Saanko taas valittaa :) Saan tai siis en tai siis saan. En minä näistä jutuista valita. Sen sijaan voisin valittaa vaikka jostain vakavammasta mutta koska haluan uskoa että säikähdyksellä selviää niin en valita siitäkään.
Se mistä sensijaan valitan, tai siis valittaisin jos valitttaisin on se että anteeksi nyt vain mutta minua ei kiinnosta. Vaan siis sinä, Tai siis et sinä siellä ruudun toisella puolella vaan sinä ihminen joka suhtaudut ihmisiin tyyliin että mitä tuo ihminen voi antaa minulle.
Minne on kadonnut ihmisistä kiinnostuminen ihmisinä. Minne on kadonnut ihmisistä innostuminen vikoineen kaikkineen.
Illan uutisina, ostin uuden fillarin, ai kerroinko jo. En en usko että kerroin. No mutta siis ostin.
En muuttanut tälläkertaa, En tiedä oliko se oikea ratkaisu. En hihku onnesta ratkaisun vuoksi mutta en olisi ehkä hihkunut
jos olisin valinnut toisin. Kävin lisäksi matkoilla ennen kun työt alkoivat. Oli kivaa enkä olisi ehkä halunnut tulla takaisin. Kuitenkin, fillari, harkitsin autoa mutta tulin tulokseen että minä olisin nauttinut siitä niin lyhyen hetken että fillariin sijoittaminen oli järkevämpää ja matkat mukavampia.
Ai että miten uudessä työssä nyt sitten menee? No ihan hyvin kait ehkä. Hieman siellä oltiin selän takana jo pelattu ennen kun edes aloitin
mutta en nyt jaksa stressata siitä. Oli itsevarmuuttaa buustaavaa huomata että kyllä minä ihan oikeasti tiedän aika paljon siitä mitä teen. Ei sikäli että olisin sitä suoranaisesti epäillyt mutta onhan se aina uudessa paikassa pieni kysymysmerkki ennen ensimmäistä palaveria että ns millä tasolla täällä pelataan. Taso oli/on minulle siis ihan sopiva. Ei liian helppo että voisi ns lepuutella laakereilla tai ylpistyä mutta ei sellainenkaan että nostattaisi hikipisaroita kun pomo pyytää juttelemaan.
On tässä suurempiakin mietteitä.
Kuitenkin ennen kun tämä tarina päivittyi sattui jotain, tai siis ei nyt sattunut mutta kuitenkin. Olin piiitkällä kävelyllä luonnonhelmassa uuden työni erään kaukaa vierailulla olevan ihmisen kanssa.
Hieman jännitin että miten juttua riittää vaikka ihan hyvin tullaankin toimeen mutta lopulta oli oikeastaan tosi kiva päivä. Juteltiin niitä näitä ja päivän päätteeksi käytiin illallisella ja parilla.
Jokatapauksessa miten tämä nyt liittyy mihinkää niin juteltiin siinä aina ajoittain työasioistakin ja
varsinkin eräästä suunnitelmasta joka saattaa keikuttaa minun tilannetta aika railakkaasti ja en tiedä, siinä käveltiin ja tajusin yhtäkkiä miten hemmetin vähän minua stressaa tai mitenkään edes huoletttaa. Ja kyse ei ole siitä etten välittäisi vaan jotenkin siinä luonnon ääressä vain tuli tunne että ihan oikeasti, ei vain ole mitenkään merkityksellistä elämäni kokonaisuutta ajatellen.
