Tiedän siellä menee jo kahvia väärään kurkkuun, nytkö se Oliver tunnustaa olevansa sovinisti tai jotain muuta yhtä luontaantyöntävää. Tai vielä pahempaa, tunnustaa haluavansa tossun alle :)
Ei, ei kumpaakaan vaan tuli tuossa mieleen kun luin Ikisinkun postauksen nimestä tai siis paremminkin siitä minkä sukunimen kukakin ottaa tai antaa lapselleen. Minä toivon että minun lapselleni tulee minun sukunimeni, minä toivon myös että jos joskus menen naimisiin ottaa kumppanini minun sukunimeni. Tästä huolimatta kannatan tasa-arvoista parisuhdetta.
Perustelut, jos minä joskus menen naimisiin asti niin vakaa tarkoitukseni ja aikomukseni on rakastaa ja kunnioittaa kumppaniani loppuelämäni ajan, tulen tekemään kaikkeni että hänen jokaisesta päivästään tulee onnellisia ja hän saa kaiken mistä hän on koskaan voinut unelmoida. Haluan jakaa elämäni niin hyvässä kuin pahassa ja yhtyä hänen kanssaan niin että meistä yksilöinä tulee se "me" joka on se mitä ajatellaan ensiksi.
Ei, se ei tarkoita ettäkö me yksilöinä lakkaisimme olemasta mutta toivon että myös hän ajattelee ensin me eikä minä.
Uskon ja toivon että tulemme jakamaan miltei kaiken ja kuljemme käsi kädessä niin auringonpaisteessa kuin kivisateessa.
Nyt koska itselleni tämä "me" käsite, yhdistävä rakkaus, kaksi ihmistä sulautuneina toisiinsa on niin voimakas niin pitäisin jotenkin hyvin kummana sitä että ainakaan ilman mitään erityisen painavaa syytä meillä ei olisi sama sukunimi. Se että toinen haluaisi ilman painavaa ja erityistä syytä pitää erilliset sukunimetkin osoittaisi itselle jotenkin, en tiedä, siis sellaista että mä haluan pysyä tässä tosi yksilönä ja olen sun kanssa vähän kuin työsuhteessa asennetta.
No miksi sitten minä ja se mahdollinen tuleva lapsi ei voitaisi sitten ottaa sitä toisen henkilön sukunimeä? Siis teoriassa joo mutta noh, ensiksikin olen oman sukunimeni ainoa mahdollinen jatkaja koska minulla ei ole veljiä eikä niitä ollut isällänikään..
Toinen syy on sitten se että että (kivittäkää nyt sitten jos siltä tuntuu),
Siitä huolimatta että olen täydellisen tasa-arvon kannattaja. Siitä huolimatta että haluan että parisuhteessa teemme päätökset yhdessä ja molempien mielipide on tasantarkkaan yhtä painava.
Siitä huolimatta että olen valmis jopa siihen että toinen saa ainakin joissain asioissa sanoa sen viimeisen sanan itseäni useamminkin niin:
Minulla on kohtuullinen suojeluvietti, minulla on kohtuullinen laumanjohtajavietti ja typerää amerikkalaista rapmusiikki yhtyettä lainatakseni "kohtelen toista kuin kuningatarta" mutta kohtuullisuuden nimissä itselleni ei siinä tilanteessa ole kuin yksi paikka (ja ei, se ei ole hovinarri :)
Mä tiskaan, imuroin, pyykkään, kuuntelen, lohdutan, suojelen, tuen, kannustan ja hätistän vielä ne murtovarkaat ja mörötkin. Jos oikeasti ihmistä rakastan niin olen valmis vaikka hyppäämään katolta hänen puolestaan mutta jumprahuiti, mä olen se jellona/karhu talossa :) ja niin täysin pinnallista kuin se voi jonkun mielestä ollakkin niin mikäli tulevalla kumppanilla ei ole se joku oikea syy (esim hän on naimisiin mennessämme presidentti ja nimenvaihdos aiheuttaisi kohtuuttomia sekaannuksia ulkopoliittisissa suhteissa) niin silloin osin myös em asian vuoksi se nyt on minun sukunimeni joka perinteen mukaisesti jaetaan ja tuleville lapsille annetaan.
Ai niin, ei sikäli että se jutun pointteihin vaikuttaisi mutta oma sukunimeni on siis ihan ok nätti.
Tasa-arvon vastaista huutavat jotkut takarivistä, ei, en ole samaa mieltä, minusta se ei ole tasa-arvon eikä myöskään tasavertaisuuden vastaista. Sukupuolirooleihin kangistunutta huutavat toiset, noh siis minähän pidän sukupuolten välisistä eroista jossain määrin ja jollain tasolla että ehkä sitä kyllä sitten juu.
Edit: Kaikesta voi toki keskustella mutta ko asia on itselleni vähintäänkin semitärkeä - tärkeä ja se etten osaa sitä järjellä em tekstiä paremmin perustella ei vie sen tärkeyttä pois.
Mä olen joskus miettinyt samaa asiaa ja no itse olen just samassa tilanteessa eli jos minä tai siskoni emme tee lapsia ja ne eivät saa meidän sukunimeä niin siihen sit tyssäsi se suku. Tietyllä tavalla itsekin pidän tärkeänä juuri sitä, että ne lapset saisivat sen nimen, olenhan minäkin ylpeä juuristani ja mistä tulen.
VastaaPoistaToisaalta kaikesta huolimatta nimi on vaan nimi. Pitäisiköhän sitten ottaa sille omalle perheelle ihan oma sukunimi ettei tule tappelua :D No joo varmaan antaisin periksi... kun en halua kiusata niitä lapsiakaan jollain järjettömän pitkällä yhdistelmänimellä.
Oliver, tarkoittaako tämä nyt sitä, että sinä haluat merkata hänet, kertoa koko maailmalle että hän on sinun, yksin vain sinun?? :)
VastaaPoistaja tämä merkkaaminen nyt tarkoittaa vain kaikkea positiivista (sitä että haluat maailma tietävän että tämä nainen on sinun tähtesi)nyt ei jaksa alkaa ajattelemaan mitään negatiivista vaikka voishan tuosta sellaistakin tulla mieleen.
tervesin c joka menee lämmittään rantasaunaa ja lukemaan sen portaille hömppää :)
Neiti H, no minusta uusi sukunimikin olisi parempi kuin 2 erillistä, sitten taas jos asia on toiselle tärkeä ja toiselle tärkeä vain periaatteellisella tasolla niin en tiedä, tuntuu että osa naisista tekee tästä ongelman ihan periaatteen vuoksi. Ja se taas on minusta harvinaisen huono alku suhteelle jonka olisi tarkoitus kestää loppuelämä ja jossa olisi tarkoitus tehdä toinen onnelliseksi molemminpuolisesti myös niissä asioissa joiden pointtia ei itse aina ymmärrä.
VastaaPoista--------
c, no ei oikeastaan tai siis vierastan ehkä vähän tuota merkkaamis sanaa, tulee mieleen omistaushalu ja pois pois pois sellainen minusta :)
Ennemmin näen tän asian ja minun sukunimeni oton ns yhteisenä tiiminä olemisena.
Se miksi se on minun mielestäni minun sukunimeni eikä toisen eikä joku uusi yhteinen niin sen tuossa yllä kerroinkin.
Hauskaa saunomista :)
Minä en ainakaan halua vaihtaa sukunimeäni (koska tykkään omastani) ellei miehellä ole erityisen kivaa sukunimeä. Se on kyllä hyvä juttu että perheellä on sama nimi joten täytyy varmaan lähteä sellaiseen kivannimisen miehen metsästykseen ;).
VastaaPoistaUusi kohta kuvitteelliseen deitti-ilmoon siis, erityisen kiva sukunimi :)
VastaaPoistaMitäpä sitä asiasta ongelmaa tekemään :) En itse aio alkaa vaatia, että mies ottaa minun sukunimeni, joten minusta miehenkään ei pitäisi alkaa vinkua vastaan kun sanon, etten sitten aio sukunimeäni muuttaa yhtään miksikään. Minulle sukunimi on osa MINUN identiteettiäni, ME-identiteetti koostuu ihan muista asioista.
VastaaPoistaTuskinpa se tulee millekään avioliitolleni (miksihän puhun niistä jo nyt monikoissa? :D) olemaan ongelma, sillä siinä vaiheessa kun avioliitto tulee ajankohtaiseksi niin jollain nimiasialla tuskin on enää isoa merkitystä. Ja jos mies ei halua seurustella kanssani siksi, että aion pitää mahd. naimisiinmenon yhteydessä oman sukunimeni niin so long sucker. Take it or leave it. Hänen menetyksensä ;)
En ymmärrä, että miksi perheen sukunimi pitäisi olla Sen Määräävän sukunimi? Miksi perheessä pitää olla Pää? jokainen saa pitää sen sukunimen minkä haluaa ja sen ei pitäisi olla kellekään miehelle mikään munien leikkausta vastaava sterilointioperaatio :D
Mielestäni sinun perusteluksi riittää hyvin se, että haluat pitää oman sukunimesi. Piste. Kukapa sinä olet määrittämään sitä, että minkä nimen tuleva vaimosi saa. Lapsen nimet asia erikseen, siinä pitää toki kuunnella myös isää. Mutta jos vaimosi haluaa pitää oman nimensä ja rakastat häntä niin paljon, että haluat perustaa perheen niin miksi tuo nimiasia on sitten uhka parisuhteelle ja jellonamaisuudellesi? En ymmärrä pointtia tässä asiassa. Forgive me:)
Hei Fenii, kiva että kommentoit, se että vaaditko sinä että mies ottaa sinun sukunimesi vs siihen että mies toivoo sinun ottavan hänen sukunimensä ei minusta ole vertailukelpoista, ei siksi että olet eri sukupuolta vaan siksi että se asia ei ole Sinulle tärkeä mutta hänelle mahdollisesti on. Aivan samoin on hyvin todennäköisesti asioita jotka ovat sinulle tärkeitä mutta joiden tärkeyttä toinen ei ymmärrä ja niissä tilanteissa sinä uskoakseni toivoisit että se toinen suostuisi, miellyttäisi, tulisi vastaan ihan vain siksi että ko asia on Sinulle tärkeä.
VastaaPoistaSe jos sinulle nyt se oma sukunimi on osa jotain sellaista identiteettiäsi josta et halua suurinsurminkaan luopua on toki ihan ok selitys mutta kun olen lukenut perustelujasi niin silti jää mieleen kuva että ehkä (huom ehkä) teet asiasta ongelman periaatteellisella tasolla etkä siksi että se oma nimi olisi kuitenkaan se indentiteettiäsi hallitseva osa.
Siinä olet oikeassa että sukunimen ottaminen tai ottamatta jättäminen ei varmaankaan ole mikään koossa pitävä me-jutun tärkein ruuvi mutta kuten kirjoitin on kyse mielestäni vähän asenteesta, minä minä minä vs me.
Tuskin nimeni ottamatta jättäminen olisi omallekkaan avioliitolleni (any day now) mikään show stopperi mutta kyllä minä siitä pettynyt olisin. Siinä missä joku on haaveillut prinsessa häistä, on yksi osa minun haavetta sama sukunimi ja jos en mitään kunnon syytä saisi, niin en vain ymmärrä miksi ihminen jonka kanssa oletettavasti rakastaisimme toisiamme kuin hullu puuroa ei sitä toteuttaisi (myös tilanteessa jossa hän ei ymmärtäisi miksi se on minulle tärkeää)
Sen takia korostin tuossa kirjoituksessa sitä että jos itse on valmis tuomaan vaikka sen kuun taivaalta mutta toinen ihminen ei halua ihan periaatteesta muuttaa edes sukunimeään niin ei se nyt vain missäänmielessä reilua ja tasapuolista ole.
Tuskin myöskään olisin seurustelematta ihmisen kanssa pelkästään tämän asian vuoksi mutta ei se nyt ainakaan niitä kuuluisia pojoja nosta.
Nimiasia ei ole uhka parisuhteelle itsessään mutta se voi kertoa asenteesta parisuhdetta kohtaan ja se asenne taas saattaa olla uhka. Se asenne saattaa myös olla uhka sille millaiseksi kokisin oloni&asemani&jellonamaisuuteni ko suhteessa.
Sinun ei tarvitsekkaan ymmärtää syitä miksi se olisi minulle vähintään semitärkeää mutta jos sinä menisit minun kanssani naimisiin (any day now osa2:) niin toivoisin että hyväksyisit ja ymmärtäisit sen että se on minulle semitärkeää.
Kyllä minä pidän oman sukunimeni siksi, että se on minulle rakas, tärkeä ja haluan kuulua ihan nimen kanssa siihen sukuun, mihin minun kuuluukin kuulua. :) Toki mukana on myös periaatetta siihen suuntaan, että haluan olla suunnannäyttäjänä siihen, ettei naisen tarvitse ottaa miehen sukunimeä siksi, että "nokusevaanontapana" vaan naisella on oikeus valita.
VastaaPoistaJa miehellä (eikä naisella) ole oikeutta tehdä jostain nimiasiasta niin isoa ongelmaa, että sen vuoksi parisuhde on tuhoontuomittu. Eikö se ole vähän pikkumaista?
Toki asia voi olla sinulle tärkeä, mutta hei, kyse on TOISEN IHMISEN sukunimestä. hänellä on oikeus päättää ja meidän täytyy vaan ymmärtää muiden päätöksiä, jotka koskevat heitä itseään. :)
Miksi periaate on jotenkin huono syy vaihtaa sukunimi? Eikö ole hienoa, että ihmisellä on periaatteita, joiden takana hän seisoo? ;) Ja eipä se reilua ole sekään, että vedotaan siihen "mutta ku tuon kuun taivaalta sulle niin sinun pitää nyt tehdä näin omalle nimellesi, koska muuten olet itsekäs ja ilkeä minulle". Jos haluaa tuoda kuun taivaalta, niin sitten se pitäisi tuoda pyytteettömästi, eikä odotella vastapalveluksia ja joustoa sellaisessa asiassa, joka mahdollisesti on toiselle tärkeä. rakkaudessa on tärkeää antaa ilman, että välttämättä heti saa itselleen mitään takaisin.
Jos minä menisin kanssasi naimisiin, niin ymmärtäisin, että sinulle on semitärkeää, että vaihtaisin sukunimeni ja toivoisin, että sinä ymmärtäisit, että minulle oikeasti tärkeää pitää oma sukunimeni. ;) Jos se on uhka miehuudellesi niin kannattaa hankkia joku nainen, joka ei ole omaan sukunimeensä kiintynyt.
Taustana sen verran, että olen saanut isäni puolen suvulta huudot päälleni alle kymmenenvuotiaana siksi, että äitini vaihtoi minulle oman sukunimensä. Minun olisi kuulunut pitää juoppoisäni sukunimi siksi, koska hän oli isäni. Paskanmarjat. Taisin jo tuolloin sanoa, etten halua olla mitään muuta kuin äitini kanssa saman niminen. Ja koska olen itsepäinen, niin päätös pitää läpi elämän ;)