Ja vieläkö se jaksaa, no vielä. Askel kerrallaan tätä juttua täytyy prosessoida. Helpottaisi miljoonasti jos ei olisi tämä työttömyys nyt tässä tullut samaan syssyyn. Nyt kun on liikaa aikaa ajatella niin ajatukset alkaa niin kovin helposti kiertämään kehää. Illalla ajattelee samaa kuin heti herätessään.
Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät kävelemään pois huonoista jutuista ajoissa, kyllähän minäkin yleensä mutta sitten on näitä joissa kortit täytyy kuin pakolla katsoa loppuun asti vaikka tietää ettei sieltä ole kuin mustapekka tulossa itselle kuitenkaan.
Tyhjä olo, tosi tyhjä ja en saa mitenkään itseäni enää vihaiseksikaan enkä jotenkin osaa syyttää kuin itseäni. Siitä huolimatta että järki sanoo että en ole tehnyt mitään väärää ja kyse ei ollut minusta mutta silti, minä olin se joka ei ollut tarpeeksi jotain. Kyllä, tiedän tiedän ettei se mene niin jos toisella on vakavia ongelmia tunne elämänsä kanssa mutta ei minun sydämeni sitä tajua.
On jotenkin todella vaikeaa uskoa tällähetkellä että tapaisin enää mitään hyvää, puolihuonoa joo mutta hyvää, siis hyvää joka kestäisi.
Jos joku toinen kertoisi minulla tämän itsestään niin pitäisin häntä umpikahjona. Siis oikeastikko sinä nyt tosissasi väität että tuo ihminen joka hylkäsi sinut emotionaalisesti lukuisia kertoja, ei vastannut välittämiseen ja hellyyteen ja toimi useimmissa tilanteissa puhtaan itsekkäästi on sinun oikeasi.
Way to go Oliver, kannattaa pitää sitä ihastusta kiinni juuri siinä ihmisessä joka ei siihen vastaa, hyvin tehty. AArrrhgggghghhhhh miten omat tunteensa saa käännettyä vastakkaiseksi.
Päivän mietelause: Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti