Huomasin jo hmm varmaan miltei 10v sitten kuinka noin 3vrk yksin oltuani (siis fyysisesti, puhelimessa puhumista yms ei lasketa) alkaa mökkihöperyys hiipiä.
Tunne ei sinäänsä ole mitenkään paha mutta sitä seuraava sosiaalinen tilanne on aluksi jotenkin hiukka kummallinen kun on niin omissa ajatuksissaan. Ensimmäisen kerran muistan ko tunteen itseasiassa nimensä mukaisesti mökiltä kun olin ollut siellä hmm 3vrk yksin ennen kuin tuli seuraa.
Useinhan tuota ei toki nykyisin tapahdu kun en nyt erityisesti hakeudu olemaan yksin mutta silloin kun tapahtuu niin on jotenkin hassua.
Jokatapauksessa yllätys yllätys nyt minulla on hieman sellainen olo, on jotenkin niin omissa ajatuksissaan puuhaillut viimepäivät kotioloissa (vappuaatto meni baarissa mutta sen jälkeen sitten kaikenlaisia pikkujuttuja kotona tehden) että ei oikein tiedä alkaisiko tässä kertomaan romanttisesta komediasta jonka katsoi televisiosta vai siitä kuinka
juustokastike maistui lähinnä aromaatille vai jostain muusta yhtä mielenkiintoisesta :)
Vaikka kaipaankin omaa kultaa, pidän ystävistäni ja en nyt oikeasti ole erityisen epäsosiaalinen (joskaan en nyt super sosiaalinenkaan, riippuu vähän) niin jokatapauksessa minusta on tärkeää että ihminen osaa olla yksin.
Ihannekumppani osa 10:
10Hän osaa leipoa pullaa tai on ainakin valmis opettelemaan :)(ps osaan toki siis itsekkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti