Kumma ja nostalginen olotila

Lomaa on enää pari päivää jäljellä ja en voi käsittää mihin tämä on mennyt. Kemuttanutkaan en ole kuin parisen kertaa, ystäviä olen toki tapaillut mutta vielä olisi monen monta ihmistä jotka olisin halunnut nähdä. Olen siis ollut alkuperäisessä kotikaupungissani lomalla ja en tiedä, tulee aina nykyisin niin haikea olo kun menee taas takaisin omaan nykyiseen kotiinsa. Tulee aina mieleen että pitäisikö minun oikeasti keskittää kaikki voimavarani ja koittaa löytää töitä täältä. Minun lomani täällä ovat miltei aina mahtavia ja super nostalgisia mutta tiedän ettei se olisi enää yhtään sama jos asuisi täällä.

Kun ei minulla ole ratkaisuja, en minä tiedä.
Tapasin taksijonossa taas nuoren tytön, hän kertoi että oli miettinyt vuoden ennen kuin haki opiskelemaan ihan ollakseen varma että haluaa sitten tehdä sitä loppuelämänsä. Hän oli max 21vuotias.
Jouduin valitettavasti rikkomaan kuplan ja kertomaan etten minä tiedä sitä vieläkään ja idea siitä että olisin tiennyt sen 20vuotiaana ja se ei sen jälkeen muuttuisi on jotenkin super absurdi. Siis toki minä pidän nykyisestä työstäni ja noinpoispäin mutta siis en minä siitäkään voi sanoa että sitä nyt loppuelämääni haluaisin missään nimessä tehdä.

Loppuelämä on pitkä-aika, silti kun taas tapaa ystäviään joiden lapset osaavat jo kävellä, puhua ja joku menee jo kohta kouluun, se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Minne vuodet oikeasti katoavat ja mikä hurjinta, nopeutuuko se niiden juokseminen vain kokoajan. Olenko minä kohta 40, sitten 50 ja sitten 70 ja ihmettelen että mitä tapahtui. Ajatus lapsista tai siis siitä ettei niitä ole iskee pelottavasti mutta kun keskustelee ihmisten kanssa joilla niitä on, ei sekään ole mikään oikotie onneen.

Kuntoilu (siis rankka sellainen), kiire töissä, nukkuminen ja seksi antavat hetken aikaa olla ajattelematta mutta eivät ne vie kysymyksiä pois. Ne ovat vain vähän kuin humalassa olo, sillä hetkellä ei tunnu mutta ei se kysymys sieltä takaa minnekkään katoa.


Olen miettinyt myös ex suhteitani tai siis sitä että minkä takia minulla onollut niin huono tuuri että olen tavannut niin monta ja liian monta näitä esim persoonallisuuhäiriöisiä ja täysin sitoutumiskyvyttömiä ihmisiä ja miten ne ovat vieneet luottamukseni tyttöihin kyllä täysin. En minä vaan luota teihin ainakaan aluksi lainkaan, etsin sanoista epäloogisuuksia ja valheita ja vinkkejä siitä miksi minun kannattaisi ottaa jalat alle.

Vanhempani kysyivät joulupöydässä että koska minä meinaan lisääntyä, otin ison kulauksen glögistä ja ignoorasin kysymyksen. Ei se ollut pahalla tarkoitettu tietenkään.
Oisinhan tietysti voinyt kysyä että niin, olen juuri tässä harkinnut 3viimeisintä "potentiaalista" jotka olen viimeviikolla ulkona ollessani tavannut eli lisäännynkö kenties sen 45vuotiaan, ulkonäöllisesti ihanteeni vastakohdan, sosiaalituilla tarkoituksella (kun ei työnteko huvita) elävän naisen kanssa, vai sen 20vuotiaan kanssa vai sitten näistä parhaan, 28vuotiaan muutoin lupaavan tuntuisen tytön kanssa joka tosin ikävöi ex poikaystäväänsä niin että siihen soppaan ei itseään sotkisi hullukaan.
Että ihan niinkuin itse voi valita.


Ei sikäli, ei minulla huono fiilis varsinaisesti ole, on ehkä nyt vain lomaillessa ollut ns liikaa aikaa ajatella. Never ending why niin monessakin mielessä ja pientä pelkoa tulevaisuudesta puskee pintaan.

Yksi ystäväni kysyi minulta miten minulla riittää energiaa salilla huhkimiseen, syyhän on sama kuin miksi Jim Jefreys niminen hyvin ronskia huumoria kertova standup koomikko kertoi juovansa, because we need to. Ainakin siinä vaiheessa kun tuntuu että taju lähtee kun tekee kyykkyä ns loppuun asti ja endorfiinit puskevat elimistöön, ei huoli eikä stressi paina. Siinä tilassa on hyvä olla.

Vuoden viimeisenä lauluna lisää ruotsi rockkia, Backyard babies ja gods favourite.
Hyvää uuutavuotta kaikille tasapuolisesti.