En joudu syömään hattua mutta sensijaan on paljon muita ajatuksia
[3:17:35] Oliver: huhhh
[3:17:45] Oliver: xoxxxx kanssa ulkona
[3:17:45] Ystävä x: taasko sitä on oltu baarissa?
[3:18:12] Oliver: joo eilen yllätysjuhlissa ja nyt sitten xoxxxx kanssa, olipahan mielenkiintoista
[3:18:25] Oliver: hän itki ehkä 50% ajasta
[3:18:44] Ystävä x: mikä hänellä on?
[3:19:22] Oliver: muistatko kun kerroin että se hänen itselleen valehtelu iskee vielä jokupäivä tuulettimeen, no nyt se sitten iskee
[3:20:06] Oliver:ei auttanut lohdutus eikä ns järkisanat että kaikki on hyvin. Eli ei hänelle siis ole tapahtunut mitään pahaa yms.
[3:20:32] Oliver: ekan 5minuutin aikana kertoi että on poikaystävä ja että tulee itkemään
[3:20:43] Oliver: olin jo lähdössä kalppimaan, siinä oli ns 10pisteen aloitus ja varsinkin ottaa huomioon että en ole nähnyt ihmistä 1.5vuoteen kuin sen kerran ohimennen emmekä ole viestitelleetkään käytännössä mitään yli vuoteen.
[3:20:57] Ystävä x: erikoinen aloitus
[3:21:07] Oliver: joo
[3:21:10] Ystävä x: miksi hän siis sinut halusi tavata?
[3:21:15] Oliver: no en tiedä
[3:22:39] Oliver: se poikaystävä vi###ti niin pahasti että mun oli vähän vaikea (lue mahdotonta) antaa täyttä empaattisuutta ja olemaan piikittelemättä lainkaan. Ei siis se että hänellä on poikaystävä vaan se että hän valehteli mulle ko asiasta aiemmin. Se kun on ilm ollut jo vuoden joten makes it even more bs miten hän kohteli silloin minua ja vaikka en enää ole vihainen enkä ihastunut ollut yli vuoteen jnejne niin se mite se liittyy siihen kaikkeen täyteen välinpitämättömyyteen jota itse silloin koin
[3:23:04] Oliver: mutta silti kävi kyllä sääliksi pahasti
[3:23:28] Ystävä x: mutta mitään ikävää ei ollut sattunut?
[3:23:40] Oliver: ei mitään
[3:30:58] Oliver: ja siis en mä mistään synkistä ajatuksista yms pelästy
[3:31:03] Oliver: ne on ihan normaaleja :)
[3:31:34] Ystävä x: joo, ne on ihan normaaleja
[3:40:32] Ystävä x: no joo
[3:40:37] Ystävä x: onhan tuo jotenkin outoa hänen puoleltaan
[3:41:08] Oliver: on joo, ei siinä jos tietäisi että ns lopussa kiitos seisoo mutta todellisuus kun on se että kiittämättömyys on maailman palkka. Jos nyt vaikka oletetaan että mä edes pystyisin nyt jotenkin auttamaan niin 100% varma että kun se mieli on parempi niin se tulisi vain omalle naamalle. Olen tavannut elämässäni liikaa tyttöjä jotka hyväksikäyttävät toisen ihmisen kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta ilman että heillä on aikomustakaan antaa koskaan mitään takaisin vailla mitään omantunnontuskia ja valitettavasti tämä kyseinen ihminen on mahdollisesti yksi heistä. Aint falling for that again.
Kiinnostiko ihmistä vi#####aan silloin kun minä olin työtön, läheiselläni oli erittäin vakava sairaus ja tuntui että elämäni hajoaa palasiksi ja makasin yksin yöllä miettimässä niitä kaikkein synkimpiä ajatuksia. Kysyikö hän kertaakaan edes tekstiviestillä että miten mulla menee, hiljaista oli eikä puhelin piipannut vaikka se olisi ollut ainoa jota olisin silloin kaivannut, edes pieni välittäminen.
Ei, silloin meni hyvin ja oli ilm liian kiireistä mutta nyt kun menee huonosti niin huomio taas kelpasi. F#c# t##t. Ei siis sikäli, en minä hänelle pahaa toivo, toivottavasti saa itsensä ja kaikki asiansa kuntoon mutta mä en ole oikea ihminen auttamaan tässä tilanteessa.
Ei sikäli, tottakai tuntui pahalta katsoa toisen surullisutta, tottakai yritin piristää ja halata ja valaa uskoa ja toivoa mutta mä en oikeasti ole tässä tilanteessa se oikea henkilö enempään.
T: Oliver joka tuntee itsensä k-pääksi kun ego ja empatia taistelevat sisäisestä herruudesta. Karma is bigger bi### mitä minä koskaan olisin voinut olla mutta ei hemskutti taivu omatunto tuntemaan niin kun näkee toisen kyyneleissä.
Edit, koska ylläoleva kirjoitus on "henkilökohtainen" ja toiseen ihmiseen (vaikkakin anonyymisti) liittyvä jopa normaalityyliini verrattuna niin editoin todnäk hyvin rankasti josta ajoittainen sekavuus tai poistan koko tekstin jossain vaiheesa.
Illan videona TRBNGR yhtyettä, sopii tähän fiilikseen jotenkin harvinaisen hyvin.
Jos jossain vaiheessa deletoit ton kirjoituksesi, niin tänkin kommentin voi deletoida, no worries, mutta sanon tässä vaiheessa kuitenkin että unohda ritarillisuus tässä tapauksessa. Asap.
VastaaPoistaSe nainen soitti sulle, koska se kaihostelee jonkin sellaisen perään, mitä ei ole olemassakaan ja koska se tajusi aikanaan, että tossa hyvä mies. Sillä omassa elämässä jotain mättää jne jne jne ja miettii siellä, että toihan voisi toimia olkapäänä jota vasten itkeä kun surettaa.
Anteeksi tylyyteni, mutta sinulla on jokin aivan vastustamaton vetomagneetti päällä kaikkiin sellaisiin tapauksiin, mistä ilmiselvästi pitäisi pysyä kaukana. Ensinnäkään, jos sillä naisella olisi mitään järkeä päässä, se ei soittaisi sinulle sellaisessa tilanteessa, jossa se on itse ihan hajalla.
Jopa minä, joka olen jollain tavalla usein sekaisin itsekin itseni kanssa, pystyn sanomaan, että jos joku nainen haluaa miehen kanssa millään tavalla toimivan suhteen aikaiseksi, sen ei kannata soittaa pitkän tauon jälkeen vain itkeäkseen itse sotkemaansa elämäänsä sille. Sitä varten on olemassa ne tyttökaverit.
Koska jokainen jossain tolkussa oleva nainen haluaa kuitenkin yrittää olla jollain tavalla parhaimmillaan silloin, kun nähdään miespuolisia tuttuja. Lyhyeltä tai pitkältä ajalta.
Ok - onhan se imartelevaa, että kaikista maailman miehistä, se uskoo juuri sinun haluavan ja kykenevän häntä lohduttamaan ja auttamaan, kun elämä on sekaisin omien valintojen takia, mutta enemmän se kyllä kertoo sen naisen kyvystä tehdä valintoja kuin noille lähtökohdille perustuvan suhteen menestymismahdollisuuksista.
Joten, unohda empaattisuus, unohda ritarillisuus, kukaan ei voi toista pelastaa omilta valinnoiltaan. Anna sen nyt ihan kiltisti siivota omat sotkunsa.
Noomi, :) siis mitä, minähän tapaan aina ihan parhaat beibet :)
VastaaPoistaMutta jos tosissaan niin mä en usko että tämä ihminen otti muhun yhteyttä halutakseen mun kanssa minkäänlaista suhdetta, luulen että ainoa syy on se että hänellä on niin paha olo ja ei tiedä mitä muutakaan tehdä. En mä ota sitä imarteluna mutta mä tiedän että mulle on moniin miehiin verrattuna ilmeisesti hyvin helppo puhua.
Kuten omasta kirjoituksestani käy tietty ilmi niin suhtauduin siihen hyvin kaksijakoisesti, toisaalta ärsytti ja ärsyttää koska koen sen puhtaana hyväksikäyttönä ja pidän sitä aika röyhkeänä huomioonottaen sen että tälläkin tapaamisella selvisi puolivahingossa muutama menneisyydessä tapahtunut valehtelu jota ei edes pyydetty anteeksi vaan ignoorattiin täysin.
Toisaalta taas jos katson ihmistä silmiin ja näen että ihminen on oikeasti pohjattoman surullinen niin ei mun sydän vain voi olla välittämättä.
Siitä huolimatta että järjellä ajateltuna toivoisin ko ihmisen painuvan sinne minne aurinko ei paista niin jos ihminen itkee pohjatonta surua ja synkkyytä niin saisin olla aika sick fckk ettei mun myötätunto heräisi.
Uskon myös tunnistavani ns krokotiilin kyyneleet sekä alakulon joiden kohdalla voikin kehoittaa ihmistä suksimaan kuuseen ja katsomaan peiliin, siitä, kun kaikki intiaanit eivät ole kanootissa ja/tai kyseessä on ns oikea, välitöntä hoitoa vaativa masennus.
Jokatapauksessa minulla ei ole minkäänlaista aikomusta sotkeutua tämän ihmisen elämään millään tavalla ja mä en ole oikea ihminen (enkä tietyt asiat huomioiden edes kykenevä) nyt auttamaan.
Silti tai siis siitäkin huolimatta, jos mun puhelin soi (jota se nyt ei 99.9% varmasti tee ko ihmisen tuntien) niin ei mun sydän anna periksi olla vastaamatta.
VastaaPoistaHuoh. Niin. Mitä tuohon oikein voi tosiaankaan muuta todeta, kuin että äänesi kuulen, auttaa en voi.
VastaaPoistaOlen siltikin sitä mieltä, että vaikka se ei nyt sun perään ehkä "aktiivisesti" haikailekaan kaiken sen pahanolonsa ja sekasotkunsa keskellä, niin oikeasti, siltikin se haikailee jonkin sellaisen mielikuvan perään, että kunpa joku mies jossain tulisi ja pelastaisi. Asap.
Ja silloin käy mielessä....rumpujen pärinää tähän... tädäm... yllätys yllätys - Oliver.
Miksiköhän?
Mietipäs nyt itsekin. Jos olisit ihan turkasen sekaisin,kipeänä ja hajalla, niin kenelle alkaisit ehdottelemaan tapaamisia tai soittelemaan? Ja mitä se niistä ihmisistä kertoo sinun elämässäsi?
Itse osaat tuohon varmaan parhaiten vastata, (siis että miksi hän halusi sinua tavata juuri nyt) mutta siltikin, miettisin tooodella tarkkaan, että kuinka paljon alat se valkoinen prinssi hänen elämäänsä olla, vaikka kuinka kävisi sääliksi ja olisi vaikeaa edes yrittää olla auttamatta.
Joskus parasta apua on se, että ei auta. Se on vaikea läksy opittavaksi niille, joille se auttaminen tulee luonnostaan.
Erityisen vaikeaa se on silloin, kuin toinen huutaa verissä päin avuksi jostain kuilun pohjalta.
Noomi
Noomi, niin siis joo ja ei, siis joo uskon että jos ihmisellä on paha olo niin aivan taatusti haluaa tukea ja mahdollista turvaa tavalla tai toisella. Kukapa ei sellaisessa tilanteessa haluaisi.
VastaaPoistaUskon myös että sellaisessa tilanteessa ottaisi helpoiten yhteyttä ihmisiin joilta kokee tavalla tai toisella saavansa jotain apua tai tukea tavalla tai toisella.
Mä en kuitenkaan tiedä että jos otetaan huomioon se että sisäistäisi että siitä auttamisesta ei itse tulisi saamaan mitään olisi se huono asia. Epäreilua auttajaa kohtaan (siis olettaen että vastaavassa tilanteessa toinpäin ei apua kuuluisi), joo mutta.. haluaako sitä todella elää maailmassa jossa ihmisiä opetetaan ns "kärsi paskiainen" - metodilla ja jatkuvassa, -tässä on sulle jotain joka on yhtä kuin karma - asenteessa.
Edelleenkään minulla ei siis ole mitään osaa eikä arpaa ko ihmisen elämässä eikä minkäänlaista aikomustakaan siihen sekaantua ja olet oikeassa että useimmissa tapauksissa ihmisen tulee kasvaa ja oppia virheistään ja selvittää ne omat sotkunsa ihan itse mutta silti riippuen tilanteesta, dramaattista lausettasi lainatakseni, jos joku on verissäpäin rotkon pohjalla häntä tulee auttaa koska se on oikein.
Omaa elämäänsä ei tietysti pidä eikä saakkaan siinä sivussa tuhota, ei antaa hyväksikäyttää kiltteyttään eikä olla prinssinä ratsuineen yhtään missään mutta kyllä välittäminen, jopa niissä tilanteissa kuin joku ei sitä ansaitsisi on defaulttina silti harvinaisen oikein.
Ei eii eii ... siis en minä sitä tarkoittanut, etteikö pitäisi auttaa tai välittää, jos joku apua tarvitsee ja vaikkei sitä ansaitsisikaan jne jne.
VastaaPoistaTarkoitin sitä, että joskus parasta apua on se, ettei auta. Sitä kylläkin on usein vaikeaa tietää, että milloin on parempi olla auttamatta ja milloin kannattaa auttaa.
Joten useimmiten sitä silloin vain auttaa, juuri siksi, että auttaminen noin yleisesti ottaen on oikein ja itselle ainakin on aina vaikeaa olla auttamatta.
Olen kuitenkin huomannut, että joskus tekee toiselle karhunpalveluksen kun luulee auttavansa ja sillä vain pitkittää toisen kaivon pohjalla makoilua.
Mutta minä en siis oikeasti tiedä yhtään mitään ko. henkilön tai sinun tilanteesta, joten poistun tästä nolona takavasemmalle.
Dear Noomi, älä poistu, älä ainakaan takavasemmalle. Ennemmin vaikka etuoikealle jos on nyt aivan pakko johonkin poistua. Nolouteen ei myöskään ole syytä, ensiksikin sinä et luonnollisesti voi tietää enempää kuin mitä esim tästä ihmisestä kerron ja jos ja kun kerran niin kautta rantain kuin mahdollista suojellakseni hänen anonymitettiaan niin tulkinnanvaraa jää miljoonasti.
VastaaPoistaSe pitääkö auttaa riippuu toki aivan tilanteesta, oletuksena kyllä jos toinen tosissaan apua tarvitsee mutta jokaisen tulee myös ottaa vastuuta itsestään ja erityisesti omista teoistaan aivan täysin.
Mitä mukavimmin terveisin,
Oliver
No sinne etuoikealle sitten:) Kiitos kärsivällisyydestä ja kyllä minä varmasti täällä viellä taas käyn selittelemässä mielipiteitäni, puhelias (ja vähän liiankin avulias) kun olen:):)
VastaaPoista