lauantai 31. joulukuuta 2011

Kumma ja nostalginen olotila

Lomaa on enää pari päivää jäljellä ja en voi käsittää mihin tämä on mennyt. Kemuttanutkaan en ole kuin parisen kertaa, ystäviä olen toki tapaillut mutta vielä olisi monen monta ihmistä jotka olisin halunnut nähdä. Olen siis ollut alkuperäisessä kotikaupungissani lomalla ja en tiedä, tulee aina nykyisin niin haikea olo kun menee taas takaisin omaan nykyiseen kotiinsa. Tulee aina mieleen että pitäisikö minun oikeasti keskittää kaikki voimavarani ja koittaa löytää töitä täältä. Minun lomani täällä ovat miltei aina mahtavia ja super nostalgisia mutta tiedän ettei se olisi enää yhtään sama jos asuisi täällä.

Kun ei minulla ole ratkaisuja, en minä tiedä.
Tapasin taksijonossa taas nuoren tytön, hän kertoi että oli miettinyt vuoden ennen kuin haki opiskelemaan ihan ollakseen varma että haluaa sitten tehdä sitä loppuelämänsä. Hän oli max 21vuotias.
Jouduin valitettavasti rikkomaan kuplan ja kertomaan etten minä tiedä sitä vieläkään ja idea siitä että olisin tiennyt sen 20vuotiaana ja se ei sen jälkeen muuttuisi on jotenkin super absurdi. Siis toki minä pidän nykyisestä työstäni ja noinpoispäin mutta siis en minä siitäkään voi sanoa että sitä nyt loppuelämääni haluaisin missään nimessä tehdä.

Loppuelämä on pitkä-aika, silti kun taas tapaa ystäviään joiden lapset osaavat jo kävellä, puhua ja joku menee jo kohta kouluun, se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Minne vuodet oikeasti katoavat ja mikä hurjinta, nopeutuuko se niiden juokseminen vain kokoajan. Olenko minä kohta 40, sitten 50 ja sitten 70 ja ihmettelen että mitä tapahtui. Ajatus lapsista tai siis siitä ettei niitä ole iskee pelottavasti mutta kun keskustelee ihmisten kanssa joilla niitä on, ei sekään ole mikään oikotie onneen.

Kuntoilu (siis rankka sellainen), kiire töissä, nukkuminen ja seksi antavat hetken aikaa olla ajattelematta mutta eivät ne vie kysymyksiä pois. Ne ovat vain vähän kuin humalassa olo, sillä hetkellä ei tunnu mutta ei se kysymys sieltä takaa minnekkään katoa.


Olen miettinyt myös ex suhteitani tai siis sitä että minkä takia minulla onollut niin huono tuuri että olen tavannut niin monta ja liian monta näitä esim persoonallisuuhäiriöisiä ja täysin sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä ja miten ne ovat vieneet luottamukseni tyttöihin kyllä täysin. En minä vaan luota teihin ainakaan aluksi lainkaan, etsin sanoista epäloogisuuksia ja valheita ja vinkkejä siitä miksi minun kannattaisi ottaa jalat alle.

Vanhempani kysyivät joulupöydässä että koska minä meinaan lisääntyä, otin ison kulauksen glögistä ja ignoorasin kysymyksen. Ei se ollut pahalla tarkoitettu tietenkään.
Oisinhan tietysti voinyt kysyä että niin, olen juuri tässä harkinnut 3viimeisintä "potentiaalista" jotka olen viimeviikolla ulkona ollessani tavannut eli lisäännynkö kenties sen 45vuotiaan, ulkonäöllisesti ihanteeni vastakohdan, sosiaalituilla tarkoituksella (kun ei työnteko huvita) elävän naisen kanssa, vai sen 20vuotiaan kanssa vai sitten näistä parhaan, 28vuotiaan muutoin lupaavan tuntuisen tytön kanssa joka tosin ikävöi ex poikaystäväänsä niin että siihen soppaan ei itseään sotkisi hullukaan.
Että ihan niinkuin itse voi valita.


Ei sikäli, ei minulla huono fiilis varsinaisesti ole, on ehkä nyt vain lomaillessa ollut ns liikaa aikaa ajatella. Never ending why niin monessakin mielessä ja pientä pelkoa tulevaisuudesta puskee pintaan.

Yksi ystäväni kysyi minulta miten minulla riittää energiaa salilla huhkimiseen, syyhän on sama kuin miksi Jim Jefreys niminen hyvin ronskia huumoria kertova standup koomikko kertoi juovansa, because we need to. Ainakin siinä vaiheessa kun tuntuu että taju lähtee kun tekee kyykkyä ns loppuun asti ja endorfiinit puskevat elimistöön, ei huoli eikä stressi paina. Siinä tilassa on hyvä olla.

Vuoden viimeisenä lauluna lisää ruotsi rockkia, Backyard babies ja gods favourite.
Hyvää uuutavuotta kaikille tasapuolisesti.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Jos se koskaan valittaa niin saa heittää jollain

Otsikoksi olisi voinut myös laittaa, life of a party.
Perinteen mukaisesti tuli sitten kemutettua eilen (jouluaatto meni toki oikein mukavasti perheen kanssa)
ja en minä taas tiedä. Poikamies valittaa täällä kuinka p#nettaa kuin pientä jänistä mutta mitä se tekee kun se lähtee ulos ja juttelee random tytöille.

No tietysti a keskittyy ennemmin ystävien kanssa jutteluun, b omasta mielestä hillittömän hauskan huumorin viljelyyn c kuin haastetta kaivatakseen lähtee viehättävien naisten seurasta mennäkseen puhumaan sille kaikkein nihkeimmän, epäystävällisimmän ja torjuvimman näköiselle blondille ja pilkun kohdalla kun joku uusi tyttö liimautuu käsipuoleen kertoo ko tytölle kohteliaasti kiitos mutta ei kiitos.

Taksijonolle kävellessä poikamies torjuu sitten vielä sen viimeisen seuraan lyöttäytyvän misun, ihan vain koska hän oli Oliverin hieman humalaisten silmien nähden liian nuori. No hyvä on, en kyllä kadu koska hän oli minulle aivan liian nuori.

Eihän se ikäero nyt teoriassa haittaa varsinkaan yy suhteissa mutta joku raja siinäkin. En minä nyt vain voi/halua herätä 20vuotiaan vierestä, 25+(ja siitä sinne omaikä +10v asti) on ihan ok ainakin noin yy suhde mielessä mutta sitä nuorempi niin ei hemskutti. Tuntuisi jotenkin vain niin "väärältä".


Toki en nyt kyllä muutenkaan ole mitenkään erityisen ihastunut yy suhteisiin, päinvastoin. Ennemmin näen ne ns välttämättömänä pahana sinkkuna ollessa koska ainakin minulla alkaa s#ksittömyys jossain vaiheessa kiristää päätä niin että parempi se "ei niin tajunnan räjäytävä peuhaus" kun ei peuhausta ollenkaan.
Ne epäsäännöllisen säännölliset peuhaussuhteet joita vielä jossain vaiheessa vuotta oli minähän järkevänä miehenä lopetin (en enää muista syytä mutta kai minulla joku h#lvetin hyvä syy oli olevinaan jota en tässä mielentilassa nyt just muista)

Päivän mietelauseena: Se on oma vika jos suksi ei luista tai peitto ei heilu :)
Päivän toisena mietelauseena: Älä koskaan tee elämääsi liian helpoksi :)

Illan videona vähän vähemmän jouluinen kappale, Hellacopterssin Just dont know about girls:

lauantai 24. joulukuuta 2011

tiistai 20. joulukuuta 2011

Mikä laulaen tulee se laulaen tulee

Minä kerron salaisuuden, siis siihen miksi olen iloinen ja hyväntuulinen edelleen.
No siis hyvä on,se saattaa olla myös joku yllättävä aivovaurio koska esim
tätä aivan järjetöntä p#netusta ei kyllä muuten selitetä mutta siis sen lisäksi.
Minä en suostu pettymään. Hah, ai siis mitä. Ei kun en suostu. En suostu välittämään vaikka sade kastelisi minut märäksi, en suostu välittämään vaikka tavarat hajoaisivat ja mitä vielä, en suostu välittämään jos esim joku ihminen käyttäytyy kurjasti.

Oletetaan että vaikka hymyilen jollekkin tarkoittaen vain hyvää, ennen jos ko ihminen ei olisi hymyillyt takaisin olisi se minusta tuntunut kurjalta. Nyt koitan parhaani mukaan vain ajatella että oma on häviönsä ja onneksi muut ihmiset todnäk hymyilevät takaisin.

Tämä pätee aivan yhtälailla niin normaaliin kanssakäymiseen kuin vaikkapa johonkin ensivaikutelmaltaan kiinnostavalta vaikuttavaan tyttöön. Jos ei nappaa niin so not, senhän on vain pakko tarkoittaa että jotain parempaa on tulossa.

Aivan liian paljon olen aiemmin antanut vastuuta onnestani muille ihmisille, odotuksille heistä ja toiveille ja haaveille. Sitten kun asiat eivät ole menneet kuten olisi niin toivonut niin se pettymys ja tiputus sieltä pilvilinnoista on ollut niin kurjaa.

Annan esimerkin, yksi tyttö(himpsusti siinä rajalla että mahd kaveri vai deitti) pyysi minua ulos mutta perui sen ns viimetipassa. Koska olen kiltti mies niin juteltiin siinä sitten hetki ja ajattelin että ei se niin vakavaa ja jutellaan niitä näitä ja katsotaan ehkä joskus toiste uudestaan.
Sensijaan hän halusikin alkaa kertomaan minulle expoikaystävästään ja voitte arvata miten paljon se minua kiinnosti (zero). No ei siinä mitään, sanoin sen suoraan että mä en ole nyt oikea ihminen kuuntelemaan näitä juttuja. (toim huom on sanottava että esim naispuolisten ystävien kohdalla kuuntelen ihan sujuvasti ja mielellään mutta että "uuden ihmisen" kohdalla niin dream on)
No ei siinä sen enempää (keskustelu päättyi nopeasti kun ko tsirbu tajusi että mä en nyt mahdu/suostu siihen kategoriaan mihin hän olisi mut halunnut laittaa)
mutta se mikä tässä oli se pointti on se että sensijaan että olisin hetkeäkään pidempään jäänyt harmittelemaan sitä tajusin että omapa on häviönsä, onneksi on olemassa paljon mukavampiakin ihmisiä joten keskityn mielummin heihin.

Ja arvatkaa mitä, kun näin uskoo ja ajattelee niin viimeviikkojen kokemusteni perusteella näin on myöskin tapahtunut.

Nyt tätä ei pidä sotkea siihen ettenkö minä esim välittäisi, toki välitän mutta en anna vain sitä valtaa minun onnellisuudestani ja hyväntuulisuudestani nyt millekään enkä kellekään ulkopuoliselle.

Mitä, mitä, eikö minun hyväntuulisuuteni johdukkaan nyt yhdestä tytöstä, rehellisesti sanottuna ei. Väitän tosin että jos onnistun tätä hyvää tuulta jatkamaan niin se yksi tyttökin ehkä (tai ehkä ei) sitten jokupäivä tuosta kainalosta vakavammin löytyy. Mitä, mitä eikö minua muka nyt kiinnosta kukaan, minä en nyt ajattele sitä niin. Jos jonkun kanssa tulee jotain niin yey, jos ei niin jaahas, kuka lähtisi tanssimaan?
Lainaan kanssabloggaaja Norpan onnellisuuslauseita omalla versiolla. Onni on hyvä hetki.

Yön videona Placebon versio Johnny and Mary kappaleesta

lauantai 17. joulukuuta 2011

yy, kaa ja yy kaa koo nee

Vitsit että p#nettaa niin että päässä viiraa, ajattelee tai tekee sitten mitä vaan niin ei auta, kohta taas ajatukset on siellä tiedätte kyllä missä.

Osin johtunee varmasti siitä että eilen tuli sitten kemutettua oikein kunnolla. Oli kyllä harvinaisen hyvät kekkerit ja eipä ole poikamies naurattanut ja tanssinut noin paljoa niin tanssilattialla kuin keskellä juhlatilaa ikuisuuksiin. Syytän ko kemutus/showoff meiningistä vuokrattua smokkia ja uutta smokkipaitaa mutta alkoholitarjoilun runsaudella aattaa myöskin olla pientä tekemistä asian kanssa.

Jokatapauksessa hauskaa oli kuin eturauhastutkimuksessa ja ainoa pieni miinus
tuli siitä että olin tänään sitten onnistuneesti töistä noin 4tuntia myöhässä josta pomoni hieman taisi närkästyä (vaikka oli itse ko juhlissa myös 5asti aamulla ja minun käsittääkseni työajan voimakas liukuminen oli tänään ihan suunniteltu/hyväksyttävää mutta ilm hän oli sitten tullut yön aikana toisiin ajatuksiin ja minun ajatustenlukukoneeni missasi tämän muutoksen).

Muutoin hyväntuulen pitäminen onkin ulkoisista seikoista johtuen taas vähän haastavaa. Ei, en ole luovuttamassa mutta joku ilkeä tonttu täällä nyt hyörii koska esim kodinkoneet leviävät yhtäkkiä käsiin. Kukapa sitä nyt esim pesukonetta 3päivää ennen loman alkamista tarvitsisikaan. Yey.

Päivän kemutuskappaleena Placebon coveri Daddy cool biisistä. Hyvin humppaa :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Järjen valo

Kirjoitin toissa postissa stressi-oireista ja en siis mitenkään liioitellut. Teen aivan liian pitkää työpäivää (käytännössä vähintään 50+ tuntia viikossa jo kuukausia )hirveässä kiireessä tällähetkellä ja se vaatii veronsa. En nyt mene noihin fyysisiin oireisiin sen enempää (kolotukset yms) mutta se mikä tässä alkaa jo nolostuttaa on jatkuva paha typottaminen ja uutena kokonaisten sanojen unohtaminen lauseista työsähköposteissa siis. Eli kun tarkoittaa kirjoittaa: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa lauseessa, kirjoitankin: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa.
Yey.

Toinen on se että kiireessä kirjoittaa vain puolikkaan lauseen ja olettaa että toki lukija ymmärtää sen toisen puolen lukemattakin (vaikka siis mistä ihmeestä hän voisi ymmärtää)

Kolmantena sitten oma luetun ymmärtäminen. Esimerkkinä: Haluan tulla sinne huomenna. Niin minä luen sen: Halaan sinua huomenna...ja ihmettelen pitkään että mistäs moinen yhtäkkinen ystävällisyys :)ennen kuin tajuan lukea lauseen uudestaan :)

Silti pitää sanoa että hyvä fiilis senkuin jatkuu, se mikä siinä on niin erityisen kivaa on vielä se kuinka huomaa kuinka se kerää sitä itseensä. Esim minä en ole ikuisuuksiin saanut niin paljon hymyjä kuin viimeisen kuukauden aikana ja eilen eräs meidän toimistossa ehkä 2kk sitten aloittanut nainen jopa juoksi perääni kadulla kun olin lähdössä, ihan vain koska halusi esitellä itsensä vaikka emme olleet menossa edes samaan suuntaan. Olin lievästi sanottuna otettu enkä vähiten siksi että ko henkilöllä oli vielä korkokengät jalassa ja siis vaikka en miehenä niillä kävelystä tiedäkkään, niin luulen ainakin että niillä juokseminen ei ole ihan helpointa saatikka miellyttävintä puuhaa.

Eihän tässä järkeä ole mutta en vain nyt suostu tulemaan äkäiseksi, en vaikka tänään sade kasteli minut ja olin jäätyä ulos. En vaikka huomasin tänään että joku ihana joulumielinen ihminen on varastanut minun polkupyöräni. Ei, en suostu. Ostan uuden ja hienomman pyörän ja laitan yön videon vaan soimaan kovemmalle:)

Weezer - cant stop partying

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Pyhä kolminaisuus

Onhan tästä kirjoitettu mutta oma lusikka soppaan (sisältää rankkaa yleistystä kieli siellä jossain takahampaiden kohdalla:)
-

-Ollakseen onnellinen parisuhteessa nainen tarvitsee sitä, tätä, tuota ja 17muuta asiaa joista suurin osa vaihtuu lennossa ja päivittäin.
-Ollakseen tyytyväinen parisuhteessa mies tarvitsee 3 asiaa: ruokaa, unta ja seksiä.

Useimmiten nainen pitää miehen vaatimuksia kohtuuttomina ja epää häneltä ainakin yhden näistä.

----

- Jotta mies kiihottuu tietystä naisesta ja haluaa peuhata hänen kanssaan hänen pitää ihmisestä riippuen joko nähdä kyseinen nainen (enintään noin 10-metrin päästä) tai nähdä ko nainen alasti (enintään noin 100-metrin päästä). Ajallisesti mieheltä kestää tähän valmiuteen kiihottuminen noin 3sekunttia.
- Jotta nainen kiihottuu miehestä ja haluaa peuhata hänen kanssaan häntä pitää täysin yksilöstä riippuen esim huomioida, hyväillä, suudella, hieroa ja luoda mielikuvia. Ajallisesti naiselta kestää tähän valmiuteen kiihottuminen noin 1-45minuttia + mahdollinen edeltävä aika.

---

- Kun naisen haluaa yllättää iloisesti parisuhteessa sen voi tehdä samalla tapaa vain 1-kerran jonka jälkeen pitää keksiä joku täysin uusi keino. Edes suuremmat yllätykset kuten romanttinen viikonloppu jossain kaukana eivät toimi kuin maksimissaan muutaman kerran ja pitkässä suhteessa miehen pitääkin olla varsinainen ammattiyllättäjä/viihdyttäjä jos haluaa pitää naisensa tyytyväisenä.
- 99% miehistä yllättyisi hyvin iloisesti jos nainen toisi hänelle oluen joko alastomana tai yläosattomissa. Saman tempun voi toistaa vaikka 100 kertaa ja jokainen kerta miehen suu venyy iloiseen hymyyn.

Useat naiset pitävät tätä yllätystoivetta kuitenkin täysin kohtuuttomana
ja yllättävätkin miehen mielummin esim ostamalla hänelle hedelmälle tuoksuvan suihkusaippuan, yey

---

Ehkä sinä tarvitset jalokiviä ja temppuja ja yllätyksiä halutaksesi minua
mutta ainoa mitä minä tarvitsen olet sinä.


Olen puhunut :)

Päivän videona Primal screamin - Rocks.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pikkujouluja ja pikkuhousuja

Minä olen väsynyt, kovin väsynyt.
Tavallaan se on hirmu kiva että tietää ja tunnistaa työstressin aiheuttamat lihaksiston jumitus sekä burnout oireet eikä esim oikeasti epäile saavansa sydänkohtausta vaikka tunteekin rintakipua tai tukehtuvansa kun iskee hetkellinen nielemisvaikeus (se joka lukee tän kohdan nyt kaksimielisesti ansaitsee tulla heitetyksi jollain) mutta tavallaan siitä pitäisi kait olla vähän huolissaan silti.
Se on vain kun tietää että se johtuu stressistä niin helppo ohittaa ja jatkaa paahtamista.

Muutoin on kyllä ihan iloinen mieli, eilen oli kivat pikkujoulut, tänään hyvät treenit (en mennyt kemuttamaan vaikka työpaikan tytöt pyytelivät) ja kohtahan on onneksi joulu ja pidän lomaa.

Ai miten naisten alusvaatteet tähän kaikkeen liittyvät, no ei tätämenoa mitenkään:)

Nyt Oliver menee nukkumaan ja nukkuu toivottavasti piiiiitkääään.
Kauniita unia kaikille tasapuolisesti



Illan lauluna unimusiikkia, en montaa kertaa ole onnistunut kuuntelemaan tätä loppuun nukahtamatta:

lauantai 3. joulukuuta 2011

Tietoa minusta

Minua on ehkä noin vuoden ärsyttänyt että tuo tietoa minusta kohta on osoittanut blogin ensimmäieen postiin. Ei sikäli että ko postissa minua joku niin erityisesti häiritsisi mutta eihän se nyt mitään kerro.

Ensinnäkin ikää on tullut tuosta 2 vuotta lisää, tosin email osoitteestani arvaamalla vain vuosi koska olen oikeasti syntynyt sitä vuoden myöhemmin (tämä oli ehkä tärkeääkin tärkeämpi tieto ja älkää kysykö miksi siinä on 76 eikä 7, ilm joku anonyymiys kuvitelma juttu silloin kun blogin aloitin :)

Parisuhde tilanne on edelleen sinkku koska vaikka tässä parissa vuodessa on nyt noita suhteiden alkuja ja deittailuja, yy suhteita ja jotain lomaromanssin yms touhuiluita ollutkin niin silti en ole edelleenkään tavannut ihmistä jonka kanssa haluaisin vakituisen, sen mahdollisesti loppuelämän (olettaen että ko ihminen olisi "se oikea") kestävän parisuhteen.

Laskin tuossa yksipäivä että olen ollut elämässäni yli 10vuotta parisuhteissa (joista 5vuotta avoliitossa) ja en minä tiedä, ehkä olen nyt sitten alkanut jo vähän tottuakkin tähän yksin olemiseen. Se ei tarkoita ettenkö minä haaveilisi, ettenkö ikävöisi yms, romantikkona mulla ei ole oikeastaan vaihtoehtoja sen kanssa mutta se sanonta että kaikkeen tottuu pitää nyt ehkä ainakin osin enemmän paikkansa kuin blogin aloituksen aikaan.

Millainen ihminen olen sitten omasta mielestäni muuten, no siis minusta se tulee ilmi tätä blogia lukemalla mutta jos joitain piirteitä listaisin niin oikeasti sen romantikon luonteen lisäksi täytyisi myöntää että mm jääräpää, sarkastinen, humoristinen, rento, leikkisä, luotettava, tunteellinen, kiltti, voimakastahtoinen, kunnianhimoinen, jahkailija, huomioiva, vegetaristi, seksuaalinen, suhteelisen itsevarma, intohimoinen, haaveilija, suojeleva (en mustasukkainen) ja empaattinen/välittävä (mä oikeasti välitän, halusin sitä tai en).


Mitä minä ainakaan omasta mielestäni EN ole:

Heikkotahtoinen, ihan sama tyyppinen, alistuva tai alistava, harmaa, vaatimaton, takakireä, pikkutarkka, huolellinen, hiljainen (riippuu tosin täysin seurasta), "perusäijä" tai tosikko.

Toisaalta millainen olen riippuumyös niin ihmisestä, oikean tytön seurassa musta saa tehtyä sellaisen leppoisan kukkia kullalle kantavan karhun jonka tärkein tehtävä on pitää huolta pesueestaan ja tehdä ko rakkaansa elämä onnelliseksi mutta väärän ihmisen kanssa sitten jotain ihan muuta. Uskon ihmissuhteissa interaktiivisuuteen enemmän kuin mihinkään.

Työstä:
Kuten sanoin niin olen kunnianhimoinen ja valitsin alani verrattain myöhään ja harkiten (nuorempana tuli lähinnä esim tehtyä musaa ja palkkatyökseen mitä milloinkin) joten sinänsä mun nykyinen työni on minulle tärkeää.
Kuitenkin vaikka haluankin siinä menestystä niin itsessään kuin taloudellisessa mielessä niin verrattuna esim rakkauteen, se ei merkitse mulle paljoakaan. Kaikki on mihin vertaa.
Lisäksi näen työni enemmän muita juttuja tulevaisuudessa mahdollistavana asiana. Siis sikäli että jos joskus olisi se elämänvalo rinnalla ja ehkä niitä lapsiakin niin että olisi sitten esim taloudellisesti mahdollista viettää sellaista elämää ja elämänlaatua kuin tahtoo.
Asua paikassa ja sellaisessa asunnossa jossa haluaa, aikaa viedä mahdolliset lapset retkelle pitkäksi viikonlopuksi, matkustaa murun kanssa minne huvittaa yms yms.

Se mitä työkseni teen tarkalleen ei ole minusta olennaista mutta sanotaan nyt että tietokoneen ruutua tulee katseltua toimistossa paljon ja asiat on ihan ok sen puolesta ainakin tällähetkellä. Ai niin jos sillä jollekkin ihmiselle olisi jotain merkitystä niin mulla on korkeakoulututkinto ja olen ko/omalla alallani.


Mitkä asiat minulle on sitten tärkeitä:

Rakkaus, läheiset, terveys, hyvä elämä. Kuulostaa niin kliseiseltä listata mutta siis noita aika perusjuttuja monessa mielessä.

Mistä minä pidän:
Juustokakusta :), monenlaisesta seksistä (paljon), läheisyydestä, kahvista, hyvistä yöunista, kissoista (ei mitään muitakaan eläimiä vastaan), pullasta, salilla huhkimisesta, saunasta, stand-up komedioista, verkon joistain meemeistä, ystävistä, ulkona syömisestä, väittelyistä, mökkeilystä (paljon), matkustamisesta, keskusteluista, höpöttämisestä, musiikista, tisseistä (paljon:), vanhoista levykaupoista, vinyyleistä, keikoista, koskettavista ja romanttisista elokuvista, flirttailusta, soittamisesta/musiikin tekemisestä, tiikereistä, punaviinistä, tiedosta, kädestä pitämisestä, luottamuksesta, varmuudesta, moottoripyöristä, leipomisesta, ruuan tekemisestä yleensä ja esim kirjoittamisesta.


---

Millainen minun polittinen arvomaailmani on
(olen siis itse ainakin semi-kiinnostunut politiikasta): Ei-naiivi liberaali. En mä oikein osaa tuota paremmin kuvata. Joskus kuvittelin että minusta on iän myötä tullut konservatiivisempi mutta sitten luen jonkun mielipidegallupin ja tajuan että ei hemmetti, kyllä olen edelleen hyvin hyvin liberaali.


Mikä minua ärsyttää:

Ilkeys, valehtelu, itsekeskeisyys, välinpitämättömyys ja auktoriteetit noin yleisesti (en usko niihin koska olen ihan itse oma auktoriteettini). Tosin myönnän että tähän saattaa oikea tyttö saada teoriassa vähän poikkeusaseman mutta ei mennä nyt siihen eikä kerrota sitä hänelle niin ehkä hän ei huomaa:)


Mikä minulle on tärkeintä elämässä:

Rakkaus, se on tavallaan kaikki ja ilman sitä ei ole mitään. Tässä maailmassa ei ole minusta mitään jonka kauneus ja hienous ja täydellisyys pääsisi lähellekkään sitä. Ja ei siis tietenkään vain saada saada rakkautta vaan myös antaa sitä ihan yhtälailla. Ei minä ja sinä vaan Me.


Mikä tämä blogi on
Henkilökohtainen julkinen päiväkirja - oma höpötysnurkka.


Ihannekumppani:

Empaattinen, seksuaalinen, kiltti, oman tahdon ja ajatukset omaava ihminen joka kuitenkin kykenee "me" tunteeseen. Edes jossainmäärin kiinnostunut mitä maailmassa tapahtuu. Keskustelutaitoinen, romanttinen, intohimoinen, hassutteleva/leikkisä, humoristinen ja rauhallinen (tai siis ainakin ihminen joka kykenee olemaan paikoillaan eikä jatkuva sähköjänis).
Enemmän tyttömäinen-tyttö kuin poikamainen-tyttö, jalat maan pinnalla oleva mutta silti tyttö joka haluaa olla edes jossainmäärin "beibe".
Uskon tasavertaisuuteen ja tasa-arvoon ja olen sen vankkumaton kannattaja mutta jos mä haluaisin naisen joka käyttäytyy ja on kuin mies niin silloin seurustelisin miehen kanssa. (ja ei, en ole kiinnostunut miehistä, toim huom)

Silti täytyy mainita että en ole itse enkä halua toisenkaan olevan ns sukupuolensa vanki vaan kyllä ihmisen kuuluu olla ihan sellainen kuin on. Itselläni vaan esim tulee en tiedä mistä aika luonnostaan parisuhteessa sellainen hmm miten tän nyt sanoisi ettei kuulosta väärältä.. No siis ideaalisti kaikki päätökset esim tehdään yhdessä molempien toiveita huomioiden ja se toinen saa minun puolesta päättää kaapin paikkaa mutta mutta..mä olen silti sen pesueen kapteeni.

Mä tiedän että ko lause nostaa monella niskavilloja pystyyn mutta kun mä en tee sitä mitenkään tahallaan vaan siis ihan samalla tavalla kun olen rakasta ihmistä kohtaan suojeleva niin toi tulee mulla jotenkin niin luonnostaan.
Käytännön elämässä sillä ei ole ehkä paljoakaan mitään näkyvää merkitystä mutta ehkä se on enemmän sellainen mentaalinen rooli tai ei oikeastaan edes rooli vaan enemmän vain sukupuolten välinen ero josta pidän.
Ihan samalla tavalla pidän vaikka herrasmies "säännöistä", tytöille avataan ovi, painavat kauppakassit kannetaan ja uuden ihmisen kohdalla kättely pöydässä suoritetaan niin että mies nousee seisomaan. Sen lisäksi omalle rakkaalle tuodaan säännöllisesti kukkia. Mitään näistä ei tehdä siksi etteikö se nainen esim osaisi avata sitä ovea ihan itsekkin vaan minä vaan pidän ko käytös"säännöistä" ja huomioimisesta.


Ulkonäöstä (omasta):

Tämä on niin vaikea aihe mutta koska kuvaa en ole edelleenkään laittanut niin hmm.. Siitä huolimatta että tämä kuulostaa ehkä egoistiselta niin missä ns perus julkisessa tilaisuudessa olenkin niin uskoisin olevani sen eniten vastakkaisen sukupuolen huomiota saavan kolmanneksen joukossa ja myöskin panostan siihen (esim juuri kuntoilemalla ja pukeutumalla) että siellä myös pysyisin.

Toki minulla on esim oma tyylini ja en minä nyt mikään maailman komein tai edes lähelle oleva mies kuvittele olevani mutta siis niin.

Syy miksi minä panostan siihen vaikka se ei itsessään minulle prioriteettina kovin korkealle pääsekkään on yksinkertaisesti jo ihan tasapuolisuuden nimissä. Minä nimittäin pidän paljon siitä että tytöt viitsivät laittautua, meikata, valita ne farkut joissa se takamus näyttää hyvältä ja pukeutuvat nätteihin vaatteisiin muutenkin silläkin uhalla että ne eivät tunnu päällä yhtä mukavalta kuin ne toiset.
Niinpä on vain kohtuullista että itsekkin silloin kiinnittää ulkonäköönsä edes jotain huomiota.


Viimeisenä, ja tämä on tärkeää: minä olen ihminen ja kovin kaukana täydellisestä. Joskus olen omituinen, joskus kärttyisä, joskus teen virheitä ja joskus minua pelottaa (esim tulevaisuus) aivan helvetisti.
Joskus minua myös surettaa, ahdistaa, huolettaa ja jännittää ja olen epävarma, joskus minäkin tarvitsisin sitä tukea, olkapäätä ja kuuntelijaa.



Vielä viimeistäkin viimeisimpänä kommenttina
. olen nyt kirjoittanut tätä blogia jo paljon pidempään kuin ajattelin mutta ei nyt ole ainakaan tänhetkisessä suunnitelmassa lopettaakkaan.
Yksi ehdottomasti suurin syy siihen on tämän blogin kommentoijat, ne useat aivan mielettömän mukavanoloiset ihmiset siellä ruudun toisella puolella. Jokainen kommentti samoin kuin ne muutamat sähköpostit joita on tässä vuosien varrella tullut ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos niistä.

Päivän laulua tähän postaukseen on vähän mahdoton valita joten laitetaan nyt ainakin hetkeksi Weezerin hupaisa kappale (ehkä editoin myöhemmin muuksi) koska tätä yhtyettä on tässä viimepäivät tullut kuunneltua. Tästä laulusta ei paljon minusta poppis iloisemmaksi mene.

Edit krt 100, lisäys, poisto, olennaisempi tilalle, typoja pois etc..
Edit2, miten kaikki kuulostaakin niin väärältä kun puhuu itsestään.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Asiasta seinään

Kesä keskellä talvea, täällä ainakin. Onnistuu helposti, illan video raikaamaan ja näen välittömästi itseni festareilla, kello oli noin 2 päivällä ja aurinko paistaa. Olin pienessä humalassa, siis oikeammin en edes humalassa vaan noin 4- olut menossa. Weezer soitti ja olin 10000iloisen ihmisen ympäröimänä.

Toim huom on sanottava että minähän en siis oikeasti dokaa juuri lainkaan nykyisin, nytkin taas monta viikkoa täysin tipattomana ja eiköhän noita täysin tipattomia kuukausia tähänkin talveen tule useampikin mutta silti, päiväkännit tai siis päivähiprakka auringonpaisteessa on kyllä jotain niin hauskaa. Tähän voisi helposti toki lisätä sen kahden ulkona olleen hieman päivettyneen ja aurinkovoiteen tuoksuisen vartalon iloittelut mutta jätetään ne ajatukset tälläkertaa ja keskitytään muuhun :)

Hyvää kesää!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Höpisee omiaan :)

2 erilaista tarinaa:

1. Viimeinen kuulutus, viimeinen kuulutus, tämä on "pakkolasku airlinesin" viimeinen kuulutus lennolle ei123 ja viimeistä matkustajaa Oliveria pyydetään saapumaan välittömästi lähtöportille.
Matkan aikana tarjoamme teille virvokkeita, kuten epäröintiä, nihkeyttä ja hankaluutta mutta jo muutaman tunnin kuluttua mäjähdämme kohteeseemme: kaikkipäinhemmettiin.
Toivotamme teille oikein leppoisaa matkaa.

2. Viimeinen kuulutus,viimeinen kuulutus, tämä on "usko & ihastus airlinesin" viimeinen kuulutus lennolle joo123. Matkan aikana tarjoemme teille virvokkeita kuten kohtalon myötämielisyyttä, ihastusta, tutustumista ja intohimoa kunnes mahdollisesti ehkä jokupäivä laskeudemme kohteeseemme: minäjamuruinlove for everestiin :) Pyydämme tässävaiheessa viimeistä matkustajaa Oliveria pistämään vähän liikettä töppösiin koska lähtöportti ja erityisesti siellä teitä odottava viehkeä seuralaisenne ovat kärsimättömiä.
Toivotamme teille oikein hyvää matkaa.


Illan tai oikeammin tietysti yön lauluna vaihteeksi Placeboa, vitsit että mä pidänkin heistä paljon.

Kappale miehille (illan toinen postaus)

Vaikka mieslukijat nyt ovatkin vähemmistössä niin todistetusti
ainakin toisinaan tätä joku mieskin ehkä lukee. Valitan jätkät, nyt ei
tule pornahtavaa keikutusvideota vaan video tai paremminkin kappale
jota kelpaa huudattaa jos mielessänne on joku tietty tuosta kauniimmasta sukupuolesta :) Jos kyseinen tyttö on tällähetkellä vieressänne, hemskutin hienoa. Jos ei tai jos hän on vaikka vielä tässä vaiheessa vasta haaveissanne niin lämpimän ajatuksen lähettäminen ei ainakaan haittaa mitään.

Huomisesta työpäivästä saa luvan tulla kiva, jos yksi työkaveriheppu suostuu niin luukutetaan ja lauletaan tätä kappaletta osaston tytöille :) Ainakin jotain piristystä maanantaihin :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Iloinen tai no ainakin semi-iloinen marraskuu

Ei tätä kyllä selitä edes tähtien asento. Tähän mennessä (koputtaa puuta) minulla on ollut ehkä yksi energisimmistä ja olotilaltaan positiivisimmista marraskuista vuosikausiin. Normaalisti, tai no ainakin viimeiset 5vuotta olen joka ikinen loka ja marraskuu syysväsymyksen/syysmasennuksen oireissa. Mikään ei huvita, surettaa, väsyttää, nukuttaa yms syysmasennuksen perusoireisto. Nyt, tai siis tähän mennessä ehkä muutaman tunnin verran sellaista haikeutta ja pientä surumielisyyttä mutta siinä se.

Onko jokin sitten muuttunut, ei varsinaisesti mutta ilm tämä näkyy jotenkin päällepäinkin ainakin irl ihmisten huomiosta/kommenteista päätellen. Jostain syystä minulla on nyt uskoa ja haaveilen tulevaisuudesta enemmän kuin aikoihin.

Olin jo ehtinyt ehkä vähän unohtaakkin monia tulevaisuuden suunnitelmia siis niitä jotka ei liity esim työelämään.

Viikonloppuni on mennyt ihan mukavasti, pyynnöistä huolimatta jätin perjantain kemutuksen väliin ja aika on mennyt kuntoillesssa, kaverin kanssa kahvittelussa ja ostoksilla (jouluostokset täältä tullaan halusin tai en). Olo ei ole levännyt mutta toisaalta laskin että minulla on vielä tällevuodelle yli 3viikkoa pitämättömiä lomia joka auttaa jaksamaan vaikka niitä ei ennen joulua pitäisikään.

En tiedä, kirjoitin aiemmin pitkän postin otsikolla "haters keep hating". Ko jutun idea oli kritisoida ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen alentaa toisia milloin milläkin tekosyyllä/omaa pahaa oloaan purkaakseen. Sensijaan että julkaisisin sen niin julkaisen ainoastaan sen viimeisen lauseen.

Mitä jos kritisoinnin sijaan kerrottaisiin toisillemme mielummin mikä siinä toisessa on hyvää, kaunista ja viehättävää.


Illan kappaleena Weezer:iä

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kokonaiskokemuksen ystävät ry

Rakennetut tilanteet toisen ihmisen kanssa on aina vaikeita tai ei ehkä vaikeita mutta haastavia niin että molemmat kokevat tilanteen omakseen ja luonnolliseksi.
Onko mikään (no on monikin mutta ei mennä siihen nyt)jotenkin kiusallisempaa kun vaikka kynttiläillallinen joka ei ole ns "aito". Tämä siis siitä huolimatta että rakastan romanttisia hetkiä ja tavallaan myös rakennettujakin tilanteita.

Asia tuli itseasiassa mieleen erään hyvin vanhan postauksen saamasta kommentista
jossa tykättiin näistä musiikkilinkeistä. Minun mielestänihän ne ovat siis myöskin todella olennainen osa koko tätä blogia koska mulle musiikki on niin olennainen osa koko tunnekokemusta.

Kokonaistunnelmointiin voi liittyä tilanteesta riippuen tietysti paljon muitaki asioita. Oikea valaistus, vinyylilevyn pyörintä ja pieni rahina soittimessa (ja kyllä, se soittimen kansi jätetään auki ko tilanteessa ihan siksi että sen näkeminen vaikka sitä ei edes katsoisi on olennaista), ruuan värit (esim keltaiseksi värjätty riisi wokissa nyt on vain kivemman näköistä), hoyryävä kahvi tai kaakao, punaviini viinilasissa, sateen ropina ikkunassa.
En minä siis elä kokoajan ko tunnelmaa hakien, olen aivan liian "laiska" ja "kiireinen" ja kaikkea muuta mutta esim joskus illalla kun olen yksin kotona ja tuollaiset elementit osuu kohdalleen niin vitsit että tykkään siitä paljon.

Vähän sama vaikkakaan ei yhtään sama mutta kuitenkin on vaikka ajaa autoa talvella keskellä yötä kun sataa lunta. Se kokonaistunnelma johon liittyy ulkona oleva hiljaisuus yhdistettynä mittariston valoihin, pyyhkimien ääneen ja radiosta tulemaan musiikkiin saa minut niin rauhalliselle tuulelle.

Illan kappaleena minusta oivaa tunnelmointi musiikkia: Motorcycle - As the Rush Comes (Gabriel & Dresden Chill Mix)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Ulkoinen minäkuva

En ole varma olenko ehkä kertonutkin mutta olin jokunen vuosi sitten ns isompi poika, en koskaan mikään ns amerikkapullukka mutta jos 185cm mies painaa yli 100kg ilman että kävi silloin salilla niin isoksi kutsuminen pullean sijaan on kohteliaasti sanottu.

Jokatapauksessa en ole ollut ko kokoinen enää vuosiin vaan nykyisin painoni on siellä vähän reilu 80kilossa ja lisäksi harrastan sekä aerobista että punttien kolistelua enemmän kuin suurinosa ihmisistä joten se vähän yli 80kiloakaan ei nyt ainakaan ihan pelkkää pehmytkudosta ole.

Siitähuolimatta minäkuva, verrattuna muihin on silti muuttunut paaaljon hitaammin ja huomaan vieläkin pitäväni "nykyistä minää" vastaavassa kunnossa olevia miehiä paljon paremmassa kunnossa kuin itseäni ja totuus valkenee usein vasta jos esim joku ystävä sanoo sen suoraan.

Kyse ei ainakaan minulle ole edes mistään varsinaisesta itsetunto jutusta yms (koska ei minulla ainakaan tietääkseni mitään kriisiä tai oikeastaan mitään itsetunto ongelmaa ollut ulkonäköni kanssa ollut silloin kun olin isompikaan) mutta jostain syystä se ulkonäköön liittyvä minäkuva ei silti vain muutu niin helposti vaan pää
pitää sitä vanhaa mielikuvaa itsestä ilm vuosikausia.

Ulkoinen minäkuva on kyllä muutenkin jotenkin vähän hassu tai siis se että mistä se tulee ja miten se ei ainakaan itsellä korreloi siihen mitä esim pitää viehättävänä vastakkaisessa sukupuolessa. Kuten olen ehkä kertonutkin niin esim pieni pullamasu tytöllä voi minusta olla oikeasti hyvinkin söpö/viehättävä (varsinkin jos ihminen on muutoinkin ns kurvikas) mutta itsellä, pois pois postin tieltä:)
Ei mitenkään pakkomielteisesti ja millejä laskien (Oliver rakastaa edelleen juustokakkua, itse (mieluiten murun kanssa) tehtyjä korvapuusteja, popkorneja, vegepitsaa) mutta siis kuitenkin. On liian monta paria sopivia farkkuja joiden mahtuminen pitää totuuden mielessä kummemmin tarkkailematta.

Toki miehen ja naisen vartalot nyt on toki niin erilaisia muutenkin mutta tietysti
tärkeimpänä (ja nyt super itsestäänselvyys olkaa hyvä) on se että ihminen itse viihtyy omassa vartalossaan.


Edit, seuraavaa ei nyt saa ottaa liian vakavasti mutta mä luen kyllä ilmeisesti ihan liikaa vain lähinnä tyttöjen blogeja mun päähän tulevista aiheista päätellen :)
(vaikka oikeasti tämä aihe kyllä tulikin mieleen kun olin eilen ulkona syömässä ja puhuttiin aiheesta:)

Lähtee kiiruusti lukemaan bodaamisesta, prätkistä, lätkästä ja katsomaan p###a :)
ja tietty kuuntelemaan Rammsteinia :) (oikeasti kyllä luen noista kaikista kuten myös aika monista muista aiheista ihan tavallisestikkin:)

Päivän lauluna toinen kappale Groove Armadaa, toivon kovasti että naapurinikin pitävät tästä koska tätä on nyt luukutettu viimeisen vuorokauden aikana repeatilla uudestaan ja uudestaan volumella jonka tuntee sohvalla istuessaankin :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Joku otsikko käenpojasta liukkaalla oksalla

Meitäkin jännittää ja mikä tavallaan typerintä, mitä enemmän ihminen kiinnostaa niin sitä enemmän meitä jännittää.

Tuo on jotenkin niin typerää, niin kauan kun ihmiset kiinnostavat vain ns kuten muutkin tai heidät näkee viehättävänä ensisijaisesti vielä siinävaiheessa vaikka vain ulkonäöllisesti niin ko ihmisillehän voi höpöttää mitä tahansa. Annas olla kun joku kasvattaa sitä potentiaaliaan sen 5pykälää ylemmäs niin mikä viheltely ja itsensä kanssa arpominen voikaan joskus alkaa.

Toisaalta tuo on tietysti niin ymmärrettävää koska siinä on tavallaan heti menetettävää. Voisi nimittäin käytännössä vähempää haitata jos joku random ihminen
ei ole kiinnostunut seurasta mutta jos ruksaa päässänsä ristinollaan
nollan toisensa perään (täydellinen, täydellinen, täydellinen ja lisäksi muutoinkin ihastuttava ja jotenkin muutenkin niiiin sopiva) niin ei hemskutti...sinähän olisit ensivaikutelman mukaan ehkä kaikkea mitä olen koskaan toivonut ja jos olet sellainen oikeastikkin ensivaikutelman takana...
Enkä tietenkään tarkoita täydellinen niin etteikö sinusta varmasti löytyisi myös virheitä vaan täydellinen juurikin sellaisena kuin olet ja täydellinen minulle.

Minä mietin sinua paljon eilen ja tulen miettimään sinua myös tänään, meidän ensisuudelmaa, yhteistä aamiaista ja sinun hiustesi ja kaulasi nuuhkimista, kädestäsi pitämistä, yhdessä kokoyön puhumista, rakastelua, sen jälkeistä sylikkäin olemista, yhdessä tietyssä paikassa käymistä.... oliver, Oliver, OLIVER> työkaveri palautti takaisin todellisuuteen kun olin ilm tuijottanut seinää jo tovin :)

Päivän lauluna Groove Armadan - Paper romance.

torstai 17. marraskuuta 2011

--------

Tuhisen, puhisen tai huokaan. Hypähdän ilosta ajatuksen tullessa päähän ja haaveillen hetken. Muutaman minuutin ajan unohdan kaiken muun ja tekee mieli juosta kun energiatasot hyppäävät kattoon ja jo pelkkä ajatuskin tuntuu niin hemskutin hyvältä ja oikealta.

Avaan työpuhelimen, hymyilen ihmiselle hississä, koitan mutista kivaa päivää kun toinen poistuu sieltä ennen minua. Hän ei kuule koska ilm joko mutisen liian hiljaa tai hänellä on korvalaput päässä.. Huokaan yksin matkalla omaan kerrokseeni.

Tekisi mieli uskoa ja luottaa enemmän, tekisi mieli pyyhkiä täysin kaikki elämän tuomat pettymykset ja se kuinka asiat eivät menneet kuin toivoisi.
Tekisi mieli luottaa 100% unelmiin mielikuvituksessani, niihin jotka voisi ainakin teoriassa olla niin lähellä.

Se joka keksi alunperin lauseen: yrittänyttä ei laiteta oli kyllä varsin sarkastisen huumorin ystävä, yrittänyttähän nimenomaan laitetaan. Yrittäminen on kaiken epäonnistumisen alku ja juuri. Toisaalta ilman sitä ei saa juurikaan mitään joten se on silti ainoa oikea vaihtoehto.

Uskon vakaasti siihen että menestyneimmät ihmiset maailmassa, olkoon sitten kyse työ tai rakkauselämästä, eivät suinkaan välttämättä ole niitä joilla on paras onni ja tuuri, vaan heitä jotka pystyvät ottamaan mahdolliset pettymykset vastaan parhaiten ja kestävät niitä lannistumatta ja uskonsa säilyttäen.

Yksi asia josta en pidä erityisemmin itsessäni on se kuinka sitä on vuosien mittaan kyynistynyt, luen verkon keskustelupalstalta kuinka joku ihminen antaa toiselle neuvon että: kaikki kääntyy aina parhainpäin - ja tajuan että minä en kyllä voi rehellisesti mitenkänään väittää aina uskovani siihen. Toivon sitä toki mutta en tunne luottamusta siihen.
Tuo pitäisi ehdottomasti saada muutettua mutta se on haastavaa.

Harkitsin pienen hetken tilaavani netistä paidan jossa olisi teksti: "Take me home"
mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen että se käsitettäisiin 98% tapauksista täysin väärin ja sen varsinainen merkitys jäisi aukeamatta. Siinä sitten joutuisi puoli-iltaa selittämään mikä yön ja päivän ero on lauseella, "vie minut kotiisi", "vie minut kotiini" vs "vie minut kotiin" ja kuinka se että lause on pyyntömuodossa ei ole silti oletuksena tarkoitettu avausrepliikiksi tai pyynnöksi jokaiselle joka tekstin lukee.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Se selvisi

Ai mikä? Sekö että sulla on herra kupolissa vikaa? No ei, vaan
syy 2 asiaan. Ensiksikin mulla on ollut noin kuukauden ihme fiilis nähdä eri juttuja
suloisina ja siis nimenomaan niin että suloinen on se sana joka kuvaa ko tunnetta parhaiten. Useimmiten se on liittynyt tietysti jonkun ihmisen tekemään asiaan ta ihmiseen tai vaikkapa kuvaan kissoista mutta se mikä siinä on hämmentänyt on juurikin se että miksi minä yhtäkkiä näen niin paljon enemmän asioita suloisena enkä esim kauniina tai hauskana.

Toinen asia on mun kummalliset vatsakrampit, kova sillointällöin tuleva koko vatsan alueella tuntuva kipu jolle ei ole mitään järjellistä selitystä.

Aloin googlettamaan tuota jälkimmäistä jo viimeviikolla (kaikkien kipujen googletushan on hullun hommaa koska ne tulokset joihin "oire" sopii on aina jotain supervakavaa jonka vuoksi olenkin kieltänyt ko kotilääkärin leikkimisen itseltäni)

Jokatapauksessa löysin sitten syyn johon mun oireet sopi täydellisesti mutta vasta tänään tajusin että toi suloisuus juttukin on pakko johtua siitä samasta ja sen takia haluankin paljastaa tämän uutisen nyt myös ihan julkisesti.

Rumpujen pärinää (pumpupumpum): Minä olen raskaana!

Kuka olisi uskonut!, kaikennäköistä yllätystä se elämä tuokin mutta ei auta, näin se vain on oltava.

Kukako lapsen äiti sitten on? No ei aavistustakaan kuka se mahtaisi olla mutta jos näköjään mieskin onnistuu tulemaan raskaaksi niin liekö sen äidin olemassaolokaan ihan varmaa?
Toista isää ei ole ainakaan sillä vaikka jotkut kemut ovatkin menneet vähän pitkiksi viimeisen 9-kuukauden aikana niin sen takuuvarmasti muistaisin.

Ps, tänään on siis huomattavasti eilistä iloisempi päivä, toivottavasti sinullakin!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

On vaarallista

(Varoitus, negaamista ja (yli)dramatisoitua synkistelyä)
kirjoittaa mitään tällaisella tuulella. Luulen että se on tuo pimeys, muiden ihmisten myös tuntema pimeys joka tarkoittaa että vaikka itse koittaisikin olla sosiaalinen niin vastahymyjä on aivan turha odottaa. Kivaan mieheen tutustuin, yey kerran noinkinpäin, on jo ihan pikkiriikkisen alkanutkin hämäämään kun kaikki uudet tutut ovat pelkästään tyttöjä. Ei meistä parhaita kavereita ko miehen kanssa ehkä tule mutta ehkä edes oluellakäynti kavereita. On niitä jo toki ennestäänkin mutta taas yksi muutti muualle, toista ei saa enää pois sohvaltaan kirveelläkään, kolmas ja neljäs ovat tulleet vuoden sisällä isiksi (onnea vaan vaikka tänään kateus sitä kohtaan pyyhkiikin mieltä niin julmasti että en halua ajatella koko asiaa), viidennellä ja kuudennella olikin lapsi jo ennestään jnejne

Jopa sillä eräällä entisellä tutulla joka sittemmin muuttui ihmiseksi jonka kanssa en halunnut enää olla missään tekemisissä (jälkeenpäin kuulin että mäiski mm jokaista tyttöystäväänsä turpiin) on kuulemma nykyisin lapsi ja parisuhde puhumattakaan exästäni joka juuri synnytti terveen pojan itselleen ja miehelleen.

Eihän se toki väärin ole että minä nyt kaikista näistä ihmisistä olen ehkä halunnut lapsia eniten ja ainoa joka en ole niitä saanut, ei väärin lainkaan, elämä on vain niin reilua.

Do something for yourself huusin itselleni aiemmin, menin ja tein, olen esim treenannut viimeiset 2vuotta niin säännöllisesti ja enemmän kuin kukaan tuttavapiiristäni. Nyt, mä en enää yksinkertaisesti tiedä mitä v#### mä voin itsessäni parantaa tai tehdä toisin että se oma ihminen kävelisi vastaan.

-Rakasta itseäsi, tuo aina oikeasti hyvä neuvo, mutta kun minä uskoakseni rakastan( tosin olen myös usein liian kova/kriittinen itseäni kohtaan), kohtalo kun ei vain rakasta vaan näyttää minulle keskisormea.

-Tee asioita joista sinä pidät, no mähän yritän minkä ylipitkiltä työpäiviltäni ehdin, kun saan esim paljon endorfiinia treenamisesta niin ajattelin että treenataan kahta kovemmin, tuloksena täysin selittämättömiä kovia vatsakramppeja yms joiden vuoksi en voi ilm treenata niin kovaa enää ja tällähetkellä en juuri ollenkaan.

-Hanki toinen työ joka ei vie sinusta kaikkea energiaa, joo oli pitkät haastattelukierrokset toiseen yritykseen joka olisi samalla sijainnut siellä minne olen halunnut muuttaa jo pitkiä aikoja takaisin, oli myös molemminpuolinen tahto kunnes minulle tarjottiin sopimusta joka olisikin sitten ollut taloudellisesti täysi huijaus.

Tekisi mieli haistattaa sille kohtalolle nyt jotain mutta ehkäpä tässä on nyt joku
Oliverin oppivuodet menossa ja tunnelinpäässä on valo (toivottavasti joku muu valo kuin lasaretin lamppujen loiste tai muu kirkas loisteputki).

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Make your dream

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin arvatkaa mitä olen tehnyt, siis sen lisäksi että ollut taas vaihteeksi yli 10tunnin päiviä töissä. Olen kirjoitanut ehkä blogin historian pisimmän kirjoituksen seksistä, olen muokannut ja deletoinut ja muokannut ja deletoinut ja ei, ei vaan tule oikean kuuloista ei millään. Lähinnä siis sopiva-vastakkappele näkökannalta olen koittanut sitä raapustaa mutta silti, ei oikein vaan tule oikean kuuloista koska asialla on niin monta puolta.

Pidetään siis mietintämyssy vielä hetken päässä ennen kuin on aika julkaista romaanit nimeltään:
1. Oliverin ihannemurun ja itsensä seksuaalisuus ja sen kaikki mahdolliset muodot, osat 1-17.
2. Halu ja intohimo, osat 1-8.
3. Ironia ja pettymys ja rakkauden säröt kun ihmisten halujen määrä ja toiveet eivät kohtaa ja miksi sitä on vaikea tietää etukäteen vaikka oman käden onni yms vihjeitä ihmisen henkilökohtaisesta halujen tasosta antaisikin, osat 1-3.
Ja viimeisenä niteenä
4. Seksuaalisuuden, rakastelun, hellyyden ja panemisen muodot ja yhdistyminen tai täysin erillään pysyminen ja "tuhman" ajatusmaailman, mielikuvituksen, kokeilunhalun, nihkeilemättömyyden ja "vapautuneisuuden" osuus siihen kun riemulla ei ole rajoja, osat 1-23.

Lisäksi julkaistaan seuraavat tietokirjallisuuden osat,
1. Miehet haaveilevat omasta, jatkuvasti kiimaisesta "pikku hutsustaan" (please huomaa lainausmerkit jos herne menossa muutoin nenukkiin:)
2. Sinun kauneutesi on yksi maailman ihmeistä ja haluan sinua siksi että sinä olet sinä.
3. Läheisyys, puhdas rakastelu, ja hellyys - myytti jonka mukaan nämä kilpailisivat tai korvaisivat muunlaisen seksin & puhtaan p#neskelun.
4. Monenlaisen seksin usein halukkaat ystävät ry:n vuosikirja.
5. F#ck my brains, oman ja toisen aivojen kiihottaminen.
6. Toiselle, hänelle oikealla tavalla tuotettu nautinto merkittävimpänä osana omaa nautintoa ja innostusta (tämä kirja sisältää myös ceedeen jossa mm hardcore superstarin good head ja apulannan anna mulle piiskaa kappaleet :)
7. Parasta seksiä ei välttämättä ole sen yhdenyön ihmisen kanssa joka tekee likaisimmat jutut ja osaa tekniset temput parhaiten vaan sen ihmisen kanssa jonka kanssa myös yhdistytään tasoilla joka ei tuota euforiaa pelkästään housuissa vaan myös joka ikisessä solussa ja päässä.

Sekä usea vielä nimeämätön nide.

Yön lauluna djbb:tä:

torstai 3. marraskuuta 2011

Vänkääjä ja ot

Teen nyt pienen poikkeuksen blogin aiheeseen, ei en aio paljastaa mitään suurta, en kertoa suuremmin omia mielipiteitäni taikka sitä ketä äänestän tai olen äänestämättä. Mutta sensijaan valitan yhdestä aiheesta, nimittäin siitä kuinka viimeisen hmm ehkä 5vuoden aikana on tullut tabuja, aiheita joista et saa olla eri mieltä, aiheita joista vähänkään provosoidummin puhuttaessa on jollain herne niin syvällä siellä nenässä ettei tosikaan.

En pidä hyvistä vihollisista olkoon se kuviteltu tai todellinen vihollinen sitten mikä vaan. Se tekee ihmiset ja median tai oikeamminpäin median ja sen myötä ihmiset typeriksi kun ko asiaa ei enää ajatella tai siihen suhtauduta mitenkään analyyttisesti vaan puhtaalla tuomitsemisella ja mustamaalaamisella.
Pahinta ei kuitenkaan edes ole se että siihen asiaan voidan suhtautua noin yksipuolisesti vaan se mitä sitten sen varjolla ajetaan, asiaan mitenkään oikeasti liittymättä.

Kun tarpeeksi demonisoidaan niin saadaan kätevästi koko oikeusvaltion periaatteetkin venytettyä koska hei, tää on nyt niin paha asia että jos sinusta ei sen varjolla saa tehdä näitä siihen oikeastaan liittymättömiä toimenpiteitä niin taidat olla itsekkin yksi "pahoista".

Minä kannatan myös sanavapautta hyvin hyvin laajalti.
Kyse ei ole siitä että olisin välttämättä esim jonkun jutun julkaisusta tai sen järkevyydestä samaa mieltä mutta oikeudesta julkaista se, siitä en lähtisi edes keskustelemaan koska se on niin perustavanlaatuinen oikeus, ydinarvo, yksi niitä pilareita joille koko "vapaa" yhteiskunta perustuu.

Verkko on tässämielessä kuin taivaan lahja tai siis paremminkin se että verkon taitavimmat ihmiset ovat onneksi useimmiten myös sanavapauden puolustajia ja mitä enemmän kansallisella tasolla sen vapauteen puututaan sitä nopeammin keittyvät tekniikat joilla ko rajoitukset saadaan kierrettyä jos tulee tarve.

Sokea usko mihin tahansa aatteeseen tai uskontoon tai mielipiteeseen (paitsi rakkauteen) on aina jotenkin huisaa, siis teininä sen ymmärtää mutta kun se jatkuu vaikka ikää tulee lisää. Kyse ei ole edes siitä että mihin uskoo/kannattaa (siis oikealle, vasemmalle, keskelle tai taivaaseen) mutta siis sellainen sokea usko joka ei kestä kritiikkiä, eikä kyseenalaista niin se on vain jotain niin kummaa. Enkä siis tarkoita että ihmisen tulisi muuttua mielipiteettömäksi tai olla kannattamatta jotain kun ikää tulee lisää (päinvastoin) mutta kyllä se metsä pitäisi puilta oppia näkemään.


Vapauden puolustaminen ei lopu koskaan


Murrrrr, ai niin jotta ei mene ihan ohi aiheen niin tunnustettakoon että mun tulevan murun pitäisi osata väitellä ja jaksaa kuunnella tai mielummin vielä osallistua kun saan tulta mun henkilökohtaiselle agendalle milloin mitäkin lehdestä lukemaani kohtaan. Toisaalta jos ko ihminen osata käsitellä minua niin osaan myös ajoittain sulkea suuni tai ainakin mutista keskenäni huomatessani jonkun "epäkohdan" joka antaa aihetta pieneen monologiin tai dialogiin :)

Päivän kappaleena
Nejän Ruusun - Sua Rakastan

lauantai 29. lokakuuta 2011

Minä tarvitsen sinua nyt

Ei sinun pidä mitään tehdä, riittää että tulet viereen kainaloon ja tuhiset siinä. Voit nukkua tai voidaa puhua, seksiksihän se menee jokatapauksessa jossain vaiheessa kuten aina kun olet mussa kiinni mutta siis sitä ennen ja sen jälkeen.

En tiedä, katselen taas noita videoita joissa ajetaan pyörällä miljoonaa moottoritiellä mutta oikeasti ainoa mitä mä haluaisin tehdä olisi ajaa sun luokse, nostaa sut mun syliini, suudella sua ja elämä olisi vihdoin kokonaista.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Aiemman tekstin kommentteihini

En tiedä, lähinnä en vain oikein saa lauseita sopiviksi niin että ne kuulostaisivat siltä kun toivoisin. Asioilla on monta puolta ja joo mielelläni käsittelen niitä monelta kantilta mutta mä myös vihaan tekosyitä ja selitysten keksimisiä vain oman väärän toiminnan oikeuttamiseksi. Noita on vaikea yhdistää samaan lauseeseen koska en halua kuulostaa siltä että hyväksyn tai kannatan pettämistä mutta en myöskään halua kuulostaa mustavalkoiselta joka ei ymmärrä että aina kaikki ei ole niin 100% yksinkertaista ja....mustavalkoista.

Tämä siis niin kauan kun pohdiskelee asiaa romanttiselta/parisuhde kannalta, lisää joukkoon keksi ja muut ihmisen tarpeet, toiveet, huonot ja jopa helvetilliset suhteet ja elävän elämän esimerkit niin lausetta ei vain saa oikeankuuloiseksi oikein millään.

Tulee kauhea tarve puolustella itseään joka on naurettavaa sikäli että mä en ole koskaan pettänyt ketään mutta valehtelisin ettenkö ymmärtäisi vaikkapa erästä tuttua joka itse toisen touhua vuosia katseltuaan lähti itsekkin etsimään sutinaa toiselta. Tai sitä tapausta jossa toinen oli päättänyt yksipuolisesti lopettaa seksin ja
kaiken fyysisen läheisyyden ja lopulta pitkän ajan jälkeen toinen pöllyytti lakanoita muualla vaikka eroprosessi ei ollut vielä lopussa. Tai sitä kolmatta joka tajusi että heillä ei ollut kumppaninsa kanssa mitään yhteistä, oli mennyt huonosti jo hyvin pitkään ja toista ei edes kiinnostanut yrittää vaikka ko ihminen sitä useaan kertaan kaikin tavoin pyysi ja aneli ja varoitteli ja suhteen sitten loputtua löysi uuden hyvin pian muualta.

Silti, mä en edes halua sanoa noita esimerkkejä koska tiedän että samaan aikaan joku vatipää jonka kumppani jumaloi häntä käyttää niitä tekosyynä ihan vain koska ei välitä pätkääkään ja kuten sanoin niin tekosyitä ja ihmisen puhdasta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä en voi sietää.

Ja tämä nyt oli siis tosian vaan ns romanttisen/suhde pettämisen kannalta pikaisesti ajateltuna.

Toki jos maailma olisi "oikein" niin edes noita em esimerkkejä ei tapahtuisi, olisi vain onnellisia suhteita ja sitäkin onnellisempia sinkkuja. Jos suhteella ei olisi tulevaisuutta niin ihmiset eroaisivat (sehän on aina niin helppoa eli ei) ja etsisivät onneaan sinkkuina.
Valitettavasti maailma on aika kaukana täydellisestä ja ihmiset varsinkin.

Ja niin, edelleenkään en ole pettänyt ketään, en vaihtanut ihmistä lennosta (tai olenpas vaihtanut mutta olin 14-vuotias joten sitä ei ehkä enää lasketa) enkä noin defaulttina koskaan touhua enempää enkä vähempää varattujen kanssa (flirttaan ja tustustun kyllä) mutta asia ei silti ole ihan aina noin 100% mustavalkoinen ja sen takia vaikka olenkin jotain mieltä, pidän omista oikein tekemisistä ja periaatteistani kiinni yms niin tuomiolauselmaa en lähtisi tapausta lainkaan tuntematta kirjoittamaan.

Ja niin, minä siis edelleen uskon ns ikuiseen rakkauteen, välittämiseen, kunnioitukseen ja uskollisuuteen mutta se että minä uskon siihen ei tarkoita ettäkö kaikki maailman suhteet olisivat sitä. Usein aika kaukana.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Soittaisin sinulle heti

Jos suhteeni loppuisi. Kohteliaisuus kait se tuokin. Mitä siihen voi vastata, hmm niin, jaa, kiva, tunne on molemminpuolinen.

Oliverin murun etsinnässä on siis koitanut uusi vaihe joka tarkoittaa käytännössä sitä että ihmisiä tulee toki irl vastaan ja kiinnostus herää molemminpuolisesti mutta toisen parisuhdestatus on 100% kerroista varattu. Mikään ole yhtä ketkua kuulla kun hyvin menevän flirttailun edetessä tulee se kirosana, poikaystävä.
Koska näin on nyt käynyt jo turhan usein niin olen jopa alkanut miettimään että...tai no en ole, tai no olen mutta en minä siihen lähde mutta hemmetti.

Pirulainen olkapäällä muistuttaa ystävien parisuhteista jotka ovat alkaneet niin että tyttö on vaihtanut toiseen mieheen. Huonoa karmaa kerjäävät sanon minä (muusta väärintekemisestä puhumattakaan) mutta valehtelisin jos väittäisin että asia ei tule mieleen kun muutoin niiiiiin potentiaalisen ihmisen ainoa vika on hänen parisuhdestatuksensa. Vielä äänekkäämmäksi se pirulainen muuttuu jos vaikuttaa siltä että ko ihminen seurustelee selvästi väärän miehen kanssa ja itse olisin hänelle niin paljon parempi kumppani ja tekisin hänen elämästään niiiiiin paljon onnellisempaa.

On tosi kiva olla ns oikein tekevä ihminen, mies jolla on periaatteita, mies jonka arvomaailma ja toiminta näissä jutuissa on niin oikeudenmukainen että ei ole mitään salattavaa eikä hävettävää. On ihan hemmetin hienoa joo mutta kun kävelee yksin kotiin taas pettyneenä niin se ei paljon mieltä siinä lämmitä.
Ei myöskään lämmitä kun tekee ruokaa vain itselleen, ei kun menee nukkumaan ja herää yksin, ei kun tekee suunnitelmia keskenään, ei kun kaikkeen fyysiseen kaipaukseen on tarjolla vain joko random huonoa juttua tai oma itsensä.


Päivän videona Hole:a

tiistai 18. lokakuuta 2011

Beibiiiiii did you forget to take your meds, beibiiii

Hei minun nimeno on Oliver, olen mitä ilmeisimmin nettiaddikti. En koskaan ajatellut olevani mutta jos "yhteys" on alhaalla 3päivää ja pääsen lukemaan sähköpostitkin vain puhelimella ja töissä ja se aiheuttaa asunnon yllättävää siistiytymistä (kun on yhtäkkiä muka niin paljon ylimääräistä aikaa) niin kai pitää tunnustaa.

Otsikko on itseasiassa Placeboa, soinut kupolissa jo monta iltaa.

Töissä on kiirettä, todella kiirettä ja ei auta valtapelit eikä syyttelyt asiaa. Eilen taas oli sellaiset pelit että kun kello 9 kotiuduin niin sensijaan että olisin rojahtanut sängylle oli pakko mennä hikoilemaan ettei päässä räjähdä.

Yksi kiero tyttö pyysi pyytämään itseään ulos, en pyytänyt, ei kiinnosta. Kyseessä siis se yksi ja sama jonka kanssa silloin jokunen viikko sitten kinasteltiin kuka haluaa ja ketä.

Uudet työjutut antavat odotuttaa itseään johon ei tuo toisen tietokoneen leviäminen auta asiaa lainkaan (koska tottakai uusin ceeveen versio oli vain siellä). Sitä paitsi olin jo yhdestä jutusta niin varma (kun minulle suoraan ilmoitettiin että we want you!) että sen pieleen meno turhauttaa.

Ei tässä muuta kuin kullalle suuta... se olisikin kyllä nyt huippua, varsinkin samanaikaisesti.

Sattuipa sopiva kappale tämän mietinnön taustalle.. haaahhaha :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

kääk

Onneksi ei ole aikaa aina ajatella kaikkea etukäteen, analysoida että pystyykö tai onnistuuko kun menee ja tekee vaan.
Treffeistä tai siis itsetunnosta tai siis treffeistä. Eiii ehei en minä nyt ole käynyt treffeillä (hahaa menittepäs hetkeksi halpaan) vaan siis että jos menisi ja miettisi etukäteen.

Ihmisille on suunnattoman helppo puhua kunhan puhuu vaan, ihmisiin tutustuu kun menee vaan rohkeasti höpisemään tai kysymään mitä nyt sattuu sillähetkellä olemaan mielessä mutta että pitäisi etukäteen miettiä niin mitä siitä nyt sitten tulisi muuta kuin hirmuinen jännitys ja jotain sekavaa horinaa (ihan kuin sieltä suusta joskus muutakin tulisi mutta ei mennä siihen nyt).

Luin (vau) blogia jossa ihminen kertoi käyneensä treffeillä ja nyt sitten analysoi ko ihmistä.
Analyysihan oli positiivinen mutta mietin että mitä jos pitäisi laittaa itsensä siihen asemaan, siinähän karisisi koko itsetunto samantein.
Ei, en minä voi olla varma että pitäisikö toinen ihminen minun ulkonäöstä, en voi olla varma saisinko häntä nauramaan (jos edes itseni niin se olisi jo hyvä).
Kun tätä vertaa irl ihmisten tapaamisiin niin eihän minulla tule edes mieleen ihmisen tavatessa ko asiat. Ehkä jälkeenpäin voi miettiä mutta ei siinä tilanteessa kylläkään.
Hmm nyt kun mietin niin luulen että ehkäpä tuossa on selitys miksi en oikein koskaan ole osannut ns iskeä ihmisiä.

Ei minulla ole hajuakaan miten se tehdään, osaan kyllä flirtata ainakin jotenkuten, luoda tunnelman joka on vapautunut (ei tarkoita että olisin itse niin rento että esim sammun pöydälle) mutta siis että tekemällä tehdä vaikutus.

Sama vaikkakin täysin eri juttu töiden kanssa, kaikkeen tottuu kuten kokousten pitämiseen tai vastuualueeseen joka olisi kirjoitettuna aivan kohtuuttoman suuri mutta kun sitä ei kertaakaan ala miettimään niin sitä vain huomaa tekevänsä jotain jonka merkityksen tajuaa vasta kun sen tyyliin kirjoittaa ceeveeseen. Ei siis sikäli että nyt olisin mitään suurta saavuttanut tai ihan kohta saavuttamassakaan mutta siis pointtina. Samahan kävisi vaikka se työ olisi liikutella historiallisia posliineja, samanteinhan se räpylä alkaisi tutisemaan jos joku kertoisi että siinä on sitten se viimeinen Ming maljakko mutta jos sitä pitää tavallisena ämpärinä niin hätiä mitiä.

Illan kappaleena illan aiemman postin koko renkutukset :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Olivers essential collection vol 3, ärjy,räminä ja murina

Loungen, funkin, discon ja rockin jälkeen aika jatkaa sarjaa, tälläkertaa vuorossa raskaampi poppis.

Kaikesta kuuntelemastani musiikista ajallisesti ehkä max 5% on tähän kategoriaan menevää, vaatii niin tietyn mielentilan että kuulostaa hyvältä mutta silloin kun kuulostaa, miten hyvältä voikaan kuulostaa.

En tiedä, tavallaan olen myös huomannut että kyse on vähän vastavoimasta ja varsinkin mitä enemmän olen nykyisissä töissäni kauluspaita päällä puhumassa konversioista ja synergia eduista niin jotenkin sitä suurempi tarve on sitten joskus iltaisin laittaa paukutusta korviin.
Vastaava, vaikkakin täysin erilainen vastavoima voisi olla vaikka se murun kanssa pullan leipominen mutta ei mennä siihen nyt kun on vähän hiljaista sen neiti leipurin löytymisen kanssa.

Bullet for my valentine
Löysin heidät ihan vasta ehkä 2vuotta sitten, en enää ole ihan varma mutta todnäk radiosoiton ansiosta. Pidin oikeastaan ensihetkestä lähtien, sellaista energistä paukutusta ja räimettä että karisee unihiekat silmistä samantein. Lisäksi
joidenkin kappaleiden rauhallisempi synkistely uppoaa kuin veitsi voihin. Jotkut puritanistit haukkuvat tätä kaupalliseksi metalcoreksi, pöh ja pah sanon minä.



Machine head
Tapailin aikoinaan erästä raskaasta musiikista pitävää eteläeurooppalaista tyttöä joka kuunteli tämän tyyppistä musiikkia ns aina, päivästä ja ajasta riippumatta. Ei siinä voinut kuin nauraa kun herätessä stereoista paukutti fuuuukk u allll. Äkäisyydessään sillä tasolla että sopii harvoin edes sille jumppakasetille. Ehkä silloin jos tarkoitus on tehdä jotain omia ennätyksiä.



Killswitch Engage
Onko tämä nyt edes rähinä musiikkia, on kait. Vähän sama kuin BFMV kanssa laulujen osalta paitsi ettei tämä ole yhtään niin energistä. Tavallaan tästä tulee vähän mieleen tavallinen synkempi rock ja muutoinkin sellaista musiikkia jonka kanssa voisi kuvitella vaikka miettivänsä asioita tai ajavansa jonnekkin ennemmin kuin esim jumppamusana.



Rammstein
No yllätys yllätys, Ramstein on minusta hassu yhtye siinä miten se on niin vedenjakaja ihmisten suhteen eli niihin jotka jóko kuuntelevat tai voisivat kuunnella sitä vs niihin jotka eivät sitä koskaan kuuntelisi. Itse en koskaan ole ollut mikään suuren suuri heidän kuuntelija mutta hmm olikohan 5vuotta sitten kun näin heidät eräillä festareilla livenä olin hyvin vaikuttunut. Ei Ramstein edes minusta oikein ole musiikkia, se on jotain hmm show tietysti mutta ehkä tulee mieleen hmm vaikea selittää mutta siis esim tuon Live from Volkerball dvdeen voisi teoriassa katsoa vähän kuin musikaalin. Siis lähinnä että jos heitä alkaa oikein kuuntelemalla kuuntelemaan niin muutamia tärykalvoja heiluttavia kappaleita lukuunottamatta harva biisi varsinaisesti on erityisen hyvä.



Timo ja kaverit
Minua miltei (huom vain miltei) hävettää myöntää pitäväni tästä. On jotenkin niin super kliseistä olla mies joka kuuntelee tätä samalla kun käy hikoilemassa. Toisaalta se miksi se on kliseistä on juurikin se miksi tiedän miehiä jotka kertovat itkeneensä kun ovat kuunnelleet tätä. Harva yhtye on onnistunut kuvaamaan suomalaisen miehen synkempää sielunmaisemaa sanoituksissaan lähellekkään niin onnistuneesti kuin tämä yhtye. Nukun huonosti ja liian vähän ja kun nukun näen pahan unen.. Sisu, synkkyys ja rehellisyys.


Tool
Vähän siinä rajalla tämäkin että voiko nyt edes luokitella raskaammaksi musiikiksi, siis tavallaan joo koska ei tämä mihinkään muuhunkaan genreen sovi mutta siinä missä monet em yhtyeet on puhdasta paukutusta niin ei Toolin tahdissa voi vaikkapa nostattaa energiaa. Muut tämän essentials listan yhtyeet voi ottaa mp3 soittimeen taustamusuiikiksi mutta Toolia suosittelen kuuntelemaan ihan rauhassa istuen, vaikka kaakaomuki kädessä.



Misfits/Danzig
Voiko räimemusa listaa tehdä ilman Gleniä, voisi tietysti linkittää jonkun hänen omaa nimeään kantavankin yhtyeen kappaleen mutta ei tämä 14vuotiaana jossain kellarissa löydetty valintakaan vähemmän osuva ole.



Ratsia
Tiedän ei ole oikeaa räimettä mutta kun nyt punk skeneen lasketaan mukaan kuitenkin niin haluan liittää tämän listaan.
Löysin teininä ja en tiedä, niin yksinkertaiset sanoitukset kuin heillä onkin niin suosittelen silti kuuntelemaan niitä ihan vilpittömästi.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kunnioitus on jotain mikä ansaitaan ja muuta höpinää

En tiedä mihin viikko taas oikein meni, tai alkuviikon tiedän, se meni viimeviikonlopun 2illan kekkeröinnistä toipumiseen ja erityisesti sen jälkeen kun hmm no siis, vääriä naisia taas +1 ehdokas (naimisissa eli kiitos mutta ei kiitos) ja sitten se meni näiden uusien mahdollisten työjuttujen selvittelyyn.

Sen lisäksi aloin taas pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen hillumaan siellä missä spandex on pinkkiä ja miehet hikisiä (tai no ainakin miehet on hikisiä). +3-4kg ehtikin ruoka maistua kesän jälkeen mutta jos ihmisellä on 8paria farkkuja joista neljät alkaa kiristämään niin lienee aika nostaa sitä takamusta ja lopettaa salitauko.

En tiedä, kirjoitin pitkän postauksen myös pettämisestä siihen liittyen kun nyt tuo erään naimisissa olevan ihmisen ehdotus tuli mutta se on minusta niin täysin omantunnon juttuja ja ei omaatuntoa voi opettaa eikä saarnata tai siis voi mutta ei siitä mitään hyötyä ole.

Tämän ihmisen kohdalla aloin kyllä lisäksi epäilemään että kyseessä olisi tietyistä syistä johtuen mahdollisesti ollut ns yhdessä sovittu juttu (ei olisi ensimmäinen kerta kun on ehdotettu) mutta jos olisi niin kait se olisi kerrottu.

Tuohon varsinaiseen pettämiseen vielä niin siis ei sikäli etteikö minulla olisi voimakastakin mielipidettä oikeasta ja väärästä ja tietysti minun pitää toimia sen mukaan itseni kanssa mutta se mitä muut/puolitutut tai tuntemattomat tekevät on heidän omantuntonsa asia. En minä kaikkea hyvällä katso enkä arvosta kaikkia ihmisiä heidän toimintansa vuoksi mutta siinäpä se minun osuuteni/osuttomuuteni heidän elämässään onkin.

Tästä tuli hyvä tosin eriasiaan liittyvä esimerkki mieleen kun eräs esimieheni kerran sanoi minulle että hänestä tuntuu että minä en kunnioita/arvosta häntä. Kiersin vastauksen ympäripyöreästi mutta mielessäni oli kokoajan lause: en tietenkään, minulla on enemmän kokemusta kuin sinulla, sinä kohtelet minua ja muita todella epäreilusti ja ainoa syy miksi sinä olet esimiesasemassa on se että osaat kieroilla ja valehdella asioita omaksi eduksesi joten miten ihmeessä sinä voisit edes olettaa että minä kunnioittaisin/arvostaisin sinua.

Toki noudatan käskyjäsi asemasi vuoksi mutta kunnioituksen/arvostuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Siis en voinut enkä edelleenkään voi käsittää että millä "lihaksilla" ko ihminen kuvitteli että häntä kunnioitettaisiin. Siksi että oli päässyt kieroilemalla tiettyyn asemaan? yey, siinäpä vasta kunnioituksen/arvostuksen arvoinen suoritus.

Kunnioitus ansaitaan, sitä ei saada eikä vaadita esim asemansa vuoksi vaan se pitää ansaita omalla käytöksellä ja toiminnalla
riippumatta asemasta, iästä, varallisuudesta, ulkonäöstä tai mistään muustakaan.

En tiedä, en jotenkaan vain käsitä sitä että jotain ihmistä kunnioitettaisiin/arvostettaisiin vaikka hän olisi ihmisenä täysi ######. Toisaalta en kyllä ymmärrä hännystelijöitä ja auktoriteetti uskoisia/haluisia ihmisiä oikein muutenkaan.

Edit: Kunnioituksella en luonnollisesti tässä tarkoita normaalisti kohtelua ja käytöstapoja. Hmmm ehkä olisi pitänyt käyttää "arvostaa" sanaa. Edit 2, arvostus sana lisätty.

Päivän musiikkivalintana Oasista

tiistai 27. syyskuuta 2011

"Sielunkumppani" vai ihminen joka oppii tuntemaan sinut

Kirjoitin postin ihmisten ulkonäöstä verkossa, kirjoitin toisen postin flirttailusta työpaikalla, kirjoitin kolmannen tietyistä potentiaalisista tai siis ehkä potentiaalisista tytöistä elämässäni, kirjoitin neljännen postin kemuttamisesta, kirjoitin viidennen postin eräästä eksästä, kirjoitin kuudennen postin työasioista, kirjoitin seitsemännen postin karhuherran turinoita...sitten työkaverini vinkkasi minulle sivuston jossa voi katsoa elokuvia streemattuna, tilasin ruokaa ja selasin minkä sitä katsoisi. Valitsin 500days of summerin, romanttinen komedia jonka luulisi soveltuvan ei niin super hehkeään olotilaan.

Justiinsa, 2minuttia aloituksen jälkeen piti keskeyttää. En voi sanoa olisiko ko elokuva hyvä, todella luokattoman huono vai ihan mitä tahansa mutta there is no f###### way minä voin katsoa ko elokuvan tänään ilman että tulee kelju olo.

Sitten tajusin senkin, minä en enää puhu rakkaudesta, minä en enää edes ajattele sitä kuten aiemmin, en vain enää pysty. Se tekee minut onnettomaksi tai siis se että ei ole sitä ja niimpä olen ilmeisesti tiedostamatta alkanut blokata koko asiaa mielestä.

Joskus yritän oikeassa elämässä puhua siitä, palaute ei ole koskaan henkilökohtaista, se on joko halveksuvaa, 100% torjuvaa ja kylmää, nauramista tai parhaimmillaan etäistä nyökyttelyä.
Jos ihminen vastaa sanallisesti jotain on se useimmiten faktoja avioerotilastoista tai siitä kuinka se ei kuitenkaan kestä.

Tai sitten se on kertomus siitä kuinka "meillä" (ko ihminen viittaa itseensä ja kumppaniinsa) menee kyllä hyvin... tai kuin kysymykseen annettava vastaus: mutta onhan sinulla noita tyttöjä pyörimässä ollut ympärillä ihan kuin rakkaudella ja tyttöjen määrällä olisi mitään korrelaatiota.

Minä voisin teoriassa peuhata vaikka kuinka usean ihmisen kanssa mutta se ei tuo minua itsessään yhtään, ei siis piirun vertaakaan, lähemmäs rakkautta.

Minä voin teoriassa olla vaikka 1000ihmisen seurassa 24/7 mutta se ei vie sydämen yksinäisyyttä yhtään vähemmäksi. Toki molemmat auttaisivat unohtamaan hetkeksi, aivan samoin kuin tekee mikä tahansa aktiviteetti mutta hoitona se on yhtä tehokas kun tinnituksen "poistaminen" kuuntelemalla musiikkia volumet täysillä.

Samasta syystä olen nyt sitten alkanut välttelemään esim tietyntyyppisiä videoita, en siksi etteivätkö ne liikuttaisi minua vaan juuri siksi kun liikuttavat. Joo o, oli sekin hieno se yksi kosintavideo, oli oikein koskettava, ja joo o, oli sekin tosi kiva kuulla kun yksi ihminen kertoi sitten rehellisemmin itsensä ja murunsa rakkaudesta, oli oikein koskettavaa mutta anteeksi nyt, mä en halua kuulla sitä, juuri siksi kun se on koskettava, juuri siksi että se aiheuttaa minulle sen muistutuksen.

Tiedättekö sen tunteen kun ihminen menee oikein syvälle sinne omiin ajatuksiinsa, antaa periksi, menee sinne lattialle makaamaan ja pyytää että soi nyt puhelin, kerro nyt edes että
se oli totta. Odottaa ja vaipuu syvemmälle, pyytää nätisti, pyytää surullisesti, lopulta huutaa että soi, lopulta sen ihmisen on noustava sieltä yksin mutta siinä hetkessä kun se tapahtuu tietynlainen usko katoaa, en sano että lopullisesti koska en voi tietää mutta katoaa kuitenkin.

Sama juttu siinä toisen ymmärtämisessä tai siis siinä unelmassa että joku ymmärtää sinua ainakin miltei aina ilman että sanot mitään tai ainakin niin että et joudu vääntämään rautalangasta ja että hän vielä samaistuisi siihen mitä ajattelen tai tunnet.

Jos sitä ei tapahdu pitkään aikaan niin sitä alkaa itsekkin epäilemään että olenko se minä, olenko tosiaan niin omalaatuinen, kummallinen, omituinen, sekava että tosiaan kenenkään tytön ajatukset, huumori ja tunteet eivät osu 100 tai edes 90% yhteen omieni kanssa. Onko ainoa vaihtoehto tosiaan se että opettaa itsensä toiselle kuin laskentakaavan ja oppii ymmärtämään eikä niin että ymmärtäisi automaattisesti sanomattakin.

En minä siis dissaa tutustumista enkä itsestä kertomista koska eihän sitä muuten voi edes käytännössä tietää jos niin olisi /toinen ajattelee & tuntee samalla tavalla mutta siis niin.

En tiedä, nauroin katketakseni eräälle sarjakuvalle jossa ennustajaksi naamioitunut serkku luki kristallipallosta ennustettavalle että sinulle sopivin kumppaniehdokas on sahapukki. Ehkäpä siinä piilee totuus (juups, dramaqueen tässä hei)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ja sitä levyä nyt pyörimään niinkuin olisi jo ja sukupuolieroja


Ehkä harvemmin kuin 5krt kymmenestä jos on ns todella energisellä ja hyvällä ja luottavaisella tuulella siihen ei isketä esteitä tielle. En tiedä miksi mutta jos ei flunssa iske niin ainakaan se toivomasi ihminen ei olekkaan siellä jossa oletit, tulee pääkipu tai joku muu nyt vain koittaa laittaa kapulaa rattaisiin.

Mikään ei ole ko tilanteessa helpompaa kuin luovuttaa, lähteä kotiin, mennä nukkumaan ja murista että kiitti vaan v##### tästäkin.

Toinen vaihtoehto on laittaa volumea kovemmalle, ottaa se burana, juoda tuplakahvi, tupladrinkki ja vetää se ilo pintaan ns väkisin. Jos on yksi perjantai aikaa niin se ilohan revitään sieltä jos niin on itsensä kanssa päättänyt ja mitään oikeasti vakavaa ei ole esteenä.

Jostain syystä ko ajatus ei tunnu toimivan useilla tytöillä, kun tytöille tulee pää kipeäksi tai alkaa väsyttää he useimmiten olettavat että joko joku toinen piristää heitä tai sitten lähdetään kotiin. Niimpä tyttöjen kanssa kemuttaminen vaikka muutoin niin kivaa onkin, on aina vähän riskialtista kun koskaan ei tiedä koska tulee joku väsy, pääkipu yms hiljainen hetki jonka jälkeen pitäisi joko olla itse tai palkata jonglööri jostain jos illan haluaa vielä pelastaa.

Poikien kanssa jos ollaan sovittu että se yksi perjantai mennään pitkästä aikaa ulos niin se on aivan sama kuinka kuolemanväsynyt yksi tai toinen on tai onko nuha tai pääkipu mutta jos jätkien kanssa ollaan pitämässä kekkeriä niin kekkerithän silloin pidetään.

Mitä, mitä, yritänkö nyt vihjailla että perjantain kemutus ei ollut ihan sieltä hauskimmasta päästä, en vain yritä vaan sanon suoraan.

Hyvä on, ansaitsin sen osin aivan täysin. On siis olemassa tyttö joka on käytännössä hieman osoittanut kiinnostusta jo kuukausitolkulla ja minä olen aina ollut vain kohteliaan ystävällinen mutta vaikka hän on niin selvästi odottanut että minä teen seuraavan askeleen niin en ole tehnyt.

Puolustuksekseni on tosin mainittava pari asiaa, a en valitettavasti kokenut mitään ihastusta ensisilmäyksellä ja b hän on kanssani samassa työpaikassa ja en noin periaatteessa kannata työkavereiden kanssa touhuamista koska ne kun menevät kiville niin sen jälkeen ei ole kivaa missään...nimimerkillä kokemusta on, tosin vuosikausien takaa mutta kuitenkin.

Silti olen pitänyt meidän flirttailusta paljon ja on se tavallaan vähän edistynyt, ehkä noin 2viikkoa sitten halailtiin pitkään erään illanvieton päätteeksi, jutellaan kokoajan enemmän päivisin vaikka työmme eivät kohtaa lainkaan yms.

Voisiko olla vielä vähän sekavampi, no voin yrittää. Eli on siis olemassa tyttö joka kahden muun ihmisen kanssa pyysi minua ulos pe tai siis jo keskiviikkona. 2 tuli ko paikkaan mutta tämä yksi lähtikin eilen lomalle eikä häntä näkynyt siis maillahalmeilla.
Ja ei siinä vielä kaikki mutta kaksi olivat sitten väsyneitä ja klo 11 tajusin että tästä tule tänään sitä kuuluisaa lasta eikä mitään muutakaan.

Harmittaa, ison hyppysellisen verran ainakin. Ei siis sikäli, en nyt ainakaan vielä usko että hän on tuleva muru edelleenkään mutta flirttailu, leikki, kissan kiertäminen kuin kuuman puuron...on silti aina kivaa


Asiasta vähän seinään, toinen sukupuoliero joka tuli mieleen. Siinä missä käsittääkseni ainakin usein tytöt noin niinkuin keskiverrosti eivät käytännössä arvosta miestä joka piirittää heitä pitkään tai siis ko mies laitetaan useimmiten kaveri zonelle niin itse ajattelen kyllä päinvastoin. Jos joku tyttö oikeasti näkee vaivaa ja energiaa ja kiinnostusta piirittää minua pitkään niin koen sen a kohteliaisuutena, sinä että ko ihminen ehkä jopa ymmärtää missä minussa tai siis persoonassani on ehkä kyse (sen sijaan että hän haluaisi minua vain esim ulkonäköni :) :) :) takia)ja siis defaulttina ko ihminen päinvastoin kasvattaa sitä pontentiaalisuuttaan ja kiinnostavuuttaan.

Toki se nyt riippuu ihan tapauksesta ja ei suoranainen lahkeessa roikkuminen tietenkään kenestäkään kiinnostavaa tee, samoin kuin ei tee vonkumiset, pakkomielteet eikä epätoivot mutta siis muutoin.


Sama tai siis eri mutta tavallaan vähän sama asia kohteliaisuuksien kanssa, siinä missä ainakin useahkot tytöt nauttivat kohtelisuuksista vain jos ne tulevat oikeilta ihmisiltä (eli se puliukon viheltely hyvät kannut kommentilla koetaan hyvin negatiivisena) niin mitä olen muiden poikien kanssa puhunut niin kaikki kohtelisuudet otetaan ilolla vastaan.

Niihin ei toki vastata jos niiden sanoja ei ole omasta mielestä viehättävä mutta kohteliaisuus ja huomio on kohtelisuutta ja huomiota vaikka se tulisi sitten siltä 50vuotiaalta puolipulimummulta joka leo lastumäen äänellä toteaa että ompa siinä pan##### näköinen mies :)

Asiasta takaisin, tuohon tuli väsy ja pitää lähteä asiaan, sitä ei pidä käsittää väärin siis että vaikka voin siitä nyt nuristakkin niin oikeastihan minä pidän siitä.

Minä pidän siitä suunnattomasti että tytöt ovat usein se inhimmillisempi sukupuoli, "heikompi"(please huomaa lainausmerkit) sukupuoli, tietyissä tilanteissa vähemmän typerä sukupuoli, se tekee heistä pehmeitä joka taas on suuuuuuuuuuri osa koko sukupuolen viehättävyyttä ja kauneutta. Jos minä haluaisin seurustella ihmisen kanssa joka käyttäytyy kuin miehet ja joka on kaikissa tilanteissa kuin yksi jätkistä, seurustelisin miehen kanssa.


Päivän videona minulle uutta yhtyettä (monille hyvinkin vanhaa ja tunnettua mutta itse en vain ole aiemmin kuunnellut), löysin viimeyönä selatessani. En kerro minkä toisen yhtyeen jäsen tässä on koska silloin monet jotka eivät ko yhtyeestä pidä jättäisivät kuuntelematta vaikka tämä on hyvin erilaista kuin se ko ihmisen alkuperäinen yhtye.

torstai 22. syyskuuta 2011

Kekkeröinti vaihe

Kait se on pakko myöntää, kesästä lähtien innostanut hipata. Johtunee ehkä siitä että elämässä on mahdollisesti tiedossa suuria muutoksia töihin liittyen ja sen takia ilo pitää ottaa irti tästä paikasta, osin ehkä siksi että viime talvi meni niin pitkältä jumppasali -työ -koti akselilla että en enää halua viettää yhtään yhtä epäsosiaalista talvea.

Osin kyse on myös siitä että jostain syystä varsinkin työpaikkani naiset ovat aktivoituneet samassa asiassa ja jos sinkkumieheltä kysytään jo keskiviikkona että tulethan sinäkin sitten perjantaina mukaan niin ööö mitä siihen voi vastata, ei en tule, menen pirttiin yksin nyhjöttämään.

Sukupuolijakaumat työpaikoilla on aina vähän kummia tai siis miten esim nykyisessä työpaikassani on ehdottomasti suurin osa naisia siinä missä aiemassa saimme poikien kanssa lähinnä katsella toisiamme. Molemmissa on puolensa mutta kyllä jo etukäteen harmittaa se kuinka seuraavassa mahdollisessa työpaikassani saa taas turhaan odottaa kymmenien korkokenkien kopsetta about oman ikäisiltä naisilta. Hyvä jos edes muutamat kopisevat lounaskahvilan lattiaa vasten kun sukupuolijakauma vaihtuu todnäk ainakin tähän mennessä hakemieni paikkojen perusteella päinvastaiseksi.

Tämä postaus olkoon siis omistettu nykyiselle työpaikalleni ja sen ihmisille. (unohdetaan nyt ne aivan ylipitkät työpäivät yms muutamat muut jutut tästä vertailusta)

Mutta niinhän se menee aina, heti kun on lähdössä edes puolitosissaan alkaa nykyinen tilanne, olkoon se sitten asunto, työpaikka, mikä tahansa yhtäkkiä näyttää 1000krt paremmalta ja sieltä siirtyminen muualle, huonoimmalta valinnalta koskaan (Oliver have you gone mad osa 2).

Edit, tuubi video vaihdettu grooveshark linkiksi, tätä levyä tuli tänään töissä huudatettua koko päivän varsinkin sen jälkeen kun teippasin oveen käsinkirjoittamani lapun: tanssiosasto, sisään vain tanssien :)
http://grooveshark.com/s/Annual+2008+Cd+2/2NOzNV?src=5

lauantai 17. syyskuuta 2011

Where is the catch

En joudu syömään hattua mutta sensijaan on paljon muita ajatuksia

[3:17:35] Oliver: huhhh
[3:17:45] Oliver: xoxxxx kanssa ulkona
[3:17:45] Ystävä x: taasko sitä on oltu baarissa?
[3:18:12] Oliver: joo eilen yllätysjuhlissa ja nyt sitten xoxxxx kanssa, olipahan mielenkiintoista
[3:18:25] Oliver: hän itki ehkä 50% ajasta
[3:18:44] Ystävä x: mikä hänellä on?
[3:19:22] Oliver: muistatko kun kerroin että se hänen itselleen valehtelu iskee vielä jokupäivä tuulettimeen, no nyt se sitten iskee
[3:20:06] Oliver:ei auttanut lohdutus eikä ns järkisanat että kaikki on hyvin. Eli ei hänelle siis ole tapahtunut mitään pahaa yms.
[3:20:32] Oliver: ekan 5minuutin aikana kertoi että on poikaystävä ja että tulee itkemään
[3:20:43] Oliver: olin jo lähdössä kalppimaan, siinä oli ns 10pisteen aloitus ja varsinkin ottaa huomioon että en ole nähnyt ihmistä 1.5vuoteen kuin sen kerran ohimennen emmekä ole viestitelleetkään käytännössä mitään yli vuoteen.
[3:20:57] Ystävä x: erikoinen aloitus
[3:21:07] Oliver: joo
[3:21:10] Ystävä x: miksi hän siis sinut halusi tavata?
[3:21:15] Oliver: no en tiedä
[3:22:39] Oliver: se poikaystävä vi###ti niin pahasti että mun oli vähän vaikea (lue mahdotonta) antaa täyttä empaattisuutta ja olemaan piikittelemättä lainkaan. Ei siis se että hänellä on poikaystävä vaan se että hän valehteli mulle ko asiasta aiemmin. Se kun on ilm ollut jo vuoden joten makes it even more bs miten hän kohteli silloin minua ja vaikka en enää ole vihainen enkä ihastunut ollut yli vuoteen jnejne niin se mite se liittyy siihen kaikkeen täyteen välinpitämättömyyteen jota itse silloin koin
[3:23:04] Oliver: mutta silti kävi kyllä sääliksi pahasti
[3:23:28] Ystävä x: mutta mitään ikävää ei ollut sattunut?
[3:23:40] Oliver: ei mitään
[3:30:58] Oliver: ja siis en mä mistään synkistä ajatuksista yms pelästy
[3:31:03] Oliver: ne on ihan normaaleja :)
[3:31:34] Ystävä x: joo, ne on ihan normaaleja
[3:40:32] Ystävä x: no joo
[3:40:37] Ystävä x: onhan tuo jotenkin outoa hänen puoleltaan
[3:41:08] Oliver: on joo, ei siinä jos tietäisi että ns lopussa kiitos seisoo mutta todellisuus kun on se että kiittämättömyys on maailman palkka. Jos nyt vaikka oletetaan että mä edes pystyisin nyt jotenkin auttamaan niin 100% varma että kun se mieli on parempi niin se tulisi vain omalle naamalle. Olen tavannut elämässäni liikaa tyttöjä jotka hyväksikäyttävät toisen ihmisen kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta ilman että heillä on aikomustakaan antaa koskaan mitään takaisin vailla mitään omantunnontuskia ja valitettavasti tämä kyseinen ihminen on mahdollisesti yksi heistä. Aint falling for that again.

Kiinnostiko ihmistä vi#####aan silloin kun minä olin työtön, läheiselläni oli erittäin vakava sairaus ja tuntui että elämäni hajoaa palasiksi ja makasin yksin yöllä miettimässä niitä kaikkein synkimpiä ajatuksia. Kysyikö hän kertaakaan edes tekstiviestillä että miten mulla menee, hiljaista oli eikä puhelin piipannut vaikka se olisi ollut ainoa jota olisin silloin kaivannut, edes pieni välittäminen.
Ei, silloin meni hyvin ja oli ilm liian kiireistä mutta nyt kun menee huonosti niin huomio taas kelpasi. F#c# t##t. Ei siis sikäli, en minä hänelle pahaa toivo, toivottavasti saa itsensä ja kaikki asiansa kuntoon mutta mä en ole oikea ihminen auttamaan tässä tilanteessa.

Ei sikäli, tottakai tuntui pahalta katsoa toisen surullisutta, tottakai yritin piristää ja halata ja valaa uskoa ja toivoa mutta mä en oikeasti ole tässä tilanteessa se oikea henkilö enempään.

T: Oliver joka tuntee itsensä k-pääksi kun ego ja empatia taistelevat sisäisestä herruudesta. Karma is bigger bi### mitä minä koskaan olisin voinut olla mutta ei hemskutti taivu omatunto tuntemaan niin kun näkee toisen kyyneleissä.

Edit, koska ylläoleva kirjoitus on "henkilökohtainen" ja toiseen ihmiseen (vaikkakin anonyymisti) liittyvä jopa normaalityyliini verrattuna niin editoin todnäk hyvin rankasti josta ajoittainen sekavuus tai poistan koko tekstin jossain vaiheesa.

Illan videona TRBNGR yhtyettä, sopii tähän fiilikseen jotenkin harvinaisen hyvin.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Onko huono keksi parempi kuin ei keksejä ollenkaan

En taas käsitä ihmisten kontakteja, siis sitä miten ne menee aalloissa. Niinhän tietysti koko elämä menee usein ainakin minulla muutenkin, välillä (ai koska muka) asiat loksahtavat mutta sitten on piinaviikkoa ja viikkojen, kuukausien tai vuosien korpivaellusta elämän iskiessä nenukkiin niin että peruukki heiluu.

Silti minä en käsitä sitä ja se häiritsee. Vuodenaika, ei, oma käytös, ei sekään, oma olotila, ei. Se että onko elänyt hyvin, ei, se että onko välittänyt enemmän tai vähemmän, ei.

Siis kirjoituksen pointti oli nyt toiselta sukupuoleta saatu ja vanhojen ystävien yhtäkkiset kontaktit mutta ihan samalla tavalla on vaikka terveydessä.

Terve kuin pukki ja mitään vikaa kunnes iskee hammastulehdus ja seuraavalla viikolla poskiontelontulehdus, ja seuraavalla viikolla hajoaa polvi ja sitä seuraavana päivänä menee niska niin jumiin ettei pysty kääntämään päätään. Ensimmäisiin saat antibiootit jotka eivät auta, menet hoitamaan hammasta mutta lääkäri on ilm humalassa tai muuten sekaisin ja hoitaa väärän hampaan. Potkaiset jo parantuneen polvesi sängynkulmaan niin että se menee taatusti mäsäksi ja kun silti vain jatkat sisulla eteenpäin iskee unettomuus ja tenniskyynerpää.
Edelleen jatkat menoa niin tulee päivittäinen vatsakipu jota sinulla ei ole ollut koskaan elämässäsi aiemmin.

Lävistä minut tässä, opeta minulle nöyryys soi CMX yhtyeen laulamana taas stereoista.
Miten en muistanutkaan että CMX teki näin hyviä kappaleita.

Ai niin, sain yllättävän tekstiviestin, eräältä josta en kautta kiven ja kannon uskonut kuulevani enää koskaan. Nähdään todnäk perjantaina (Oliver, have you gone mad). Jos en tule ko tapaamisesta sadatellen että olisin voinut viettää pe iltani noin 100muullakin tavalla niin syön hattuni.
Toisaalta tunnesidettä ei enää ole joten todennäköisesti se menee samalla tavalla kuin ko tyyppiset tapaamiset muutenkin menevät eli thanks mutta eipä täydy nähdä uudestaan.

Yhden asian jonka olen vihdoin sisäistänyt on se kuinka maailmassa ja minunkin ympärilläni on hyviä ihmisiä, ihmisiä joiden seurassa on hyvä olla ja jotka toivovat sinulle hyvää. Ihmisiä jotka välittävät, tykkäävät ja joiden tapaamista nautin joten miksi ihmeessä en mielummin viettäisi aikaa niiden ihmisten kanssa. Miksi ihmeessä viettäisin edes kahta tuntia ihmisen kanssa jonka tapaamisten jälkeen olin edes kaukaisessa historiassani miltei aina hajalla tai allapäin.
Ok kun tapasin esim viimeisen pitkäaikaisen exäni niin sitä halusin, olimme niin monta vuotta yhdessä että minusta oli jostain syystä "oikein" käydä siellä kahvilla kaiken jälkeen mutta siis tämä on nyt eri juttu, emme me olleet yhdessä, oli meillä joskus joo huippua yhdessä mutta se oli hetki, ei se ollut vuosia eikä meillä ole historiaa.

Jokainen minuttikin ko ihmisen seurassa on poissa vaikka sen tyttöpuolisen ystävän seurasta jonka kanssa halaamme toisemme aina rutistuksiin tapaamisen lopuksi tai se on poissa siitä kuinka käyn toisen ystävän kanssa keskustelua tai se on poissa siitä kuinka tutustun siihen mahdolliseen tulevaan muruun.

En minä halua, mutta silti tiedän löytäväni itseni perjantaina ko tapaamisesta, minä hyväuskoinen menen koska ehkäpä ihminen on muuttunut ja haluaa avautua siitä miksi se piti iskeä sinne tuulettimeen, yeah right ja ehkä voitan myös lotossa.

Tässä näitä elämää suurempia dilemmoja tältäerää.

Päivän tai yön kappaleena mitäpä muuta kuin sitä CMXsää

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Olivers essential collection vol2, lounge, funk & electro

Vastapainona listan ykkösosalle, toinen versio keskittyen
rockin sijaan loungeen, funkkiin, grooveen ja electroon.

Stereo Mcs
Löysin heidät ehkä hmm noin 7v sitten, uskoakseni myös jonkun musiikkikanavan avulla ja sitten löydettyäni loistavan vinyylikaupan joka myi paljon tämän tyyppistä musiikkia.
Varhaisin muisto on kuinka silloisen murun kanssa
olimme eräässä keskieuroopan kaupungissa ja kysyimme hotellilta jotain menovinkkejä iltaa varten. Kun portieeri kysyi että minkä tyyppisestä paikasta olisimme kiinnostuneita, sanoin tyyliksi virne naamalla että deep, down and dirty :) (Joka on siis eräs tämän yhtyeen kappaleiden nimistä) ja niimpä päädyimme siten katsomaan Siperialaista Ska bändiä johonkin suht ug paikkaan.


Sade
Voiko mitään lounge listaa tehdä ilman tätä, ei minusta.
En oikeastaan muista missä tätä ei olisi aikoinaan kuunnellut.


Moby
Ensimmäinen muisto on niinkin epämusiikillinen kuin aikoinaan hyvät pahat ja rumat talkshown jälkeen tulleen verkossa ohjelman alkutunnari jossa soi Mobyn first cool hive. Mobyn ainoa vika on oikeastaan sama kuin Placebon rock puolen musassa, parhaat kappaleet ovat usein niin hemmetin surullisia, kauniita mutta niin surullisia ja sen takia joitakin levyjä ei voi kuunnella kovin usein. Kuitenkin yksi eniten arvostamistani artisteista koskaan(genrestä riippumatta) ja suuri esikuva jos itse joskus koittaa vääntää musiikkia koneella.
Tämä kappale sai minut tilaamaan kaikki Mobyt vinyylinä, ai miksi, no jos jos vielä päätyy soittamaan levyjä julkisesti jonnekkin niin tämän kappaleen on pakko olla soittolistassa


Eternal erection
Yksi olennainen jonka takia yleensä aloin kuuntelemaan koko genreä, eräs kaveri hehkutti heidän keikkojaan
joissa kaikki tanssii, on pukeutuneet vähintään mielenkiintoisesti ja joissa on vain todella hyvä tunnelma. Oliver veti peruukin päähänsä, 70-luvun kravatin kaulaan
ja lähti mukaan. Yhdessä vuosittain järjestettävien funk festareiden lisäksi parhaita takapuolen keikutus tapahtumia koskaan.


Cool sheiks
Kun näin Cool Sheiksin livenä ensimmäistä kertaa jälleen joskus
vuonna miekka ja kivi en ollut sitä ennen tiennyt lainkaan että Suomessa tehdään näin hyvää tämän genren musiikkia. Olin hyvin vaikuttunut ja yhdessä Eternal erectionin kanssa suuri syy että innostuin koko Groveesta.


Groove Armadan esittely olisi vähän kun esittelisi St Germainin, jos koskaan lounge, house, electro innostaa niin yksi merkittävimmistä viimeisen 15vuoden aikana. Ensimmäinen muisto erään helsingin uudenmaankadulla sijainneen baarin deejiin esittelemänä. Tätä postausta kirjoittaessa olen kuunnellut tätä kappaletta repeatilla.


Stevie Wonder
I just called to say I love you, niin, hauska kappale sekin mutta jos vähän vakavammin niin Stevie Wonder on minusta yksi alkuperäisistä yhdessä tietysti James Brownin ja George Clintonin kanssa.


Manu Chao
Kesä ei tule ilman kärpäsiä eikä ilman Manu Chaon live levyä. Jokainen kerta poikien kesäretkellä mökkeilemään tämä soi autossa ja jokainen kerta saan "näytänkö minä siltä että minulla on rastat ja värikäs hattu" kysymyksiä ystäviltäni kun laitan tämän raikaamaan.


Superfunk (levy)
Yksi tämän genren suurimmista ongelmista on minusta se kuinka samaa nimitystä käytetään täysin eri tyyppisestä musiikista.
Esim minulla on kokoelma levy jonka nimi on superfunk jossa on tämä alla oleva Pace setterssin kappale mutta jos koitan etsiä sillä nimellä tuubista niin vastaan tulee sellaista esson baari jumputus huttua ettei sitä kuuntele naapurin mustikaan.
Jokatapauksessa kokoelmalevyt ovat olleet korvaamaton lähde josta olen löytänyt niin hyviä kappaleita.


Pulp fusion (levyt)
Ehkä paras kokoelmalevyjen sarja mitä tulee grooveen ja funkkiin. Kesä, aurinko, tyttö bikineissä, kesäjuoma, järvi ja tämä soimassa taustalla = elämä on hyvää

lauantai 10. syyskuuta 2011

Olivers essential collection vol1, rock

Lainaan vähän kanssabloggaajien ideaa ja tein oman listan hyvästä rockista jota ko genreen minusta mahtuu (metallit yms eivät ole mukana tässä listassa). Kaikki artistit olen uskoakseni linkittänyt jo joskus aiemminkin joten pahoittelut jos on toistoa joko musiikissa tai mun jutuissa niihin liittyen :)

Social Distortion
En muista tarkalleen miten heidät löysin, tuubista selailemalla todennäköisesti. Valitettavsti niitä harvoja yhtyeitä joiden keikkaan olin vähän pettynyt. Voi tai varmasti johtuukin siitä että ko yhtyeen jäsenet ovat jo suht iäkkäitä joten keikka oli kun olisi levyltä kuunnellut. Levyltähän tämä kuulostaakin harvinaisen hyvältä mutta kyllä tällaisen musiikin keikan olisi pitänyt minusta vähän potkia takamukselle enemmän.


Placebo
Yksi harvoista yhtyeistä josta pidämme molemmat sisareni kanssa. Kaunista, surullista, synkeää ja hyvää. Pidän toooodella harvoin mitään bändipaitaa mutta silloin pari krt vuodessa kun pidän niin toinen niistä on Placebo ja joka ikinen kerta saan keskustella koko illan tuntemattomien kanssa heistä.


Guns n’roses
Oliver 13v istuu kotona ja katsoo mtv:tä ja sieltä tulee Paradise Cityn video, Oliver ottaa sen nauhalle ja katsoo sitä uudestaan uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan. Seuraavana päivänä Oliver alkaa kasvattaa hiuksia ja ostaa kitaran.
Muistan kuinka Illusioneita odotettiin kuin kuuta nousevaa ja jossain vaiheessa jonkun serkun tuttu toi yhdysvalloista jotain nauhalta toiselle nauhoitettuja studion roskiksista löytyneitä demoja. Tässä yksi niissä ollut kappale


Green day
Ennen American Idiot levyä en pitänyt heistä lainkaan mutta ko levyn kuultuani kuuntelinkin sitä sitten vuosia henkilökohtaisella powerplayllä. Ehkä eniten tarttuvia biisejä sisältävä albumi koskaan.


Hellacopters
Olin menossa 3 ystävän kanssa katsomaan Smashing pumpkinssia
areenalle ja matkalla sinne yksi ystävistäni lainasi minulle mp3 soitintaan (vai oliko vielä kannettava cd soitin) ja pyysi kuunteleaan yhden biisin. Se biisi oli Hellacopterssia
ja vaikka pidinkin ja pidänkin Smashing Pumpkinssista edelleen niin se heilutti tärykalvojani niin että odotin koko keikan että se loppuu ja pääsen kuuntelemaan sitä lisää.


Bruce Springsteen
Yksi väärinymmärretyimmistä artisteista koskaan (ei, Born In The U.S.A ei oikeasti yllätys yllätys hehkuta Yhdysvaltoja jos viitsii kuunnella sanoja edes puolella korvalla), amerikan omatunto ja aivan hulppea live levyltä. En ole koskaan nähnyt livenä valtettavasti. Ensimmäinen muisto omasta kuuntelusta on kun teineinä kuuntelimme war ja river kappaleiden live versioita ja vielä enemmän puhetta jonka hän pitää ennen kun kappaleet alkavat. Siinä meni nuorella miehellä kylmiä väreitä pitkin selkää. Vielä enemmän löysin hänen musiikkinsa kun ostin
Bruce Springsteen & The E Street Band Live 1975-85 levyn käytettynä vinyylinä. Huhhuh mitä meisinkiä voikaan olla samalla levyllä (ok siinä on 6levyä yhdessä mutta silti)
Tässä esim niiin romanttinen kappale kuin olla voi


The Donnas
Donnasia nyt olen aikaisemminkin täällä hehkuttanut paljon jo pitkään. Ensimmäisenä kuulin sitä joltain musiikkkikanavalta ja olin heti myyty. Vielä paremmaksi se muuttui heidän keikkansa myötä joka oli niiiiiiiiin hyvä, niin energinen, niin rock että menee top 3 all time parhaisiin keikkoihin.


Turbonegro
Jos Hellacopters onkin ainakin ajoittain ja joillain kappaleilla takapuoleen potkivaa räimettä niin tämä Norjan "ylpeys" vie sen vielä yhden liioitellun pykälän eteenpäin. Lievästi erilaiset sanoitukset tuovat myös oman osansa tän kuunteluun, eihän näitä vakavalla naamalla ainakaan mukana lauleta. Kauneus tästä musasta on toki tosi kaukana ja epäsovinnaisuus sitten taas aika hallitsevana jo nimestä lähtien (joka ei tosin ole mitenkään rasistinen tai sellaiseksi tarkoitettu, ihan näin toim huom).


Apulanta
Apulantahan on sikäli hassu yhtye että toisin kuin itse ja monet muut ovat olettaneet, he ovat onnistuneet tekemään aina vain hyvän levyn toisensa perään. Ensimmäinen muisto noin ikuisuus sitten kun eräs rastatukkainen pieni tyttö hehkutti heitä minulle joskus vuonna miekka ja kivi. Ko tyttö on edelleen pieni mutta en tiedä kuunteleeko hän enää apulantaa (rastoja ei ole ollut ainakaan iäisyyksiin)


Thin lizzy
Lainasin ehkä hmm 10vuotta sitten kirjastosta heidän live keikka videonsa vhssällä ja nauhoitin sen itselleni. Olin tuolloin aika raskaissa töissä (joka oli suuri motivaattori sille että lähdin opiskelemaan) jota ei helpottanut silloiset tyttisjutut ja muistan kun tulin kotiin töistä ja katsoin tätä ennen nukkumaan menoa usein.


Paljonhan tästä jäi nyt puuttumaan kuuntelu tykkäyksiä eikä paremmuusjärjestystä oikein voi laittaa, kaikki riippuu sen hetkisestä fiiliksestä. Esim nyt kun alan vääntämään vege wokkia ja juon vielä yhden kupin kahvia niin luulen että näistä laittaisin soimaan ehkä tuon Springsteenin liven.