Olen koittanut päästä varsinkin joistakin sellaisista kovin nostalgisista muistelukappaleista eroon, ei siksi etteikö tunne olisi minusta hieno, ei siksi ettenkö tavallaan nauttisi siitä mutta kun tavallaan sen on sitten taas niin inhottavaa ja surullista kuin olla ja voi. Yhdessä hetkessä normaali olotilasta nyyhkytykseen asti ja kaikki vain kun sopiva kappale sattui tulemaan mölytoosasta.
Tämän päivän kappale on enemmän kuin hyvä esimerkki siitä. Muutamia vuosia sitten Oliver oli kovin tunteellisessa tilanteessa elämässään ja silloisessa parisuhteessaan ja sen loppumisessa. Kuten jokainen romantikko harrastan tunteiden ilmaisua sanojen ja fyysisen kontaktin lisäksi myös eleillä, lahjoilla jos niikseen tulee niin tekemällä lauluja, kirjoituksia yms Jokatapauksessa tämä laulu liittyy tuohon aikaan ja erääseen tuollaiseen juttuun.
Koska muistot tuosta ajasta eivät ole positiivisia en halunnut säästää tätä laulua sellaisena että loppuelämän joutuisin pyyhkimään silmäkulmaa vaan halusin että voin kuunnella sitä sellaisena kuin se on. Niimpä kulutin sitä ihan tietoisesti kuuntelemalla sitä uudestaan ja uudestaan kunnes sen tuoman muiston voimakkuus pikkuhiljaa alkoi hälventyä. Toki se muisto vieläkin siellä on ja tulee varmasti aina olemaan mutta osaan nyt pitää tästä kappaleesta myös sen itsensä vuoksi.
Yllättävän kaunis rakkauslaulu minun mielestäni, yllättävän kun otetaan huomioon esittäjä (ei perinteinen ballaadi yhtye:)
Huomenia,
VastaaPoistaMinut sai eilen lähes tolaltaan ja täydellisen tunneryöpyn valtaan musiikki, jota en eilisiltaan mennessä ollut koskaan aiemmin kuullut. Lähes tunnin ajan olin nauliutuneena paikalleni kyynelten virratessa poskillani, ihmetellen, mitä ihmettä tapahtui.
Mikä näin sykähdytti? The assassination on Jesse James - Soundtrack. Täydellistä fiilistely musaa.
-Kiti
Miksi muuten kirjoitat aina välillä itsestäsi kolmannessa persoonassa?
VastaaPoistaHuomenia tai no iltaa Kiti, niin se musiikki välillä vaikuttaa ja joskus jotkut kappaleet ovat ns liian hyviä. Niitä pitää kuunnella 10kertaa ennen kuin niitä voi alkaa edes kuuntelemaan :)
VastaaPoistaMiksi yksi ihminen kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa :) luulen että hän tekee sen vain ja ainostaan huvikseen, koska niin on kiva kirjoittaa, koska niin ainakin jotkut asiat kuulostavat paremmilta kirjoitettuna.
Eli siis vaikka synkistelu lause:
Minä olen murtunut vrt Oliver on murtunut
Ensimmäinen superhenkilökohtainen, päiväkirjahenkinen jnejne toinen ennemminkin tarinaa (vaikkakin minua koskevaa tarinaa).
Loppupäätelmä, öö ei minulla ole ko kirjoitustyliin mitään erityistä syytä :)
Miksi kysyt?
Tuli vain mieleeni tuo kysymys kolmannesta persoonasta, koska pääosin kirjoitat kuitenkin minä-muodossa. :) Jokunen lause siellä täällä on vain kolmannessa persoonassa. Tässä se ei ehkä kalskahda korvaan, mutta puheessa se kuulostaa lähinnä oudon huvittavalta. Lapsille puhuessa sitä ihmiset yleensä käyttää ja se on jotenkin aina hassun kuuloista. Ja onhan se henkilökohtaisempaa puhua itsestään suoraan kuin nimellä.. En tiedä, ei mitään suurempaa syytä asian kysymiseen, tulipahan vain mieleen ohi mennen :)
VastaaPoista