tiistai 27. lokakuuta 2009

Hyviä asioita vanhempana deittailussa

Ei enää oikeastaan tarvitse esittää yhtään mitään, ei ujostella, ei pelätä että toinen saa hepulin pikkuasioista, toinen tekee noin 200krt useammin aloitteen, toinen ei enää odota kuuta taivaalta vain sen takia että on oikeaa sukupuolta vaan osallistuu osaltaan jutun rakentamiseen, toinen osaa arvostaa asioita ja huomioimista eikä ota kaikkea itsestäänselvyyksinä.

Mikään kun ei ole inhottavampaa kuin arvostamattomuus, sen kuun tuo sieltä taivaalta ihan mielellään ja oikealle ihmiselle tottakai mutta jos sitä ei arvosteta vaan se otetaan itsestäänselvyytenä niin hanskat on naulassa sen sileän tien.
Samoin tietysti huomioimisen kanssa, ei sen tarvitse olla suurta, "jonna" esim keräsi noin 1000000plus pistettä kun kerroin pitäväni yhdestä jutusta sivulauseessa ja seuraavana päivänä hän kertoi minulle missä se on ja milloin. Asia joka oli varmasti selvinnyt 20sekunnin googletuksella mutta se ei ollut olennaista vaan ajatus.

Pitkän suhteen päättymisen jälkeen eräs tyttöpuolinen kaveri nukkui mun luona ja vieressä yhtenä vkl yönä ja aamulla kun heräsin hän oli tiskannut. Olin niin otettu moisesta kiltteydestä että hyvä kun en puhjennut kyyneliin, kukaan ollut tehnyt minulle mitään niin kilttiä ja ystävällistä aikoihin (ai oliko se päättynyt suhde tosiaan niin...ei puhuta nyt siitä)

Mikäköhän tämän kirjoituksen punainen lanka oli...

lauantai 24. lokakuuta 2009

Viikonlopun toinen (postaus miehille)

Tämä olkoon nyt ensimmäinen virallinen miehille suunnattu postaus, kyllä aion puhua miehisistä aiheista kuten parranajosta, moottoripyöristä, rinnoista (ei hemmetti ei kukaan mies kirjoita miehille suunnatussa postauksessa rinnoista) korjaan kannuista, ja tietysti viinanjuonnista.

No niin, aloitetaas :)

No nythän tässä on vain sellainen ongelma ettei miehisistä aiheista voi puhua yksin, ostin uusia partateriä, no just ihan %%%%% kiinostavaa.

No pyörästä nyt voi ainakin vähän kertoa: ensi kesäksi olen haaveillut tuollaista:



tai tuollaisen




Sitten beibe aiheeseen, hmmmm nyt joutuu jo menemään ns kieli keskellä nokkaa

Musiikkia en kommentoi :)

Hmm kaikki videot jotka ovat edes astetta rohkeampia tuntuvat olevan ikätunnistautumisen takana, pah



Viinanjuonnista, hmm ei nyt sovi tunnelmaan ollenkaan, tämän viikonlopun kun vietän tarkoituksella baarittomana ja alkottomana.

Lähden salille jumppaamaan.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Yksin vai yhdessä

En sano että se on helppoa, no ehkä joillekkin mutta suurimmalle osalle varmasti ei. Silti se on ainoa vaihtoehto.

Minä kannatan lämpimästi yksilönä kehittymistä, en halua omistaa ihmistä, en missään tapauksessa rajoittaa hänen menemistään, estää häntä saamasta ja saavuttamasta mitä hän on koskaan unelmoinut mutta...

Siitä huolimatta minua on pidemmän aikaa häirinnyt yli-individualismia korostava ilmapiiri, sitoutuminen on kuin kaupassakäyntiä, yksilö menee aina yhteisen hyvän edelle...ja katsottaisko niitä avioerolukuja uudelleen.
Jos sinä et ole, jos sinulla aaarrrrrgggghhh

Minne jäi Me, yhdessä, tiiminä, parina, ystävinä, kumppaneina. Minne jäi se ajatus että yhdessä olemme jotain paljon enemmän kuin mitä yksin koskaan olisimme.

Sanoin kerran eräälle exälleni kun hänellä tuli menokausi ja ties mikä muu kriisi siihen samaan syssyyn: Niin kauan kun olet tyttöni, odotan ja tuen sinua, niin kauan kuin me olemme yhdessä, seison vaikka yön alasti pakkasessa meidän vuoksemme mutta jos et halua olla mun tyttö silloin mun pitää pitää huolta itsestäni.

Mulla on nyt jonnan kanssa vähän sama tilanne, ei tietenkään näin lyhyen tuntemisen jälkeen vielä samalla tasolla mutta kuitenkin, hän ei tunnu ymmärtävän sitä tai ainakaan minusta sisäistävän että en minä ole kiinnostunut hänestä vain hyvien asioiden takia, en vain silloin kun hän on iloinen yms vaan ihan koko paketista.

Jos hänellä on mikä tahansa asia niin toivon että minua ei suljeta sen ulkopuolelle vaan voin ja saan seisoa rinnalla, olkapäänä, kuuntelijana tai vaikka ryyppykaverina. Ihan minä tahansa mitä toinen toivoo kunhan minua ei suljeta ulkopuolelle.

Jos minut suljetaan ulkopuolelle, niin jälleen silloin mun pitää pitää huolta itsestäni ja valitettavasti sen myötä heittää hiekkaa sen päälle mitä tunnenkin ja suunnata kiinnostukseni kohti uusia pettymyksiä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Miksi sinua surettaa

Luulen että se on syksy, sen kylmyys ja pimeys, en ole koskaan pitänyt syksyistä, joka vuosi loka ja maraskuu menee ainakin puoli unessa tai sitten enemmän tai vähemmän mieli maassa. Useimmiten siihen on kyllä syitäkin, jos pitkä parisuhde ei ole loppunut syksyllä niin joku sukulainen on kuollut, jos ei sitäkään niin ainakin on tapahtunut onnettumuus. Syksy on pahojen asioiden tapahtumisen aikaa.

Jossain vaiheessa ajattelin etten enää kertoisi jonnasta ennen kuin asiaan tulee ns jonkinasteinen pysyvyys suuntaan tai toiseen mutta pyörsin tämän idean hetkessä.
Minä olen tavallaan vähän suuttunut hänelle, vain tavallaan siksi että ei ihmiseen johon on ihastunut voi olla oikein suuttunut jos ja kun hän ei ole tehnyt mitään tahallisen ilkeää. Eikä oikeastaan ilkeää muutenkaan. Itseasiassa meillä oli muutama tosi mukava ja hyvinmennyt päivä ja yö yhdessä muutama vrk välissä ja taas oikein hyvin sujunut vuorokausi yhdessä.

Miksi sitten olen suuttunut, no siksi että hän ei selvästi ole tässä jutussa yhtään samalla tasolla mukana kuin minä, ei tunteiden voimakkuudessa, ei niiden ilmaisussa, ei kiinnostuksessa, tähän panostamisessa, minun huomioimisessa jnejne.

Syitä voi olla monia ja keskustelimmekin asiasta pitkään mutta mikään niistä ei poista tosiasiaa eikä sitä että loppujen lopuksi minä tietysti pidän syynä itseäni tai vaikka en pitäisikään niin se ei muuta mitään.

En vain ymmärrä, meillä on aivan mielettömän kivaa yhdessä kaikin puolin, puhumme, pussaamme, peuhaamme jnejne mitä vaan mutta kun olisi aika puhua joko tunteista tai jutun jatkosta niin näkymätön seinä on siinä joka kerta.

Toivossa ei ehkä ole hyvä elää mutta ainakin omassa tapauksessani ainoa mahdollisuus.

torstai 15. lokakuuta 2009

Poika/tyttölapsia

Olen varmasti kertonutkin mutta minullahan on ollut viimeisen parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän lapsikuume, en voi nimittää sitä vauvakuumeksi koska en erityisemmin pidä ihan pienistä vauvoista (en jotenkin osaa suhtautua niihin). Jokatapauksessa joku vekkari mun päässäni tikittää että jälkikasvun aika olisi lähivuosina tulossa.

Aina välillä se sattuneista syistä(esim niinkin pieni asia kuin olematon parisuhde) katoaa hetkeksi mutta sitten se tulee taas takaisin ja saa jo välillä hyvin mielenkiintoisia/huvittavia piirteitä. Otetaan nyt esimerkiksi eilen kun olin ulkona syömässä yhden ystävättäreni kanssa, paikan ei yksi vaan kaksi tarjoilijatarta näyttivät molemmat niin sopivilta tulevien lapsieni äidiksi ettei tosikaan. Ei, he eivät olleet välttämättä erityisen kauniita, eivät erityisen mitään ulkonäkö ihannettani vastaavia, eivät siltä että olisi edes erityisemmin tullut peuhaaminen mieleen vaan yksinkertaisesti hmmm jotenkin vaan tosi sopivilta, terveiltä, hyvinvoivilta jnejne :)

Koska tämä on puoliksi perheystävällinen tai noh ainakin ns ikärajaton blogi niin en kerro missä muussa tilanteessa ko asia esim tulee joskus mieleen tai tuo välillä sellaisen tietyn tunteen mutta muistatteko sellaista suomalaista yhtyettä kuin come inside.

Tiedän, siellä ruudun takana on iltakahvi väärässä kurkussa mutta niin..

Jälleen yksi artisti joka olisi kuulunut linkittää jo ajat sitten.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kahdeksas osa (karhuherran turinat)

Vaihteeksi kirjoitus karhuherra poikamieheltä, varoitus negaamista, jos et kestä synkkiä kirjoituksia/ne ahdistavat jnejne niin suosittelen jättämään lukematta!:

Miksi sinä et voi jo tulla, minä en enää jaksa odottaa, minä luulin olevani voimakas mutta en olekkaan. Olisin jos sinä olisit vierelläni mutta ilman sinua olen ontto, yksinäinen levysoitin jossa ei ole levyä.

En enää jaksa uskoa että olet olemassa, minun pitäisi tyytyä siihen mitä voin saada, kehen tahansa, vaikka se tarkottaisi että sieluni ja sydämeni jää yksinäiseksi koko loppuelämäksi. Olisi edes joku fyysisesti lähellä.

Luulin nähneeni sinut, ehkä jopa tavanneeni sinut vihdoin mutta se taisi olla vain kohtalon julmaa leikkiä minun sydämeni kustannukselle. Hetken se luuli olevansa täyttymässä mutta viimeiset yöt on se taas viettänyt yksinäisempänä kuin pitkään aikaan aiemmin.

Makaan sängyssä keskellä yötä, huone on hämärä ja jostain syystä minua pelottaa, yksinäisyys on niin musertavaa, niin painostavaa, nousen ylös, laitan valot päälle, istun hetken ja katson viestit, tyhjäähän siellä vain on. Menen takaisin sänkyyn makaamaan.

Hikoiluttaa mutta silti värisen vilusta. Katson ikkunasta taivaalle ja huomaan kuinka kyyneleet valuvat kasvoillani. Minulla on sinua niin ikävä, voi luoja kuinka minulla on sinua niin ikävä.

Katson taivaalle ja kysyn miksi, en saa vastausta vaan ainoastaan syvän hiljaisuuden jossa ei kuulu kuin vaimea tinnitus ja sydämenilyönnit.

Nukahdan mutta herään useasti, aamu valkenee harmaana, ihan kuin minulla olisi kuumetta. Ystävättäreni viestittää tulevansa viikonlopuksi kylään, olen iloinen mutta surullinen koska tiedän että viikonloppu menee nopeasti. Minä rakastan häntä ystävänä, voi kumpa voisin rakastaa häntä rakastettuna mutta en voi, en vain tunne niin vaikka haluaisin.

Alan suunnittelemaan klubia/sähköposti listaa jonka nimeäisin kliseisesti yksinäisten sydänten kerhoksi. Liittyisiköhän sinne kukaan, olisikohan siitä enemmän haittaa kuin iloa.


sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Taivaanrannan maalarit

Tcai- kirjoitti blogissaan romantiikasta tai paremminkin romantikoista tuossa jonkin aikaa sitten ja se sai minut miettimään.

Olen hieman vastaan näitä määrittelyitä mutta tästä pidän koska uskon että se kertoo minulle jotain olennaista ihmisestä, jotain johon voin samaistua, jotain jonka kanssa voin kokea yhteenkuuluvuutta vaikka ihminen olisi muuten miltei itseni vastakohtakin.

En tiedä, rakkaus rakkauteen, haaveilu kädestä pitämisestä, unelmointi täydellisestä yhteydestä, toisen ihmisen kanssa yhdessä sulamisesta, liikuttuminen tunnetilasta, elämänkatsomus, usko, hetki, kosketus, laulu, tilanne, katse, kaipaus, arvostus, kauneuden löytäminen pienen pienistä teoista tai asioista. Kyynisyyden vastakohta.

Tekeekö se elämästä helpompaa, ei tosiaankaan, ei maailma ole sellainen mutta minä haluan minun elämäni olevan sellainen. Pitävät naiivina, pitävät teininä mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin on usko että yksi ihminen ei pidä. Teoriassa edes sillä ei ole merkitystä mutta ilman sitä elämästä tulee kyllä tosi surullista.

Selvennykseksi- kyse ei ole hyvyydestä tai huonoudesta, romantikko voi olla inhottava ihmien siinä missä ihminen joka ei ole romantikko voi olla maailman ihanin ihminen, kyse on minusta tietyn tunnetilan ymmärtämisestä, siitä pitämisestä ja sen vaalimisesta ja uskosta että rakkaus....niin.

Tulipas jotenkin kouluaine tyyppinen kirjoitus, Oliver 10v mistä on romantikot tehty.
Sokerista tietysti :)

lauantai 10. lokakuuta 2009

Hehkutus ja ketkutus

Tuo tyttö, "jonna" siis saa minun pääni niin pyörälle, hän antaa minulle niin vastakkaisia signaaleja että en tiedä miten päin olla. Toinen vaihtoehto on se että signaalit ovat hyvin selkeitä mutta koska olen niin ihastunut häneen niin en halua nähdä niitä.

Tekisi niin paljon mieli iloita ja kertoa koko maailmalle hänestä mutta tuntuu kuin täytyisi seisoa kaksin jaloin jarrupolkimella. Luulin kaiken menevän todella hyvin tai siis olen jo pariinkertaan luullut niin mutta sitten yhtäkkiä minulla onkin vastassani lasiseinä. Tapaamiset ovat menneet hyvin, 2yhteistä yötä, noin 50viestiä puolin ja toisin mutta joku näkymätön seinä on silti tässä vastassa. Minulle ei anneta oikeastaan minkäänlaista varmuutta tämän jatkosta ja se kai se on se suurin epävarmuuden luoja. En esim tiedä koska me nähdään seuraavan kerran vai suurinpiirtein nähdäänkö enää ollenkaan.

Tykkääkö hän edes minusta, ei aavistustakaan.

En tiedä, monet ovat varmasti sitämieltä että ei kannata ottaa onkea pois vedestä vaan jatkaa elämää kuin ennenkin ja pitää silmät auki. Joo teoriassa tietysti hyvä idea mutta kun sydän on varattu niin....

Asiasta täysin tuhannenteen, lukeekohan minulla otsassa nykyisin myös joku seksiterapeuttien yhdistys ry, tätä on oikeastaan käynyt aina silloin tällöin jo siitä lähtien kun viimeinen pitkä parisuhteeni päättyi mutta en silti käsitä miksi prosentuaalisesti niin useilla tapaamillani tytöillä/naisilla on tarve kertoa mulle jo muutaman minuutin jälkeen niiden makkarimieltymyksistä. Ei siinä mitään, ihan hauskaa ja noin mutta siis kun kyse ei ole edes mistään ns suorista iskutilanteesta niin jotenkin hassua että esim eilen minulle puhumaan tulleesta naisesta en tiedä käytännössä mitään muuta kuin etunimen ja suht yksityiskohtaisesti minkälaisesta kyydistä hän pitää. Ja kyllä, olen varma ettei kyse ollut siitä että hän olisi halunnut minun tai kenenkään muunkaan kanssa leikkimään eilen vaan ihan kuin olisi päivän uutisista minulle kertonut.

Edit: No hyvä on, on tietysti mahdollista että kyseinen ihminen oletti että kun hän kertoo tarpeeksi yksityiskohtaisesti minkälaisesta peuhaamisesta pitää niin minun olisi kuulunut miehenä innostua siitä ja vietellä hänet mutta vastoin ennakkoodotuksia ja häpeäksi koko miessukupuolelle :) olinkin ennemminkin ns jaahas asenteella ja siirryin juttelemaan työkavereilleni.

Edit2: Kyse ei siis ole myöskään siitä että olisin jotenkin supersuosittu, olen keskustellut asiasta miespuolisten ystävieni kanssa (siis heidän joita lähestytään mielestäni huomattavasti itseäni useammin) ja en tiedä, kai minulle on sitten vain helppo puhua tai jotain.

Musiikkia lantion keikutukseen (ihan siihen vaatteet päällä tapahtuvaan te senkin:)

Sharam - PATT (Party All The Time)

Brendan McBain|MySpace Videos

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kertokaa

Hei, nyt tarvitaan sitä tyyppiä kenellä on se kristallipallo, kysymys, onko Oliver nyt ihan hakoteillä tässä jutussa?, tuleeko Oliverille vielä suru puseroon? Onko tyttö johon Oliver on ihastunut yhtään mukana? Onko se edes kiinnostunut Oliverista vai kuvitteliko Oliver väärin ja kyseessä oli vain joku tilapäinen mielenhäiriö hänen puoleltaan?

Ei minua helpolla ainakaan tässä jutussä päästetä, siinä missä olen 99% kaikista tapailuista ja suhteista ollut aina tietoinen toisen kiinnostumisasteesta saan tälläkertaa niin mixed signaalia ettei tosikaan.

Minun pelini (joka ei ole peli vaan ihan vaan se normaali tutustumisvaihe jossa opitaan mistä toinen pitää, mikä häntä ärsyttää, mihin hän reagoi mitenkin jnejne) ei toimi sitten lainkaan. Se esim tunnepitoinen lause (ei, en minä nyt mitään rakkautta ole tässävaiheessa tunnustamassa, en nyt sentään ihan niin kehällä ole:) jonka odotan saavan aikaan positiivisen reaktion tuottaa vaivautuneen hiljaisuuden mutta kun olen sen johdosta heittämässä kirvestä kaivoon (tietenkään sitä sanomatta) niin huomaan että yhtäkkiä olemmekin suutelemassa.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Jos olisin lentokone

Ai miten niin, eihän ihminen voi olla lentokone. No ei mutta jos olisin niin nyt olisin noussut tosi kovalla vauhdilla tosi korkealle, niin nopeasti ja niin korkealle että jos tulisi onnettomuus niin tulisi tosi rumaa jälkeä.

Ai mitä ihmettä minä sekoilen, no siis suomeksi, jos olin aiemmin ihastunut niin en tiedä mitä olen nyt, hyvin voimakkaasti ihastunut kenties.

En osaa edes kuvailla tuon tytön vaikutusta minuun, pelkkä katse saa minut suunnilleen sulamaan.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Sensuurin hetki

On erittäin todennäköistä että "jonna" tulee lukemaan tätä blogia tänään tai lähipäivinä joka on sikäli tietysti mielenkiintoista että blogin osoitetta tai edes sen olemassaoloa ei tiedä edes parhaat ystäväni (ei siis kukaan heistä)

Näin alkoi se aikaisempi haamupostaus jonka sitten tavoistani poiketen sensuroin.
En oikein itseasiassa edelleenkään tiedä miten suhtautua kyseiseen asiaan, siis sikäli että vaikka minulla ei sinäänsä ole täällä mitään salattavaa ja jokainen teksti on 120% omasta kynästäni lähtöisin ja sikäli osa minua niin näinkin suuren määrän ja erityisesti vain suurimmilta osin yhdestä aiheesta olevan kirjoituksen "paljastaminen" olisi minusta kiusallista.

Noina parina tuntina kun tajusin että ns vahinko oli tapahtunut ja hän löytää blogini niin halutessaan ehdin harkita kaikkea blogin hetkeksi offline tilaan laittamisesta alkaen. En kuitenkaan tehnyt enkä tee sitä ja täytyy vain toivoa että jos nyt käy niin että joku minut täältä tunnistaa, hän myöskin vaivautuu mainitsemaan minulle asiasta ja ymmärtää blogin luonteen ns yhteen asiaan suuntautuvana päiväkirjana.

Syy miksi en tehnyt niin on myös se että en ole kertonut täällä mitään pahaa, en mitään jota en teoriassa voisi ajanmittaan kertoa ihan kasvotusten. Lisäksi tänne kirjoittaminen on antanut minulle monellakin tavalla niin paljon hyvää että vaikka näin usean ajatuksen ja tunnetilan paljastaminen jännittääkin niin no, rehellisyyttä ja avoimuuttahan olen itse korostanut.

Miten minulla sitten hänen kanssaan menee kysyivät uteliaat, hmm eteenpäin :) hitaasti, kiusallisen hitaasti mutta eteenpäin kuitenkin edelleen.
Jäitä tosin täytyy pitää hattu täynnä mutta tällähetkellä asiat näyttävät menevän hyvään suuntaan.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa muusta elämästä ja Oliveria onkin tälläviikolla koeteltu työ/asunto/läheisten hyvinvointi asioilla enemmän kuin tarpeeksi.
Luotan nyt kuitenkin siihen että kaikki nekin asiat järjestyvät joten ei niistä sen enempää tälläkertaa.

Edit: Taisin ottaa myös kaksi vanhaa postausta offline tuona sensuurin herkkänä hetkenä, ne palaavat takaisin viikon sisällä muokkaamattomina.

Miksi kysyivät uteliaat, ihastunut poikamies on epävarma kuului vastaus, kyllä siitä huolimatta että ei pitäisi, vaikka esimerkki on ehkä huono niin näyttäisitkö itse mahdolliselle kumppaniehdokkaalle juuri sitä runoa jonka sinne pöytälaatikkoon kirjoitit silloin kun yksinäisyys oikein suretti. Anteeksi latteus mutta tämä blogi on minun pöytälaatikkoni.