tiistai 29. kesäkuuta 2010

Karhuherran parisuhdekoulu osa 1.

Tyttöjenhän pitäisi kuulopuheiden mukaan olla huomattavasti parempia tässä noin keskimäärin mutta joku eli minä voisi vähän protestoida. Sensijaan itsehän sitä on niin supermenestynyt (se oli ironiaa) että voi jo opettaa muitakin.
Miten vaikeaa se voi olla.

Annan esimerkkejä:

Puhelinsoitto
Sinä soitat henkilölle x aikana jolloin hän ei ole a nukkumassa tai töissä/koulussa jnejne. Ko henkilö ei kuitenkaan syystä tai toisesta vastaa, ei kuule tai on paikassa jossa ei voi puhua niin miten vaikea on ns pelastaa tilanne. 1 tekstari parin tunnin sisällä jossa esim sanoo että on vähän huonossa paikassa mutta soittaa takaisin aikana x.
Tai sitten soittaa takaisin heti kun ehtii/pystyy.

Tapaaminen
Ennalta sovittu tapaaminen peruuntuu syystä x
Miten pelastaa tilanne: Hei, harmi että ei onnistu syystä x ja x mutta olis tosi kiva nähdä vaikka myöhemmin viikolla tai ajankohtana x. Jos loppuosaa ei sanota on se kylmän veden viskaamista toisen varpaille.

Keskustelu
Henkilö x on syystä tai toisesta väsynyt ja ei jaksa tai kykene osallistumaan keskusteluun. Tilanteen pelastaminen: Hei oon ihan tosi väsynyt syystä x, olisi kyllä tosi kiva jutella mutta nyt en oikein jaksa joten voidaanko tehdä ajankohtana x (spesifin ajankohdan mainitseminen ON olennaista) tuplaseivaus: tykkään susta tai jokin toinen positiivinen lause jotta keskustelu loppuu ns hyvään fiilikseen molemmille.


Väittely.
Riita asia x. Tilanteen pelastaminen, kompromissin hakeminen, vastaantuleminen, toisen osapuolen kuunteleminen. Ratkaisu.

Pahimmat virheet: ultimaatumit, uhkaukset, pois lähteminen vihaisena tai lauseet mun pitää nyt miettiä tätä asiaa yksinäni yms.


Jatkoa seuraa....

Laskenta

Ai mihin, no siihen koska tämä juttu tämän sanotaan nyt häntä vaikka henkilö b:ksi kanssa loppuu tai ei lopu, jos ei lopu niin siirtyy seuraavalle asteelle. Oliver ei enää jaksa epäreiluutta ja Oliver ei enää jaksa säätää eikä pelata eikä arvuutella eikä montaakaan asiaa. Oliver haluaa olla ihan rauhassa, ihan rehellisesti ja mukavasti ja onnellisesti. Varsinkin nyt kun Oliver on kesäflunssassa.

Vieraat lähtivät eilen, on aina jotenkin tosi kummaa kun on tottunut että on ihmisiä kylässä siis pidemmän aikaa ja sitten yksi aamu saakin taas keittää kahvia vain itselleen, jotenkin tekisi mieli puhua vaikka telkkarille, kommentoida sille uutisia ja kysyä ottaako se puuroa :)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

-

Vieraita ollut kylässä koko viikon. Eipä muuta, tuntuu että päivät ja illat vain juoksevat ja taas onkin perjantai ja aika laittaa kone kiinni. Uuden tytön kanssa menee kait ihan ok tai siis joo, mutta molemmilla painaa kyllä tilanteen epävarmuus paljon..

Ja ja, noh kyllä te tiedätte miten kirjoitin silloin aikoinaan sen erään ihmisen kohdalla ja miten kirjoitan nyt. Ja vaikka koitan valehdella itselleni ihan 6-0 että juu juu niin, noh katsotaan nyt silti että jos tämä "en niin super innostunut" johtuisi kuitenkin näistä käytännön epävarmuuksista.

Hauskaa viikonloppua!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Rakkaat lapset

On tullut kuunneltua paljon placeboa, kyseessähän on aivan loistelias soitinorkesteri mutta mutta, kuten eräs erittäin mukava ihminen totesi, jos et halua itkeä aamuisin älä kuuntele. Sisareni tosin väitti että on heillä iloisiakin kappaleita mutta itse rohkenen olla eri mieltä, Bitter end, Protege Moi, Without you i am nothing, siinä sitä iloista kesämusaa kerrakseen :)

Uuden tytön kanssa ollaan edelleen yhteydessä ja eilen oli kait eka vakavampi keskustelu tai siis hmm noh hän on tietoinen työtilanteestani ja siitä mitä se saattaa tarkoittaa käytännössä ja ei luonnollisesti ole kovin innoissaan, en ole minäkään, ei ei ja ei mutta näillä korteilla on nyt vain pakko pelata sattuneista syistä.

Kerroin hänelle myös syistä minkä takia minun on nyt hyvin hyvin vaikea luottaa häneen(tai kehenkään) lainkaan ja pyysin kärsivällisyyttä.

En tiedä mitä hänen kanssaan tulee tapahtumaan, en todellakaan tiedä, tottakait toivon, totta hemmetissä mutta kuten elämä on osoittanut se toive ei välttämättä merkitse mitään.


En tiedä, on tullut mietittyä paljon mennyttä, ehkä siksi kun on tavallaan niin tuhottomasti ylimääräistä aikaa. Tavallaan tämä ajanjakso tällähetkellä päätti 7vuotta kestäneen kauden (en voi anonymiteettia paljastamtta kertoa tarkemmin miksi mutta lupaan tehdä sen jokupäivä) ja en tiedä,,niin monet asiat menivät eri tavalla kuin oli suunnitellut tai toivonut, niin paljon asioita on tapahtunut mihin ei ole voinut itse mitenkään vaikuttaa.

Nyt jotenkin haluan olla varma että mitä tahansa seuraavat askeleet ovatkin, ovat ne lähemmäs tai oikeammin takaisin omaan itseeni, siihen itseeni jonka tekee mieli rakastaa, hyppiä, tanssia ja nauraa eikä ennenaikaisesti keski-ikäistyvään puolikuollleeseen kyynikkoon.