Ei liene kenellekkään yllätys että minä en pidä siitä jos minua neuvotaan ilman että olen ilmaissut olevani neuvon tai avun tarpeessa, Tulee helposti sellainen alentava(parempi sana olisi englanniksi patronizing) olo. Varsinkin jos neuvo on huono :)
Toki se riippuu siitä millä äänella, asenteella, tilanteessa, kuka jne neuvo annetaan.
Samoin tietysti käskeminen, ei ei ja vielä kerran ei. Pyyntö voisitko niin juu useimmiten kyllä mutta tee niin niin pah, mielummin hyppään sillalta kuin teen mitä käskymuodossa käsketään.
Voisitko tai tämä pitäisi saada valmiiksi, tai tuo juttu olisi tosi hyvä saada tehdyksi tai olisitko kiltti niin tottahan toki, mutta käskymuoto - hanskat on naulassa samantien.
Nyt kun valituksen alkuun päästiin niin tajusin tuossa muutamapäivä sitten miksi tietynlaiset ihmiset ärsyttävät minua, ai minkälaiset, ihmiset joilla on katteetonta ylpeyttä joka menee koppavuuden rajoille. Ai onko koppavuutta olemassa sitten oikeutettuakin, no on ja ei, ei nyt varsinaisesti/suoranaisesti mutta jos sille on edes joku erityinen syy niin silloin se nyt vielä menee mutta jos sen syy on vaikkapa (useimmiten) esim ulkonäöllinen niin terve vaan ja onnea.
Kukaan nainen tai mies ei ole minun sinun tai kenenkään muun yläpuolella, arvoinen jnejne vain tai oikeastaan alkujaankaan ulkonäkönsä vuoksi. Joka sellaista kuvittelee niin tuhahdellen ohimennessä se hälle osoitettakoon :)
Yleensäkin en voi sietää koko jonkun arvoinen lausetta. Sitä ei saa sekoittaa siihen etteikö minusta ihmisillä pitäisi olla ylpeyttä, päinvastoin mutta sellainen arvoinen ajattelu on minusta helposti alentavaa toisia kohtaan. Eikö jokainen ole esim peruskunnioituksen arvoinen (ennen kuin on teoillaan osoittanut olevansa olematta) mutta siis sellainen minä voin toimia/kohdella muita ihmisiä jotenkin ylimielisesti koska olen sen arvoinen,,,,, minkä %%%%%% arvoinen, mä tarjoan vitosen.
Musiikista, kuten lienee jo selvää tässävaiheessa on minun musiikkimakuni hyvin laajahko. Kaikki riippuu niin tilanteesta ja tunnelmasta mikä solistiyhtye kulloinkin toimii.
Toki esim rokki on aina jotenkin se johon palaan, siitäkin huolimatta että suurinosa viimevuosien levyostoksista on ollut enemmänkin funkkia,electronicaa, soulia yms.
Minua on juniorivuosista lähtien häirinnyt se kuinka esim nyt vaikka raskaamman musiikin ystävät usein (ei aina mutta usein) huudattavat ko poppia joka tilanteessa.
Jos on kemut niin silloin kuuluu minusta kuunnella kemujen tunnelmaan sopivaa musiikkia, jos vituttaa niin silloin ärjyntää, jos surettaa tai paistaa aurinko tai sunnuntain kokkaus jnejne niin silloin aina omaansa joka sopii tilanteeseen ja tarkoituksen.
Kuvittele nyt että on kutsuttu vaikka 20 ihmistä viettämään drinkki iltamia ja isäntäpariskunta huudattaa koko illan vaikkapa tätä tai vastakohta mutta yhtä huonosti hippaamistunnelmaan sopiva tätä... juu ei kiitos tai no jos tarkoitus on lähteä purkamaan vanhaa kesämökkiä käsin illan lopuksi (tai toisen esimerkin kohdalla itkemään) niin sitten.
Sensijaan nyt kun poikamies on matkustamassa jumppasalille painojen kanssa puhisemaan niin alla oleva viheltelyhän sopii kuin nenu päähän
Jokatapauksessa pidemmittä puheitta hieman raskaamman musiikin valinta tänään :)
Edit: Selvennykseksi, musiikkityyli ei tietysti ole mikään itseisarvo itsessään vaan toki itse veisun tai parhaimmassa tapauksessa koko kyseisen laulurastaan tuotanto tulee olla hyvää.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPrinsessa-77, en nyt ole ihan varma mitä haet takaa vai kirjoitinko vain taas harvinaisen sekavasti (tod näk:) mutta siis ns terveellä ylpeydellä on minusta yhtä vähän tekemistä toisia alentavan koppavuuden/ylimielisyyden kanssa kuin itsekkyydellä vrt itsetunnolla.
VastaaPoistaKivaa päivää, toiv muuttuu iloisemmaksi.
Sori ehdit lukemaan/vastaamaan ennen kun löysin delete-napin. Juu ilmiselvästi me ei taaskaan ymmärretä toisiamme. Ehkä pitäisi hommata yhteinen sanakirja, kun käsitetään kaikki aina ihan eritavalla vaikka ollaankin loppujenlopuksi melkein kaikesta samaa mieltä.
VastaaPoistaSe joka tuntee oman arvonsa tuntee myös muiden arvon eli sen, että jokainen on yhtä arvokas :)
VastaaPoistaMusiikkimausta pakko sanoa, että minua ärsyttää ihmiset jotka ovat niiiiiin omaksuneet jonkun tyylin tms. ja sitä sitten pitää ilmaista koko ajan ja kaikille. Saahan sitä tykätä, mutta pitäisi osata myös arvostaa muunlaisia makuja :)Etenkin sillon tuollainen on ärsyttävää, jos ihminen ei edes suostu kuuntelemaan/kokeilemaan jotakin uutta tai muuta mihin hän on tottunut.
Neiti H, niin siis tilannetajua peräänkuulutan musiikkivalinnoissakin. (tosin myönnän että joskus itsekkin innostuu esim jostain uudesta levystä niin paljon että sitä voi huudattaa 2viikkoa repeatilla :)
VastaaPoista