sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kaksi viikkoa rantakuntoon :)

kiirusta pitää kaikessa, totuus taitaa kuitenkin oll (työkiireitä lukuunottamatta) että pyörin vain ympyrää ja mitään tule valmiiksi. Nukkuminen olisi hienoa, jonkun kanssa kahdestaan vielä hienompaa mutta yksinkin upeaa.
Kaksi viikkoa, kaksi pientä viikkoa..tapaisinkohan minun tulevan kultani lomallani, hmm taidan kohta olla luopunut toivosta mutta surraan sitä sitten syksyllä.

Loman jälkeen en sitten enää ole töissä niin paljon, menee nämä viikonloputkin kuin unessa kun viikon työtuntimäärä ylittää kaiken kohtuullisuuden moninkertaisesti.
Sitten vielä pitäisi olla onnellinen että on töitä näinä aikoina, no ei, olen minä oikeasti tyytyväinen siitä, viimeviikolla sain itseasiassa vahvistuksen että työt nykyisessä paikassa jatkuvat ainakin ensivuoteen asti.

Hmm saakohan sunnuntaisin mistään hierontaa (ihan siis tavallista urheiluhierontaa)


Ihannekumppani osa 19
19. Häntä huvittaa ja panettaa usein :) Mietin pitkään miten tuon nyt sitten kirjottaisi että ei kuulostaisi täysin väärältä mutta idea oli siis se että ei vain toiveet voi kohdata jos toinen on tyytyväinen kerran viikossa peiton alla tyyliin. Mietin myös että pitäisikö lisätä alkuun oikean ihmisen kanssa mutta olen viimevuosina tullut siihen tulokseen että jos ihmistä ei haluta silloin kun se on vaikka sinkku niin ei se halukkuus muuksi muutu kuin enintään pariksi vuodeksi sitten kumppaninkaan kanssa. Mikä sitten on usein, hmm vaikea sanoa koska vaikuttaahan siihen muukin elämä joten kai se on jotain väliltä monta kertaa päivässä- kerran päivässä/kahdessa/kolmessa riippuen siitä mitä elämässä muutoin kulloinkin tapahtuu.


Nyt ulkoilemaan.


tiistai 26. toukokuuta 2009

Viides osa (Karhuherra poikamieheltä)

Varoitus negaamista jälleen kerran (selitystä karhuherran posteihin tuossa postauksessa)

Miksi sinä et ole sellainen?
Miksi minä olisin sellainen, en ole koskaan ollut olevinani sellainen?
Minä haluan että olet sellainen?
Minä en valitettavasti ole sellainen, voisitko rakastaa ja kunnioittaa minua tällaisena?
Minä haluan sellaisen!
Minä olen pahoillani, jos sellainen on sinulle tärkeää niin olen kovin surullinen mutta minä en sitten ole se jota etsit.
Minä haluan sellaisen!
Olisiko mahdollista että tekisimme jotain jotta olisit tyytyväinen minuun tällaisena?
Ei, minä en tahdo sinua.
Kiitos, minäkin rakastan sinua.

Kun valhe vaihtuu toiseen valheeseen jäljelle jää vain tyhjyys.



Hmm lupasin rokkia mutta tämä sopii mielestäni tämän tekstin kanssa paljon paremmin ja onhan tämäkin tavallaan rokkia. Ensipostissa sitten kunnon räimettä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Viimeinen peliminuutti ennen lomaa

Kun on itse ainoa kirjoittaja niin tulee helposti kerrottua vain positiivisia seikkoja itsestään ja koska kukaan ei ole lähelläkään täydellisyyttä ja kaikissa on epämiellyttäviäkin piirteitä niin siitä tämä postaus:) :

En ole koskaan sanonut olevani helppo, en sinnepäinkään. Oikeastaan kaikkea muuta, ensiksikin minä olen ajoittain jääräpäinen, sen lisäksi omaan voimakkaita perusteltuja :) mielipiteitä, sen lisäksi suhtaudun joihinkin asioihin joidenkin mielestä liian vakavasti ja kriittisesti. Sen lisäksi olen ajoittain saamaton, hidas aamuisin ja talvisin kerään painoa jota sitten keväällä vimmalla poistan. Minä olen ajoittain liian huolehtiva ja huolehdin myös asioista joihin en voi vaikuttaa.

Sen lisäksi en ole erityisen kaikkia rakastava. Saunassa heitän monien mielestä liikaa löylyä ja väitellessä en aina osaa huomioida toisen näkökantoja tarpeeksi hyvin vaikka yritän parhaani.

Asiasta täysin toiseen niin arvatkaa kuka odottaa kesälomaa alkavaksi kuin kuuta nousevaa, varsinkin ensimmäisen viikon ohjelman(ohjelmattomuuden) olen suunnitellut haaveissani jo mökkijuomisia ja syömisiä myöten.
Näen jo itseni iltapäivän auringossa paistamassa muurikalla lettuja ja loikoilemassa drinksulasi kädessä. Ensimmäinen viikko on siis tarkoitettu vain ja ainostaan stressitasojen nollaamiseen :)

Ihannekumppani osa 18.
18. Hänessä on asennetta ( ei tarkoita samaa kuin asenneongelma :)


Letkeää kesämusiikkia (seuraavan postin veisu on sitten taas rokkia ettei mene ihan nynnyilyksi:)

perjantai 22. toukokuuta 2009

Rakas joulupukki

Luulen että et ole saanut lahjalistojani viimevuosina ja koska olen ollut killti kuin mikä niin päättelin sen johtuvan siitä että olet vain niin kiireinen joulun aikaan. Sen vuoksi päätinkin ratkaista asian kirjoittamalla sinulle nyt, hah, herätys vanha valkoparta.

Minä poikamies toivoisin seuraavia asioita näin kesän kynnyksellä (olisi kiva ylläri jos voisit toimittaa ne jo vaikka tuossa muutaman viikon päästä loman alussa)

1. Kesäkissan tai sitten mielummin sellaisen pysyvämmän(jos sinulla ei ole pysyvämpiä varastossa niin sitten kesämalli), sellainen tiedätkö jonka voisin syödä, tai en siis oikeasti syödä mutta leikkiä syöväni, sellainen pusuteltava leikkikaveri henkinen, kiva ja muutoinkin mukava.
Sellainen jonka kanssa voisi mennä öisin uimaan, kesäklubille, mökille, piknikille ja sitten loppukesästä kaupunkilomalle.
Sellainen jota katsoisin elokuun lopussa silmiin illalla kun on jo hieman viileää ja kertoisin sille että rakastan häntä.(olisi toki toivottavaa että vastauskin olisi positiivinen, olisi hieman turhan julmaa jos ei :)

Ei ilkeää eikä varattua, eikä sellaista joka on kova huutamaan vaatteet päällä, minä kun en kestä huutoa paljon ollenkaan ja muutenkin se pilaisi tunnelmaa.

Ihannekumppani osa 17.
17.Hän ei ole ihan sama ihmistyyppiä mutta ei myöskään kontrollifriikki. Omaa mielipiteitä mutta on valmis kompromisseihin ja toisen näkökannan huomioimiseen.


keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Aavistus

Miten paljon ulkonäöstä saa välittää ilman että ihminen muuttuu ulkonäkökeskeiseksi, miten paljon se saa merkitä niin hyvässä kuin pahassa? Saako ihmistä haluta ensisijaisesti ulkonäöllisistä syistä tai olla haluamatta samoista syistä. Katoavaistahan on kaikki ja kauneus on katsojan silmissä ja jokaisella on piirteitä joista pitää tai vastaavasti ei pidä yhtään mutta siis niin.

En missään nimessä koe olevani enkä halua olla ulkonäkökeskeinen ja minusta ihmiset voivat olla viehättäviä omalla tavallaan ja uskallan väittää että jos ihminen pitää itsestään huolta, panostaa hieman siihen miltä haluaa näyttää ja viihtyy itsensä kanssa niin se on 90% koko ulkonäöstä ja max 10% sitten sitä luojan luomaa johon ei voi vaikuttaa.

Toinen asia jota olen nyt miettinyt on se että miten pääsee eroon toisen tunteiden ylisuojelusta, miksi minua häiritsee jo valmiiksi se jos joku ihastuu minuun ja tunne ei ole molemminpuolinen, miksi tunnen siitä jo ennakkoon niin suurta syyllisyyttä ja itseni ns paskaksi jätkäksi että tavallaan alennan toista ihmistä ja en usko hänen kykyyn ihan itse suojella omaa sydäntään tarpeellisissa määrin.

Juu soitin sitten sille tytölle tai oikeammin tekstasin mutta sama lopputulos, olisi kannattanut luottaa vaistoonsa, eilen oli deitit ja kun ei ole kipunaa niin ei ole.
Kiva ihminen ja noin mutta ei meillä mitään yhteistä ollut. Puhuttiin paljon johtuen ihan siitä että molemmat ns osasivat puhua mutta kun ei niin ei. Jotenkin jäi sellainen kuva että toinen ehkä odotti että olisin lopuksi sanonut jotain tai suudellut tai jotain ja siitä tuo viimeisen kappaleen pohdinta.

Se on vain niiiiin kökkö tunne kun itse huokaisee sisään ja toivoo että toinen tuntee samoin kuin itse ja ei joudu olemaan se joka ei ehdota uutta tapaamista tai joka ei halua tulla sisälle jnejne

Ihannekumppani osa 16.
16. Hän osaa puhua ja pussata

Sugarbabesia

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Ei aavistustakaan

Kaksi iltaa juhlimista takana ja olo on sen mukainen. Tärisyttää ja huippaa niin että hyvä kun kotiin äsken pääsi. Hyvät oli juhlat mutta mistä se eilisen kaataminen taas oikein tuli. Kohtalokin taas ilmoitteli itsestään kun huomasin herätessäni olevani yhden tytön vieressä johon iskin silmäni työasioissa vuosikausia sitten ja jota en siis ole tavannut vuosiin ja aiemmin jutellut kahta sanaa pidempään).

Otsikon mukaisesti minulle ei ole aavistustakaan mitä tästä seuraa vai seuraako mitään.. Olen onnellinen että ei naitu vaan nukuttiin vain yhdessä koska se mutkistaisi tätä epäröintiä ennestään.
Ihan kivaa oli ja kaikinpuolin sinäänsä sopiva kumppaniehdokas ja kaikenlisäksi aivan suunnattoman kaunis mutta.. Jos en tuntisi itseäni niin sanoisin vain että ehkä ei ollut kemiaa tarpeeksi mutta koska tunnen niin epäilyttää että onko kyseessä liiankin sopiva ihminen ja nyt yritän vain keksiä tekosyitä koska niin paljon kun parisuhdetta ja omaa kultaa kaipaankin niin onhan se aivan mielettömän pelottavaa jos sitä oikeasti nyt vaikka menisi rakastumaan.

Tiedän tiedän enneaikaista edes pohtia moista ja voisihan sitä vaikka käydä kahvilla..

En tosiaankaan tiedä, toisaalta taas tekisi mieli soittaa ja kysyä jos nukuttaisiin ensiyökin yhdessä mutta haluanko sitä siksi että haluan olla hänen kanssaan vai siksi että toisen ihmisen lähellä on vain niin hyvä olla. Jos en soita niin kadunko sitä parin viikon päästä ja kirjoitan tänne kun itse hukkaa kaikki hyvät tilaisuudet.
Kyseinen ihminen asuu vielä todella lähellä ja jotenkin olisi niin super mahtavaa jos ...no kyllä te tiedätte.

Ihannekumppani osa 15.
15. Hän on elämässään ollut aiemminkin parisuhteessa sekä asunut yksin.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Se on vain väärin

Kerron kaikille naislukijoille salaisuuden, jokaista miestä korventaa kun hän näkee exänsä ensimmäistä kertaa jonkun toisen kanssa. Sillä kauan tapauksesta on tai kumman aloitteesta suhde loppui yms ei ole suoranaisesti tekemistä sen kanssa. Oikeastaan vaikea selittää mikä siinä on ja siksi otsikko pääseekin lähimmäksi tunteen kuvausta, se on vain väärin.

Toki tunteeseen tulee extra aromi jos pariskunta näyttää erityisen onnelliselta yhdessä ja itse on sinkku - tekisi mieli näyttää kieltä mutta luonnollisesti herramiehenä tyytyy vaihtamaan muutaman mitään sanomattoman lauseen (mukava tavata..joo ihan helvetin kiva) ja jatkamaan matkaa.

Super extraa tulee tietysti jos itse on se jätetty osapuoli mutta silloin siinä onkin jonkinlainen oikeutus ja se on jotenkin järjellä selitettävissä.

Hassuinta on että näissä yhteistuumin yms päättyineissä jutuissa vitutus koskee vain ensimmäistä tapaamista ja seuraavalla kerralla saattaa jopa oikeasti olla ihan kiva tavata..mutta se ensimmäinen kerta....ei

Kuten arvata saattaa niin törmäsin tällaiseen tapaukseen tänään ja oli niin hassua kun huomasin kun alkoi korventaa vaikka kyseessä oli juttu joka loppui ihan yhteistuumin ja jossa ei ehtinyt syntyä mitään syviä tunteita saatikka että niitä olisi jäljellä. Silti se tunne vain hiipi sieltä hetkeksi.

Nyt oikeastaan jo naurattaa ko tuntemuksen tulo :)

Ihannekumppani osa 14.

14. Hän on ainakin jossain määrin romantikko

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Päivänsäde

Nasu tuli takaa Puhin vierelle. ”Puh” kuiskasi hän. ”No mitä?” ”Ei mitään” sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni. ”Tarkistin vain että olet siinä.”


Ihannekumppani osa 13
13.Hän on jonkin verran koti-ihminen. Ei sohvaperuna tai vain kotona nyhjöittäjä mutta jonkin verran koti-ihminen kuitenkin.

Parempi versio umbrella kappaleesta (alkuperäisestä en liiemmin välitä)

perjantai 8. toukokuuta 2009

Penkkiurheilua

Hei tuntematon rakkauteni, tiedän että tämä voi olla hieman paljon pyydetty näin etukäteen mutta ajatelin että voitaisiin tehdä niin että aina jos suomi häviää kiekossa niin me voitaisiin tehdä poikalapsi :) Koska pyyntö on kohtuullisen suuri niin voidaan lopettaa sitten kun niitä on 6 eli kentällinen plus molari :)

En seuraa mitään muuta urheilua mutta kerran vuodessa mun nenä on liimautuneena tuohon ruutuun ja verenpaine huitelee katossa.

Ai niin pitää hehkuttaa, jollain tuli tänään kuukausi savuttomuutta täyteen :)

Ihannekumppani osa 12.
12. Hän on tällähetkellä noin 25-36vuotias

tiistai 5. toukokuuta 2009

Kun olin pieni

Muistan ensimmäisen kerran olleeni ihastunut tyttöön kun olin 6-vuotias, kyseessä oli silloinen tarhakaverini joka oli minun 6-vuotiailla silmilläni katsottuna suloisempi kuin korillinen kissanpentuja.

Seuraavan kerran muistan ihastuneeni kun olin 8-vuotias, rinnakkaisluokalla oli aivan valloittava tyttö ja olin niin kateellinen yhdelle ystävälleni joka leikki hänen kanssaan pusuhippaa ja kertoi siitä koulussa.

Tapasin ko tytön noin 5vuotta sitten ensimmäistä kertaa 20-vuoteen ja jos oli jotenkin hieman ironista kun ko ihminen yritti nyt aikuisiällä pelittää minua pehkuihin ja näemmä minun 20v sitten ollut tyttömakuni oli muuttunut sen verran paljon ettei voinut vähempää kiinnostaa. Itseasiassa kyseessä ei kyllä ollut ulkonäkö yms vaan henkilö noin muuten.

Tuon pojan joka leikki hänen kanssaan pusuhippaa ystävä olen edelleen joten jos tarinasta joku kliseinen opetus pitää löytää niin: ystävät säilyvät vaikka ihastukset tulevat ja menevät jne jne.

Sattuneista syistä olen muutenkin muistellut lapsuuttani paljolti viimeviikkona, jotenkin on tullut paljon tunteita ja muistoja mieleen ihan tavallisista viikonlopuista, siitä millainen musiikki soi, millainen tunnelma oli yms ja vaikka yleensä en voi sietää haikeita muistoja koska ne saavat minut helposti surulliseksi niin nuo muistot ovat jotenkin positiivisella tavalla haiketa.

Voi kuulostaa tosi hölmöltä mutta noista muistoista tulee tavallaan aina hieman entistä enemmän vauvakuume, tai ei varsinaista vauvakuumetta vaan enemmänkin se on ns perhekuume, se että voisin tavallaan elää ko tilanteita sen tulevan oman perheeni kanssa tälläkertaa itse siinä isän osassa.

Edelleen sattuneista syistä (sinkkuna jne) tuntuu vain tosi kaukaiselta ja jotenkin niin harvinaiselta ko perhemalli nykyisin,

Muutaman pariskunnan tiedän mutta suurinosa ihmisistä joita tunnen on joko eronnut, parisuhde ei toimi tai ainakin toinen osapuoli pelaa omaa juttuaan siinä sivussa, on joko sairauksia tai muita vakavia ongelmia yms. Minne on hävinnyt normaali elämä, se että on se kumppani johon on sitoutunut, on muutama kappale niitä lapsia, molemmilla edes jonkinlainen duuni, molemmat plus se jälkikasvu suurinpiirtein terveitä, talvisin kunnon lumipeite ja loma lämpimässä.

Ihannekumppani osa 11
11. Hän haluaa tulevaisuudessa perheen ja lapsia.


sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Koti

Huomasin jo hmm varmaan miltei 10v sitten kuinka noin 3vrk yksin oltuani (siis fyysisesti, puhelimessa puhumista yms ei lasketa) alkaa mökkihöperyys hiipiä.

Tunne ei sinäänsä ole mitenkään paha mutta sitä seuraava sosiaalinen tilanne on aluksi jotenkin hiukka kummallinen kun on niin omissa ajatuksissaan. Ensimmäisen kerran muistan ko tunteen itseasiassa nimensä mukaisesti mökiltä kun olin ollut siellä hmm 3vrk yksin ennen kuin tuli seuraa.

Useinhan tuota ei toki nykyisin tapahdu kun en nyt erityisesti hakeudu olemaan yksin mutta silloin kun tapahtuu niin on jotenkin hassua.

Jokatapauksessa yllätys yllätys nyt minulla on hieman sellainen olo, on jotenkin niin omissa ajatuksissaan puuhaillut viimepäivät kotioloissa (vappuaatto meni baarissa mutta sen jälkeen sitten kaikenlaisia pikkujuttuja kotona tehden) että ei oikein tiedä alkaisiko tässä kertomaan romanttisesta komediasta jonka katsoi televisiosta vai siitä kuinka
juustokastike maistui lähinnä aromaatille vai jostain muusta yhtä mielenkiintoisesta :)

Vaikka kaipaankin omaa kultaa, pidän ystävistäni ja en nyt oikeasti ole erityisen epäsosiaalinen (joskaan en nyt super sosiaalinenkaan, riippuu vähän) niin jokatapauksessa minusta on tärkeää että ihminen osaa olla yksin.

Ihannekumppani osa 10:
10Hän osaa leipoa pullaa tai on ainakin valmis opettelemaan :)(ps osaan toki siis itsekkin :)