Sehän on nyt niin että olen linkittänyt tai kertonut esim
tuossaja
tuossa kuinka olen kovin ihastunut tiettyihin 80-luvun rakkauslauluihin ja sarjoihin. Niissä olevaan romantiikkaan, tunnelmaan, ystävyyteen, sankaruuteen ja menetykseen. Olin oikeastaan hieman surullinen että kukaan ei ole kommentoinut ko posteihin mitään sillä kerron nyt salaisuuden, se tyttö joka tässä maailmassa tuntee samoin ja on edes puoliksi yhtä fiiliksissä tai edes ymmärtää mitä hienoa minä noissa näen on,,, no minä tykkäisin siitä kovin paljon.
Tiedättekö kun on koko elämänsä tykännyt jostain ja kukaan ei ole tykännyt siitä samalla lailla (tarkoittaen että toki noilla lauluilla ja sarjoilla on ainakin maailmalla faneja mutta kaikki muut tuntuvat pitävän niistä jotenkin ihan epäolennaisista syistä:
Enkä minä tarkoita että näitä täytyisi kokoajan renkuttaa ja minusta rakkauslaulujen soittamisessa on toisen ihmisen kanssa aina muutenkin vaara että tilanne menettää luonnollisuutensa ja muuttuu teennäiseksi mutta jos joskus...
Onneksi muun musiikin kohdalla nyt useimmiten on edes joitakin ystäviä joiden kanssa maku menee yhteen ja se nyt sinäänsä riittää mutta en tiedä.
Noin laajemmin ajateltuna ei kyse tietystikkään ole vain tietyn musiikin, tai elokuvan tai minkään tietyn jakamisesta vaan sielunkumppanin kaipauksesta.
80-luvun romantiikka on vain hyvä esimerkki.
Oikeastaan tämä aihe palaa blogin alkulähteile, siihen miksi allekirjoittanut on viimeisen vuoden pysynyt ja edelleen pysyy sinkkuna. En vain enää voi enkä halua alkaa suhteeseen joka on ihan kiva, ei vaikka ihminen olisi kuinka sopiva paperilla. Haluan että minua rakastetaan minun itseni vuoksi ja tietysti haluan rakastaa toista ihmistä hänen itsensä vuoksi. Ei vain siksi mitä toinen voi minulle/minä voin toiselle antaa.
Kun on kerran (tai useammin) kokenut rakkautta, sen ylitsevuotavan tunteen kun voisi itkeä onnesta ja nauraa samaanaikaan. Kun toisen hipaisukin saa ison miehenkin suurinpiirtein tippumaan polvilleen sen aiheuttaessa hyvän olon tunteen johon verrattuna tavallinen orgasmi tuntuu kuin päänraaputukselta. Kun kaikki muu menettää merkityksensä, kun kyseisen tunteen vallitessa voisi koko maailma vaikka pysähtyä koska tietää että siitä ei mikään, koskaan voi muuttua paremmaksi. Niin miten sen jälkeen voisi enää tyytyä johonkin joka ei ole sitä.
Väärinymmärryksen välttämiseksi niin ei, en minä tarkoita samaa kuin ihastuminen, ei, en minä tarkoita että jos suhteessa ei enää ole tuota tunnetta vaikka sitä aluksi olisi ollutkin niin suhteesta kannattaa lähteä, en missään nimessä mutta minä en voi alkaa suhteeseen jossa en tulisi koskaan tuntemaan kyseistä tunnetta. Siihen sen pitää minusta perustua, se on kuin perusta jolle lähdetään sitten rakentamaan sitä ystävyyttä, kunnioitusta, kumppanuutta ja luottamusta. Sen jälkeen kun molemmat ovat tuon tunteen yhdessä kokeneet väitän että ko suhteen pohja on noin miljoona kertaa kestävämpi kuin ilman sitä.
Huokaisee ja jatkaa odottamista...
Hei hei hei. Nyt en kyllä näe yhtään syytä surullisuuteen. En ainakaan henkilökohtaisesti jää tälle teokselle kylmäksi, eikä myöskään tuttavapiirissäni tietääkseni kovinkaan moni. Kyseessähän on vallan sieluajärisyttävän voimallinen klassikko.
VastaaPoistaParas fiilistely ja hiipimis -biisi ikinä.
VastaaPoistaMulle on sanottu että "ihan kiva" ei saa koskaan riittää kenellekkään, se että joku sanoo sulle että oot "ihan kiva", tarkoittaa että oot "ihan kiva", et koskaan mitään muuta. ja toi ihan kiva -suhde on ku raapis sateella märkää tulitikkua, se kyllä savuaa mutta ei koskaan leimahda liekkeihin.
Tälleen sano c
Tcai, huippua! Kerro nyt vielä että sinä tai joku tuttavapiiristäsi ymmärtää miten super dramaattinen ja samalla romanttinen kohtaus tuo toisen esimerkin miami vice pätkä on (jossa Sonnyn ystävä on pettänyt hänet ja hän pysähtyy puhelinkoppiin soittamaan ex vaimolleen kysyäkseen olihan heidän juttu todellista) niin voinkin alkaa valmistella ruusupukettia :)
VastaaPoista---------------------
c, niin, olet oikeassa mutta anna anteeksi kaupunkilaisuuteni ja kerro minulle mitä ihmettä tarkoitat tässä tapauksessa hiipimisellä?
hiipiminen = jonkun toisen ihmisen kanssa tanssiminen, silleen lähekkäin.
VastaaPoistaterveisiä vaan maalta :)
- c
Tässä enemmän näitä lukiessani mietin koko ajan enemmän, että mistä sä tiedät, että se toinen ei ole se oikea? Siis ainakaa siinä vaiheessa, kun et edes tunne toista vielä?
VastaaPoistaTuo on yksi maailman surullisimmmista kappaleista. Hienon hieno.
Hei Satu, kemia, tunne, toisen ymmärtäminen ilman että täytyy selittää kaikkea rautalangasta. Samanlainen huumorintaju, samanlaiset haaveet tai edes osa haaveista. Kysymys on vähän sama kuin se että miksi johonkin ihmiseen ihastuu ja toiseen ei, vaikka paperilla molemmat olisivat hyviä.
VastaaPoistaEn minä sitä siis ihan ensisilmäyksellä voikaan ehkä tietää mutta kyllä sen yleensä ainakin muutaman keskustelun jälkeen huomaa löytyykö sitä yhteistä säveltä (josta voi sitten mahdollisesti kasvaa jotain kaunista) vai ei.
Jos ajattelee sitten ihan käytännössä niin
olen nyt esim ihan viimevuosina vihdoinkin alkanut hyväksymään ja tajuamaan sen että minun ei todennäköisesti kannattaisi alkaa enää koskaan suhteeseen tytön kanssa joka ei ole lainkaan romantikko - se ei vain pidemmänpäälle ole hyväksi koska me emme jakaisi tiettyä tunnemaailmaa.
Myöskään minun ei todnäk kannata alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ole empaattinen/tunneälykäs - sen lisäksi että arvostan ko piirrettä tytöissä paljon niin uskon että ilman sitä sen "me" tunteen saaminen on hyvin hyvin hankalaa.
Kolmantena esimerkkinä sitten vaikka seksuaalisuus, itselläni se on tietyntasoinen joten jos alkaisin suhteeseen ihmisen kanssa joka edustaa toista laitaa niin luvassa olisi todnäk paljon turhautumista ja hampaiden kiristelyä.
Ulkonäköön en nyt tässä edes puutu mutta toki se sekä esim se miten ihminen liikkuu vaikuttaa ainakin minulle siihen syntyykö sitä ihastumisen tunnetta.
Joskus sen selviäminen että onko ihmisessä potentiaalia voi viedä sen muutaman keskustelun (koska meillä kaikilla on ns huonoja päiviä ja muita asioita elämässä joiden takia ei aina olla ns parhaimmillaan) mutta toisaalta se voi tulla ilmi jo yhdestä lauseesta. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sydän> ihminen vastaa sisäelin (ja hän ei ole ammatiltaan lääkäri) ---ok, eiköhän tää ollut sitten tällä selvä varsinkin jos ei sulla ole mitään lisättävää/todella hyvää selitystä tuolle.