, siis olen linkittänyt ko yhtyeen yhden toisen laulun mutta tästä en ole varma. Minulla oli joskus lista johon kirjoitin kaikki ylös mutta enköhän kadottanut sen jonnekkin, täytynee viikonlopun aikana käydä kaikki postaukset läpi ja kirjoittaa ylös. Olisi muutenkin hauskaa katsoa mitä on tullut linkitettyä eniten (itse veikkaan Apulantaa, Mobyä ja Green dayta koska vaikka viimeaikoina on tullutkin enemmän noita lounge yms.. kappaleita niin ne ovat miltei aina eri esittäjiltä) Jokatapauksessa, yksi niitä vanhempia hmm "rock" yhtyeitä jotka olen löytänyt vasta ihan parivuotta sitten jostain syystä.
Edit, joskus sitä vaan kirjoittaa mitä mieleen tulee ja lopulta sitten vasta muutama tunti julkaisun jälkeen lukee että mistäs sitä höpisikään :) Noh itseään ei saa ottaa liian vakavasti :)
Edit2 video vaihdettu toiseen ko yhtyeen kappaleeseen samalta levyltä
maanantai 23. elokuuta 2010
Naisen ja miehen sukunimet ja erot parisuhteessa
Tiedän siellä menee jo kahvia väärään kurkkuun, nytkö se Oliver tunnustaa olevansa sovinisti tai jotain muuta yhtä luontaantyöntävää. Tai vielä pahempaa, tunnustaa haluavansa tossun alle :)
Ei, ei kumpaakaan vaan tuli tuossa mieleen kun luin Ikisinkun postauksen nimestä tai siis paremminkin siitä minkä sukunimen kukakin ottaa tai antaa lapselleen. Minä toivon että minun lapselleni tulee minun sukunimeni, minä toivon myös että jos joskus menen naimisiin ottaa kumppanini minun sukunimeni. Tästä huolimatta kannatan tasa-arvoista parisuhdetta.
Perustelut, jos minä joskus menen naimisiin asti niin vakaa tarkoitukseni ja aikomukseni on rakastaa ja kunnioittaa kumppaniani loppuelämäni ajan, tulen tekemään kaikkeni että hänen jokaisesta päivästään tulee onnellisia ja hän saa kaiken mistä hän on koskaan voinut unelmoida. Haluan jakaa elämäni niin hyvässä kuin pahassa ja yhtyä hänen kanssaan niin että meistä yksilöinä tulee se "me" joka on se mitä ajatellaan ensiksi.
Ei, se ei tarkoita ettäkö me yksilöinä lakkaisimme olemasta mutta toivon että myös hän ajattelee ensin me eikä minä.
Uskon ja toivon että tulemme jakamaan miltei kaiken ja kuljemme käsi kädessä niin auringonpaisteessa kuin kivisateessa.
Nyt koska itselleni tämä "me" käsite, yhdistävä rakkaus, kaksi ihmistä sulautuneina toisiinsa on niin voimakas niin pitäisin jotenkin hyvin kummana sitä että ainakaan ilman mitään erityisen painavaa syytä meillä ei olisi sama sukunimi. Se että toinen haluaisi ilman painavaa ja erityistä syytä pitää erilliset sukunimetkin osoittaisi itselle jotenkin, en tiedä, siis sellaista että mä haluan pysyä tässä tosi yksilönä ja olen sun kanssa vähän kuin työsuhteessa asennetta.
No miksi sitten minä ja se mahdollinen tuleva lapsi ei voitaisi sitten ottaa sitä toisen henkilön sukunimeä? Siis teoriassa joo mutta noh, ensiksikin olen oman sukunimeni ainoa mahdollinen jatkaja koska minulla ei ole veljiä eikä niitä ollut isällänikään..
Toinen syy on sitten se että että (kivittäkää nyt sitten jos siltä tuntuu),
Siitä huolimatta että olen täydellisen tasa-arvon kannattaja. Siitä huolimatta että haluan että parisuhteessa teemme päätökset yhdessä ja molempien mielipide on tasantarkkaan yhtä painava.
Siitä huolimatta että olen valmis jopa siihen että toinen saa ainakin joissain asioissa sanoa sen viimeisen sanan itseäni useamminkin niin:
Minulla on kohtuullinen suojeluvietti, minulla on kohtuullinen laumanjohtajavietti ja typerää amerikkalaista rapmusiikki yhtyettä lainatakseni "kohtelen toista kuin kuningatarta" mutta kohtuullisuuden nimissä itselleni ei siinä tilanteessa ole kuin yksi paikka (ja ei, se ei ole hovinarri :)
Mä tiskaan, imuroin, pyykkään, kuuntelen, lohdutan, suojelen, tuen, kannustan ja hätistän vielä ne murtovarkaat ja mörötkin. Jos oikeasti ihmistä rakastan niin olen valmis vaikka hyppäämään katolta hänen puolestaan mutta jumprahuiti, mä olen se jellona/karhu talossa :) ja niin täysin pinnallista kuin se voi jonkun mielestä ollakkin niin mikäli tulevalla kumppanilla ei ole se joku oikea syy (esim hän on naimisiin mennessämme presidentti ja nimenvaihdos aiheuttaisi kohtuuttomia sekaannuksia ulkopoliittisissa suhteissa) niin silloin osin myös em asian vuoksi se nyt on minun sukunimeni joka perinteen mukaisesti jaetaan ja tuleville lapsille annetaan.
Ai niin, ei sikäli että se jutun pointteihin vaikuttaisi mutta oma sukunimeni on siis ihan ok nätti.
Tasa-arvon vastaista huutavat jotkut takarivistä, ei, en ole samaa mieltä, minusta se ei ole tasa-arvon eikä myöskään tasavertaisuuden vastaista. Sukupuolirooleihin kangistunutta huutavat toiset, noh siis minähän pidän sukupuolten välisistä eroista jossain määrin ja jollain tasolla että ehkä sitä kyllä sitten juu.
Edit: Kaikesta voi toki keskustella mutta ko asia on itselleni vähintäänkin semitärkeä - tärkeä ja se etten osaa sitä järjellä em tekstiä paremmin perustella ei vie sen tärkeyttä pois.
Ei, ei kumpaakaan vaan tuli tuossa mieleen kun luin Ikisinkun postauksen nimestä tai siis paremminkin siitä minkä sukunimen kukakin ottaa tai antaa lapselleen. Minä toivon että minun lapselleni tulee minun sukunimeni, minä toivon myös että jos joskus menen naimisiin ottaa kumppanini minun sukunimeni. Tästä huolimatta kannatan tasa-arvoista parisuhdetta.
Perustelut, jos minä joskus menen naimisiin asti niin vakaa tarkoitukseni ja aikomukseni on rakastaa ja kunnioittaa kumppaniani loppuelämäni ajan, tulen tekemään kaikkeni että hänen jokaisesta päivästään tulee onnellisia ja hän saa kaiken mistä hän on koskaan voinut unelmoida. Haluan jakaa elämäni niin hyvässä kuin pahassa ja yhtyä hänen kanssaan niin että meistä yksilöinä tulee se "me" joka on se mitä ajatellaan ensiksi.
Ei, se ei tarkoita ettäkö me yksilöinä lakkaisimme olemasta mutta toivon että myös hän ajattelee ensin me eikä minä.
Uskon ja toivon että tulemme jakamaan miltei kaiken ja kuljemme käsi kädessä niin auringonpaisteessa kuin kivisateessa.
Nyt koska itselleni tämä "me" käsite, yhdistävä rakkaus, kaksi ihmistä sulautuneina toisiinsa on niin voimakas niin pitäisin jotenkin hyvin kummana sitä että ainakaan ilman mitään erityisen painavaa syytä meillä ei olisi sama sukunimi. Se että toinen haluaisi ilman painavaa ja erityistä syytä pitää erilliset sukunimetkin osoittaisi itselle jotenkin, en tiedä, siis sellaista että mä haluan pysyä tässä tosi yksilönä ja olen sun kanssa vähän kuin työsuhteessa asennetta.
No miksi sitten minä ja se mahdollinen tuleva lapsi ei voitaisi sitten ottaa sitä toisen henkilön sukunimeä? Siis teoriassa joo mutta noh, ensiksikin olen oman sukunimeni ainoa mahdollinen jatkaja koska minulla ei ole veljiä eikä niitä ollut isällänikään..
Toinen syy on sitten se että että (kivittäkää nyt sitten jos siltä tuntuu),
Siitä huolimatta että olen täydellisen tasa-arvon kannattaja. Siitä huolimatta että haluan että parisuhteessa teemme päätökset yhdessä ja molempien mielipide on tasantarkkaan yhtä painava.
Siitä huolimatta että olen valmis jopa siihen että toinen saa ainakin joissain asioissa sanoa sen viimeisen sanan itseäni useamminkin niin:
Minulla on kohtuullinen suojeluvietti, minulla on kohtuullinen laumanjohtajavietti ja typerää amerikkalaista rapmusiikki yhtyettä lainatakseni "kohtelen toista kuin kuningatarta" mutta kohtuullisuuden nimissä itselleni ei siinä tilanteessa ole kuin yksi paikka (ja ei, se ei ole hovinarri :)
Mä tiskaan, imuroin, pyykkään, kuuntelen, lohdutan, suojelen, tuen, kannustan ja hätistän vielä ne murtovarkaat ja mörötkin. Jos oikeasti ihmistä rakastan niin olen valmis vaikka hyppäämään katolta hänen puolestaan mutta jumprahuiti, mä olen se jellona/karhu talossa :) ja niin täysin pinnallista kuin se voi jonkun mielestä ollakkin niin mikäli tulevalla kumppanilla ei ole se joku oikea syy (esim hän on naimisiin mennessämme presidentti ja nimenvaihdos aiheuttaisi kohtuuttomia sekaannuksia ulkopoliittisissa suhteissa) niin silloin osin myös em asian vuoksi se nyt on minun sukunimeni joka perinteen mukaisesti jaetaan ja tuleville lapsille annetaan.
Ai niin, ei sikäli että se jutun pointteihin vaikuttaisi mutta oma sukunimeni on siis ihan ok nätti.
Tasa-arvon vastaista huutavat jotkut takarivistä, ei, en ole samaa mieltä, minusta se ei ole tasa-arvon eikä myöskään tasavertaisuuden vastaista. Sukupuolirooleihin kangistunutta huutavat toiset, noh siis minähän pidän sukupuolten välisistä eroista jossain määrin ja jollain tasolla että ehkä sitä kyllä sitten juu.
Edit: Kaikesta voi toki keskustella mutta ko asia on itselleni vähintäänkin semitärkeä - tärkeä ja se etten osaa sitä järjellä em tekstiä paremmin perustella ei vie sen tärkeyttä pois.
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Kuten halusit
< avautuminen >
En nyt ihan taas ymmärrä kaikkea eli tarkemmin sanottuna tätä viimeisintä tapailujuttuani. Varoitin häntä moneen kertaan ennen kun sanoin heipat, tarjosin apua jos joku ahdistaa ja annoin 10-mahdollisuutta kääntää jutun kurssi. Sitten kun lopulta meni kiville, ei hän mitenkään vaivautunut edes laittamaan mitään varsinaista yritystä joka olisi osoittanut että häntä edes sen suuremmin kiinnostaa.
Nyt kuitenkin, hänen kaikista fb statuspäivityksistä päätellen (jos ihmistä ei haittaa niin hänellä ei ole silloin myöskään tarve korostaa sitä lukuisia kertoja julkisesti) asia kuitenkin kalvaa siellä mielen sopukoissa.
Siis mitä v%%%%%, noinko koville se sitten kuitenkin ottaa että joku ei katso pyllyilyä loputtomasti ja jos ottaa niin miksi ei tehnyt mitään asian eteen silloin kun siitä miljoonasti ja erittäin ystävällisesti huomautettiin.
En pyytänyt häntä seisomaan päällään vaan ainoastaan normaalia ystävällistä, huomioivaa ja kohteliasta käytöstä mutta ei, minua kohtaan piti pyllyillä ja nyt kun juttu meni kuten ihminen itse käsikirjoitti niin sitten poljetaan jalkaa virtuaalimaailmassa.
En minä nyt tuosta uniani menetä mutta olen aidosti vain hämmästynyt, juttu menee aivan kuten ihminen itse tekee ja hän ei silti ole tyytyväinen?
< /avautuminen >
Loungea
En nyt ihan taas ymmärrä kaikkea eli tarkemmin sanottuna tätä viimeisintä tapailujuttuani. Varoitin häntä moneen kertaan ennen kun sanoin heipat, tarjosin apua jos joku ahdistaa ja annoin 10-mahdollisuutta kääntää jutun kurssi. Sitten kun lopulta meni kiville, ei hän mitenkään vaivautunut edes laittamaan mitään varsinaista yritystä joka olisi osoittanut että häntä edes sen suuremmin kiinnostaa.
Nyt kuitenkin, hänen kaikista fb statuspäivityksistä päätellen (jos ihmistä ei haittaa niin hänellä ei ole silloin myöskään tarve korostaa sitä lukuisia kertoja julkisesti) asia kuitenkin kalvaa siellä mielen sopukoissa.
Siis mitä v%%%%%, noinko koville se sitten kuitenkin ottaa että joku ei katso pyllyilyä loputtomasti ja jos ottaa niin miksi ei tehnyt mitään asian eteen silloin kun siitä miljoonasti ja erittäin ystävällisesti huomautettiin.
En pyytänyt häntä seisomaan päällään vaan ainoastaan normaalia ystävällistä, huomioivaa ja kohteliasta käytöstä mutta ei, minua kohtaan piti pyllyillä ja nyt kun juttu meni kuten ihminen itse käsikirjoitti niin sitten poljetaan jalkaa virtuaalimaailmassa.
En minä nyt tuosta uniani menetä mutta olen aidosti vain hämmästynyt, juttu menee aivan kuten ihminen itse tekee ja hän ei silti ole tyytyväinen?
< /avautuminen >
Loungea
perjantai 20. elokuuta 2010
Oliver hardtalk ohjelmassa
Ei, ihan vielä ei ole tullut kutsua BBC vieraaksi ko ohjelmaan mutta itsellehän voi ko ohjelmaformaattia harjoitella vaikka jokainen ilta ja yö.
Tiukka ilme peilin edessä ja kyselemään mitä haastavimpia ja kiusallisempia kysymyksiä.
Edit: Huomio, "minä" en keksinyt kysymyksiä vaan tämän ohjelman "juontaja" :) joten paljon on ehkä kysymyksiä joihin olen jo blogissa vastannutkin :) Pahoittelen toistoa.
Haastattelija: Miksi olet Oliver sellainen jääräpää aina välillä?
Oliver: En tiedä, onkohan sillä tekemistä että putosin lapsena puusta.
Haastattelija: Mutta kun vaikka tiedät esim että jostain ei seuraa kuin pahaa ja vielä itse oikein toistelet sitä itsellesi niin miksi?
Oliver: En tiedä, riippuu tietysti ihan jutusta mutta voisiko kyse olla esim siitä että jotenkin kuitenkin haluan aina uskoa esim yhteisymmärrykseen ja johonkin, en tiedä, en vain esim oikein kestä ristiriitoja enkä osaa ymmärtää että joku ei ymmärrä enkä varsinkaan sitä että joku ei halua ymmärtää.
Minun on hyvin vaikeaa hyväksyä että ihminen johon minulla on ollut pienikin tunneside on esim idiootti. Ennemmin uskon ja vänkään ja selitän ja etsin ratkaisua ihan liian monta kertaa ennen kun hampaita kiristellen ja epäilyksen sieman sisälläni myönnän että hemskutti kyseessähän on vain täysverinen xxxxxx
Haastattelija: Oletko itse sitten jotenkin maailman tasapainoisin ihminen?
Oliver: En varmaankaan tosin en uskoakseni epätasapainoisinkaan.
Haastattelija: Olet kertonut paljon joistain jutuista mutta et esim ole kertonut juurikaan esim nyt vaikka omista toilailuistasi
Oliver: Hassua että mainitsit , mietin nimittäin tuossa ihan pari päivää sitten samaa asiaa tai siis sitä että kun itse en oikein kestä myötähäpeää mutta mutta, kuvittele tilanne: Olet noin 22v, olet käynyt poikien kanssa ns aikuisviihderavintolassa, olet puhunut (ja siis oikeasti vain ja ainoastaan puhunut) paikan työntekijän kanssa joka ei puhu kanssasi montaakaan sanaa samaa kieltä ja humalaisen järjen riemuvoittona antanut tälle vielä puhelinnumerosi ajatellen että tästä ihmisestähän voi tulla kaverisi.
Haastattelija: Jatka..
Oliver: No se mikä tästä tekee ns jutun on että kuvittele että olet silloin parisuhteessa ja edelleen nyt jo selvän järjen ja syyllisyyden riemuvoittona tunnustat tapahtuman silloiselle kumppanillesi...sitä vittuilun, huudon ja jättämisellä uhkailun määrää.. Muistan elävästi kuinka vielä kuukausien jälkeenkin ko ihminen muisti mainostaa esim jossain yhteisten tuttavien juhlissa kuinka hänellä on niin mukava poikaystävä että antaa puhelinnumeronsakin tuntemattomille strippareille jotka eivät edes puhu sanaakaan suomea tai englantia.
Haastattelija: Mitä, eikö sinun omasta mielestäsi olisi sitten kuulunut tunnustaa?
Oliver: No tuota, olen ehdottoman rehellisyyden ja avoimuuden kannalla joten sikäli kyllä mutta koska mitään ei tapahtunut niin jotkut merkityksettömät asiat voi pitää ihan itselläänkin. Toki ideaalitilanteessa olisi kumppani jolle voisi kertoa vaikka kaiken ja sensijaan että kertomisesta tulisi huutoa ja hammastenkiristystä tulisi ennemmin vaikka kevyttä ja ko tapauksessa toki aivan ansaittua vinoilua. Toisaalta vaikka olenkin sen ehdottoman rehellisyyden kannalla niin miksi kaikkea pitäisi edes jakaa jos se ei ole mitenkään olennaista ja aiheuttaa mahdollisesti toiselle pahaa mieltä?
Haastattelija: Jatka
Oliver: No siis kuvitellaan tilanne että olen tytön kanssa vakavasti yhdessä ja hän näkee kadulla kävellessään jonkun omasta mielestään erityisen hyvännäköisen miehen tai vaikka useammankin. Mitä minä tekisin sillä tiedolla?
En siis sano etteikö hän voisi siitä sanoa, en minä siitä pelihousuja repisi mutta ehkä se menee vähän noiden käytöstapojen puolelle että miten ja millä sanoilla yms siitä sitten kertoo.
Sama asia tietysti toisinpäin eli kuvitellaan tilanne että nyt vaikka kesäaikaan tapauksen jossa asuste ja niin sanottu bouncing efekti (tiedän, naisten on hyvin vaikea ymmärtää mikä ko jutussa voi olla niin hypnoottista) tuo minulle mieleen lauseita iltarukouksesta. Miksi minä kertoisin siitä kumppanilleni varsinkaan jos tietäisin hänen siitä pahastuvan millään tasolla? Toki jos tietää että toinen ei pahastu niin silloin voi puhua kaikesta mutta niin, riippuu ehkä sitten ihan täysin ihmisestä ja suhteesta.
Haastattelija: Tarkoitatatko nyt siis sitä että vaikka seurustelisit ja olisit rakastunut johonkin ihmiseen niin silti katsot muita naisia?
Oliver: En sillätavalla kuin tarkoitat mutta eivät vastakkaisen sukupuolen viehättävät edustajat lakkaa näyttämästä hyvältä vaikka olisit miten oikean ainoan ihmisen kanssa. Luulisin että he lakkaavat näyttämästä viehättäviltä vasta hormoonitoiminnan loppuessa täydellisesti eli ei koskaan. Toki esim alun rakastuneena tai ihastuneena en näe enkä huomaa ketään muita kuin ko kohteen.
Haastattelija: Oletko sinä koskaan pettänyt?
Oliver: En edelleenkään
Haastattelija: Onko sinua koskaan petetty
Oliver: En tiedä mutta uskoisin että ainakin kerran kyllä mutta en tosiaan tiedä enkä edes halunnut tietää.
Haastattelija: Nyt menemme tauolle mutta jatkamme kohta Oliverin seurassa...
-- Mainoskatko --
Pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta osta osta
-- Mainoskatko päättyy--
Haastattelija: Yllätätkö sinä koskaan itseäsi?
Oliver: No jos tarkoitat tilannetta jossa huudan itselleni yllättäen kulman takaa että pöö niin en juurikaan. En kyllä kovin usein muutenkaan ylläty itsestäni, luulen että keskustelen itseni kanssa tarpeeksi että mitään suuria yllätyksiä ei itselleni ole tiedossa. Joskus tosin toki yllätyn esim siitä miten vaikka innostuin jostain entuudestaan epäilemästäni asiasta.
Haastattelija: Onko sinulla paljon sensuroituja kirjoituksia tai kirjoituksia jotka haluaisit julkaista mutta et sitten haluakkaan?
Oliver: Muutamia, lähinnä aiheista jotka minua irl elämässä kiinnostavat mutta joista en tänne kirjoita (kirjoitan sitten ennemmin vaikka foorumeille) on esim uutiset&tapahtumat&politiikka jnejne
Haastattelija: Minkä takia et kirjoita niistä?
Oliver: Olen kertonutkin, eivät sovi blogin aihepiiriin ja sitäpaitsi esim maailmankatsomus jutut on usein niin monimuotoisia ja vaativat aivan hirmuisesti pohjustusta ja eri katsantokantoja ja ja joten niistä sitten enemmän muualla.
Haastattelija: Mites tuo kun sinulla on noita tyttöpuolisia kavereita
Oliver: Mitä siitä?
Haastattelija: Niin no siis eikö teidän välillänne sitten koskaan muka tapahdu mitään?
Oliver: No ei, siis minulla on ollut aina ja ja, jonkun kanssa on ollut jotain vuonna 1 ja 2, joku on ex mutta mutta sitten on paljon kyllä heitäkin joiden kanssa vaan ei, kun tilanne ja ihminen ei ole lainkaan sellainen. Jos tilanne olisi sellainen niin en sano etteikö se olisi joidenkin kanssa mahdollista mutta kun ei ole.
Lisäksi joidenkin ihmisten kanssa on ns kirjoittamattomia sääntöjä joita kumpikaan ei kyseenalaista, en esim vietä yötä kahdestaan ko ihmisten kanssa ihan siitä syystä että jos molemmat ovat sinkkuja niin noh, olisihan se ehkä silloin mahdollista että jotain tapahtuisi mutta kun tilaisuutta ei lähdetä rakentamaan. Hyvä kaveruus saatikka ystävyys kun on aika paljon arvokkaampaa kuin se muutaman viikon kestävä peuhaaminen vain huomatakseen että emmehän me toisillemme sovi kuten jo entuudestaan tiesimmekin.
Sitten taas esim ihmisten kanssa joiden kanssa taas on ollut jotai niin niin siihen on syynsä ettei ole enää ja sen takia mitään ei tapahdu, ei vaikka suurinpiirtein nukkuisi pylly vasten pyllyä.
Haastattelija: Eikö vanha suola siis janota
Oliver: Käsi sydämellä, ei janota
Haastattelija: Mitä jos nyt sitten taas joku päivä seurustelet, pysyvätkö
nämä tyttöpuoliset kaverit vai miten?
Oliver: Toivottavasti pysyvät tai siis miksi eivät pysyisi. Sen toki myönnän että jos seurustelen niiin yhteisten öiden viettäminen muutoin kuin hyvin poikkeustapauksissa loppuu muiden kanssa luonnollisesti. Poikkeustapauksiksi lasketaan siis tyyliin jos joku on kylässä esim toisesta kaupungista yms. Samassa sängyssä nukkuminen yms muiden kanssa loppuisi tietysti täysin, ei siksi että mitään tapahtuisi vaan kunnioituksesta ja selvyyden vuoksi uutta kumppania kohtaan. Oletan toki myös että uusi kumppani olisi mukana useimmiten mukana jos sille ei olisi mitään käytännön estettä.
Haastattelija: Joskus puhuttiin siitä että noin puolet miehistä katsoo tyttöä ensin ja puolet jälkeen, kumpaan ryhmään sinä nyt sittten kuulut.
Oliver: Tiedätkö mikä minua häiritsee, se kuinka muutama % tolloja pilaa loppujen maineen. Siksi kukaan ei halua myöntää pitävänsä suuresti vaikka jostain koska sinut samaistetaan heti johonkin johon et halua kuulua.
Haastattelija: Et vastannut kysymykseen
Oliver: En niin, ihan edelläolevan asian takia mutta kerron sinulle että esim ex kumppanini ovat olleet keskenään hyvin eri näköisiä ja kokoisia ja en ole ketään heistä halunnut enempää tai vähempää ko asian perusteella. Toki minulla on ollut taju lähtee efekti lähellä kun vaatteet lentävät jonnekkin mutta se sama efekti on ollut riippumatta em seikasta. Lähinnä siis sitä koitan sanoa että jos haluaa jotain ihmistä niin em asia menettää merkitystään merkitävästi. Hyvin olennaista on myös se että ihminen itse pitää itsestään tai ainakin ottaa sen asenteen kun on sen aika.
Haastattelija: Oletko sitten itse 100% itsevarma ja tyytyväinen esim omasta vartalostasi?
Oliver: En todellakaan aina, välillä tyytyväisempi kuin toisinaan mutta siksi korostinkin että kyse on asenteesta ja menosta ja meisingistä eli itsevarmuudesta.
Haastattelija:
Vaikutat aika puheliaalta ihmiseltä näin blogin välityksellä, oletko sitä myös oikeassa elämässä?
Oliver: Uskoisin olevani, olen minä joskus tosin ihan hiljaakin :)
Haastattelija:
Kuulin kuinka vanhempasi ensimmäistä kertaa puhuivat sinulle tiettyyn sävyyn lapsenlapsista ja harmittelivat sitä kuinka viimeisten 2vuoden aikana olleet suhteesi ovat olleet niin lyhyitä, mitä mietit siitä?
Oliver: Joo olin itse kuulemassa ko asian :) ja olin vähän yllättynyt tavallaan siis siis kun joo, minustakin on harmi että viimeisten 2vuoden aikana olleet jutut ovat päättyneet mutta ne kaikki ovat päättyneet hyvästä syystä, jos toisen ihmisen kanssa esim kommunikointi ei lukuisista yrityksistä huolimatta toimi, jos joku kohtelee sinua välinpitämättömästi tai huomaat ettet ole kiinnotunut toisesta ihmisestä muutoin kuin ystävyystasolla tai toinen sinusta niin minkä sille sitten voi.
Jos ihan noin järjellä jne ajattelee niin minusta on myös huomattavasti parempi että on vaikka 5 3kk kestävää juttua kuin 5 vuoden kestävää juttua, jo ihan siksi kun haluaa sitä loppuelämän juttua ja lapsia jnejne ja aikaa on kuitenkin varsinkin jälkimmäiseen rajoitetusti.
Haastattelija:
Valitettavasti aikamme on tältäerää lopussa mutta kutsuisin sinut Oliver vielä mieluusti toistamiseen tänne studioon mutta varoitan jo etukäteen että seuraavalla kerralla kysymykset tulevat olemaan haastavampia.
Oliver:
Kiitos Stephen, tulen oikein mielelläni.
Haastattelija:
Tämä oli hardtalk ja vieraanamme oli tälläkertaa Oliver, oikein hyvää viikonloppua.
Tiukka ilme peilin edessä ja kyselemään mitä haastavimpia ja kiusallisempia kysymyksiä.
Edit: Huomio, "minä" en keksinyt kysymyksiä vaan tämän ohjelman "juontaja" :) joten paljon on ehkä kysymyksiä joihin olen jo blogissa vastannutkin :) Pahoittelen toistoa.
Haastattelija: Miksi olet Oliver sellainen jääräpää aina välillä?
Oliver: En tiedä, onkohan sillä tekemistä että putosin lapsena puusta.
Haastattelija: Mutta kun vaikka tiedät esim että jostain ei seuraa kuin pahaa ja vielä itse oikein toistelet sitä itsellesi niin miksi?
Oliver: En tiedä, riippuu tietysti ihan jutusta mutta voisiko kyse olla esim siitä että jotenkin kuitenkin haluan aina uskoa esim yhteisymmärrykseen ja johonkin, en tiedä, en vain esim oikein kestä ristiriitoja enkä osaa ymmärtää että joku ei ymmärrä enkä varsinkaan sitä että joku ei halua ymmärtää.
Minun on hyvin vaikeaa hyväksyä että ihminen johon minulla on ollut pienikin tunneside on esim idiootti. Ennemmin uskon ja vänkään ja selitän ja etsin ratkaisua ihan liian monta kertaa ennen kun hampaita kiristellen ja epäilyksen sieman sisälläni myönnän että hemskutti kyseessähän on vain täysverinen xxxxxx
Haastattelija: Oletko itse sitten jotenkin maailman tasapainoisin ihminen?
Oliver: En varmaankaan tosin en uskoakseni epätasapainoisinkaan.
Haastattelija: Olet kertonut paljon joistain jutuista mutta et esim ole kertonut juurikaan esim nyt vaikka omista toilailuistasi
Oliver: Hassua että mainitsit , mietin nimittäin tuossa ihan pari päivää sitten samaa asiaa tai siis sitä että kun itse en oikein kestä myötähäpeää mutta mutta, kuvittele tilanne: Olet noin 22v, olet käynyt poikien kanssa ns aikuisviihderavintolassa, olet puhunut (ja siis oikeasti vain ja ainoastaan puhunut) paikan työntekijän kanssa joka ei puhu kanssasi montaakaan sanaa samaa kieltä ja humalaisen järjen riemuvoittona antanut tälle vielä puhelinnumerosi ajatellen että tästä ihmisestähän voi tulla kaverisi.
Haastattelija: Jatka..
Oliver: No se mikä tästä tekee ns jutun on että kuvittele että olet silloin parisuhteessa ja edelleen nyt jo selvän järjen ja syyllisyyden riemuvoittona tunnustat tapahtuman silloiselle kumppanillesi...sitä vittuilun, huudon ja jättämisellä uhkailun määrää.. Muistan elävästi kuinka vielä kuukausien jälkeenkin ko ihminen muisti mainostaa esim jossain yhteisten tuttavien juhlissa kuinka hänellä on niin mukava poikaystävä että antaa puhelinnumeronsakin tuntemattomille strippareille jotka eivät edes puhu sanaakaan suomea tai englantia.
Haastattelija: Mitä, eikö sinun omasta mielestäsi olisi sitten kuulunut tunnustaa?
Oliver: No tuota, olen ehdottoman rehellisyyden ja avoimuuden kannalla joten sikäli kyllä mutta koska mitään ei tapahtunut niin jotkut merkityksettömät asiat voi pitää ihan itselläänkin. Toki ideaalitilanteessa olisi kumppani jolle voisi kertoa vaikka kaiken ja sensijaan että kertomisesta tulisi huutoa ja hammastenkiristystä tulisi ennemmin vaikka kevyttä ja ko tapauksessa toki aivan ansaittua vinoilua. Toisaalta vaikka olenkin sen ehdottoman rehellisyyden kannalla niin miksi kaikkea pitäisi edes jakaa jos se ei ole mitenkään olennaista ja aiheuttaa mahdollisesti toiselle pahaa mieltä?
Haastattelija: Jatka
Oliver: No siis kuvitellaan tilanne että olen tytön kanssa vakavasti yhdessä ja hän näkee kadulla kävellessään jonkun omasta mielestään erityisen hyvännäköisen miehen tai vaikka useammankin. Mitä minä tekisin sillä tiedolla?
En siis sano etteikö hän voisi siitä sanoa, en minä siitä pelihousuja repisi mutta ehkä se menee vähän noiden käytöstapojen puolelle että miten ja millä sanoilla yms siitä sitten kertoo.
Sama asia tietysti toisinpäin eli kuvitellaan tilanne että nyt vaikka kesäaikaan tapauksen jossa asuste ja niin sanottu bouncing efekti (tiedän, naisten on hyvin vaikea ymmärtää mikä ko jutussa voi olla niin hypnoottista) tuo minulle mieleen lauseita iltarukouksesta. Miksi minä kertoisin siitä kumppanilleni varsinkaan jos tietäisin hänen siitä pahastuvan millään tasolla? Toki jos tietää että toinen ei pahastu niin silloin voi puhua kaikesta mutta niin, riippuu ehkä sitten ihan täysin ihmisestä ja suhteesta.
Haastattelija: Tarkoitatatko nyt siis sitä että vaikka seurustelisit ja olisit rakastunut johonkin ihmiseen niin silti katsot muita naisia?
Oliver: En sillätavalla kuin tarkoitat mutta eivät vastakkaisen sukupuolen viehättävät edustajat lakkaa näyttämästä hyvältä vaikka olisit miten oikean ainoan ihmisen kanssa. Luulisin että he lakkaavat näyttämästä viehättäviltä vasta hormoonitoiminnan loppuessa täydellisesti eli ei koskaan. Toki esim alun rakastuneena tai ihastuneena en näe enkä huomaa ketään muita kuin ko kohteen.
Haastattelija: Oletko sinä koskaan pettänyt?
Oliver: En edelleenkään
Haastattelija: Onko sinua koskaan petetty
Oliver: En tiedä mutta uskoisin että ainakin kerran kyllä mutta en tosiaan tiedä enkä edes halunnut tietää.
Haastattelija: Nyt menemme tauolle mutta jatkamme kohta Oliverin seurassa...
-- Mainoskatko --
Pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta pimpelispompelis osta osta osta
-- Mainoskatko päättyy--
Haastattelija: Yllätätkö sinä koskaan itseäsi?
Oliver: No jos tarkoitat tilannetta jossa huudan itselleni yllättäen kulman takaa että pöö niin en juurikaan. En kyllä kovin usein muutenkaan ylläty itsestäni, luulen että keskustelen itseni kanssa tarpeeksi että mitään suuria yllätyksiä ei itselleni ole tiedossa. Joskus tosin toki yllätyn esim siitä miten vaikka innostuin jostain entuudestaan epäilemästäni asiasta.
Haastattelija: Onko sinulla paljon sensuroituja kirjoituksia tai kirjoituksia jotka haluaisit julkaista mutta et sitten haluakkaan?
Oliver: Muutamia, lähinnä aiheista jotka minua irl elämässä kiinnostavat mutta joista en tänne kirjoita (kirjoitan sitten ennemmin vaikka foorumeille) on esim uutiset&tapahtumat&politiikka jnejne
Haastattelija: Minkä takia et kirjoita niistä?
Oliver: Olen kertonutkin, eivät sovi blogin aihepiiriin ja sitäpaitsi esim maailmankatsomus jutut on usein niin monimuotoisia ja vaativat aivan hirmuisesti pohjustusta ja eri katsantokantoja ja ja joten niistä sitten enemmän muualla.
Haastattelija: Mites tuo kun sinulla on noita tyttöpuolisia kavereita
Oliver: Mitä siitä?
Haastattelija: Niin no siis eikö teidän välillänne sitten koskaan muka tapahdu mitään?
Oliver: No ei, siis minulla on ollut aina ja ja, jonkun kanssa on ollut jotain vuonna 1 ja 2, joku on ex mutta mutta sitten on paljon kyllä heitäkin joiden kanssa vaan ei, kun tilanne ja ihminen ei ole lainkaan sellainen. Jos tilanne olisi sellainen niin en sano etteikö se olisi joidenkin kanssa mahdollista mutta kun ei ole.
Lisäksi joidenkin ihmisten kanssa on ns kirjoittamattomia sääntöjä joita kumpikaan ei kyseenalaista, en esim vietä yötä kahdestaan ko ihmisten kanssa ihan siitä syystä että jos molemmat ovat sinkkuja niin noh, olisihan se ehkä silloin mahdollista että jotain tapahtuisi mutta kun tilaisuutta ei lähdetä rakentamaan. Hyvä kaveruus saatikka ystävyys kun on aika paljon arvokkaampaa kuin se muutaman viikon kestävä peuhaaminen vain huomatakseen että emmehän me toisillemme sovi kuten jo entuudestaan tiesimmekin.
Sitten taas esim ihmisten kanssa joiden kanssa taas on ollut jotai niin niin siihen on syynsä ettei ole enää ja sen takia mitään ei tapahdu, ei vaikka suurinpiirtein nukkuisi pylly vasten pyllyä.
Haastattelija: Eikö vanha suola siis janota
Oliver: Käsi sydämellä, ei janota
Haastattelija: Mitä jos nyt sitten taas joku päivä seurustelet, pysyvätkö
nämä tyttöpuoliset kaverit vai miten?
Oliver: Toivottavasti pysyvät tai siis miksi eivät pysyisi. Sen toki myönnän että jos seurustelen niiin yhteisten öiden viettäminen muutoin kuin hyvin poikkeustapauksissa loppuu muiden kanssa luonnollisesti. Poikkeustapauksiksi lasketaan siis tyyliin jos joku on kylässä esim toisesta kaupungista yms. Samassa sängyssä nukkuminen yms muiden kanssa loppuisi tietysti täysin, ei siksi että mitään tapahtuisi vaan kunnioituksesta ja selvyyden vuoksi uutta kumppania kohtaan. Oletan toki myös että uusi kumppani olisi mukana useimmiten mukana jos sille ei olisi mitään käytännön estettä.
Haastattelija: Joskus puhuttiin siitä että noin puolet miehistä katsoo tyttöä ensin ja puolet jälkeen, kumpaan ryhmään sinä nyt sittten kuulut.
Oliver: Tiedätkö mikä minua häiritsee, se kuinka muutama % tolloja pilaa loppujen maineen. Siksi kukaan ei halua myöntää pitävänsä suuresti vaikka jostain koska sinut samaistetaan heti johonkin johon et halua kuulua.
Haastattelija: Et vastannut kysymykseen
Oliver: En niin, ihan edelläolevan asian takia mutta kerron sinulle että esim ex kumppanini ovat olleet keskenään hyvin eri näköisiä ja kokoisia ja en ole ketään heistä halunnut enempää tai vähempää ko asian perusteella. Toki minulla on ollut taju lähtee efekti lähellä kun vaatteet lentävät jonnekkin mutta se sama efekti on ollut riippumatta em seikasta. Lähinnä siis sitä koitan sanoa että jos haluaa jotain ihmistä niin em asia menettää merkitystään merkitävästi. Hyvin olennaista on myös se että ihminen itse pitää itsestään tai ainakin ottaa sen asenteen kun on sen aika.
Haastattelija: Oletko sitten itse 100% itsevarma ja tyytyväinen esim omasta vartalostasi?
Oliver: En todellakaan aina, välillä tyytyväisempi kuin toisinaan mutta siksi korostinkin että kyse on asenteesta ja menosta ja meisingistä eli itsevarmuudesta.
Haastattelija:
Vaikutat aika puheliaalta ihmiseltä näin blogin välityksellä, oletko sitä myös oikeassa elämässä?
Oliver: Uskoisin olevani, olen minä joskus tosin ihan hiljaakin :)
Haastattelija:
Kuulin kuinka vanhempasi ensimmäistä kertaa puhuivat sinulle tiettyyn sävyyn lapsenlapsista ja harmittelivat sitä kuinka viimeisten 2vuoden aikana olleet suhteesi ovat olleet niin lyhyitä, mitä mietit siitä?
Oliver: Joo olin itse kuulemassa ko asian :) ja olin vähän yllättynyt tavallaan siis siis kun joo, minustakin on harmi että viimeisten 2vuoden aikana olleet jutut ovat päättyneet mutta ne kaikki ovat päättyneet hyvästä syystä, jos toisen ihmisen kanssa esim kommunikointi ei lukuisista yrityksistä huolimatta toimi, jos joku kohtelee sinua välinpitämättömästi tai huomaat ettet ole kiinnotunut toisesta ihmisestä muutoin kuin ystävyystasolla tai toinen sinusta niin minkä sille sitten voi.
Jos ihan noin järjellä jne ajattelee niin minusta on myös huomattavasti parempi että on vaikka 5 3kk kestävää juttua kuin 5 vuoden kestävää juttua, jo ihan siksi kun haluaa sitä loppuelämän juttua ja lapsia jnejne ja aikaa on kuitenkin varsinkin jälkimmäiseen rajoitetusti.
Haastattelija:
Valitettavasti aikamme on tältäerää lopussa mutta kutsuisin sinut Oliver vielä mieluusti toistamiseen tänne studioon mutta varoitan jo etukäteen että seuraavalla kerralla kysymykset tulevat olemaan haastavampia.
Oliver:
Kiitos Stephen, tulen oikein mielelläni.
Haastattelija:
Tämä oli hardtalk ja vieraanamme oli tälläkertaa Oliver, oikein hyvää viikonloppua.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Alettiin sitten
Alettiin sitten selvittämään tämän tapailujuttuni kanssa että mikä siellä tossussa nyt oikein hiertääkään ja kas kas, yllätys yllätys, vanha tuttu läheisyydenpelkohan sieltä sitten taas kummitteli taustalta. Tilannehan oli sikäli noin 1000x helpompi kun tälläkertaa minulla ei ollut varsinaista tunnesidettä ko ihmiseen (tai siis toki jonkinasteinen mutta ei sellaista, noh sellaista)
Samasta syystä ei sitten ehkä ollut myöskään kiinnostusta lähteä korjaamaan jotain jossa ei ole sellaista jota ei haluaisi missääntapauksessa menettää vaan ennemminkin ihan vain että ihminen, lopetatko pyllyilyn, sitten että miksi pyllyilet, sitten taas että lopetatko pyllyilyn tai Oliver sanoo heipat ja lopuksi kun ihminen ei lopettanut niin Oliver sanoi heipat. Tarjosin toki apuani asian hoitamiseen mutta kun ei kelpaa niin noh ei jäänyt montaa vaihtoehtoa.
Taas tuntuu tavallaan vähän tyhmältä, ei surulliselta mutta jotenkin tyhmältä. En muista olenko jo kertonut aiemmin mutta puhuttiin joskus ystävien kanssa siitä kuinka kaikki suhteet, olkoon sitten yhdenyön tai kuukauden tai vuosien vie tavallaan aina pienen palan pois itsestä. Joskus huomattavasti suuremman palan ja joillakin ihmisillä vain ihan pikkiriikkisen palan (jota ei edes tavallaan huomaa ennen kuin se kertautuu tarpeeksi) mutta palan kuitenkin.
Sitten thaimaalaista (ruokaa)
Päivän videoon liittyy tarina eli olen tehnyt kerran 3 minuttisen elokuvan ja ko elokuva alkaa tällä kappaleella ja ja, tiedän hieman ehkä noloa pitää omasta tuotoksestaan mutta pidin ko lyhytrainasta ihan tosi paljon. Siitä tuli niin dramaattinen ja niin romanttinen että kun esitin sen ensimmäistä kertaa muille ihmisille niin suorastaan puhisin ylpeyttä :)
Valitettavasti ko rainaa ei voi laittaa julkiseen levitykseen etteivät levy-yhtiöiden herrat hermostu. Kyseessä siis oli yksi opiskelu projekti aikoinaan ja se kertoi miehestä joka ikävöi vaimoaan niin paljon että näkee tästä hallusinaatioita (juu juu, terveenkuuloinen kaveri tiedän:). Niiiin dramattinen ja niiiin romanttinen ja niiiiin 80-luku henkinen :)
Edit: video vaihdettu versioon joka toimii :)
Samasta syystä ei sitten ehkä ollut myöskään kiinnostusta lähteä korjaamaan jotain jossa ei ole sellaista jota ei haluaisi missääntapauksessa menettää vaan ennemminkin ihan vain että ihminen, lopetatko pyllyilyn, sitten että miksi pyllyilet, sitten taas että lopetatko pyllyilyn tai Oliver sanoo heipat ja lopuksi kun ihminen ei lopettanut niin Oliver sanoi heipat. Tarjosin toki apuani asian hoitamiseen mutta kun ei kelpaa niin noh ei jäänyt montaa vaihtoehtoa.
Taas tuntuu tavallaan vähän tyhmältä, ei surulliselta mutta jotenkin tyhmältä. En muista olenko jo kertonut aiemmin mutta puhuttiin joskus ystävien kanssa siitä kuinka kaikki suhteet, olkoon sitten yhdenyön tai kuukauden tai vuosien vie tavallaan aina pienen palan pois itsestä. Joskus huomattavasti suuremman palan ja joillakin ihmisillä vain ihan pikkiriikkisen palan (jota ei edes tavallaan huomaa ennen kuin se kertautuu tarpeeksi) mutta palan kuitenkin.
Sitten thaimaalaista (ruokaa)
Päivän videoon liittyy tarina eli olen tehnyt kerran 3 minuttisen elokuvan ja ko elokuva alkaa tällä kappaleella ja ja, tiedän hieman ehkä noloa pitää omasta tuotoksestaan mutta pidin ko lyhytrainasta ihan tosi paljon. Siitä tuli niin dramaattinen ja niin romanttinen että kun esitin sen ensimmäistä kertaa muille ihmisille niin suorastaan puhisin ylpeyttä :)
Valitettavasti ko rainaa ei voi laittaa julkiseen levitykseen etteivät levy-yhtiöiden herrat hermostu. Kyseessä siis oli yksi opiskelu projekti aikoinaan ja se kertoi miehestä joka ikävöi vaimoaan niin paljon että näkee tästä hallusinaatioita (juu juu, terveenkuuloinen kaveri tiedän:). Niiiin dramattinen ja niiiin romanttinen ja niiiiin 80-luku henkinen :)
Edit: video vaihdettu versioon joka toimii :)
tiistai 10. elokuuta 2010
Jatketaan
Tämä on niin tätä taas, siis uusista työjutuista puhun, alan tulla vainoharhaiseksi kun on taas niin monta mahdollisuutta yhtäkkiä ja valintojen maailma on vaikea. Ura, elämä vai vielä mahdollinen jokeri(joka selviää myöhemmin)?
Missä nämä tilaisuudet olivat aiemmin, miksi niitä nyt tulee ihan kun alalleni olisi iskenyt vuosisadan työvoimapula(itseasiassa osaajista on kyllä kohta taas pulaa kunhan lama väistyy)?
Jos Oliver ajattelee järjellä ja sillä asenteella kun töitään tekee niin ura, sitten ehkä jokeri ja sitten ehkä elämä.
Jos Oliver taas ajattelee esim blogin tunnelmaan liittyvällä ajatuksella niin kyseiset kolme mahdollisuutta menevät järjestykseen: jokeri(se olisi erittäin suuri juttu monessa mielessä ja sisältäisi myös elämän mutta kerron siitä enemmän jos se toteutuisi) sittten elämä ja lopuksi tämä joka kiinnostaa järjellä eniten mutta tunteella vähiten.
Kahta ollaan siis jo tarjottu ja jokeri selvinnnee myöhemmin
Pohtii niin että savu nousee päästä...
Asiasta toiseen eli päivän videoon (ei musiikkia tälläkertaa),voi hemskutti että tämä video sai roskat ja allergiat molempiin silmiin.
Tiedän että monille esim tämä on liian amerikkalainen, liian selvä, liian jotain mutta minulle tämä kolahti kuin 100 volttia suoraan kyynelkanaviin, saattaa olla että stressitasoilla on jotain tekemistä asian kanssa tai sitten ei.
Samaan syssyyn reilua mainostaa uutta blogisuosikkia josta tän videon löysin/lainasinkin eli This is a love letter
Missä nämä tilaisuudet olivat aiemmin, miksi niitä nyt tulee ihan kun alalleni olisi iskenyt vuosisadan työvoimapula(itseasiassa osaajista on kyllä kohta taas pulaa kunhan lama väistyy)?
Jos Oliver ajattelee järjellä ja sillä asenteella kun töitään tekee niin ura, sitten ehkä jokeri ja sitten ehkä elämä.
Jos Oliver taas ajattelee esim blogin tunnelmaan liittyvällä ajatuksella niin kyseiset kolme mahdollisuutta menevät järjestykseen: jokeri(se olisi erittäin suuri juttu monessa mielessä ja sisältäisi myös elämän mutta kerron siitä enemmän jos se toteutuisi) sittten elämä ja lopuksi tämä joka kiinnostaa järjellä eniten mutta tunteella vähiten.
Kahta ollaan siis jo tarjottu ja jokeri selvinnnee myöhemmin
Pohtii niin että savu nousee päästä...
Asiasta toiseen eli päivän videoon (ei musiikkia tälläkertaa),voi hemskutti että tämä video sai roskat ja allergiat molempiin silmiin.
Tiedän että monille esim tämä on liian amerikkalainen, liian selvä, liian jotain mutta minulle tämä kolahti kuin 100 volttia suoraan kyynelkanaviin, saattaa olla että stressitasoilla on jotain tekemistä asian kanssa tai sitten ei.
Samaan syssyyn reilua mainostaa uutta blogisuosikkia josta tän videon löysin/lainasinkin eli This is a love letter
maanantai 9. elokuuta 2010
Ilta poikien seurassa
Ai ei kuulu aloittaa kuuntelemalla yksin aerosmithin rakkauslauluja, jaa miten niin ei :) No jotain ärjympää sitten..
Poikien kanssa oli kivaa, kun tyttöjä tuli seuraan oli vielä himpun verran kivempaa, niin super kiliseiseltä kun se kuulostaakin niin eräällä heistä oli ehkä maailman suloisin hymy, Oliverilla sensijaan oli ehkä maailman huonoimmat jutut, no ei edes ollut mutta tänään vaan tuntuu siltä kun irroittelee keskenään asioita ja lauseitaan asiayhteyksistään.
Tänään olin sitten katsomassa erään tuttavan yhtyettä mutta johtuen eilisestä meni vähän makoiluksi koko ilta. Ensiksi halasin paikalla myös ollutta ystävätärtäni kun hän kertoi että ottaa itseään nykyisin iltaisin kädestä kiinni kun menee nukkumaan ja kuvittelee että se olisi joku toinen..hän halasi minua siinävaiheessa kun kerroin kuinka puhun itselleni ääneen nukkumaan mennessä että: me tässä mennään ihan keskenään nukkumaan peiton alle ja kaikki on hyvin mutta usein ko itsesuggestointi ei toimi vaan tilanteessa on suuri vaara alkaa vollottamaan :)
Toivotimme toisillemme paljon onnea ja halasimme vielä kerran kun lähdin kotiin...Oliver pitää ko ystävättärestä paljon.
Elokuva jossa päivän kappale on tuli muistaakseni kun olin noin 8-10 vuotias mutta kyseinen elokuva ei ihastuttanut pikkupoika Oliveria pelkästään siksi että siinä oli vauhtia, jännitystä, draamaa ja potkuja :) vaan yhtälailla myös siksi että siinä oli ensimmäinen julkkistyttö ihastus eli Elisabeth Shue, miten paljon silloin haaveilinkaan että minullakin olisi joskus yhtä suloinen tyttöystävä.
Elisabeth ei ehkä minusta enää ole aikoihin ollut maailman suloisin tyttö mutta kappale sensijaan on niin perushyvää 80-luku poppista että pääsee edelleen minun lounge/sunnuntai-musat soittolistoilleni
Hyvää yötä :)
Poikien kanssa oli kivaa, kun tyttöjä tuli seuraan oli vielä himpun verran kivempaa, niin super kiliseiseltä kun se kuulostaakin niin eräällä heistä oli ehkä maailman suloisin hymy, Oliverilla sensijaan oli ehkä maailman huonoimmat jutut, no ei edes ollut mutta tänään vaan tuntuu siltä kun irroittelee keskenään asioita ja lauseitaan asiayhteyksistään.
Tänään olin sitten katsomassa erään tuttavan yhtyettä mutta johtuen eilisestä meni vähän makoiluksi koko ilta. Ensiksi halasin paikalla myös ollutta ystävätärtäni kun hän kertoi että ottaa itseään nykyisin iltaisin kädestä kiinni kun menee nukkumaan ja kuvittelee että se olisi joku toinen..hän halasi minua siinävaiheessa kun kerroin kuinka puhun itselleni ääneen nukkumaan mennessä että: me tässä mennään ihan keskenään nukkumaan peiton alle ja kaikki on hyvin mutta usein ko itsesuggestointi ei toimi vaan tilanteessa on suuri vaara alkaa vollottamaan :)
Toivotimme toisillemme paljon onnea ja halasimme vielä kerran kun lähdin kotiin...Oliver pitää ko ystävättärestä paljon.
Elokuva jossa päivän kappale on tuli muistaakseni kun olin noin 8-10 vuotias mutta kyseinen elokuva ei ihastuttanut pikkupoika Oliveria pelkästään siksi että siinä oli vauhtia, jännitystä, draamaa ja potkuja :) vaan yhtälailla myös siksi että siinä oli ensimmäinen julkkistyttö ihastus eli Elisabeth Shue, miten paljon silloin haaveilinkaan että minullakin olisi joskus yhtä suloinen tyttöystävä.
Elisabeth ei ehkä minusta enää ole aikoihin ollut maailman suloisin tyttö mutta kappale sensijaan on niin perushyvää 80-luku poppista että pääsee edelleen minun lounge/sunnuntai-musat soittolistoilleni
Hyvää yötä :)
torstai 5. elokuuta 2010
Sama tarina
Meinasin että pitääkö varottaa negailusta mutta ei tästä nyt sitten niin negaaminen tullutkaan :)
Ihan kuin Oliver olisi jotenkin äkäinen, eiiiiii suinkaan, ei kun ei tai siis joo Oliver on tänään äkäinen elämälle tai tarkemmin sille että elämä ei ole reilua, hyvyyttä ja hyväntahtoisuutta ei palkita, karman olemassaolo ei tunnu olevan mitenkään varmaa vaan päinvastoin esim tässä yksi päivä kuulin eräästä ihmisestä joka on jo ennestään saanut saavikaupalla takaiskuja ja nyt oli tullut vielä lisää ja siis hyvin vakavia sellaisia. Ja kyseessä on siis yksi kilteimpiä ihmisiä joita olen maailmassa tavannut.
Samaanaikaan tiedän useammankin noh vastakkaisen eli suomeksi ilkeän siis oikeasti toisia huonosti kohtelevan ihmisen ja tuleeko heille takaiskuja, tapahtuuko oikeastaan mitään pahaa koskaan, ei vaan ihan kuin suojelusenkelit pitävät huolen että saavat elää ja olla kuin herran kukkarossa ja onni senkun suosii. Se suututtaa, se suuttuttaa oikeastaan niin paljon että jos alkaa ajattelemaan menee ärtymys katosta läpi.
Lähtee murisemaan murrrrrrr sänkyynsä, jos huomenna vaikka nousisi oikealla jalalla.
Päivän mietelauseena:
Jokainen päivä kun karma ei toteudu, rakkaus ja hyvyys häviävät ja maailma on paha ja hyvin surullinen paikka.
Edit: Käännös olotilassa!! Ai mitä ihmettä nyt tapahtui, no sain juuri äsken tältä nykyiseltä tapailujutulta tekstarin tai oikeammin facebook viestin joka oli negaamista niin arvatkaas mitä tein, vastasin siihen ihan super super positiivisesti (ei siis mitään rakkaus tai tykkäys juttuja vaan ihan vaan yleistä auringonpaistetta sinulle juttua) ja tuli niiiiiiiiiin hyvä fiilis kun pystyi vastaamaan negatiivisuuteen positiivisuudella! Hah haa, tiedän etten taatusti ole tehnyt mitään joka ko juttua aiheuttaisi joten siinähän negaa ihan keskenään, en suostu lähtemään mukaan en vaikka miten provosoisi.
Naapureiden iloksi olen luukuttanut tätä nyt hmm itunesin mukaan 18krt putkeen :) hyvä ja tavallaan hassu kappale kun sanoituksista huolimatta on kuitenkin mielestäni jotenkin niin energinen että se tavallaan tekee ko veisusta iloisen.
Edit2: langattoman näppiksen pattereita ei suinkaan kannata vaihtaa vaikka joutuu pitämään tukiasemaa fyysisesti kiinni näppiksessä jotta edes puolet painalluksista tunnistautuvat.
Edit3: Tutun ihmisen puolesta olen kyllä oikeasti edelleen pahoillani ja toivon koko sydämestäni että asiat saisivat toisen käänteen.
Ihan kuin Oliver olisi jotenkin äkäinen, eiiiiii suinkaan, ei kun ei tai siis joo Oliver on tänään äkäinen elämälle tai tarkemmin sille että elämä ei ole reilua, hyvyyttä ja hyväntahtoisuutta ei palkita, karman olemassaolo ei tunnu olevan mitenkään varmaa vaan päinvastoin esim tässä yksi päivä kuulin eräästä ihmisestä joka on jo ennestään saanut saavikaupalla takaiskuja ja nyt oli tullut vielä lisää ja siis hyvin vakavia sellaisia. Ja kyseessä on siis yksi kilteimpiä ihmisiä joita olen maailmassa tavannut.
Samaanaikaan tiedän useammankin noh vastakkaisen eli suomeksi ilkeän siis oikeasti toisia huonosti kohtelevan ihmisen ja tuleeko heille takaiskuja, tapahtuuko oikeastaan mitään pahaa koskaan, ei vaan ihan kuin suojelusenkelit pitävät huolen että saavat elää ja olla kuin herran kukkarossa ja onni senkun suosii. Se suututtaa, se suuttuttaa oikeastaan niin paljon että jos alkaa ajattelemaan menee ärtymys katosta läpi.
Lähtee murisemaan murrrrrrr sänkyynsä, jos huomenna vaikka nousisi oikealla jalalla.
Päivän mietelauseena:
Jokainen päivä kun karma ei toteudu, rakkaus ja hyvyys häviävät ja maailma on paha ja hyvin surullinen paikka.
Edit: Käännös olotilassa!! Ai mitä ihmettä nyt tapahtui, no sain juuri äsken tältä nykyiseltä tapailujutulta tekstarin tai oikeammin facebook viestin joka oli negaamista niin arvatkaas mitä tein, vastasin siihen ihan super super positiivisesti (ei siis mitään rakkaus tai tykkäys juttuja vaan ihan vaan yleistä auringonpaistetta sinulle juttua) ja tuli niiiiiiiiiin hyvä fiilis kun pystyi vastaamaan negatiivisuuteen positiivisuudella! Hah haa, tiedän etten taatusti ole tehnyt mitään joka ko juttua aiheuttaisi joten siinähän negaa ihan keskenään, en suostu lähtemään mukaan en vaikka miten provosoisi.
Naapureiden iloksi olen luukuttanut tätä nyt hmm itunesin mukaan 18krt putkeen :) hyvä ja tavallaan hassu kappale kun sanoituksista huolimatta on kuitenkin mielestäni jotenkin niin energinen että se tavallaan tekee ko veisusta iloisen.
Edit2: langattoman näppiksen pattereita ei suinkaan kannata vaihtaa vaikka joutuu pitämään tukiasemaa fyysisesti kiinni näppiksessä jotta edes puolet painalluksista tunnistautuvat.
Edit3: Tutun ihmisen puolesta olen kyllä oikeasti edelleen pahoillani ja toivon koko sydämestäni että asiat saisivat toisen käänteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)