lauantai 4. huhtikuuta 2009

Hieman aurinkoa ja taas pilviä

Ja niin kävi kuin kävikin että viimekirjoituksessa tapaamani tytön numero ilmeistyi puhelimeeni, jos kyse ei nyt ollut suoranaisesta ihmeestä niin tuurista ainakin, mitä tein niin arvasin puhelinnumerosta puuttuvan numeron olettaen ensiksi että se on todnäk viimeinen numero joka on jäänyt puuttumaan ja sittenhän vaihtoehdot olivatkin hyvin rajatut.
Se mikä jutusta teki pienoisen ihmeen oli että oikea numero oli ensimmäinen jota koitin

Hetken jo hypin riemusta mutta tullut ns viileää viestiä takaisin että taidan hyvin pian ottaa ns pitäkööt tunkkinsa asenteen, ei oikeasti jaksa pelata, jos sä olet kiinnostunut niin sitten kanssa ilmoita se selkeästi jos taas et niin ilmoita sekin selkeästi tai edes suht suoraan vihjaillen. Jos viesti on että nyt ei sovi mutta kahden viikon päästä olisi yksi tapahtuma ja oletko tulossa niin ota tuosta nyt sitten selvää.

Asiasta tuhannenteen niin työt ovat nyt sitten ilmeisemmin minultakin loppumassa ja tuo stressi on itseasiassa syy miksi ei ole tullut tätäkään päiviteltyä, hieman puuntakaa tuli ja mikään ei ole vielä varmaa mutta aloitin jo silti katselemaan uutta paikkaa.


2 kommenttia:

  1. Ehdin jo riemastua puolestasi...numeron ilmestyminen puhelimeesi ja puuttuvan numeron arvaus oli jo loistavan oloinen alku onnelliselle ratkaisulle. Harmi, että hän ei tainnutkaan olla aito prinsessa! Tai ainakaan sinun prinsessasi!

    Harmittavan usein meillä aikuisiksi tituleerattavissa ihmisissä ilmenee tuota kokemaasi ilmiötä... Muutama erä Afrikantähteä tai Monopolia lapsuudessa jäänyt osalta ihmisistä pelaamatta?! Asia on todellakin kuten sanoit, toinen joko kiinnostaa tai sitten ei. Ja molemmissa tapauksissa sen voi aivan reilusti kertoa...siinä on monia etuja! Pahimmassa tapauksessa se kirpaisee vain kerran ja parhaassa tapauksessa voikin sitten liidellä onnen kuplissa!

    Ikävää tuo töiden päättyminen -liian usein kuultua viimeaikoina lähes alalla kuin alalla. Toivottavasti sekin asia järjestyy pian!

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllä minä tavallaan varovaisuuden ymmärrän ja sellaisen rauhallisesti katsomisenkin mutta en minä nyt niin pelottava ole että jo ensimmäistä kahvittelua kuuluisi noin jahkailla :)

    VastaaPoista