Kattikarvajalka

Saanko lopettaa kaiken sosiaalisuuden? Entä saanko lopettaa sen jos hommaan kissan? Naista joka on sinkku ja jolla on kissa katsotaan käsittääkseni vähän vinoon mutta mitäs jos poikamiehellä olisi kissa, tai ehkä jopa 2.

En minä mökkiin kuitenkaan halua linnottautua, käyn töissä sen 10tuntia päivässä ja salillakin miltei joka päivä ja hyvin mieluusti vaihdan kuulumisia parhaiden ystävien ja perheen yms läheisten kanssa mutta muuten.

Viihdyn pelottavan hyvin itsekseni, joskus toki ahdistaa ja ikävöi ja kaipuu läheisyyteen iskee mutta nykyisin harvemmin kuin aikoihin. Treenaamisesta on muodostunut entistä merkittävämpi henkireikä ja kaiken sen ja töiden jälkeen minusta vain tuntuu että minulla ei ole sosiaalisesti mitään annettavaa. Olen loppu, energiat nollissa, kaikkeni jokapäivä antaneena ja kun istun ystävättären kanssa kahville niin mieluusti olisin vain hiljaa ja annan hänen kertoa kuulumisensa, ei minulla ole mitään joka olisi kiinnostavaa tai hienoa tai uutta.

Töistä olisi, teemme nykyisin hulppeita projekteja, minulla on uusi pomo josta pidän 10krt enemmän kuin aiemmasta, ylennys, globaali vastuualue ja tunnen meidän projekteista aitoa työylpeyttä. Samalla kuitenkin ymmärrän että ne eivät ole mer,ityksellisiä muille ihmisille ja en sen takia halua ihmisiä kyllästyttää puhumalla niistä liikaa.

Kyllähän minä tyttöjäkin vielä silloin tällöin lähestyn, yhtäkin joka ei puhunut kanssani paria sanaa enempää samaa kieltä (itse tosin puhun käytännössä vain suomea ja englantia) joten keskustelu jäi lyhyeksi molemminpuolisesta alkukiinnostuksesta huolimatta. Toistakin meinasin lähestyä mutta lapulle kirjoittamani treffikutsu jäi sitten antamatta kun hän juuri hyppäsi jonkun ukkelin kaulaan.
Ja minuakin kohtaan toki joku hassu osoittaa aina silloin tällöin kiinnostusta, viimeisenä eräs hyvinkin positiivinen ja nauravainen hirmuisen nätti neiti ihminen mutta onko hän "minun tyttöni", hieman epäilen.

Olin eilen juhlissa, niistä jäi vähän kökkö maku, ei vain siksi että itse järjestäjä muuttaa kauas pois, ei vain siksi että hyvin epätyyplillisesti yksi ihminen sai minut hermostumaan käyttäytymällä todella epäkohteliaasti (en minä toki hänen kanssaan painimaan alkanut mutta murahdin ja soimaan itseäni siitäkin  koska periaatteena on jättää kaikki vatipäät omaan arvoonsa)  vaan myös siksi että tunnelma oli jotenkin kummallinen muutenkin koska siellä oli niin paljon surua ja pettymystä ilmassa (2 hiljattain eronnutta pariskuntaa oli paikalla kaikkine osapuolineen)

Voi luoja miten paljon olisin nyt valmis maksamaan siitä että minulla olisi hyväsydäminen tyttö joka leipoisi nyt pullaa ja kömpisi syliin.


Olo on kuitenkin noin muuten positiivinen ,ei ehkä muuten olisi mutta kun päätin että sehän on. Päätin sen jälleen ihan siksi kun kävin keskustelun ihmisen kanssa joka oli saanut yllättävän vakavan sairaskohtauksen ja keskustelun lopputulos oli se sama mikä aina kun asioita laittaa perspektiiviin, nauti joka ikisestä päivästä koska koskaan ei voi tietää onko se viimeinen.

Päivän lauluna ehkä vähän turhan synkkä kappale sunnuntaihin mutta laitan silti koska tätä on tullut viimeisen viikon aikana huudatettua mooooonta kertaa.

Ai niin, luin mielensäpahoittajan tuossa viime viikonloppuna ja en pahastuisi lainkaan jos joku kertoisi että miksi siitä pidetään niin paljon, Siis makuasioita tietty mutta minä en jotenkaan pitänyt siitä lainkaan ja ajattelin että minkä kohdan minä missaan kun monet muut siitä ovat tykänneet.

Mörkö se lähti piiriin humppanhimppan hurrallei

Ai mikä mörkö, no jos näkisitte minut nyt niin tällainen kotimörkö. Ei siis kovin pelottava ainakaan toivottavasti. Takana laiskin pääsiäinen koskaan ei niinkään siksi etteikö olisi ollut suunnitelmia vaikka muille jakaa alunperin vaan vaan, noh, juoksun aloittaminen ihan vaihtelun vuoksihan on ihan sillai varmaan hyvä idea mutta kun Oliver, tuo jääräpää aloitti sitten suoraan sen tekemällä 10km lenkkejä.

Kelpasi ylpeillä töissä että mies tupakoi ja silti juoksee 10km koska tahansa mutta kävi sitten se ylpeys lankeamuksen edellä ja polvi sanoi poksista kolmannen juoksukerran kohdalla. Niinpä ei ole siten tällä monolla juostu eikä myöskään kävelty nyt yli viikkoon ja mökkihöperyys hiipii kupoliin.
Onneksi sentään uudet pillerit toimii ja kipu alkaa olla miltei mennyttä mutta oisihan tämä pääsiäinen voinut vähän toisinkin mennä.


Äsken meni shamppoota silmään....vttu :)

Kun aloittaa antamalla

itsestään mielikuvan täytenä taulapäänä ja tupauunona niin sen jälkeenhän suunta on vain ylöspäin.

Ei myöskään suinkaan kannata hämääntyä jos toinen ei vaikuta ymmärtävän tai paremminkaan jakavan sinun loisteliasta huumoriasi vaan ennemmin tilata toinen juoma ja selittää jotain vieläkin sopimattomampaa.

Kuin pisteenä iin päälle kannnattaa myös muistaa vilkuttaa ja halailla myös monia muita paikalla olevia tyttöjä. (sillä että nämä ovat kaikki puhtaasti kavereita ei ole merkitystä koska eihän tämä "uusi ihminen" voi sitä tietää).

Kun vielä lopuksi kävelee pois hyräillen I am just a love machine kappaletta niin voikin alkaa puhumaan tytöstä jo täysin varmana ensimmäisenä ja viimeisenä vaimonaan.


Joskus on kyllä itsensä kanssa huumori koetuksella ja paljon saa vettä virrata ja Oliver tehdä töitä vakuuttaakseen tytön siitä että hän ei ole aivan täysin tolvana, ehkä ylilämpimiltä väleiltä näyttävistä eleistä huolimatta yhden tytön uskollinen mies ja muutenkin ainakin suht täysipäinen kaveri.

Sydän tyhjää lyö kun tyttö on niin suloinen

Miten suloinen voi tyttölapsi(tai no aikuinen tässä tapauksessa) olla?
Voiko hän sen lisäksi että on harvinaisen rento ja hauska ihminen olla myös todella mukava. Voiko tämän kaiken lisäksi olla vielä kasvoiltaan niiiiiiiiiiin suloinen että poikamiestä, tuota työpaikan ajoittaista flirttikonettakin alkaa jännittää niin ettei meinaa saada sanaa suustaan vaan kakistelee kuin yhtäkkisen pahan puhevian saaneena.
Kun tyyppi vielä katsoo minuun ja hymyilee niin voisin sitten kävellä suoraa seinääpäin koska aivotoiminta lakkaa hetkeksi täysin.

Poikaystävääkö, no totta hemmetissä. Kuinkas muuten. Aina, joka-ikinen kerta. Ai että suhde menee huonosti edes ja ovat juuri eronneet ja käytännössä jo sinkkuja, pah, päinvastoin. Pusutuskuvia FB täynnä, yey.

Olen kuulkaas tullut siihen tulokseen että kun kysyntä ja tarjonta ei vain voi kohdata, ei ei ja vielä kerran ei. Jos tsirbulla ei ole sitä poikaystävää tai aviomiestä (kuten jokaisella viehättäväksi ja muutoin sopivaksi kokemallani ihmisellä on 99.8% tapauksista) niin sitten löytyy se ylitsepääsemätön sitoutumiskammo, paha persoonallisuushäiriö tai se vähintään 1000km välimatka.

Tiedän että tämä postaus oli nyt tällaista perus-sinkku-meta-valitusta mutta kun ei niin ei.

Whos the pretty girl, whos the pretty girl?, you are

you little xxxx thing :)
Onko ko lause sopimatonta sanoa työkaverilleen hississä vai riittääkö toisen huumori. Seksuaalisen häirinnän syytettä odotellessa.

Oliver oli matkalla, puoliksi työmatka mutta kiva sellainen vaikka kovin väsyttävä.

Oliver tapasi myös pari vanhaa ystäväänsä, kävi eilen saunomassa poikien kanssa, soitti puhelun toisen hyvän ystävän kanssa perjantaina ja tänään varsinaisen maraton puhelun vielä yhden ystävättären kanssa. Ai miten nämä nyt mihinkään liittyvät, no just siihen että nämä ovat niitä ihmisiä jotka pysyvät vaikka välimatkaa olisi miten ja se on aina yhtä hienoa huomata.


Miten kasaripoppis voikin olla näin hyvää:

Lonely boy looking 4 lonely girl

Ja etten minä muka laita eforttia vai, nytkin muutin langattoman verkkoyhteyden nimeksi otsikon mukaiseksi :) Nyt vain odotellaan koska joku naapureista (näen ainakin 20langatonta verkkoa kotioloissa ollessani joten niitä riittää) muuttaa verkkonsa nimeksi lonely girl looking for lonely boy :)

Juu ei ehkä tapahdu ihan heti kohta mutta olisiko "hauskaa" jos tapahtuisi :)

Minä olen ollut töissä, sitä ei varmaan tarvitsisi edes kertoa. Sen lisäksi olen treenannut kovempaa kuin koskaan, sitäkään ei varmaan edes tarvitsisi kertoa.
Olen menettänyt hermojani, olen ollut väsynyt. Olen myös yrittänyt liehitellä yhtä tyttöä joka ei sitten mitä ilmeisimmin syystä tai toisesta ollut niin innostunut.
Liehittää ehkä vähän voimakas ilmaisu mutta siis vinkitää siihen suuntaan että kiinnostusta viedä hänet ulos olisi.

Olen myös saanut taas yhteydenottoja tytöitltä jotka ovat aiemmin olleet elämässäni (jonna soitellut pari krt ja eräs toinen ex ihminen kanssa yllättäen kysellyt kuulumisia) mutta nyt jo ihan kiire/ärripurri väsymyksestäkin johtuen en ole niihin vastannut kuin kohteliaan lyhyesti.

Olen löytänyt uutta musiikkia ja käynyt pari kertaa ulkona, en varsinaisesti kemuttamassa kertaakaan mutta ulkona kuitenkin.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä olen nyt sitten vihdoin siirtymässä osin muihin töihin työpaikkani sisällä jonka vaikutuksesta koko hyvinvointiini minulla on suuret odotukset.

En oikeasti tiedä miksi olen ollut niin hiljaa täällä tai siis miksi nyt vaikka on jo monta vuotta tullut kirjoitettua aktiivisesti. Jonkun verran olen toki chätännyt enemmän iltaisin pikaviestimissä ja avautunut niissä joten sellaista tarvetta kirjoittaa ei ehkä sitten senkään takia ole mutta mutta.
En tiedä taas tänääm ilmeisesti mitään. Tai no tiedän sen että päivän tai yön lauluun olen kovin ihastunut: