Vaihteeksi kirjoitus karhuherra poikamieheltä :) Varoitus: negatiivista tarinaa tiedossa. Karhuherra poikamieshän muistelee usein hyvinkin pitkänaikaa sitten tapahtuneita asioita, tai sitten keksii päästään tulevaisuuden skenaarioita jnejne joten sen tarinat eivät aina välttämättä ole samalla tasolla totta kuin muut blogin kirjoitukset. Totuuden siemen, ajatus, tunnemaailma niissä vähintään kuitenkin on. Jotain jonka allekirjoittanut on tavalla tai toisella kokenut, ehkä sanatarkasti, ehkä ei.
Kun mietin taakseppäin niin kaikki on niin paljon selvempää, jopa se kaikki sinun aiheuttama pahuus ja saasta näkyy paremmin auringonvalossa ja mikään viemäri ei ole tarpeeksi suuri jotta se voisi koskaan imeytyä täysin pois. Sade ja aika on huuhtonut sen reunoille pois keskiöstä mutta jäljet ja arvet tuskin häviävät koskaan.
Koin taholtasi sellaista julmuutta jota kenenkään ihmisen ei tulisi joutua kokemaan ja kaiken verhosit muka kauniiseen valheen kaapuun kääntäen kaiken minua vastaan ja saaden ihmisen tuntemaan syyllisyyttä jopa siitä että se hengitti.
Normaalisti osaan kaikkien muiden ihmisten kohdalla käsitellä tunteitani mutta sinun kohdalla en osaa kuvailla mitä tunnen, ei se ole vihaa, ei se se ole rakkautta, ei se ole surua, ei se ole sääliä,ei se ole kaipausta, ei se ole iloa, ehkä en tunne mitään, en yhtään mitään paitsi jos koitat tulla lähelleni enää koskaan, silloin tunnen, tuntuu siltä että haluan oksentaa.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin onnellinen: sinä et voi satuttaa minua enää koskaan ja vaikka teit parhaasi tuhotaksesi kaiken, et koskaan pystynyt tuhoamaan unelmaani etkä koskaan pysty.
20.2.2021 HS
Näin alkaa karhuherra poikamiehen toinen novellikokoelma.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti