Ilta poikien seurassa

Ai ei kuulu aloittaa kuuntelemalla yksin aerosmithin rakkauslauluja, jaa miten niin ei :) No jotain ärjympää sitten..

Poikien kanssa oli kivaa, kun tyttöjä tuli seuraan oli vielä himpun verran kivempaa, niin super kiliseiseltä kun se kuulostaakin niin eräällä heistä oli ehkä maailman suloisin hymy, Oliverilla sensijaan oli ehkä maailman huonoimmat jutut, no ei edes ollut mutta tänään vaan tuntuu siltä kun irroittelee keskenään asioita ja lauseitaan asiayhteyksistään.

Tänään olin sitten katsomassa erään tuttavan yhtyettä mutta johtuen eilisestä meni vähän makoiluksi koko ilta. Ensiksi halasin paikalla myös ollutta ystävätärtäni kun hän kertoi että ottaa itseään nykyisin iltaisin kädestä kiinni kun menee nukkumaan ja kuvittelee että se olisi joku toinen..hän halasi minua siinävaiheessa kun kerroin kuinka puhun itselleni ääneen nukkumaan mennessä että: me tässä mennään ihan keskenään nukkumaan peiton alle ja kaikki on hyvin mutta usein ko itsesuggestointi ei toimi vaan tilanteessa on suuri vaara alkaa vollottamaan :)

Toivotimme toisillemme paljon onnea ja halasimme vielä kerran kun lähdin kotiin...Oliver pitää ko ystävättärestä paljon.


Elokuva jossa päivän kappale on tuli muistaakseni kun olin noin 8-10 vuotias mutta kyseinen elokuva ei ihastuttanut pikkupoika Oliveria pelkästään siksi että siinä oli vauhtia, jännitystä, draamaa ja potkuja :) vaan yhtälailla myös siksi että siinä oli ensimmäinen julkkistyttö ihastus eli Elisabeth Shue, miten paljon silloin haaveilinkaan että minullakin olisi joskus yhtä suloinen tyttöystävä.

Elisabeth ei ehkä minusta enää ole aikoihin ollut maailman suloisin tyttö mutta kappale sensijaan on niin perushyvää 80-luku poppista että pääsee edelleen minun lounge/sunnuntai-musat soittolistoilleni

Hyvää yötä :)

Sama tarina

Meinasin että pitääkö varottaa negailusta mutta ei tästä nyt sitten niin negaaminen tullutkaan :)

Ihan kuin Oliver olisi jotenkin äkäinen, eiiiiii suinkaan, ei kun ei tai siis joo Oliver on tänään äkäinen elämälle tai tarkemmin sille että elämä ei ole reilua, hyvyyttä ja hyväntahtoisuutta ei palkita, karman olemassaolo ei tunnu olevan mitenkään varmaa vaan päinvastoin esim tässä yksi päivä kuulin eräästä ihmisestä joka on jo ennestään saanut saavikaupalla takaiskuja ja nyt oli tullut vielä lisää ja siis hyvin vakavia sellaisia. Ja kyseessä on siis yksi kilteimpiä ihmisiä joita olen maailmassa tavannut.

Samaanaikaan tiedän useammankin noh vastakkaisen eli suomeksi ilkeän siis oikeasti toisia huonosti kohtelevan ihmisen ja tuleeko heille takaiskuja, tapahtuuko oikeastaan mitään pahaa koskaan, ei vaan ihan kuin suojelusenkelit pitävät huolen että saavat elää ja olla kuin herran kukkarossa ja onni senkun suosii. Se suututtaa, se suuttuttaa oikeastaan niin paljon että jos alkaa ajattelemaan menee ärtymys katosta läpi.

Lähtee murisemaan murrrrrrr sänkyynsä, jos huomenna vaikka nousisi oikealla jalalla.

Päivän mietelauseena:
Jokainen päivä kun karma ei toteudu, rakkaus ja hyvyys häviävät ja maailma on paha ja hyvin surullinen paikka.

Edit: Käännös olotilassa!! Ai mitä ihmettä nyt tapahtui, no sain juuri äsken tältä nykyiseltä tapailujutulta tekstarin tai oikeammin facebook viestin joka oli negaamista niin arvatkaas mitä tein, vastasin siihen ihan super super positiivisesti (ei siis mitään rakkaus tai tykkäys juttuja vaan ihan vaan yleistä auringonpaistetta sinulle juttua) ja tuli niiiiiiiiiin hyvä fiilis kun pystyi vastaamaan negatiivisuuteen positiivisuudella! Hah haa, tiedän etten taatusti ole tehnyt mitään joka ko juttua aiheuttaisi joten siinähän negaa ihan keskenään, en suostu lähtemään mukaan en vaikka miten provosoisi.

Naapureiden iloksi olen luukuttanut tätä nyt hmm itunesin mukaan 18krt putkeen :) hyvä ja tavallaan hassu kappale kun sanoituksista huolimatta on kuitenkin mielestäni jotenkin niin energinen että se tavallaan tekee ko veisusta iloisen.

Edit2: langattoman näppiksen pattereita ei suinkaan kannata vaihtaa vaikka joutuu pitämään tukiasemaa fyysisesti kiinni näppiksessä jotta edes puolet painalluksista tunnistautuvat.

Edit3: Tutun ihmisen puolesta olen kyllä oikeasti edelleen pahoillani ja toivon koko sydämestäni että asiat saisivat toisen käänteen.

Te olette niiiiin ulkonäkökeskeisiä

Ai ketkä te, no tytöt, ai kaikkiko, no hyvin useat, minne on jäänyt se että tuon pojan karisma yms hehkuu jnejne mutta ei, ostapa uusi valkoinen slimfit paita niin yhdessä päivässä saat huomiota enemmän kuin koko aiempana kuukautena yhteensä. Että ihan sitä vaan että muistetaan sitten kun arvostellaan miehiä avonaisten kaula-aukkojen tai lyhyiden hameiden huomioimisesta. nih :)


Vähän vaihtelua ainaiseen rokin renkutukseen, pidin tästä kappaleesta ja sen eri remix versioista hyvin paljon kun se tuli. Yksi niitä veisuja jotka sopivat täydellisesti tunnelmaan kun ajat joko itse tai taksin kyydissä yöllä jossain etelähkössä sijaitsevan maan moottoritiellä meren siintäessä siellä jossain sivulla. Ai tuleeko useinkin ajeltua yöllä etelässä motarilla, no ei mutta on joskus tullut ja ko mielikuvat kun jäävät päähän niin siinä sitä ollaan.

Jätä se rauhaan ja se menee pois

Ai mikäkö, no siis siis kuten olen miljoonasti kertonut niin minähän olen kohtalo uskovainen, asioilla on tarkoituksensa jnejne ja viime talveen asti uskoin että kaikki tapahtumat ohjaavat asioita hyvään suuntaan siis että ei ole sellaista kuin huono kohtalo (huono tuuri on toki mutta se on toinen asia)..

Jokatapauksessa takaisin aiheeseen niin tuossa eilen koneella ollessani tein mielenkiintoisen havainnon eli ette arvaa kenen yhteystiedot olivat ilmestyneet skypeeni, kyllä, kyllä sen talvella tapahtuneen henkilön jonka yhteystiedot poistin skypestä yms aivan taatusti ja takuuvarmasti silloin alkukeväästä olikohan nyt maaliskuuta. Niin nyt, ilman että olin päivittänyt konetta tai mitään ne olivat vain ilmestyneet takaisin skypeeni.

Jos Oliver olisi vielä "nuori ja hassu" ja uskoisi että joku korkeampi olento siellä yrittää viestittää että hei ota yhteyttä niin sinua odottaa positiivinen yllätys niin olisin jo viestittänyt mutta viime talven tapahtumien jälkeen jolloin jouduin niin monasti pettymään tähän intuiitiooni olen kyllä miltei 100% vakuuttunut että jos tämä nyt oikeasti olisikin joku merkki, se olisi vain kohtalon jotain pilaa siis että jos nyt ottaisin ko ihmiseen yhtyettä niin siitä ei seuraisi Apulannan sanoja lainatakseni: "tästä ei seuraa" kuin pahaa.

Mikä saa minut aivan hiukkasen epäilemään on se että eilen lentokentällä oli tyttö joka muistutti ko ihmistä aivan hämmentävän paljon...tosin huomasin tuon skype jutun sitä ennen joten oliko se vain oman mielen tepposia yms, ei voi tietää..

Mutta sitten tärkeimpiin aiheisiin eli mitä ihmettä sitä tekee tällaisena pe iltana koneen ääressä kun voisi olla ulkonakin, no ensiksikin tänään iski talviväsymys ainakin tuntui siltä kun päiväunien jälkeenkin haukotteli ja toiseksikin leivoin vanhempieni luona viimeviikolla niin paljon korvapuusteja joita itse kokkina söin ainakin 15kpl että tuntuu olo vieläkin niin turvonneelta että jotenkaan
ei nyt yhtään huvittanut lähteä baareilemaan.

Ehkä sitä huomenna voisi vaikka toisaalta taas sunnuntaina on yksi tapahtuma jonne olisi kiva mennä ihan virkeänäkin koska sinne on tulossa joitakin hyvin vanhoja ex ex työkavereita (siis sellaisia keiden kanssa ihan kaveruuntui mutta yhteydenpito sitten jäi)

Takaisin alkuun niin haluaisinko sitten, en tiedä tai siis en, tai siis joo tai siis en, siis olisihan se voinut olla silloin kaunista, olisi ehdottomasti mutta meni niinkuin meni eikä sille mitään voinut ja vaikka ihmeisiin haluankin uskoa niin se että sieltä nyt tulisi jotain maailman 7 ihmettäkin yllättävämpi reaktio, tapahtuma jnejne... noh uskonhan minä toki edelleen ihmeisiin mutta hei, joku raja niilläkin joten lienee parempi vääntää päivän laulun volumea kovemmalle vain ihan rohkeasti eikä antaa ko ajatukselle edes hmmm ajatusta :)

Baby

Blogin ulkoasun testailua ja viikonlopun kemutuksen parantelua Placebon ja Alice In Chains yhtyeen tahdissa. Olipahan taas, kivaa oli ja kiva oli tavata ihmisiä joita en ollut nähnyt aikoihin.

Minua ärsyttää tämä nykyinen "suhteeni", toinen henkilö lähti siis monen viikon matkalle mutta kaikki jäi avoimeksi, olenko minä nyt siis edelleen single vai en, jos en niin miksi ko ihminen vastaa viestiin niin hemmetin monen (5) päivän viivellä. Harmittako, ei tai siis joo tai siis ei, siis kuten kaikista em kirjoituksista saattanee päätellä en ole rakastunut (ei ole hänkään), en edes varsinaisesti ihastunut(ei ole hänkään) mutta jos nyt jotain juttua jonkun kanssa on niin silti sen voi minusta hoitaa silti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan eli juurikin tuollaiset vastaamiset yms niin tehdään ne silti olettaen että tästä vielä tulee hyvä juttu.

Vähän sama kun keskustelin eilen ystävättäreni kanssa siitä kuinka jo suhteen alussa voi alkaa puhumaan esim vuoden päästä tapahtuvasta mahdollisesta lomasta, molemmat tietävät että ko lomaa ei ehkä koskaan tule mutta pitäähän perusidean olla se että se voi tulla. Jos ei kykene siihen niin miksi silloin olisi yhdessä nykyhetkessäkään.

Jos suhteen laatu ei kelpaa tai ei halua sitä jostain syystä niin sitten siitä puhutaan mutta ei hoideta asioita käyttäytymällä "huonosti" ja olettaen että tuosta se toinen ymmärtää jonkun vihjeen, vaikka ymmärtäisikin niin se ei ole olennaista eikä kivaa kummallekaan.

Sain urut

Täytyy siis alkaa rinkuttamaan jotain positiivisia, esim hautajais veisuja. Aiemmin ollut vain koskettimisto ja trumpetti ja kitara tai oikeammin 2 ja muutama rummuksi kutsuttava mutta nyt on tuollainen kunnon 70-luku mallinen hillittömän kokoinen vekotin jossa on valmiina niin ankeita disco komppeja että peräkylän pubissakin syytettäisiin vanhaksi.

En jotenkaan osaa nyt ihan täysin lomailla sillä fiiliksellä kun oli tarkoitus, vaikka työsopimus on taskussa ja erästä toistakin (tietyiltä osin huomattavasti kivempaa paikkaa) tultanee minulle 2viikon sisällä tarjoamaan niin silti on jotenkin sellainen hmmm väliaikainen olo. Molemmissa paikoissa on puolensa, toisessa mieletön vastuu, kehittymismahdollisuudet ja taloudellisesti erinomaiset edut mutta toinen taas, noh siellä olisi varman kivempi olla töissä. Ensimmäinen ja se jonne minulla nyt on siis sopimus kun tarkoittanee käytännössä elämästä luopumista koska työ ja vastuumäärä ovat niin mielettömiä.

Toki minä haluan sitä, uraa, vastuuta, ammatillista menestymistä ja toki myös niiden mukanaan tuomia taloudellisia etuja mutta ilman rakkautta, mitä minä teen niillä jos minulla ei ole rakkautta, en yhtään mitään. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin ihan sama paljon pankkitilille tulee kuukaudessa, ilman rakkautta se ei ole yhtään mitään.

Ja vaikka rakkautta ei etsimällä ehkä löydä niin ei sitä löydä olemalla 10-12h päivässä töissäkään.