--------

Tuhisen, puhisen tai huokaan. Hypähdän ilosta ajatuksen tullessa päähän ja haaveillen hetken. Muutaman minuutin ajan unohdan kaiken muun ja tekee mieli juosta kun energiatasot hyppäävät kattoon ja jo pelkkä ajatuskin tuntuu niin hemskutin hyvältä ja oikealta.

Avaan työpuhelimen, hymyilen ihmiselle hississä, koitan mutista kivaa päivää kun toinen poistuu sieltä ennen minua. Hän ei kuule koska ilm joko mutisen liian hiljaa tai hänellä on korvalaput päässä.. Huokaan yksin matkalla omaan kerrokseeni.

Tekisi mieli uskoa ja luottaa enemmän, tekisi mieli pyyhkiä täysin kaikki elämän tuomat pettymykset ja se kuinka asiat eivät menneet kuin toivoisi.
Tekisi mieli luottaa 100% unelmiin mielikuvituksessani, niihin jotka voisi ainakin teoriassa olla niin lähellä.

Se joka keksi alunperin lauseen: yrittänyttä ei laiteta oli kyllä varsin sarkastisen huumorin ystävä, yrittänyttähän nimenomaan laitetaan. Yrittäminen on kaiken epäonnistumisen alku ja juuri. Toisaalta ilman sitä ei saa juurikaan mitään joten se on silti ainoa oikea vaihtoehto.

Uskon vakaasti siihen että menestyneimmät ihmiset maailmassa, olkoon sitten kyse työ tai rakkauselämästä, eivät suinkaan välttämättä ole niitä joilla on paras onni ja tuuri, vaan heitä jotka pystyvät ottamaan mahdolliset pettymykset vastaan parhaiten ja kestävät niitä lannistumatta ja uskonsa säilyttäen.

Yksi asia josta en pidä erityisemmin itsessäni on se kuinka sitä on vuosien mittaan kyynistynyt, luen verkon keskustelupalstalta kuinka joku ihminen antaa toiselle neuvon että: kaikki kääntyy aina parhainpäin - ja tajuan että minä en kyllä voi rehellisesti mitenkänään väittää aina uskovani siihen. Toivon sitä toki mutta en tunne luottamusta siihen.
Tuo pitäisi ehdottomasti saada muutettua mutta se on haastavaa.

Harkitsin pienen hetken tilaavani netistä paidan jossa olisi teksti: "Take me home"
mutta hetken mietittyäni tulin tulokseen että se käsitettäisiin 98% tapauksista täysin väärin ja sen varsinainen merkitys jäisi aukeamatta. Siinä sitten joutuisi puoli-iltaa selittämään mikä yön ja päivän ero on lauseella, "vie minut kotiisi", "vie minut kotiini" vs "vie minut kotiin" ja kuinka se että lause on pyyntömuodossa ei ole silti oletuksena tarkoitettu avausrepliikiksi tai pyynnöksi jokaiselle joka tekstin lukee.