Varoitus tämä on hyvin synkkä postaus, ehkä synkin blogin historiassa.
Jos et kestä synkistelyä, ole kiltti ja jätä lukematta.
En tiedä, kerrron nyt jotain mitä en koskaan ajatellut kertovani, sen kuinka uskoni kaikkeen on ajoittain loppumassa kokonaan, kun sanon kaikkeen tarkoitan kaikkeen.
Miksi, siksi koska minua on jo pitkään epäilyttänyt/tuntunut siltä että kohtalo ei vain halua minun olevan onnellinen, ainoa mitä toivoin oli rakkaus, mutta se oli liikaa toivottu, siitä huolimatta että halusin uskoa, siitä huolimatta että koitin tehdä itsestäni kaiken jotta se olisi mahdollista, miten typerä olinkaan.
Yritin iloita myös muista hyvistä asioista, mutta jokainen niistä viedään minulta pois, olkoon kyse sitten duunipaikasta, läheisten hyvinvoinnista tai mistä vaan.
Kuten tiedätte, tapasin tytön johon vihdoin ihastuin päätäpahkaa, hän sai minut kävelemään irti maanpinnasta, olin hetkenaikaa kuin huumattuna, en osaa edes kuvailla miten hyvältä hän tuntui kainalossani, hän ilmoitti minulle ettei pysty jatkamaan vaikka ei ole mitään syytä, kaikki meni hyvin, kaikki meni kokoajan paremmin, oli kemiaa, naurua, seksiä, keskustelua, minua pelotti mutta ystäväni sanoivat että jotta voit saavuttaa sinun pitää laittaa itsesi alttiiksi kuvainnollisesti junakiskoille ja toivoa ettei juna tule. Juna tuli, ajoi päältä ja kovaa.
Voisivathan asiat olla huonomminkin, joo ei ole epäilystäkään etteivätkö ne tulisi olemaan. Tuntuu kuin kohtalo jonka yritin pitää omissa käsissä olisi päättänyt että Oliver painetaan sinne maahan kunnolla ja jos se koittaa edes madella siellä niin annetaan sille vähän, vaikka edes pieni ihastus ja sitten laitetaan sille vesiämpäri päähän ja huudetaan aprillia. Sillä me saadaan se murtumaan kunnolla.
En ole vihainen kenellekkään, en edes itselleni mutta alkaa olemaan välillä vähän synkkiä ajatuksia.
Onneksi olkoon kohtalo, sinä onnistuit, että olinkin typerä, kuten eräs rakas pitkäaikainen exäni julmasti hymyillen minulle sanoi ollessani polvillani silloisen olohuoneemme lattialla eromme keskellä: Miten sinä voit olla niin typerä että kuvittelet että kukaan sinua koskaan rakastaisi.
Ei hemmetti että surettaa, surettaa niin vitusti, tosi kiva oli olla perjantaina duunissa ja koittaa piilotella näytön takana ettei kukaan huomaisi kyyneleitä.
Minä en enää vain tahdo jaksaa, en vain enää tahdo jaksaa
Voi mä oon kovin pahoillanin sun puolesta. Mutta kyllä sä vaan jaksat, aina sitä jotenkin porskuttaa vaikka kaikki maailmassa tuntuu kaatuvan niskaan, eikä mikään tunnu onnistuvat. Ja tän vaan tiedän siitä, että itelläkin on ollut tuollaisia hetkiä, jolloin tuntuu ettei minulle tässä maailmassa ole tarkoitettu mitään hyvää, eikä kukaan halua minun olevan onnellinen.
VastaaPoistaEli nyt vaan voimia, kyllä sitä valoa siellä risukasassa on vaikka pimeältä se nyt vaikuttaaki. Joskus sitä vaan ei jaksa huomata, mutta kyllä se elämä voittaa, siihen mä ainakin haluan uskoa, ja jos sä et nyt jaksa uskoa niin mä teen sen sunki puolesta.
- c joka antaa ison virtuaalihalauksen
"Onneksi olkoon kohtalo, sinä onnistuit, että olinkin typerä, kuten eräs rakas pitkäaikainen exäni julmasti hymyillen minulle sanoi ollessani polvillani silloisen olohuoneemme lattialla eromme keskellä: Miten sinä voit olla niin typerä että kuvittelet että kukaan sinua koskaan rakastaisi."
VastaaPoistaJos ihmiset tosiaan ihan säännönmukaisesti laukovat toisilleen tällaisia eron hetkellä, niin maailma taitaa todellakin olla sellainen paikka, jossa en halua elää. Rutkasti tsemppiä!
Voi Oliver, Oliver!! Kyllä sinua nyt koitellaan, ihan kamalasti. Olen niin pahoillani puolestasi! Jos se nyt mitään auttaa, minä ainakin myötäelän vaikeuksissasi ruudun tällä puolella, toivon voimia ja uskon siihen, että vielä niitä ihania ja hyviäkin asioita tulee sinun elämääsi. Ja se rakkaus. Kyllä se Oikea Tyttö jossain on.
VastaaPoistaSydänalasta kouristaa. Tuntuu niin kovin pahalta puolestasi! On uskomattoman epäreilua, miten toisten tielle epäonnistumisia ja vaikeuksia tulee niin paljon enemmän, kun kaikki kuitenkin ansaitsevat onnen.
VastaaPoistaEi oikein keksi mitään lohdutukseksi, paitsi, että toivoisin, että olisit itsellesi edes ihan vähän armollisempi ja pitäisit nyt huolta itsestäsi. Asiat järjestyvät, mutta se ottaa aikaa, ihan loputtomasti ja kärsivällisyyttä.
-c, niin, haluaisin niin paljon uskoa että kaikessa olisi joku oikeudenmukaisuus, että hyvää tarkoittamalla saa hyvää, epäonnea seuraa onni jnejne muttta niin. Kiitos, usko sinä minunkin puolesta ainakin nyt hetki.
VastaaPoista----------
Tulilinja, Ei toivottavasti sano, tuo nyt jäänyt yhtenä kyseisestä erosta ja ihmisestä mieleen juurikin siitä syystä että se osui kyllä sinne minne eniten sattuu niin täydellisesti. Kiitos tsempistä.
----------
inari, kiitos, ja kyllä mä tiedän että se jossain varmaan vielä on, olisin vain niin toivonut että se olisi ollut hän, ehdin jo hölmönä niin innostua ja ihastua.
----------
Tcai, kiitos, toivoisin kanssa että minulla olisi edes nyt aikaa itselleni, että edes joihinkin asioihin tulisi joku pysyvämpi käänne parempaan.
Nyt minulla ei ole aikaa vaan tuntuu että kynttilää on vain pakko polttaa sieltä molemmista päistä vaikka näpit palaa jo ja ei jaksaisi.
Ja ehkäpä tässä tulee vielä onnenpotku, ehkä kaikki järjestyy kuin taikaiskusta, kaikki on onneksi mahdollista, uskoi siihen tai ei.