torstai 26. marraskuuta 2009

Miksi Oliver voisi olla tyttö ja miksi se ei suoriudu

Ei, minulla ei ole identiteettikriisiä, ei sukupuoli sellaista eikä nyt muutakaan.
(vaikea kuvitella että tulisikaan, sen verran selkeästi poika/mies/jellonakuningas :)/ jnejne koen olevani)
Ko otsikko tuli vain mieleen kun eräs naistyökaverini vinoili minulle tunteista puhumisesta ja alkoi suorastaan hihkumaan kun menin kiusallani esittelemään uusia farkkuja ja kertomaan kuinka hyvältä takapuoleni niissä näyttää :)

Miten tämä kaikki sitten liittyy suoriutumiseen, no siten että toimistossa jossa olen töissä on yksi tyttö joka on nyt jo hmmm no ainakin kuukauden katsellut minua vähän sillä silmällä että hei poikamies pyydäks muo ulos vai pyydäks muo ulos.
Ai mikäs katse se sellainen on, no onpahan vain. Se ei ole suoranaisesti flirttaava vaan enemmän sellainen: pyydä minua ulos. Olisiko vastaus kyllä on täysin toinen asia mutta pyyntöä hän selvästi odottaa.

No miksi Oliver ei sitten suoriudu, hmm no kun kun, no kuukausi sitten oli juttu Jonnan kanssa, heti sen jälkeen ei luonnollisesti huvittanut ja nyt,,,,,no siis kun.
Hänhän on mukava ja nätti ja ja mutta ei jotenkin yhtään "mun tyttöni" tyyppinen.
Toisaalta häviääkö kahvittelussa mitään ja sitäpaitsi sinkkunahan tässä ollaan että ehkäpä kannattaisi vähän muuttaa "mun tyttöni" skaalaa.

Lisäksi rehellisyyden nimissä, pikkuisen minua vielä häiritsee se ettei juttu jonnan kanssa mennyt niinkuin olisin toivonut. Ei se paljon enää häiritse mutta pikkuisen kuitenkin.


Päivän videona minun uusi lempiveisuni ja veikkaan että lähitulevaisuudessa myös monen muun. Jos tästä ei tule seuraavien kuukausien aikana ykköshittiä niin hmm en syö hattua mutta ihmeissäni olen. Loistoveisu jokatapauksessa.
Veisun takanahan häärii tuottamassa siis sama mies joka oli Amy Winehousen Valerie kappaleen takana eli Mark Ronson.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Lyhyesti

Pidätkö minusta kiinni, ihan vaan tämän illan ja yön, olen sitten aamulla taas iloisempi ja jaksan, mutta nyt kyllä kelpaisi paijaus.

Näitä sateisia pimeitä syys-sunnuntaita kestä yksin hullukaan, täytynee alkaa häiriköimään ystäviä puhelimella...sitä vartenhan nuo ovat olemassa jnejne

Edit: Olisi ehkä pitänyt mainita että päivän musiikkivalinta on hmmmm hieman/poikkeuksellisen raskasta tanssimusiikkia :)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Yksin

Olenhan minä tästä ennenkin valittanut mutta valitampa uudestaan, jopa silloin kun tapaa jonkun potentiaalisen, jopa silloin kun alkaisi näyttää että ehkäpä.. siitä huolimatta yksikään viimeisen 2-vuoden jutuista ei ole ollut sellainen jossa yhdessä vietettyjä öitä olisi viikossa enemmän kuin erikseen vietettyjä.

Minä en pidä siitä ja erityisesti en siis enää pidä yksin asumisesta tai oikeammin yksin kotiin tulemisesta.
Vihaan tulla tyhjään kotiin, se on niin nihkeää ja surullista. Jos olisin nuorempi jnejne niin harkitsisin jopa soluuun muuttamista ihan siksi että ei tarvitsisi tulla tyhjään kotiin.

Samasta syystä en enää halua kaukosuhteeseen, ei, minä kaipaan arjen jakamista, sitä että vaikka päivä olisi ollut tyhmä ja tylsä, vaikka minä en olisi hehkeimmilläni eikä toinenkaan olisi, olisimme silti yhdessä.

Vaikka näkisin ystäviä joka ilta, vaikka aamusta iltaan, vaikka olisin ulkona jonkun tytön kanssa ja olisi miten kivaa tahansa niin silti, yksin kotiin tuleminen on aina yhtä sanonko mistä.

Nimimerkillä kohta alan etsimään aupairia itselleni, ihan vain sen vuoksi että haluan että asunnossa jossa asun on toinen ihminen.

Illan poppisvalintana veisu jonka lapsena nauhoitin jostain elokuvasta mankan ulkoisen mikrofonin avulla laittamalla sen telkkarin viereen ja pari vuotta sitten vanhoja c kasetteja selatessani mietin pääni puhki mistä leffassa tämä oli.
Sillä sikäli enää merkitystä kun kappaleen kuitenkin löysin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Saanko vinoilla

Oliver ei ymmärrä seuraavien asioiden glamorisointia:

-Epävarmuus

-Saamattomuus

-Kyvyttömyys

-Kovuus

-Ilkeys

-Itsekkyys

-Mitkään piirteet jotka ovat ns helppo ratkaisu.

Ei vaadi mitään olla ilkeä, aivan kuin ei vaadi yrittämistä olle epävarma. Saamaton on helppo olla ja kyvytön yhtälailla.

Mutta koitappa olla varma, kiltti, huomioiva - vaatii jo jonkinverran panostamista.

----------

Oliver ei myöskään ymmärrä kateutta asioista joita kuka tahansa voi saavuttaa, on toki helpompi olla kateellinen kuin tehdä itsensä kanssa töitä saavuttaakseen sen mutta hyvät ihmiset...

Täytyykin kaivaa vanhat finhitsit kaapista :)

tiistai 17. marraskuuta 2009

Tiedäthän

Yksi rasittavimmista jutuista sinkkuna olossa on se kuinka varatut ihmiset olettavat sinun tarkoittavan jotain mitä et tarkoita vain koska olet sinkku ja ystävällinen.

Ei, se että olen sinulle ystävällinen ei tarkoita että haluaisin housuihisi, ei se että sanon sinulle kohteliaisuuden ei tarkoita että haluaisin lähempää tuttavuutta, ei se että maksan laskun ei tarkoita että odotan tai haluan jatkoja.

Olin tuossa erään naispuolisen toisen kaupungin toimistolta kyläilemässä olevan työkaverin kanssa syömässä, oli kivaa ja tulimme hyvin juttuun. Kaikki meni hyvin ja minulle oli alusta alkaen hyvin selvää että käymme syömässä koska hän kaipasi illaksi seuraa ja niin, tulemme hyvin juttuun mutta ei mitään muuta.

Jokatapauksessa, lopuksi halasimme mikä sekin oli vain ja ainoastaan normaali ystävällinen ns heippa halaus mutta siinä missä normaali heippa halaus kestää noin 1.5sekunttia se kesti vain 0.5 koska hän vetäytyi pois aivan kuin alleviivatakseen että ei halua mitään enempää.

No hyvä, en minäkään halunnut, ei, en oikeasti halunnut jo ihan siitäkin syystä että hän on naimisissa jnejne mutta en muutenkaan, minusta hän on vain mukava ihminen ei muuta.

No takaisin asiaan niin tuollainen alleviivaus on minusta alentavaa, minä en pidä siitä. Minäkään en alleviivaa että en halua sinua muuta kuin kaverina joten ole kiltti äläkä sinäkään alleviivaa. Me molemmat tiedämme sen ja siitä ei pidä tehdä numeroa.

Onko Oliver kenties hieman herkkänä tänään, no en oikeastaan, en minä nyt mitään hernettä tuosta vetänyt kunhan tässä höpisen omiani tapani mukaan.

Nyt pikaisesti nukkumaan jos vaikka huomenna ei olisi ihan näin silmät ristissä väsymyksestä.


perjantai 13. marraskuuta 2009

Perjantai ja jokainen sukupolvi

Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai, miiiksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantaaii.

Jos olisin viikonpäivä luulen että olisin torstai tai perjantai, tuskin lauantai ja sunnuntaiksi en kuitenkaan ole tarpeaksi rauhallinen. Perjantai, odotus, innostus, kännit ja putka :) no ei.
Tai sitten torstai, se on kuitenkin jo päivä kun kaikki on tavallaan jo valmista ja sinäänsä vielä arkielämässä mukana mutta kuitenkin jo tavallaan rauhallisempi.


En ole vieläkään kirjoittanut juurikaan mitään seksistä, 140 tai jotain sinneppäin kirjoitusta ja ei yhtään varsinaista ko aiheesta. Tai olen itseasiassa kirjoittanut mutta en ole julkaissut. Ei, minua ei ujostuta ja ok mielummin pidän blogin tuosta googlen sisältövaroituksesta vapaana mutta ei sekään oikeastaan ole syy. Ei, syy ei myöskään ole että olisin jotenkin vanhanaikainen tai estynyt sen kanssa, ei tosin vastakohtakaan (vrt kiinnostukseni olisivat niin omituisia että itseäkin häiritsisi)

Tai no itseasiassa kerroinhan, ihannekumppani toive (osa 19) häntä huvittaa usein jnejne

Toisaalta kyse ko asiasta kirjoittamisessa on myös sukupuolirooleista (ai mitä!!!) ei kun siis sikäli että esim muutaman seuraamani blogin tytöt/naisethan kirjoittavat ko aiheesta varsin avoimesti (terveisiä vaan :) mutta kuvitellaan sama teksti miehen kirjoittamana. Niin, aivan eri tunnelma, aivan eri vastaanotto.

Miehenä joutuu aina julkisesti ko aiheesta puhuessa tasapainoilemaan nuoralla siinä missä nainen kirjoittaessaan omasta seksuaalisuudestaan on lähtökohtaisesti siellä way to go puolella.

Mistä koko ajatus tähän nyt sitten lähti (housuista tietysti hahh hahaa haaa:) ei kun oikeastaan siitä kun jossain verkon ihmeellisessä maailmassa oli kommentti joltain jonkun verran vanhemmalta ihmiseltä joka meni jotakuinkin näin:

Jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa ensimmäinen joka osaa naida mutta uskoakseni nykyinen taitaa olla ensimmäinen joka ei enää osaa.


Jäin miettimään tuota, tai siis joo ensimmäinen väittämä pitänee todnäk paikkaansa ja toista en ehkä itse enää edusta (kun se 30 on täytetty niin oikeus siihen kai pikkuhiljaa menee) mutta kuitenkin.

Perustelu tuohon oli jotakuinkin se että yhteys on kadonnut ja nykyinen oletustapa on lähinnä verrattavissa toisen ihmisen käyttämisestä masturbointiin.

En nyt ota kantaa tuohon onko noin yleisesti ottaen käynyt mutta sääli jos on koska peuhattiin sitten tavalla tai toisella niin jos siinäkään ei olla yhdessä niin kylmää on.

Tämä ei nyt ollut mikään kannanotto minkäänlaisen seksin puolesta tai jonkunlaista vastaan vaan ihan vain pohdintaa siihen yhdessä
kohdan olennaisuuteen.