Järjestetyt treffit

En oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua, eilen uskoakseni ensimmäistä kertaa elämässäni (ainakin ensimmäistä kertaa vuosiin)  ystäväni järjesti mulle ns sokkotreffit (ei varsinaisesti mutta loi tarkoituksella tilanteen jossa olin yllättäen hetki aiemmin tapaamani henkilön kanssa kahdestaan) ja en oikein tiedä miten suhtautua siihen. Toki tiedän että idea oli varmasti hyvä mutta siinä loppuyöstä taksia yksin kotiin metsästäessä ei oikein tiennyt pitäisikö hymyillä vai päinvastoin. Ei sikäli kaikella hyvällä varmasti tarkoitti ja varmasti minussa ja toisessa henkilössä on paljonkin piirteitä jotka paperilla voisi sopia yhteen ainakin jonkinlaisesti mutta kun kemiaa tai kipinää ei syystä tai toisesta syty niin ko tilanteen jälkeen on silti jotenkin epäonnistunut olo (en oikein tiedä miksi, kait joku miehinen mun pitäisi pystyä tehdä vaikutus naiseen kuin naiseen vaikka hän ei tekisikään vaikutusta muhun, tiedän naurettavaa mutta...)  

En tiedä, hyvä paperilla jutut on aina jotenkin jo alkuasetelmassaan jotenkin niin vääriä, tai siis ei sikäli etteikö kaikilla varmasti olisi ns toivelistaa (enemmän tai vähemmän) mutta jotenkin silti tuntuu että tosi monet nykyään "tyytyy" just vain siihen paperiin yrittämättä edes hakea sitä ns sielunkumppanuutta. Vaikka kyllä mä tavallaan senkin ymmärrän sikäli kun uskon että pysyvä parisuhde on ennen kaikkea ystävyyttä ja ihan käyttännön toisen kunnioittamista ja yhdessä asioiden rakentamista mutta mutta jotenkin silti kalvaa nuo suhteet joissa molemmat just esim firman juhlissa vilkuilevat enemmän muita ihmisiä kuin omaa kumppaniaan.

Kaikkiahn tietysti arkipäiväistyy, flirtti piristää elämää jne jne mutta mutta en itse jotenkin haluaisi koskaan olla se "hyvä mies" toiselle ihmiselle vaan ennemminkin se ainoa oikea(toki hyvä mies siinä samalla mutta ymmärtänette eron). 

En tiedä onko kyse yltiöromanttisuudesta vai ihan omasta egosta mutta vähän sama kuin se että mä en ole koskaan halunnut kilpailla naispuolisten huomiosta muiden miesten kanssa (enkä tietysti vastaavasti odota tilannetta toisinpäinkään) vaan enemmän mulla on sellainen "asenne" että musta joko kiinnostuu tai on kiinnostumatta mutta temppuja tekemällä antaisin itsestäni vain pienen apinan vaikutelman. Ja mikä pahinta, pienen apinan joka on koska tahansa vaihdettavissa koska se oli hyvä vain siksi kun se osasi tai teki jne jne..hyötyobjekti.

Sitä ei pidä sekoittaa siihen etteikö toiseen ihmiseen (ja samalla tietysti itseensä) tulisi minusta panostaa, yrittää tehdä vaikutusta jne jne mutta siinä vaiheessa kun (kuvitteellinen tilanne) ihminen empii että valitseeko se mut vai jukkapetterin niin mä poistun miuluusti takavasemmalle ja toivotan hyvää jatkoa. 

Ja lopuksi taas viesti sille vielä löytymättömälle ihmiselle jota niin kovasti kaipaan:

Hei kulta, mä luulen että me ei valitettavasti vietetä tätä joulua yhdessä jo ihan siitä syystä että ei olla vissiin vieläkään edes koskaan tavattu mutta toivotan sulle silti ihan tosi mukavaa joulua ja miljoonasti suukkoja ja mä toivon että tämä on viimeinen joulu koko elämässäni jonka vietän ilman sinua.