Kun aloittaa antamalla

itsestään mielikuvan täytenä taulapäänä ja tupauunona niin sen jälkeenhän suunta on vain ylöspäin.

Ei myöskään suinkaan kannata hämääntyä jos toinen ei vaikuta ymmärtävän tai paremminkaan jakavan sinun loisteliasta huumoriasi vaan ennemmin tilata toinen juoma ja selittää jotain vieläkin sopimattomampaa.

Kuin pisteenä iin päälle kannnattaa myös muistaa vilkuttaa ja halailla myös monia muita paikalla olevia tyttöjä. (sillä että nämä ovat kaikki puhtaasti kavereita ei ole merkitystä koska eihän tämä "uusi ihminen" voi sitä tietää).

Kun vielä lopuksi kävelee pois hyräillen I am just a love machine kappaletta niin voikin alkaa puhumaan tytöstä jo täysin varmana ensimmäisenä ja viimeisenä vaimonaan.


Joskus on kyllä itsensä kanssa huumori koetuksella ja paljon saa vettä virrata ja Oliver tehdä töitä vakuuttaakseen tytön siitä että hän ei ole aivan täysin tolvana, ehkä ylilämpimiltä väleiltä näyttävistä eleistä huolimatta yhden tytön uskollinen mies ja muutenkin ainakin suht täysipäinen kaveri.

Sydän tyhjää lyö kun tyttö on niin suloinen

Miten suloinen voi tyttölapsi(tai no aikuinen tässä tapauksessa) olla?
Voiko hän sen lisäksi että on harvinaisen rento ja hauska ihminen olla myös todella mukava. Voiko tämän kaiken lisäksi olla vielä kasvoiltaan niiiiiiiiiiin suloinen että poikamiestä, tuota työpaikan ajoittaista flirttikonettakin alkaa jännittää niin ettei meinaa saada sanaa suustaan vaan kakistelee kuin yhtäkkisen pahan puhevian saaneena.
Kun tyyppi vielä katsoo minuun ja hymyilee niin voisin sitten kävellä suoraa seinääpäin koska aivotoiminta lakkaa hetkeksi täysin.

Poikaystävääkö, no totta hemmetissä. Kuinkas muuten. Aina, joka-ikinen kerta. Ai että suhde menee huonosti edes ja ovat juuri eronneet ja käytännössä jo sinkkuja, pah, päinvastoin. Pusutuskuvia FB täynnä, yey.

Olen kuulkaas tullut siihen tulokseen että kun kysyntä ja tarjonta ei vain voi kohdata, ei ei ja vielä kerran ei. Jos tsirbulla ei ole sitä poikaystävää tai aviomiestä (kuten jokaisella viehättäväksi ja muutoin sopivaksi kokemallani ihmisellä on 99.8% tapauksista) niin sitten löytyy se ylitsepääsemätön sitoutumiskammo, paha persoonallisuushäiriö tai se vähintään 1000km välimatka.

Tiedän että tämä postaus oli nyt tällaista perus-sinkku-meta-valitusta mutta kun ei niin ei.

Whos the pretty girl, whos the pretty girl?, you are

you little xxxx thing :)
Onko ko lause sopimatonta sanoa työkaverilleen hississä vai riittääkö toisen huumori. Seksuaalisen häirinnän syytettä odotellessa.

Oliver oli matkalla, puoliksi työmatka mutta kiva sellainen vaikka kovin väsyttävä.

Oliver tapasi myös pari vanhaa ystäväänsä, kävi eilen saunomassa poikien kanssa, soitti puhelun toisen hyvän ystävän kanssa perjantaina ja tänään varsinaisen maraton puhelun vielä yhden ystävättären kanssa. Ai miten nämä nyt mihinkään liittyvät, no just siihen että nämä ovat niitä ihmisiä jotka pysyvät vaikka välimatkaa olisi miten ja se on aina yhtä hienoa huomata.


Miten kasaripoppis voikin olla näin hyvää:

Lonely boy looking 4 lonely girl

Ja etten minä muka laita eforttia vai, nytkin muutin langattoman verkkoyhteyden nimeksi otsikon mukaiseksi :) Nyt vain odotellaan koska joku naapureista (näen ainakin 20langatonta verkkoa kotioloissa ollessani joten niitä riittää) muuttaa verkkonsa nimeksi lonely girl looking for lonely boy :)

Juu ei ehkä tapahdu ihan heti kohta mutta olisiko "hauskaa" jos tapahtuisi :)

Minä olen ollut töissä, sitä ei varmaan tarvitsisi edes kertoa. Sen lisäksi olen treenannut kovempaa kuin koskaan, sitäkään ei varmaan edes tarvitsisi kertoa.
Olen menettänyt hermojani, olen ollut väsynyt. Olen myös yrittänyt liehitellä yhtä tyttöä joka ei sitten mitä ilmeisimmin syystä tai toisesta ollut niin innostunut.
Liehittää ehkä vähän voimakas ilmaisu mutta siis vinkitää siihen suuntaan että kiinnostusta viedä hänet ulos olisi.

Olen myös saanut taas yhteydenottoja tytöitltä jotka ovat aiemmin olleet elämässäni (jonna soitellut pari krt ja eräs toinen ex ihminen kanssa yllättäen kysellyt kuulumisia) mutta nyt jo ihan kiire/ärripurri väsymyksestäkin johtuen en ole niihin vastannut kuin kohteliaan lyhyesti.

Olen löytänyt uutta musiikkia ja käynyt pari kertaa ulkona, en varsinaisesti kemuttamassa kertaakaan mutta ulkona kuitenkin.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä olen nyt sitten vihdoin siirtymässä osin muihin töihin työpaikkani sisällä jonka vaikutuksesta koko hyvinvointiini minulla on suuret odotukset.

En oikeasti tiedä miksi olen ollut niin hiljaa täällä tai siis miksi nyt vaikka on jo monta vuotta tullut kirjoitettua aktiivisesti. Jonkun verran olen toki chätännyt enemmän iltaisin pikaviestimissä ja avautunut niissä joten sellaista tarvetta kirjoittaa ei ehkä sitten senkään takia ole mutta mutta.
En tiedä taas tänääm ilmeisesti mitään. Tai no tiedän sen että päivän tai yön lauluun olen kovin ihastunut:

Vanhat kujeet

Olisikin, mutta ei ole paljon kujeita ollut. Väsymystä sitten senkin edestä. En kyllästytä kertomalla töistäni mutta ne ovat 99% syynä koko kuukauden hiljaisuuteen. Stressi ja väsymys, nuo elämänilon poistavat ystävät ovat olleet kylässä vähän liiaksi. Työsopimus kun on katkolla ja esimiehen kanssa on erimielisyyttä vähän kaikesta niin se ei ole ihan se paras tilanne vaikka miten tekisi ympäripyöreitä päiviä. On niin hassua huomata kuinka ihan jo viikonloppunakin, sunnuntai iltaisin alkaa olo muuttua "normaaliksi", ajatukset kulkevat edes vähän ja yhtäkkiä vähäpukeiset vastakkaisen sukupuolen edustajat alkavat kiinnostaa, kaikki asioita joita ei näinä viimeviikkojen arkipäivinä tapahdu lainkaan.

Jotenkin kaikki se loppuvuodesta vielä ollut haaveilu tuntuu nyt kovin kaukaiselta, ei siksi etteikö haluttaisi vaan kun on vaan väsynyt. Mietin esim kun yksi tyttö pyysi minua ulos ja vastasin sitten ei kiitos kohteliaasti että siis muutoin olisin mieluusti mennyt mutta tuona päivänä varsinkin oli vain takki niin tyhjä että ajattelin että mitä iloa on treffikumppanista joka lähinä katsoisi lasittuneilla silmillä eteensä ja nuokkuisi, aivan, ei mitään.
Ihmisiin tutustuminen vaatii energiaa ja sitä ei nyt just ole.

Kuitenkin lyhyestä virsi nyt hetkeksi kaunis, kaikki on siis sikäli ihan hyvin ja eiköhän nuo työasiatkin jotenkin järjesty tai siis muutan osastoa nyt todennäköisesti ainakin ja saan mitä todennäköisimmin ylennyksenkin sieltä (olen vielä epäilevä niin kauan kun ei ole paperia edessä) ja ehkä sitä sitten sen myötä saa taas energiaa muuhunkin kuin "välttämättömyyksiin".
Ainakin on kivemman näköistä kun siirryn tiimiin jossa olen ainoa miespuolinen 8naisen keskellä. Yhteisiä saunailtoja odotellessa :)
Ja ei, en ole töissä hoitsuna enkä muutenkaan mitenkään erityisen naisvoittoisella alalla, sattumaa vaan.

Edit, ei kun olen minä yhdestä asiasta kyllä ehtinyt taas innostua, kahvivaahtotaiteen lisäksi :) nimittäin luistelusta jota ei olekkaan sitten teinivuosien tullut montaa kertaa tehtyä. Oli huippua huomata että en nyt ainakaan ihan ollut ko taitoa täysin menettänyt vaikka vähän huteraa aluksi olikin.

Unta ja unta ja unta

Joskushan ne energiatasot oli pakko tippua, minulle ne nyt sitten tippuivat samantein kun astuin alkuviikosta työpaikan ovesta sisään ja kovaa tippuivatkin. Hyvä kun ei oikeasti nukahda pystyyn.
Johan sitä intoa kestikin...

Olen kyllä nukkunut mutta ei auta, kun vaan väsyttää niin väsyttää. Ei hermostuta, ei masenna vaan ei vain huvita tai siis kun väsyttää.
Toki olen väsyneenä normaalia sarkastisempi, synkempi ja muutenkin pahantuulisempi mutta taustalla on vain kyllä nyt väsymys ja kaiken yhtäkkinen täydellinen huvittamattomuus.
Suurin vaikuttava tekijä siihen lienee työ tai siis siihen liittyvät asiat. Eivät ne mitkään olleet pöydältäni poistuneet ja lisää oli tullut mutta kun huvitus on about 0.

Lomaan asti sitä aina jotenkin paremmin jaksaa, on mitä odottaa jnejne mutta sen jälkeen. Mitä tässä nyt odottaa, kuuta nousevaa.


Perjantaina kun oli ulkona ja joku ihan viehko tyttö yritti tulla juttelemaan niin ei edes se huvittanut, ei ole nyt mitään sanottavaa. Tuplasin kahvimääränkin sinne reilu 12kuppiin päivässä mutta siitäkään tule kuin hikiset kämmenet.
Seuraavaksi alan tuijottamaan kirkasvalolamppua, tiedä onko siitä apua mutta ainakin se häikäisee niin hemmetisti. Vitamiiniannokset olen jo tuplannut ja loppukuun voisin viettää tipattomana (perjantainen oli sovittu jo viimevuoden puolella).

Tai ehkä minun pitää vaan odottaa sitä kevättä...

Illan lauluna blogihistorian ensimmäinen ja viimeinen kerta kun linkitän Himmiä (en siis pidä heidän musiikistaan) mutta tämän laulun (ja kyllä, tiedän ettei tämä ole originaali) sanat sopivat tähän sarkastiseen olotilaan nyt harvinaisen hyvin


Edit: hei, nyt unohdin, innostuinhan minä hitusen yhdestä aivan mihinkään liittymättömästä asiasta...rumpujen pärinää, liittyykö tämä musiikkiin vai naisvartaloon vai salilla huhkimiseen vai vai........ei hassut kun latte/cappuccino "taiteesta". Joulunmyötä minun kahvikone/tarvike valikoimani siis kasvoi mutta se mikä minut sai tästä innostuneeksi on "lähikahvilan" miehen taidonnäytteet eli hän tekee aina sydämen nais-asiakkaille. http://www.youtube.com/watch?v=eOBmrJZXG3w Ainoa joka minulta puuttuu on maitokannu jossa on tarpeeksi terävä nokka, sen jälkeen pääsen harjoittelemaan :) Piirtäähän minä en osaa mutta kunhan nyt edes peruskuviot oppisin :) Ja joku vielä väittää etteivät miehet olisi valmiita panostamaan tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin :)