lauantai 20. maaliskuuta 2010

Miksi hyvä musiikki on usein

niin hemmetin synkkää tai paremminkin miksi iloiset laulut kolahtavat niin paljon harvemmin ns täysillä. Olen taas huudattanut esim Apulantaa nyt pari vrk ja Tonihan osaa edelleen tehdä niin samaistuttavissa olevia sanoituksia että joitakin juttuja voisi lukea suoraan kuvitteellisesta päiväkirjastaan.

Mitään muuta ko päiväkirjassa ei tällähetkellä paljon olisikaan, jostain syystä tosin monet tuttavat ja kaverit ovat nyt aktivoituneet ja joka ilta tulee istuttua jossain. On myös ollut hauska huomata että siitä huolimatta että tuo eräs ihminen ei avautunut minulle lainkaan niin suurin osa ihmisistä joita tunnen niin tekee. Joskus siis jopa tuntemattomat mutta ihan tyyliin vanhat työkaveritkin ovat nyt viimeviikkoina vuodattaneet salaisuuksiaan vähän jopa omituisen paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti