Ai mikäkö, no siis siis kuten olen miljoonasti kertonut niin minähän olen kohtalo uskovainen, asioilla on tarkoituksensa jnejne ja viime talveen asti uskoin että kaikki tapahtumat ohjaavat asioita hyvään suuntaan siis että ei ole sellaista kuin huono kohtalo (huono tuuri on toki mutta se on toinen asia)..
Jokatapauksessa takaisin aiheeseen niin tuossa eilen koneella ollessani tein mielenkiintoisen havainnon eli ette arvaa kenen yhteystiedot olivat ilmestyneet skypeeni, kyllä, kyllä sen talvella tapahtuneen henkilön jonka yhteystiedot poistin skypestä yms aivan taatusti ja takuuvarmasti silloin alkukeväästä olikohan nyt maaliskuuta. Niin nyt, ilman että olin päivittänyt konetta tai mitään ne olivat vain ilmestyneet takaisin skypeeni.
Jos Oliver olisi vielä "nuori ja hassu" ja uskoisi että joku korkeampi olento siellä yrittää viestittää että hei ota yhteyttä niin sinua odottaa positiivinen yllätys niin olisin jo viestittänyt mutta viime talven tapahtumien jälkeen jolloin jouduin niin monasti pettymään tähän intuiitiooni olen kyllä miltei 100% vakuuttunut että jos tämä nyt oikeasti olisikin joku merkki, se olisi vain kohtalon jotain pilaa siis että jos nyt ottaisin ko ihmiseen yhtyettä niin siitä ei seuraisi Apulannan sanoja lainatakseni: "tästä ei seuraa" kuin pahaa.
Mikä saa minut aivan hiukkasen epäilemään on se että eilen lentokentällä oli tyttö joka muistutti ko ihmistä aivan hämmentävän paljon...tosin huomasin tuon skype jutun sitä ennen joten oliko se vain oman mielen tepposia yms, ei voi tietää..
Mutta sitten tärkeimpiin aiheisiin eli mitä ihmettä sitä tekee tällaisena pe iltana koneen ääressä kun voisi olla ulkonakin, no ensiksikin tänään iski talviväsymys ainakin tuntui siltä kun päiväunien jälkeenkin haukotteli ja toiseksikin leivoin vanhempieni luona viimeviikolla niin paljon korvapuusteja joita itse kokkina söin ainakin 15kpl että tuntuu olo vieläkin niin turvonneelta että jotenkaan
ei nyt yhtään huvittanut lähteä baareilemaan.
Ehkä sitä huomenna voisi vaikka toisaalta taas sunnuntaina on yksi tapahtuma jonne olisi kiva mennä ihan virkeänäkin koska sinne on tulossa joitakin hyvin vanhoja ex ex työkavereita (siis sellaisia keiden kanssa ihan kaveruuntui mutta yhteydenpito sitten jäi)
Takaisin alkuun niin haluaisinko sitten, en tiedä tai siis en, tai siis joo tai siis en, siis olisihan se voinut olla silloin kaunista, olisi ehdottomasti mutta meni niinkuin meni eikä sille mitään voinut ja vaikka ihmeisiin haluankin uskoa niin se että sieltä nyt tulisi jotain maailman 7 ihmettäkin yllättävämpi reaktio, tapahtuma jnejne... noh uskonhan minä toki edelleen ihmeisiin mutta hei, joku raja niilläkin joten lienee parempi vääntää päivän laulun volumea kovemmalle vain ihan rohkeasti eikä antaa ko ajatukselle edes hmmm ajatusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti