Onneksi ei ole aikaa aina ajatella kaikkea etukäteen, analysoida että pystyykö tai onnistuuko kun menee ja tekee vaan.
Treffeistä tai siis itsetunnosta tai siis treffeistä. Eiii ehei en minä nyt ole käynyt treffeillä (hahaa menittepäs hetkeksi halpaan) vaan siis että jos menisi ja miettisi etukäteen.
Ihmisille on suunnattoman helppo puhua kunhan puhuu vaan, ihmisiin tutustuu kun menee vaan rohkeasti höpisemään tai kysymään mitä nyt sattuu sillähetkellä olemaan mielessä mutta että pitäisi etukäteen miettiä niin mitä siitä nyt sitten tulisi muuta kuin hirmuinen jännitys ja jotain sekavaa horinaa (ihan kuin sieltä suusta joskus muutakin tulisi mutta ei mennä siihen nyt).
Luin (vau) blogia jossa ihminen kertoi käyneensä treffeillä ja nyt sitten analysoi ko ihmistä.
Analyysihan oli positiivinen mutta mietin että mitä jos pitäisi laittaa itsensä siihen asemaan, siinähän karisisi koko itsetunto samantein.
Ei, en minä voi olla varma että pitäisikö toinen ihminen minun ulkonäöstä, en voi olla varma saisinko häntä nauramaan (jos edes itseni niin se olisi jo hyvä).
Kun tätä vertaa irl ihmisten tapaamisiin niin eihän minulla tule edes mieleen ihmisen tavatessa ko asiat. Ehkä jälkeenpäin voi miettiä mutta ei siinä tilanteessa kylläkään.
Hmm nyt kun mietin niin luulen että ehkäpä tuossa on selitys miksi en oikein koskaan ole osannut ns iskeä ihmisiä.
Ei minulla ole hajuakaan miten se tehdään, osaan kyllä flirtata ainakin jotenkuten, luoda tunnelman joka on vapautunut (ei tarkoita että olisin itse niin rento että esim sammun pöydälle) mutta siis että tekemällä tehdä vaikutus.
Sama vaikkakin täysin eri juttu töiden kanssa, kaikkeen tottuu kuten kokousten pitämiseen tai vastuualueeseen joka olisi kirjoitettuna aivan kohtuuttoman suuri mutta kun sitä ei kertaakaan ala miettimään niin sitä vain huomaa tekevänsä jotain jonka merkityksen tajuaa vasta kun sen tyyliin kirjoittaa ceeveeseen. Ei siis sikäli että nyt olisin mitään suurta saavuttanut tai ihan kohta saavuttamassakaan mutta siis pointtina. Samahan kävisi vaikka se työ olisi liikutella historiallisia posliineja, samanteinhan se räpylä alkaisi tutisemaan jos joku kertoisi että siinä on sitten se viimeinen Ming maljakko mutta jos sitä pitää tavallisena ämpärinä niin hätiä mitiä.
Illan kappaleena illan aiemman postin koko renkutukset :)
Joskus on tosiaankin parempi vain olla miettimättä liikoja ja tehdä vaan:)
VastaaPoistaOlen täsmälleen samaa mieltä tuosta hölinästä ja pulinasta ihmisten kanssa. Jos sitä alkaa liikaa miettimään, niin pieleen menee. Parempi vaan mennä tilanteeseen päätä pahkaa ja sitten luovia tilanteen ja keskustelun mukaan.
Minusta ihmisten "iskeminen" on myös outo käsite. Eihän siinä loppujen lopuksi ole kyse muusta kuin siitä, että yrittää saada jonkinlaisen kontaktin toiseen ihmiseen ja sitten aletaan tutustumaan. Jos toinen ei ole tutustumsisesta kiinnostunut niin so what, eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa. Kyllä sellainenkin hetki ja ihminen tulee, jolloin se tutustuminen sujuu ihan luontevasti, ilman sen ihmeellisempiä "iskemisiä".
Sama noiden töiden ja muidenkin haasteiden kanssa. Parempi vain aloittaa joistain samantien ja sitten se pikkuhiljaa alkaa selviytymään se lankakerä kun vaan riittävästi siihen aikaa käyttää.
Yhdellä asialla on tapana johtaa myös toiseen, siis elämässä noin yleensäkin:)
Ai niin ja post scriptumina piti vielä sanomani, että tää uusi yleisilme blogissasi on hyvä. Sopii syksyisiin fiiliksiin, vaikkei se varmaan ollutkaan päällimmäinen ajatuksesi sitä muuttaessa.
VastaaPoistaIhmisten tapaaminen ja tutustuminen on niin vaikeaa nykyään. En minä ainakaan osaa lähestyä ja edes yrittää iskeä ketään. Flirttailla kai joten kuten osaan, mutta entäs jos toinen kokee myös ettei osaa lähestyä...?
VastaaPoistaEhkä täytyy tosiaankin ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää. Opetella. Siinähän ei hirveästi ole hävittävää, enemmän kai oikeasti voi hävitä jollei edes yritä. Kaikkeen todellakin tottuu...
Noomi, niin mitä enemmän mietin niin sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä että jos tilanne ei jostain syystä erityisesti vaadi jotain suurta taustatyötä niin parhaiten minä pärjään kaikissa sosiaalisissa tilanteissa kun ajattelen mahdollisimman vähän asiaa etukäteen. Osaan esim kehittää itselleni esiintymiskammon vaikka ei pitäisi puhua kuin tyyliin kymmenelle ihmiselle mutta jos vain kävelen huoneeseen ja alan puhua niin ei tule mieleenkään että siinä olisi jotain jännitettävää.
VastaaPoista"Iskemisestä", niin en tiedä, kai siinä on ehkä ideana tehdä vaikutus tai jotain, toisaalta vaikutuksenhan voi tehdä myös ihan normaalisti tutustumalla.
Blogin ulkoasu kommentista kiitos, vanha oli liikaa, uusi on ehkä liian harmaa mutta toiv ainakin helpompi s lukea (itse kun tuijottaa ruutua ihan liikaa niin helppolukuisuutta alkaa arvostamaan)
-------
Norppa, mä en tietysti tiedä mutta ajattelisitko sinäkin ehkä mahdollisesti asiaa liikaa ns etukäteen? Lähestythän/tutustuhan sinä minuunkin nyt kommentoimalla tässä (samoin kuin tietysti kaikkia muitakin bloggaajia joille kommentoit). Siis juu juu ymmärrän toki eron mutta siis periaate on kuitenkin sama, puhut ihmiselle jota et tunne etukäteen. Kaikkeen myös tosiaankin tottuu ja harvemmin siinä häviää jos jollekulle puhuu. Joskus tulee toki vastaan ääliö joka kokee asiakseen olla töykeä ja on mun hymyyn vastattu kerran keskisormea näyttämälläkin mutta harvemmassa ko ihmiset ovat.
Kyllä vain, todellakin mietin ihan liikaa kaikkea sitä mitä elämässäni (ja vähän muidenkin) tapahtuu. Elämä olisi varmasti miljoona kertaa helpompaa jos osaisi olla miettimättä liikoja, mutta kun ei osaa niin ei osaa.
VastaaPoistaHelppohan se on näin blogia kommentoimalla ym. tuntemattomalla kirjoittamalla lähestyä toista ihmistä. Tosimaailmassa se ei kuitenkaan ole näin vaivatonta, vaikkakaan kansaivnvälisin käsimerkein ei ole vielä tähän mennessä hymyyni vastattu. Ehkä täytyy vaan enemmän yrittää ja lopettaa tälläinen turhanpäiväinen asioiden murehtiminen.