Ja ei nyt en tarkoita siis sitä että eihän kukaan ole täydellinen vaan siis niin.
Pakko se on myöntää, liian monta pettymystä ja erityisesti näitä "kaikki intiaanit ei istu siellä kanootissa" ihmisiä on tullut tavattua että nykyisin jos tapaa ihmisen joka vaikuttaa erityisen miellyttävältä alkaa hälytyskello päässä rinkuttamaan. Jos ko ihminen on vielä ulkoisestikkin omasta mielestä viehättävä ko vekkari siellä päässä suorastaan mylvii.
Juttelimme muutaman miespuolisen ystävän kanssa ulkonäöstä ja sen merkityksestä parinmuodostukseen tuossa viimeviikolla ja olen itseasiassa sitä mieltä että tosi monilla se menee jotenkin kummasti nykyisin. Johtunee siitä että niin monet ovat pettyneet niin usein että koittavat nyt sitten tehdä täysin vastakkaista valintaa ja estää sillä uusien sydänsurujen tulon.
Normaalisti en halua kertoa muiden asioita mutta erään ihmisen kommentti jossa hän aiemmin meni ulkonäön perässä mutta sitten oppi jäi kaihertamaan pahasti. Ei siis siksi että ulkonäkö saisi minusta olla mikään ykkösprioriteetti vaan siksi rivienvälistä tuli ilmi että ko ihminen ei sitten ilmeisesti pidä nykyistä kumppaniaan fyysisesti viehättävänä.
Minusta ko herra menee ojasta allikkoon, siis siis, minä en missään tapauksessa odota enkä vaadi jne että minun mahdollinen tyttöni olisi ulkoisesti maailman kaunein MUTTA hänen tulee olla maailman kaunein minulle ja siihen luonnollisesti liittyy myös se että näen ja koen hänet fyysisesti viehättävänä.
Se että alkaisi minkäänlaiseen romanttiseen suhteeseen ihmisen kanssa jota ei koe haluttavana olisi jotenkin niin pahasti itsensä ja toisen huijaamista että en käsitä miksi joku edes voi yrittää.
Se mistä ko kiinnostus sitten kenelläkin syntyy on tietysti täysin toinen asia jnejne.
Mikäs Oliverissa sitten on vikana, no tällähetkellä ainakin vaihteeksi korkea kuume ja flunssa(eli pahoittelut jos horisen jotain tavallistakin sekavampaa)....lähtee pumppaamaan nasoliinia nenuun kuin täyttäisi jalkapalloa.
Vähän erilainen veisu taas tänään, tuli ko kappale vastaan ja alkoi soimaan päässä joten pakkohan tämä on sitten linkittää :)
Olen lukenu blogiasi nyt muutaman tunnin..etsien oikeastaan vastausta omaan ongelmaani. Ja tästä kirjotuksesta se löyty. Ehkä tiesin vastauksen jo itsekin, mutta halusin kuulla siihen jonkinlaisen vahvistuksen joltain toiselta.
VastaaPoistaOlen nähnyt nyt pari kertaa erästä miestä..hän on käynyt kylässä ja sitte käytiin myös elokuvissa. Ollaan tunnettu ala-asteesta lähtien..tai no tiedetty toistemme olemassa olosta.
Siis tosi kiva tyyppi, mutta en vain tunne minkäänmoista seksuaalista viehättävyyttä kyseistä ihmistä kohtaan. En tiedä olenko antanut hänen ymmärtää väärin tunteeni, en ole mielestäni ainakaan flirttaillut.
Mies soitti taas tänään..en vastannut. Ahistava tunne nousi vain pintaan. Soitan hänelle huomenna..tai laitan ainakin viestin.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi A koska en vastannut soittoon B koska olen näköjään antanut hänen ymmärtää että tästä vois tulla jotaki C koska en ole koskaan päästänyt ketään lähelle..ja tästä tyypistä on tulossa seuraava ihminen siihen listaan.
Mutta sen tiedän, että jos "kokeilisin" että tulisiko tästä suhteesta jotain, tuntisin vain huonoa omaatuntoa siitä että yritän uskotella itselleni jotain minkä tiedän olevan tuomittu epäonnistumaan.
Kuulostaa nyt ihan siltä, että kaikki haluaa mut mutta mä en ketään. Oon halunnu moniaki miehiä, mutta asia kaatuu aina siihen että ne ei tiedä minun olemassaolosta mitään..tai jos tietävät, niin sitten he eivät varsinkaan tiedä minun tunteista heitä kohtaan. Olen pelkuri, ja inhoan sitä puolta itsessäni. Mutta luulen että sillä tavoin voin suojella itseäni pettymyksiltä. (voi V**** että mulla tulee olemaan tylsä elämä!)