lauantai 3. joulukuuta 2011

Tietoa minusta

Minua on ehkä noin vuoden ärsyttänyt että tuo tietoa minusta kohta on osoittanut blogin ensimmäieen postiin. Ei sikäli että ko postissa minua joku niin erityisesti häiritsisi mutta eihän se nyt mitään kerro.

Ensinnäkin ikää on tullut tuosta 2 vuotta lisää, tosin email osoitteestani arvaamalla vain vuosi koska olen oikeasti syntynyt sitä vuoden myöhemmin (tämä oli ehkä tärkeääkin tärkeämpi tieto ja älkää kysykö miksi siinä on 76 eikä 7, ilm joku anonyymiys kuvitelma juttu silloin kun blogin aloitin :)

Parisuhde tilanne on edelleen sinkku koska vaikka tässä parissa vuodessa on nyt noita suhteiden alkuja ja deittailuja, yy suhteita ja jotain lomaromanssin yms touhuiluita ollutkin niin silti en ole edelleenkään tavannut ihmistä jonka kanssa haluaisin vakituisen, sen mahdollisesti loppuelämän (olettaen että ko ihminen olisi "se oikea") kestävän parisuhteen.

Laskin tuossa yksipäivä että olen ollut elämässäni yli 10vuotta parisuhteissa (joista 5vuotta avoliitossa) ja en minä tiedä, ehkä olen nyt sitten alkanut jo vähän tottuakkin tähän yksin olemiseen. Se ei tarkoita ettenkö minä haaveilisi, ettenkö ikävöisi yms, romantikkona mulla ei ole oikeastaan vaihtoehtoja sen kanssa mutta se sanonta että kaikkeen tottuu pitää nyt ehkä ainakin osin enemmän paikkansa kuin blogin aloituksen aikaan.

Millainen ihminen olen sitten omasta mielestäni muuten, no siis minusta se tulee ilmi tätä blogia lukemalla mutta jos joitain piirteitä listaisin niin oikeasti sen romantikon luonteen lisäksi täytyisi myöntää että mm jääräpää, sarkastinen, humoristinen, rento, leikkisä, luotettava, tunteellinen, kiltti, voimakastahtoinen, kunnianhimoinen, jahkailija, huomioiva, vegetaristi, seksuaalinen, suhteelisen itsevarma, intohimoinen, haaveilija, suojeleva (en mustasukkainen) ja empaattinen/välittävä (mä oikeasti välitän, halusin sitä tai en).


Mitä minä ainakaan omasta mielestäni EN ole:

Heikkotahtoinen, ihan sama tyyppinen, alistuva tai alistava, harmaa, vaatimaton, takakireä, pikkutarkka, huolellinen, hiljainen (riippuu tosin täysin seurasta), "perusäijä" tai tosikko.

Toisaalta millainen olen riippuumyös niin ihmisestä, oikean tytön seurassa musta saa tehtyä sellaisen leppoisan kukkia kullalle kantavan karhun jonka tärkein tehtävä on pitää huolta pesueestaan ja tehdä ko rakkaansa elämä onnelliseksi mutta väärän ihmisen kanssa sitten jotain ihan muuta. Uskon ihmissuhteissa interaktiivisuuteen enemmän kuin mihinkään.

Työstä:
Kuten sanoin niin olen kunnianhimoinen ja valitsin alani verrattain myöhään ja harkiten (nuorempana tuli lähinnä esim tehtyä musaa ja palkkatyökseen mitä milloinkin) joten sinänsä mun nykyinen työni on minulle tärkeää.
Kuitenkin vaikka haluankin siinä menestystä niin itsessään kuin taloudellisessa mielessä niin verrattuna esim rakkauteen, se ei merkitse mulle paljoakaan. Kaikki on mihin vertaa.
Lisäksi näen työni enemmän muita juttuja tulevaisuudessa mahdollistavana asiana. Siis sikäli että jos joskus olisi se elämänvalo rinnalla ja ehkä niitä lapsiakin niin että olisi sitten esim taloudellisesti mahdollista viettää sellaista elämää ja elämänlaatua kuin tahtoo.
Asua paikassa ja sellaisessa asunnossa jossa haluaa, aikaa viedä mahdolliset lapset retkelle pitkäksi viikonlopuksi, matkustaa murun kanssa minne huvittaa yms yms.

Se mitä työkseni teen tarkalleen ei ole minusta olennaista mutta sanotaan nyt että tietokoneen ruutua tulee katseltua toimistossa paljon ja asiat on ihan ok sen puolesta ainakin tällähetkellä. Ai niin jos sillä jollekkin ihmiselle olisi jotain merkitystä niin mulla on korkeakoulututkinto ja olen ko/omalla alallani.


Mitkä asiat minulle on sitten tärkeitä:

Rakkaus, läheiset, terveys, hyvä elämä. Kuulostaa niin kliseiseltä listata mutta siis noita aika perusjuttuja monessa mielessä.

Mistä minä pidän:
Juustokakusta :), monenlaisesta seksistä (paljon), läheisyydestä, kahvista, hyvistä yöunista, kissoista (ei mitään muitakaan eläimiä vastaan), pullasta, salilla huhkimisesta, saunasta, stand-up komedioista, verkon joistain meemeistä, ystävistä, ulkona syömisestä, väittelyistä, mökkeilystä (paljon), matkustamisesta, keskusteluista, höpöttämisestä, musiikista, tisseistä (paljon:), vanhoista levykaupoista, vinyyleistä, keikoista, koskettavista ja romanttisista elokuvista, flirttailusta, soittamisesta/musiikin tekemisestä, tiikereistä, punaviinistä, tiedosta, kädestä pitämisestä, luottamuksesta, varmuudesta, moottoripyöristä, leipomisesta, ruuan tekemisestä yleensä ja esim kirjoittamisesta.


---

Millainen minun polittinen arvomaailmani on
(olen siis itse ainakin semi-kiinnostunut politiikasta): Ei-naiivi liberaali. En mä oikein osaa tuota paremmin kuvata. Joskus kuvittelin että minusta on iän myötä tullut konservatiivisempi mutta sitten luen jonkun mielipidegallupin ja tajuan että ei hemmetti, kyllä olen edelleen hyvin hyvin liberaali.


Mikä minua ärsyttää:

Ilkeys, valehtelu, itsekeskeisyys, välinpitämättömyys ja auktoriteetit noin yleisesti (en usko niihin koska olen ihan itse oma auktoriteettini). Tosin myönnän että tähän saattaa oikea tyttö saada teoriassa vähän poikkeusaseman mutta ei mennä nyt siihen eikä kerrota sitä hänelle niin ehkä hän ei huomaa:)


Mikä minulle on tärkeintä elämässä:

Rakkaus, se on tavallaan kaikki ja ilman sitä ei ole mitään. Tässä maailmassa ei ole minusta mitään jonka kauneus ja hienous ja täydellisyys pääsisi lähellekkään sitä. Ja ei siis tietenkään vain saada saada rakkautta vaan myös antaa sitä ihan yhtälailla. Ei minä ja sinä vaan Me.


Mikä tämä blogi on
Henkilökohtainen julkinen päiväkirja - oma höpötysnurkka.


Ihannekumppani:

Empaattinen, seksuaalinen, kiltti, oman tahdon ja ajatukset omaava ihminen joka kuitenkin kykenee "me" tunteeseen. Edes jossainmäärin kiinnostunut mitä maailmassa tapahtuu. Keskustelutaitoinen, romanttinen, intohimoinen, hassutteleva/leikkisä, humoristinen ja rauhallinen (tai siis ainakin ihminen joka kykenee olemaan paikoillaan eikä jatkuva sähköjänis).
Enemmän tyttömäinen-tyttö kuin poikamainen-tyttö, jalat maan pinnalla oleva mutta silti tyttö joka haluaa olla edes jossainmäärin "beibe".
Uskon tasavertaisuuteen ja tasa-arvoon ja olen sen vankkumaton kannattaja mutta jos mä haluaisin naisen joka käyttäytyy ja on kuin mies niin silloin seurustelisin miehen kanssa. (ja ei, en ole kiinnostunut miehistä, toim huom)

Silti täytyy mainita että en ole itse enkä halua toisenkaan olevan ns sukupuolensa vanki vaan kyllä ihmisen kuuluu olla ihan sellainen kuin on. Itselläni vaan esim tulee en tiedä mistä aika luonnostaan parisuhteessa sellainen hmm miten tän nyt sanoisi ettei kuulosta väärältä.. No siis ideaalisti kaikki päätökset esim tehdään yhdessä molempien toiveita huomioiden ja se toinen saa minun puolesta päättää kaapin paikkaa mutta mutta..mä olen silti sen pesueen kapteeni.

Mä tiedän että ko lause nostaa monella niskavilloja pystyyn mutta kun mä en tee sitä mitenkään tahallaan vaan siis ihan samalla tavalla kun olen rakasta ihmistä kohtaan suojeleva niin toi tulee mulla jotenkin niin luonnostaan.
Käytännön elämässä sillä ei ole ehkä paljoakaan mitään näkyvää merkitystä mutta ehkä se on enemmän sellainen mentaalinen rooli tai ei oikeastaan edes rooli vaan enemmän vain sukupuolten välinen ero josta pidän.
Ihan samalla tavalla pidän vaikka herrasmies "säännöistä", tytöille avataan ovi, painavat kauppakassit kannetaan ja uuden ihmisen kohdalla kättely pöydässä suoritetaan niin että mies nousee seisomaan. Sen lisäksi omalle rakkaalle tuodaan säännöllisesti kukkia. Mitään näistä ei tehdä siksi etteikö se nainen esim osaisi avata sitä ovea ihan itsekkin vaan minä vaan pidän ko käytös"säännöistä" ja huomioimisesta.


Ulkonäöstä (omasta):

Tämä on niin vaikea aihe mutta koska kuvaa en ole edelleenkään laittanut niin hmm.. Siitä huolimatta että tämä kuulostaa ehkä egoistiselta niin missä ns perus julkisessa tilaisuudessa olenkin niin uskoisin olevani sen eniten vastakkaisen sukupuolen huomiota saavan kolmanneksen joukossa ja myöskin panostan siihen (esim juuri kuntoilemalla ja pukeutumalla) että siellä myös pysyisin.

Toki minulla on esim oma tyylini ja en minä nyt mikään maailman komein tai edes lähelle oleva mies kuvittele olevani mutta siis niin.

Syy miksi minä panostan siihen vaikka se ei itsessään minulle prioriteettina kovin korkealle pääsekkään on yksinkertaisesti jo ihan tasapuolisuuden nimissä. Minä nimittäin pidän paljon siitä että tytöt viitsivät laittautua, meikata, valita ne farkut joissa se takamus näyttää hyvältä ja pukeutuvat nätteihin vaatteisiin muutenkin silläkin uhalla että ne eivät tunnu päällä yhtä mukavalta kuin ne toiset.
Niinpä on vain kohtuullista että itsekkin silloin kiinnittää ulkonäköönsä edes jotain huomiota.


Viimeisenä, ja tämä on tärkeää: minä olen ihminen ja kovin kaukana täydellisestä. Joskus olen omituinen, joskus kärttyisä, joskus teen virheitä ja joskus minua pelottaa (esim tulevaisuus) aivan helvetisti.
Joskus minua myös surettaa, ahdistaa, huolettaa ja jännittää ja olen epävarma, joskus minäkin tarvitsisin sitä tukea, olkapäätä ja kuuntelijaa.



Vielä viimeistäkin viimeisimpänä kommenttina
. olen nyt kirjoittanut tätä blogia jo paljon pidempään kuin ajattelin mutta ei nyt ole ainakaan tänhetkisessä suunnitelmassa lopettaakkaan.
Yksi ehdottomasti suurin syy siihen on tämän blogin kommentoijat, ne useat aivan mielettömän mukavanoloiset ihmiset siellä ruudun toisella puolella. Jokainen kommentti samoin kuin ne muutamat sähköpostit joita on tässä vuosien varrella tullut ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos niistä.

Päivän laulua tähän postaukseen on vähän mahdoton valita joten laitetaan nyt ainakin hetkeksi Weezerin hupaisa kappale (ehkä editoin myöhemmin muuksi) koska tätä yhtyettä on tässä viimepäivät tullut kuunneltua. Tästä laulusta ei paljon minusta poppis iloisemmaksi mene.

Edit krt 100, lisäys, poisto, olennaisempi tilalle, typoja pois etc..
Edit2, miten kaikki kuulostaakin niin väärältä kun puhuu itsestään.

17 kommenttia:

  1. Ei se lukiessa väärältä kuulostanu:) Aika parasta herätä sunnuntaiaamuun ja saada huomata, et viä on jäljellä, vapaana tuollasia miehiä:) Ja fiksuna kuunnella perään kaikkia herkistelybiisejä, how nice is that..:D

    Kyllä se onni sun luo viä löytää, ku sä uskot noin vahvasti siihe:) Onnellista sunnuntaita sulle!

    VastaaPoista
  2. Suuri kiitos ja kumarrus sinulle ihminen kuka ja missä oletkin. Onnellista sunnuntaita myös sinulle :)

    VastaaPoista
  3. Nyt minä voisin painella sitä tykkää-nappulaa kerta toisensa jälkeen. :)

    VastaaPoista
  4. Hirmu mielenkiintoinen teksti! Tämä on harvoja blogeja, joita jaksan lukea pelkästään tekstin takia, tai siis harvoja blogeja, joissa ei ole kuvia.

    Niin ja ethän lopeta blogia sittenkään kun löydät sen prinsessasi. Vaikka postaustahti varmasti sitten pitenee. :)

    VastaaPoista
  5. Hei Oliver,

    Yhdyn tuohon Norpan tykkää-kuoroon.

    Minua jostain syystä kiinnostaa yleisesti ottaen aina tarinat ihmisten takana. Ihan siis sellaisissakin tilanteissa, joissa en tunne ihmistä mitenkään entuudestaan, tai edes välttämättä tule koskaan kovin hyvin tuntemaankaan. Ehkä sen takia pidän elämänkerroista.

    Mutta pointti siis oli, että oli mielenkiintoista lukea tämmöinen postaus itsesi kirjoittaman itsestäsi. On jotenkin aina niin kiehtovaa havaita, kuinka erilaisia ja kuitenkin samanlaisia, erityisesti tarpeiltaan rakkauden suhteen, ihmiset ovatkaan.

    En usko olevani ainut naispuolinen lukijasi, joka on sitä mieltä, että se on miehessä vain hyvä piirre, jos osaa pitää sen kapteenin osan.

    Suurin osa naisista kuitenkin kaipaa miehestä rinnalleen nimenomana tukea ja turvaa, ja silloin olennainen osa siitä turvallisuuden tunteesta ja arvostuksesta toista kohtaan syntyy siitä tunteesta, että toinen tietää mihin ollaan menossa ja osaa ns. ohjata sitä laivaa eteenpäin. Laiva ilman kapteenia on nimittäin aika piakkoin tuuliajolla ja silloin käy niin, että joku sen kapteenin paikan ottaa pakon edessä, ellei se mies sitä osaa.

    Enkä tunne yhden yhtä naista, joka oikeasti olisi tyytyväinen siihen, että joutuu sitä kapteenin roolia parisuhteessa vetämään. Oli se sitten itseaiheutettua tai olosuhteiden pakosta.

    Ehkä niitäkin naisia on, mutta kuten sanottu, itse en tunne sellaisia.

    Pidä siis vain periaatteistasi kiinni. Löydät kyllä vielä sellaisen naisen, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Sillä sitähän se rakkaus nimenomaan on. Toisen hyväksymistä sellaisenaan.

    Ja muuten, mukavaa joulun odotusta kaikille! Olen itse ollut tänään niin hyvällä tuulella, että pitää yrittää levittää sitä ympärilleen näin netissäkin:)

    -Noomi

    VastaaPoista
  6. Tykkääntykkääntykkään!
    ..oon kans Norpan kuorossa mukana.

    Mielenkiintoinen teksti, ja jokseenkin mielialaa kohottava tällasena sateisena(rapulaisena)sunnuntaina.

    ..hyvien tekstien lisäksi tämä blogi jaksaa aina ilahduttaa upeilla biisivalinnoilla :)

    VastaaPoista
  7. Olen liittynyt tämän blogin lukijaksi ihan vasta, mutta pakko kommentoida - minäkin liityn Norpan tykkää-kuoroon :) Tätä oli hirveän kiva lukea, ja jollakin lailla tämä piristi pimeää ja yksinäistä iltaani, älkää kysykö että miten se on mahdollista... :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos Norppa tai tästälähtien paremminkin, Neiti kapelimestari :)

    ----------

    Anonyymi, kiitos. En tiedä saisiko tätä tunnustaa mutta olen miettinyt tuota
    että lopettaisiko tämän sitten ja jos niin miten.
    Koska olen haaveilija niin mietin jo ehkä vähän siirappista valokuvaa jossa olisi
    minun ja ko tytön käsi käsikädessä eikä mitään muuta. Ja se olisi siis blogin viimeinen
    posti.

    Katsotaan nyt jos näin käy että mitä keksii vai jatkaako vai mitä.

    -----

    Noomi, niin kiinnostaisi minuakin ja mietin säännöllisesti esim millaisia muut anonyymi bloggaajat ovat ns oikeassa elämässä,
    keitä he ovat, tunnistaisiko heidät miten helposti jos joskus sattuisi
    juttusille yms

    Tuosta "kapteeni" jutusta niin kovin kiva kuulla ettei sitä nyt ainakaan kaikki
    tyrmää ihan suoralta kädeltä. Minä kun en ihan oikeasti ainakaan tarkoita sillä mitään varsinaista valta-asemaa yms vaan ennemminkin just tyyliin suojelijaa ja vastuunottajaa (ei sikäli etteikö toisenkin pitäisi ottaa vastuuta) ja asioita jotka minulle tulee sukupuoleni takia hyvin luontaisesti.

    Tosi hyvää joulunodotusta myö sinulle ja hei, oletkos suunnitellut että voisit muuten jatkaa julkista bloggaamista taas jokupäivä?,
    ihan noin niinkuin vihjeenä :)

    ------

    Mj, Kiitoskiitoskiitos :) Biisivalinta oli tälläkertaa tavallaan vähän vaikea mutta tuosta kappaleesta pidän paljon monessakin mielessä.

    ------

    Ingastiina, kiitos ja se on ihan sama miten piristi kunhan piristi :)

    VastaaPoista
  9. Nyt joutuu vaan ihan "peesata" noita edellisiä kommentoijia.Aivan mahtava ceevee.
    Tollanen "hakemus" kyllä sulattaa varmasti naisen,kuin naisen.
    Näitä sun kirjotuksia on oikeesti kiva lukea.
    Äläkä vaan oikeesti lopeta vaikka se rakkaus joku päivä sun ovelles takuulla kolkuttaakin.
    Lämmöllä

    VastaaPoista
  10. Hei Oliver,

    Lämmin kiitos vihjeestä bloggaamisen jatkamiseksi. Olen kyllä sitä miettinyt kovastikin, koska itseilmaisun tarve ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään ja omien ajatusten ventilointi toisten ihmisten kanssa on sangen terapeuttista:)

    Pistän harkintaan. On minulla yksi viritys menneillään jota mietin ja jahkailen, josko uskaltaisin vielä sitä julkisesti jatkaa.

    Mutta samaa varmaankin miettii kaikki bloggaajat, että minkälaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella oikeastaan onkaan. Itsekin mietin sitä paljonkin.

    Noomi

    VastaaPoista
  11. Annelise, kiitos paljon. Ei se tosin ole ceevee vaan oma näkemys itsestä, hyvässä ja pahassa.

    ----------

    Noomi, täytyy ehkä myöntää että on minulla tuossa omakin lehmä ojassa koska pidin sun blogista niin paljon. En esim edelleenkään suostu poistamaan sitä mun lukulistasta, klikkailen sitä säännöllisin väliajoin ihan vain tarkistaakseni jos se olisikin taas muuttunut julkiseksi, ja kun saan sen virheilmoituksen ""Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia. Jos arvelet, että on tapahtunut virhe...."" niin mutisen itsekseni että tässä on kyllä tapahtunut pahemman laatuinen virhe ja siitä ei ole mitään epäselvyyttä :)

    VastaaPoista
  12. Täysin samaa mieltä Noomin kanssa tuosta kapteeniasiasta. Kyllä mä toivon rinnalleni miestä, joka ottaa ohjat käsiinsä ja vie mua turvallisesti eteenpäin yhteisessä elämässä. Mun mielestä se nyt vaan on seksikästä. Itsevarmuuttahan tuo pitää sisällään ja se on se, mikä ainakin muhun vetoo miehessä ja varmasti moniin muihinkin:)

    Tunnelmallisia joulunaluspäiviä!

    VastaaPoista
  13. Oliver - kiitos kaunis entisen blogini tykkäämisestä:) Tässähän ihan häkeltyy.

    Jos jossain vaiheessa vielä kirjoittelen julkisesti, niin käyn sitten vihjaamassa täälläkin.

    Tällä hetkellä koen siitä seuraavat haitat suuremmiksi kuin siitä saatavat hyödyt, koska en halua kirjoittaa asioita muista ihmisistä heidän tietämättään. Saan siitä nimittäin erittäin huonon omatunnon.

    Valitettavasti en voi kuitenkaan kirjoittaa elämästäni järkevällä tavalla ilman, että jätän kertomatta siihen liittyvistä ihmisistä, koska he olennaisesti tekevät elämästäni sitä, mitä se nykyisellään on, joten... tuohon ei oikein taida olla muuta ratkaisua kuin olla kirjoittamatta julkisesti. :(

    Mutta, jos päädyn toisiin ajatuksiin, I'll let you know:)

    Niin ja huomaatko muuten (täällä rintaani röyhistelen), en siis ole yksin tuon kapteeni-ajatuksen kanssa:):) Muutkin naiset jakavat tämän saman vision miehen ja naisen suhteesta. Joten ole vaan hyvillä mielin, naiset tykkää kun mies tietää mihin suuntaan sitä laivaa ohjaillaan. Ei siinä mitään hävettävää pitäisi olla.

    Noomi

    VastaaPoista
  14. Cioccolata, no hyvä on:) ehkä minä olen sitten vain sattumalta tavannut toisenlaisiakin ihmisiä joille ei tule kuuloonkaan etteivät he olisi aina 100% kontrollissa ja ohjaamassa mitä ikänä tapahtuukin.

    ---
    Noomi, ymmärrän ihan hyvin tavallaan vaikka tavallaan tietysti anonyymisti kirjoittaessa
    on juurikin se hyvä että sillon voi puhua myös tavallaan suhteistaan muihin ihmisiin ns julkisesti asettamatta heitä kiusalliseen asemaan.

    Toisaalta juuri se anonyymius on
    se mikä sitten saa harmittamaan niin paljon enemmän jos joku pitkäaikainen tai muuten jotenkin poikkeuksellisen mielenkiintoinen tai mukava bloggaaja lopettaa ja mahdollisesti häviää kuin tuhka tuuleen.

    Ja juu juu huomaan huomaan, sano nyt vielä: mitä minä sanoin :)

    VastaaPoista
  15. :) juu juu, noinhan se menee. Olen vaan huomannut, että huono omatunto on vihonviimeisimpiä asioita elämässä kärsiä ja jos siitä pääsee eroon lopettamalla sen "pahan tekemisen" ,niin helpommalla pääsee, kuin että yrittää kärsiä sitä moraalista dilemmaa. Samalla myös koko ajan peläten, että entäs jos vaikka 25 vuoden päästä näistä teksteistä tuleekin jotenkin julkisia tai anonyymiteettini paljastuu. Mistäs sitä tietää, mihin tämä tietoyhteiskunta meidät vielä vie, sillä näitä nettiin laitettuja juttuja harvemmin saa täältä pois.

    Ja tiedän tiedän, tuo kuulostaa nyt lievästi sanottuna vainoharhaiselta, mutta huono omatunto saa minut ainakin pelkäämään kaikkia mahdottomiakin skenaarioita, koska en tosiaankaan halua loukata niitä rakkaimpia ihmisiä sillä, että joku päivä käy ilmi, että olenkin vuotanut heidän heikkoina hetkenä tekemät virheet ja puutteet nettiin. Tai ylipäätään kertonut yksityisiasioita julkisesti. Olivat ne sitten pieniä tai isoja. Sillä siitä tulee itselleni vähän samanlainen olo kuin tekisin työkseni jotain seiskapäivääläpyskää, paitsi että vain itselle läheisistä ihmisistä heidän tietämättään ja heiltä kysymättä...

    Helppoahan se olisi, jos voisi jostain ihmisestä suoraan sanoa, että joo, se on kusipää ja sen takia sen "ansaitsee" julkiset tylytykset, mutta kun harvemmin asiat noin mustavalkoisia ovat tosiaankaan. Ja loppujen lopuksi, vähentääkö toisista ihmisistä sanotut pahat sanat toisten tai oman itsen kurjuutta mihinkään. Ansaitsivat nämä sen tai eivät. Oman kokemukseni mukaan eivät.

    Mutta siis,itseasiassa, jostain kumman syystä, oma parisuhteeni sai muuten huomattavasti paremman käänteen, kun lakkasin pitämästä blogiani, joka alkoi tosiaankin muistuttaa valivalipalstaa. Aloin sen sijaan keskittymään enemmän niihin hyviinpuoliini elämässäni ja suhteeni arvostamiseen sen sijaan, että märehdin niissä puutteissa. Olen aikaisemmin pitänyt semmoista ajattele positiivisesti mantraa hieman hömppänä, mutta näköjään se taitaa toimia sittenkin:) Olen muuten paljonkin oppinut siitä mm. sinun ja Norpan blogeja lukemalla, eli siis suurkiitokset teille!

    En sano, että suhteeni ongelmat olisivat kaikki ratkenneet sormia napsauttamalla, mutta keskitin voimavarani keskusteluyhteyden kehittämiseen mieheni kanssa sen sijaan, että jupisin niitä blogiini. Se toimi paljon tehokkaammin:) Okei, ei ollut helppoa ja kipeää teki, mutta ehdottomasti oli iso askel parempaan ja pitkästä aikaa olen ollut hyvin onnellinen.

    Vanha klisee kommunikoinnin merkityksestä parisuhteessa pitää edelleenkin näköjään paikkansa.

    Mutta sanojen kanssa pitää olla silti varovainen. Sillä niiden avulla ne pahimmat virheet ja vahingot elämässä saadaan aikaan. Niiden avulla käydään sodat ja rikotaan suhteet. Mutta myös solmitaan rauhat ja sovinnot. Se joka osaa valita sanansa tarkkaan säästyy monelta pahalta elämässä. Itse toivoisin niin kovasti osaavani valita sanani paremmin.

    Nyt kyllä hieman nolottaa, kun avauduin tänne sinun blogiisi ummet ja lammet omasta elämästäni... Jokatapauksessa oikeasti oli tarkoitus kuitenkin kiittää kaikesta tuesta ja ystävällisistä sanoista, mitä olen saanut, vaikkemme edes tunne.

    Se on oikeasti jotenkin hienoa ihmisyydessä noin yleisesti ottaen, eikö vaan:)

    Kaikkea hyvää elämääsi!

    Noomi

    VastaaPoista
  16. Oliverin blogin kautta välitän tällä erää kommentoinnit Noomille. :) Mielenkiintoisalta on ollut lukea välistänne kommentointia tämän mielenkiintoisen postauksen yhteydessä. Samoilla linjoilla siis monessa asiassa, ihan teidän molempien kanssa.

    Se on jännä juttu, että niihin elämässä oleviin hyviin asioihin on toisinaan hyvä ihan tarkoituksella keskittyä ja vaikka listata niitä paperille. Pian niitä hymyä ja hyvää tuulta tuovia asioita huomaa ihan kaikkialla missä kulkee, niin minulla on ainakin käynyt.

    Toki tällä on toinenkin puoli... Itse huomasin tuossa paljon paljon aiemmin bloggaillessani, että kun kaikki postaukseni olivat kerta toisensa jälkeen sitä kurjuudessa märehtimistä, niin sitähän se koko elämänikin oikeastaan oli. Ehkä elämän mielekkyys on todellakin omasta asenteesta kiinni. Oman asenteen pienoin muutos on kuitenkin harmillisen hidasta, mutta pienin muutoksin eteenpäin. Eikä siis tämä kirjoittajakaan mikään ainainen päivänsäde ole, vaikkakin omat postaukset ovatkin viime aikoina olleet sellaisia ilomielisempiä.

    Hienoa Noomi kuulla, että asiat ovat jo paremmin ja muutenkin olet onnellisempi. :) (Tuntuu ettei tuo hymynaama nyt millään riitä kertomaan, kuinka iloinen olen.)

    Oliverin tapaan odotan innolla ja mielenkiinnolla jos vielä joku päivä alat blogiasi vielä julkisesti kirjoittamaan. Siitähän voisi vaikka tulla sellainen valitusvapaablogi, jos sellaisesta asioiden turhasta märehtimisestä on tullut oikeastaan murheita sinne todellisuuteenkin.

    Tällä tavalla valtasin Oliverin blogin ihan toiselle ihmiselle suunnatuilla viesteillä, mutta tuskinpa Oliver tästä pahastuu. :) Tunnelmallista ja onnellista joulun odotusta tasapuolisesti sekä Noomille että Oliverille ja oikeastaan kaikille muillekin!

    VastaaPoista
  17. Noomi, minä ymmärrän sinua niin hyvin vaikka blogisi sulkeutumisesta purnaankin. Asiahan ei minulle kuulu eikä tämä tietysti ole oikea foorumi sen setvimiseen mutta minusta miltei kaikkien sinun suhteeseen liittyvien kirjoitusten loppupäätelmäksihän olisi voinut kirjoittaa joko että teidän pitää selvittää tämä asia kumppanisi kanssa yhdessä (ei ole mitään muuta vaihtoehtoa) tai sitten se toinen vaihtoehto jota nyt ei tarvinne sanoa.

    Koska toisten suhteisiin ei defaulttina halua puuttua eikä antaa mitään ohjeita (ellei kyseessä nyt ole ns extreme tapaus eli väkivaltaa, hyväksikäyttöä yms) niin lukijana huomio ja kiinnostus tietysti keskittyy Sinun hyvinvointiin ja ehjyyteen. Näin siitä huolimatta että vaikka uskonkin parisuhteissa miten siihen "me" ajatukseen niin silti myös molempien yksilöiden pitää olla onnellisia itsensä kanssa.

    Ymmärrän myös että parisuhteet ja ihmisten hyvyys nissä on harvenmin mustavalkoisia, (joskus harvoin kyllä mutta useimmiten ei) ja sen takia se oma omatunto huutaakin jos asian niin yksipuolisesti esittää.

    Minähän en ole oikeasti aina mikään pieni enkä isompi päivänsäde mutta olen yrittänyt ja yritän opetella sitä asennetta kuitenkin ihan jo oman hyvinvoinnin takia. Aina se ei ole helppoa mutta yritys hyvä kymmenen. Toisaalta taas sekään ei onnistu väkisin vaan jos elämä iskee nenään ja asiat ei ole hyvin, niin ei se itsepetos siinä mitään auta. Ei sikäli, ei märehtiminen ja voivottelukaan. Sureminen lähtee suremalla mutta se on eri asia.

    Hirmuisasti kivaa myös sinulle ja kirjoitit sitten omaa blogia tai et niin toiv et kuitenkaan koko blogistanista katoa :)

    -------

    @Norppa,
    "Tällä tavalla valtasin Oliverin blogin ihan toiselle ihmiselle suunnatuilla viesteillä, mutta tuskinpa Oliver tästä pahastuu. :) " Murrrrrrrrrrrrr!!!!, no ei, en tietenkään pahastu :)

    VastaaPoista