Kirjoitin toissa postissa stressi-oireista ja en siis mitenkään liioitellut. Teen aivan liian pitkää työpäivää (käytännössä vähintään 50+ tuntia viikossa jo kuukausia )hirveässä kiireessä tällähetkellä ja se vaatii veronsa. En nyt mene noihin fyysisiin oireisiin sen enempää (kolotukset yms) mutta se mikä tässä alkaa jo nolostuttaa on jatkuva paha typottaminen ja uutena kokonaisten sanojen unohtaminen lauseista työsähköposteissa siis. Eli kun tarkoittaa kirjoittaa: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa lauseessa, kirjoitankin: Kokonaisten sanojen unohtaminen olennaisessa.
Yey.
Toinen on se että kiireessä kirjoittaa vain puolikkaan lauseen ja olettaa että toki lukija ymmärtää sen toisen puolen lukemattakin (vaikka siis mistä ihmeestä hän voisi ymmärtää)
Kolmantena sitten oma luetun ymmärtäminen. Esimerkkinä: Haluan tulla sinne huomenna. Niin minä luen sen: Halaan sinua huomenna...ja ihmettelen pitkään että mistäs moinen yhtäkkinen ystävällisyys :)ennen kuin tajuan lukea lauseen uudestaan :)
Silti pitää sanoa että hyvä fiilis senkuin jatkuu, se mikä siinä on niin erityisen kivaa on vielä se kuinka huomaa kuinka se kerää sitä itseensä. Esim minä en ole ikuisuuksiin saanut niin paljon hymyjä kuin viimeisen kuukauden aikana ja eilen eräs meidän toimistossa ehkä 2kk sitten aloittanut nainen jopa juoksi perääni kadulla kun olin lähdössä, ihan vain koska halusi esitellä itsensä vaikka emme olleet menossa edes samaan suuntaan. Olin lievästi sanottuna otettu enkä vähiten siksi että ko henkilöllä oli vielä korkokengät jalassa ja siis vaikka en miehenä niillä kävelystä tiedäkkään, niin luulen ainakin että niillä juokseminen ei ole ihan helpointa saatikka miellyttävintä puuhaa.
Eihän tässä järkeä ole mutta en vain nyt suostu tulemaan äkäiseksi, en vaikka tänään sade kasteli minut ja olin jäätyä ulos. En vaikka huomasin tänään että joku ihana joulumielinen ihminen on varastanut minun polkupyöräni. Ei, en suostu. Ostan uuden ja hienomman pyörän ja laitan yön videon vaan soimaan kovemmalle:)
Weezer - cant stop partying
Sama juttu täällä tuon hyväntuulisuuden suhteen. En tiedä mikä siinä on, mutta kun sai jotenkin oman päänsä sisällä naksautettua sen moodin toiseen suuntaan niin sen jälkeen kaikki on ollut jotenkin helpompaa ja paljon paljon kivempaa elämässä, vaikka ulkoisten seikkojen takia olisi ollut aihetta suuriinkiin murjotuksiin.
VastaaPoistaTässä päivän piristykseksi omasta all time favorite autoilu-biisistä yksi versio:) (Alkuperäisestä ei löytynyt riittävän hyvää versiota ja tykkään tästäkin).
http://www.youtube.com/watch?v=3VUpv9eBTVc
Noomi
Hahaa, puhutte arvoisa Noomi nyt uuden entistä ehomman polkupyörän omistajalle. Kokomusta ja tukeva joten kelpaa kuljettaa tyttöjä tarakalla :) Ei ehkä ennen ensikesää tosin mutta ei anneta sen pilata iloa. Ei yhtään huono renkutus tuo teikeläisenkään ilolaulu :)
VastaaPoistaJoo, kyllä tuota renkutusta on mukavaa pyöräillessäkin kuunnella, sujuu polkeminen tehokkaamin:) Onnea uuden pyörän omistajalle! That's the spirit!
VastaaPoistaMilloin tulee kirjoitusta tästä mysteerinaisesta, joka saa Oliverin noin hyvälle tuulelle? :)
VastaaPoistaT. Liian utelias
Haa arvasin että ko kysymys tulee jossain vaiheessa mutta usko tai älä, tälläkertaa kyse ei ainakaan suoranaisesti ole sellaisesta.
VastaaPoista