En tiedä, lähinnä en vain oikein saa lauseita sopiviksi niin että ne kuulostaisivat siltä kun toivoisin. Asioilla on monta puolta ja joo mielelläni käsittelen niitä monelta kantilta mutta mä myös vihaan tekosyitä ja selitysten keksimisiä vain oman väärän toiminnan oikeuttamiseksi. Noita on vaikea yhdistää samaan lauseeseen koska en halua kuulostaa siltä että hyväksyn tai kannatan pettämistä mutta en myöskään halua kuulostaa mustavalkoiselta joka ei ymmärrä että aina kaikki ei ole niin 100% yksinkertaista ja....mustavalkoista.
Tämä siis niin kauan kun pohdiskelee asiaa romanttiselta/parisuhde kannalta, lisää joukkoon keksi ja muut ihmisen tarpeet, toiveet, huonot ja jopa helvetilliset suhteet ja elävän elämän esimerkit niin lausetta ei vain saa oikeankuuloiseksi oikein millään.
Tulee kauhea tarve puolustella itseään joka on naurettavaa sikäli että mä en ole koskaan pettänyt ketään mutta valehtelisin ettenkö ymmärtäisi vaikkapa erästä tuttua joka itse toisen touhua vuosia katseltuaan lähti itsekkin etsimään sutinaa toiselta. Tai sitä tapausta jossa toinen oli päättänyt yksipuolisesti lopettaa seksin ja
kaiken fyysisen läheisyyden ja lopulta pitkän ajan jälkeen toinen pöllyytti lakanoita muualla vaikka eroprosessi ei ollut vielä lopussa. Tai sitä kolmatta joka tajusi että heillä ei ollut kumppaninsa kanssa mitään yhteistä, oli mennyt huonosti jo hyvin pitkään ja toista ei edes kiinnostanut yrittää vaikka ko ihminen sitä useaan kertaan kaikin tavoin pyysi ja aneli ja varoitteli ja suhteen sitten loputtua löysi uuden hyvin pian muualta.
Silti, mä en edes halua sanoa noita esimerkkejä koska tiedän että samaan aikaan joku vatipää jonka kumppani jumaloi häntä käyttää niitä tekosyynä ihan vain koska ei välitä pätkääkään ja kuten sanoin niin tekosyitä ja ihmisen puhdasta itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä en voi sietää.
Ja tämä nyt oli siis tosian vaan ns romanttisen/suhde pettämisen kannalta pikaisesti ajateltuna.
Toki jos maailma olisi "oikein" niin edes noita em esimerkkejä ei tapahtuisi, olisi vain onnellisia suhteita ja sitäkin onnellisempia sinkkuja. Jos suhteella ei olisi tulevaisuutta niin ihmiset eroaisivat (sehän on aina niin helppoa eli ei) ja etsisivät onneaan sinkkuina.
Valitettavasti maailma on aika kaukana täydellisestä ja ihmiset varsinkin.
Ja niin, edelleenkään en ole pettänyt ketään, en vaihtanut ihmistä lennosta (tai olenpas vaihtanut mutta olin 14-vuotias joten sitä ei ehkä enää lasketa) enkä noin defaulttina koskaan touhua enempää enkä vähempää varattujen kanssa (flirttaan ja tustustun kyllä) mutta asia ei silti ole ihan aina noin 100% mustavalkoinen ja sen takia vaikka olenkin jotain mieltä, pidän omista oikein tekemisistä ja periaatteistani kiinni yms niin tuomiolauselmaa en lähtisi tapausta lainkaan tuntematta kirjoittamaan.
Ja niin, minä siis edelleen uskon ns ikuiseen rakkauteen, välittämiseen, kunnioitukseen ja uskollisuuteen mutta se että minä uskon siihen ei tarkoita ettäkö kaikki maailman suhteet olisivat sitä. Usein aika kaukana.
Tämä on ajatuksia ja erityisesti niitä tunteita herättävä aihe. Niin perhanan hankala aihe...
VastaaPoistaSen kolmannen osapuolen näkökulma riippuu varmaan siitä mitä tämä ihminen hakee. Jos hakee vaan seksiseuraa, niin todennäköisesti ei kiinnosta onko tämä seksikumppani parisuhteessa vai ei. Jos kuitenkin haluaa itsekin parisuhteen, niin varatun kanssa parisuhteen aloittaminen on hyvin hankalaa. Tietyllä tapaa jokainenhan tekee omat ratkaisunsa ja jollain tasolla kykenen ymmärtämään niitä, jotka palavasti rakastuvat ja tahtovat aloittaa suhteen, mitä väliä sillä on onko tämä rakkaudenkohde jo parisuhteessa vai ei. Uskottomuudella alkanut parisuhde ei ala vaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pettämisellä alkanut juttu etenee kuitenkin parisuhteeksi, voiko siihen toiseen osapuoleen ikinä luottaa? Jos hän jo kerran petti, niin mistä tietää ettei tee niin toista kertaa?
Pettäjän näkökulma on myös harvinaisen hankala. Pettäminenhän on jollain tavalla ymmärrettävää, jos parisuhteessa on todellisia ongelmia. Se ei kuitenkaan tee pettämisestä millään tavalla hyväksytämpää. Jokaisessa parisuhteessa tulee ongelmia vastaan ja niitä kiusauksia myös. Parisuhteeseen tulisi sitoutua ja usein parisuhteessa eläminen on vain siitä päätöksestä kiiinni, tahdonko tätä vai en. Jos toteaa että en tahdo, silloin suhde pitäisi lopettaa, ennen kuin aloittaa uutta.
Sitten tämän petetyksi tulleen näkövinkkelistä katsottuna tilanne on harmillisen ikävä ja satuttava. Vaikka itse tahtoisi ja olisi kuinka sitoutunut omaan kumppaniin, toisen puolesta ei päätöksiä voi tehdä. Täytyy vain luottaa toiseen. Jos kumppani on pettänyt ja katuu tätä, suhteen kuntoon saamiseksi on kuljettava pitkä tie, jolloin rakkaus joutuu todella koetukselle. Petetyksi joutuminen vaikuttaa koko ihmisen elämään, se rikkoo oman ajatusmaailman, tahraa menneisyyden ja luo turhia ukkospilviä tulevaisuudelle.
Itseäni on petetty, joten varsinkin nuo petetyksi joutuneet saavat kaiken sympatian puolelleen. Siinä on myös syy, miksi voin sanoa etten ikinä pettäisi. En haluaisi edes pahimman viholliseni kokevan sitä kaikkea paskaa, mitä minä jouduin kokemaan. Minä typerä yritin saada suhteen kuntoon, vaikka jo pettämisestä kuullessani ajattelin etten ikinä pääse tästä asiasta yli.
En ole ikinä pettänyt, vaikka vaikeillakin hetkillä niitä houkutuksia on tullut vastaan. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos pettäisin. Toiselle aiheuttama mielipaha saisi minut hajoamaan palasiksi.
Asiat ei kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. En halua tuomita ketään. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta myös niistä tekojensa seurauksesta pitää pystyä kantamaan vastuu.
Olen muutenkin miettinyt miksi pariutuminen on niin hankalaa. Suomessa on yhä enemmän ja enemmän yksinasuvia, joista varmasti suurin osa tahtoisi tilanteen olevan toisin. Sen oman rakkaan löytyminen tuntuu olevan vaan melkeinpä mahdotonta. Odottaako ihmiset sitä täydellistä kumppania ja rakkautta ensisilmäyksellä vai miksi pariutuminen on niin hankalaa?
Ikuisena romantikkona itse jaksan uskoa ikuiseen rakkauteen ja toisen kunnioittamiseen, uskollisuuten ym. Toisaalta melkeinpä kaikki sanovat näin, ne omat teot sitten kertovat enemmän kuin pelkät sanat.
Hei Oliver,
VastaaPoistamun piti kans kommentoida jo tota edellistä postausta, mutten saanut muotoiltua sanoja haluamaani muotoon.
Pidä vaan periaatteistasi kiinni, vaikka houkutukset olisivat minkälaisia tahansa. Varattujen kanssa aloitetut suhteet aiheuttavat aina vain haavoja kaikille osapuolille, eikä ne asiat sitten sen huuman haihduttua välttämättä niin ihanasti olekaan. Kun on katsonut tuttujen uusioperhekuvioita yms. sähellyksiä useamman vuoden ajalta, niin loppujen lopuksi suurimmalle osalle ihmisistä jää niistä kuvioista vain paha mieli jäljelle.
Norpan kommentti kuvasi myös erittäin hyvin asian sen osapuolen kannalta, joka joutuu kärsimään jonkun aivan ulkopuolisen ihmisen valinnasta toimia väärin. Monet varattuihin sekaantuvat vaan helposti sysäävät sen vastuun sille varatulle, eivätkä ajattele asiaa siltä kannalta, että myös he itse voisivat säästää sen 3. osapuolen sydänsuruilta toimimalla oikein.
Mutta niin tosiaankin, jos maailma olisi reilu ja muutenkin ihana kaikinpuolin, niin tällaisia ei tartteisi edes pohtia.
Sen takia onkin oikeasti hienoa lukea, että kaikesta huolimatta haluat edelleenkin toimia oikein. Se on hieno piirre ihmisisessä ja sellaista ihmistä on aina helppo arvostaa. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Norppa, niin, näkökantoja on niin miljoona riippuen osapuolesta ja tapahtuneeta ja tilanteesta. Ymmärrän myös sen että jos on itse jotain kokenut niin se vaikuttaa taatusti mutta toisaalta myös se riippuu tapauksesta. Tuliko asia kuin salama taivaalta, oliko se vain viimeinen niitti kaiken muun jo mentyä niin päin mäntyä ja niin julmasti kuin olla ja voi jne.
VastaaPoistaTämä siis mitenkään väheksymättä esim sitä mitä sinä olet joutunut kokemaan.
Käytännössä kaikki mitä ihmiset tekevät on juu päätöstä, päätöstä tehdä oikein, päätöstä olla välittämättä tai mitä vain mutta tietysti niissäkin on usein se joku motiivi taustalla joka voi aiheuttaa sen että vaikka jotain ei kannatakkaan (hyväksy) niin sen voi silti joissain tilanteissa ymmärtää.
Voiko pettäneeseen ihmiseen sitten myöhemmin luottaa riippunee minusta sekin ihan tilanteesta, jälleen mitenkään mitään käytöstä tukematta tai kannattamatta on minusta silti esim täysin eri asia jos ihminen vuosikausien huonosti menneen suhteen aikana (josta kaikki läheisyys ja seksi on loppunut) käy sutinoimassa kerran jotain toista tai alkaa yleensäkin kiinnostumaan muista vakavasti vrt se että kyseessä olisi pitkään jatkunut salailu ja valehtelu (suhde toiseen) jossa uskottelee nykyiselle kumppanilleen täysin muuta.
Sinkkujen määrästä ja pariutumisen vaikeudesta, niin, en tiedä. Varmaan montakin syytä alkaen epärealistisista odotuksista, itsekkyyttä ja minä keskeisyyttä korostavasta "kulttuurista".
En tiedä, itsensä kohdalla tuota on tietysti miettinyt ajoittain paljonkin viimevuosina mutta sitten jos katsoo ihan vaikka näitä omia kirjoituksiaan ja vaikka kaikkia juttuja en ole tänne kirjoittanutkaan niin silti suurin omaan silmään selittävä tekijä tuntuu olevan ns tuuri. Jos ihminen olisi muutoin sopiva (potentiaalinen sielunkumppani) ja viehätys syntyy kaikin tavoin molemminpuolisesti niin vähintään hän on joko pahasti luonnehäiriöinen, sitoutumiskammoinen, asuu 1000km päässä, varattu tai toivoo elämältä täysin eri asioita.
Toki aina välillä tulee niitä hetkiä kun täytyy myös katsoa peiliin ja kysyä että olenko se syy sittenkin ihan minä itse, onko minussa todella jotain niin pahasti vialla yms.
-----------
Noomi, niin usein ei aina mutta usein kait niistä seuraa vain se kuuluisa itku ja hammasten kiristys jonka vuoksi myöskin on parempi olla koskaan sotkeentumatatta.
Mä en välttämättä itse oikein osaa kyllä syyllistää sitä kolmatta osapuolta kyllä.
En siis sano että hänkään oikein toimii tietenkään, solidaarisuutta omaa sukupuoltaan kohtaan ei ole ainakaan mutta siis että koko juttu olisi jotenkin hänen vastuullaan ja ilman häntä se jäisi tapahtumatta.
En siis sano etteikö hänkin olisi osallisena mutta kyllä silti minusta ihminen joka ulkopuolista juttua etsii, sen löytää vaikka sitten suhdetilanteestaan valehtelemalla (on käynyt joskus aikoinaan henk koh, oli ei niin kiva ylläri aamulla kun asia selvisi)
------------
Se mitä en itse välttämättä ymmärrä on että miten vaikea huonosta suhteesta on lähteä ja etsiä sitä onnea muualta tai jos ihan kokemuksen vuoksi ei yksi riitä. Toisaalta taas ymmärrän senkin koska olen itsekkin ollut suhtessa jonka olisi "kuulunut" päättyä vuosi aiemmin.
Argh, kylläpä minä nyt ymmärrän, tästä olisi moni ystävä ihmeissään koska minä en ole kyllä mitenkään kuuluisa ymmärtämisestä vaan enemminkin useissa asioissa jyrkistäkin mielipiteistä, onkohan minusta tulossa vanhemmiten vähän pehmo ja kukkahattu ja mitävielä.
Elämänkokemus se pehmentää:)
VastaaPoistaMinullakin on yleensä aika suoraviivaiset, jyrkätkin mielipiteet asioihin, mutta vanhemmiten sitä alkaa vaan huomaamaan, että alkaa ymmärtämään yhtä sun toista asiaa hieman eri kanteilta...
Juu ja siis joo, tuosta 3. osapuolesta vielä, että en tarkoittanut sitä mitenkään niin, että se pettäinen ois sen 3. osapuolen syytä, vaan siis kyllähän se lähtökohtaisesti on sen parisuhteessa olevan valinta mitä tekee.
Mutta siis tarkoitin sitä, että se 3. osapuoli voi omalla toiminnallaan estää enempää vahinkoa tapahtumasta, jos ei suostu siihen pettämiseen sen parisuhteessa olevan kanssa. Just siis sen takia, kun harvemmin siitä kenellekään mitään erityistä hyvää seuraa. Niin 3. osapuolelle kuin pettäjälle tai petetyllekään.
Öyh, olipas taas turhan pitkä kommentti itsestäänselvää jorinaa.
Niin mutta siis, ikääntyessä ihminen pehmenee, kun huomaa, ettei asiat siltikään ole aina mustavalkoisia, vaikka niiden kovasti haluaisi olevan.
Asiathan ei todellakaan ole mustavalkoisia, samaa mieltä olen. Kaikissa asioissa on se miljoona näkökulmaa ja ehdoton ei voi olla mielipiteistäänkään tai periaatteistaan.
VastaaPoistaVarattuihin sekaantuminen ja pettäminen, ne ovat niin vaikeita asioita. Sellaisia joista on hyvin vaikea saada muodostettua sellaisia lauseita, joista muutkin ymmärtävät mitä tarkoitan. Toisaalta, tiedänkö sitä itsekään? Kaikki tilanteet ovat kuitenkin niin yksilöllisiä. En voi myöskään sanoa, etten itse koskaan petä tai etten koskaan sekaantuisi varattuun. Toivottavasti näin ei käy, mutta sitähän ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Olen kovasti itse miettinyt, että miksi huonosta parisuhteesta on niin vaikea lähteä pois? Tätähän olen joutunut miettimään, kun juurikin se on ollut itsellenikin enemmän kuin vaikeaa. Omalla kohdallani toisesta välitti niin paljon, rakastikin, ettei ehkä uskaltanutkaan päästää irti. Tulevaisuus pelotti liikaa.
Jokaisessa parisuhteessa tulee niitä vaikeita aikoja, ei heti vaikeuksien alettua sovi luovuttaa. Ongelmistakin voidaan päästä yli. Kaiken takana on se tahto. Tahdonko itse vielä olla tuon toisen kanssa, tahtooko hän olla minun kanssani.
Noomi, niin kait se pehmemtää ja parisuhde kokemus varsinkin pakottaa siihen. Kurjaa ettei voi ikuisesti olla hyvä-paha akselille kaiken laittava teini, elämä olisi niin paljon selkeämpää ja varmempaa.
VastaaPoista-------------
Norppa, niin. Mä en usko koskaan pettäväni ketään, pitäisin tilannetta hyvin hyvin hyvin epätodennäköisenä mutta panisinko pääni pantiksi. Parempi etten, ei siksi että epäilisin niin käyvän vaan ihan siksi että ei tosiaan voi tietää jos sitä jokupäivä löytääkin itsensä elämäntilanteesta josta ei koskaan olisi itseään kuvitellut löytävänsä. Realistinen todennäköisyys sille on kuitenkin noin 0 jos ei ihan ääriesimerkkejä ala keksimällä keksimään.
Pitkästä suhteesta on varmaan miltei aina vaikea lähteä, yksinäisyyden pelko, tulevaisuuden pelko, tottuminen, kaikkien niiden mahdollisten yhteisten tai oman päänsä kanssa kehittämien unelmien romuttuminen ko ihmisen kanssa, välittäminen ymsyms
Ja niin, vaikka nyt olenkin esim sitämieltä että jos suhteessa menee niin huonosti että muut alkavat todenteolla kiinnostaa ja asiaa ei saada ratkaistuksi kannattaa silloin mielummin erota niin en tarkoita ettäkö eroaminen olisi minusta mikään hyvä patenttiratkaisu. Päinvastoin, olen itse sen pari kertaa pitkästä suhteesta eronnut ja sehän on kuin pieni kuolema ja mielummin yrittäisin kaikki keinot saada juttu taas toimimaan kunhan molemmilla vain on siihen tahtoa.
Huonoja aikoja, intohimon katoamista, kyllästymistä yms tulee varmasti kaikkiin suhteisiin ja parisuhteen ideahan on osaksi juuri sitä että ne vaikeudet & huonot ajat korjataan yhdessä eikä niin että täytyy pelätä että heti jos menee huonommin toinen on samantein iskemässä erokorttia pöytään.
Jos nyt totta puhutaan niin mä vihaan eroja pitkästä (vuosien, asutaan yhdessä jnejne) suhteesta, sitä vähintään kuukausien pohjatonta surua, mahdollista katkeruutta ja epätoivoa, kaikkien niiden yhdessä suunniteltujen unelmien romuttumista ja sitä kuinka tavallaan koko elämä on rakennettava itselleen täysin uudelleen, yksin. Toivon kädet ristissä ettei mun täydy kokea vastaavaa elämäsäni enää koskaan.
Silti jos tilanne olisi sellainen jossa suhteessa pysyminen aiheuttaa pidemmällä aikavälillä enemmän huonoa niin parempi se silti on kuin se että vuosikausia valehtelisi itselleen ja toiselle vaikka matonalusta on niin täynnä käsittelemättömiä asioita että se muistuttaa pomppulinnaa, ihminen on yksinkertaisesti väärä itselle/itse toiselle ja molemminpuolinen kiinnostus korjata asioitakin on mennyt tasolle jossa jäljellä ei ole
enää kuin katkeruutta ja riitaa. Siitä erosta kun sentään pääsee jossain vaiheessa yli ja ainakin sitten on edes teoreettinen mahdollisuus siihen onnellisuuteen/rakkauteen molemmille.
Nyt alkoi jo kyllä menemään pahasti ohi alkuperäisen aiheen..