maanantai 13. heinäkuuta 2009

Sadas posti lähestyy

En oikeastaan suunnitellut mitään kummempaa tämän blogin aloittaessani ja empä sinäänsä suuunnittele edelleenkään. Sen lupaan että en tule lopettamaan tätä ns kuin seinään johtuen ihan siitä että minusta se olisi kovin epäkohteliasta lukijoita kohtaan olla laittamatta mitään viestiä että miksi ja itseäni vastaava ainakin ottaisi kupoliin :)
Jos siis blogi yllättäen selittämättä päättyy tarkoittaa se vähintään sitä että olen jäänyt bussin alle tai joutunut lento-onnettomuuteen yms.

On jotenkin surullista tai kummaa tai no omituista ajatella sitä mitä jos esim nyt jotain sattuisi, ei kukaan ystäväni esim tiedä tämän blogin osoitetta, saatikka että tietäisivät google tunnuksiani ja salasanaa yms. Samoin tiettyjen tuttujen kanssa, jos jotain kävisi niin kuka minun emailit vaikka tutkisi läpi että kenelle se onkaan viestitellyt tai puhelimen jokaiseen numeroon soittaisi.

Tarkoitus ei siis ole mitenkään synkistellä vaan kunhan tuli yksi ilta mieleen kun huomasin että en ole nähnyt erästä kadullani asuvaa mummoa pitkään aikaan. En siis tunne ko mummelia mitenkään mutta kun on tottunut näkemään hänet ainakin kerran kk niin kyllä sitä ihminen vähemmästäkin hämmentyy että nytkö se on potkaissut tyhjää kun ei enää milloinkaan näy.

Jokatapauksessa takaisin sadannen postin lähestymiseen niin jotenkin sitä pitäisi juhlistaa ja vaikka tietysti se blogin aiheeseen sopiva tapa/ilmoitus olisi se paras niin haen tässä nyt jotain muuta, kenties jonkun hyväntekeväisyys jutun tekoa tai jotain.....

Joku viikko/kaksi tässä vielä menee joten jätetään mietintämyssyyn hautumaan..

Edit: nyt siis 95 ja juu nimimerkki on vaihtumassa mutta henkilö sen takana pysyy kyllä samana :)

8 kommenttia:

  1. Ajankohtainen aihe sinänsä taaskin. Mulle kävi reilu viikko sitten melkoinen läheltä piti tilanne ja on melko suuri ihme että selvisin hengissä. Mä aloin pohtimaan kanssa sitä että mun elämässä on hirveesti läheisiäkin ihmisiä joista kukaan ei tiedä. Pitäis varmaankin tehdä lähiomaisille lista ihmisitä jotka kuuluu mun elämään tai jotain. Mä tein jo listan mitä kaikkea mä haluan tehdä elämässäni vielä tehdä. Se oli jokseenkin mielenkiintoista. Mä taidan olla jokseenkin pahasti loman tarpeessa. Nukkumatti voisi ainakin tulla kylään ja pian.

    VastaaPoista
  2. Samaa miettinyt joskus itsekin. Elämässäni tai no varmaan aika monen elämässä on ihmisiä joihin on tutustunut netissä, mutta ei välttämättä pidä juuri muuten yhteyttä. No eipä näistä ihmisistä sitten juuri esim.läheiset tiedä eli jos minulle sattuisi jotain niin...

    Tässä itselleni oikeastaan kävi vähän noin. Olin tutustunut blogini kautta erääseen herraan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa jne. Sitten vaan en kuullut muutamaan kuukauteen mitään. En vielä ollut hirveän huolissani, mutta... sitten tuli häneltä posti, jossa hän kertoi olleensa pahassa onnettomuudessa jne. Se oli aika järkytys.

    Ehkä sitten pitäisi tehdä joku lista ihmisistä jonnekin piirongin laatikkoon ja kirjoittaa päälle "Jos minulle tapahtuu jotakin, haluan että näille ihmisille ilmoitetaan asiasta...".

    VastaaPoista
  3. Prinsessa-77 - Itsekkin tein joskus noita listoja ja ihan hyviä itsensä tutustumiseen. Mitä sinulle tapahtui jos saa udella?


    -----------------------------------------

    Neiti H - No just tuota tarkoitan, lista voisi olla hyvä idea mutta tuntuisi jotenkin epäonnen manaamiselta

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Saat sä tietenkin udella. Haluisin kertoa mutta en voi, Mä tajusin just että tätä lukee muutkin ja se mitä mulle sattui on niin epätodennäköistä että joku voi tunnistaa mut siitä;(

    VastaaPoista
  6. Hmm ymmärrän, itsekkin tavallaan hyvin tarkka anonymiteetistä, tosin jos yksikin minut hyvin tunteva ihminen tänne eksyy niin kyllähän se minut tunnistaa noin 5sekunnissa.

    VastaaPoista
  7. Et sä ymmärrä:( Mä olen kertonut täällä kaikkea tosi henkilökohtaista mistä kaikki ei pelkästään mun tutut vaan myös kaikki mua edes vähänkään tuntevat tuntisi mut hetkessä, koska mä puhun oikeestikkin todella paljon vieraillekkin ihmisille. Eikä mua itseasiassa haittaa kyllä yhtään vaikka joku tunnistaisi (tai no oikeesti se olisi hyvä juttu, koska ne voisi vakuuttaa että mä olen oikeastikkin prinsessa:))Sen sijaan se mitä mulle sattui oli luultavasti elämäni hirveintä, mutta myös erittäin epätodennäköistä. Voisin mä muuten kertoakkin siitä kertominen voi vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan ja myös monen muidenkin asioihin.

    VastaaPoista
  8. Kurjaa, paha sanoa sen enempää kun ei aavistustakaan mistä/mitä tapahtui :(

    VastaaPoista