Viikonloppu meni kemuttaessa, 3vrk ulkona sai aikaan sen että eilen läheisyyden kaipuu oli taas sitä luokkaa että teki mennä koputtamaan vaikka naapurin ovelle :) Kiva oli nähdä taas ihmisiä mutta on jotenkin niin hassua tai paremminkin epäreilua kuinka joitakin onni tuntuu suosivan ns jatkuvasti mutta toisilla tulee nenille ns jatkuvasti.
Aloin myös taas lukemaan huvikseni kaikenlaisia elämänhallinnan kirjoituksia ja koitan muutenkin käyttää tätä vapaa aikaa siten että se kehittäisi edes jotenkin.
Yksi mihin sitten törmäsin oli esim surun työstäminen ja siinä missä jotkut jutut olivat itsestäänselvyyksiä, jotkut ihan järkeenkäypiä niin sitten joissakin törmää kyllä sellaisiin neuvoihin että jos nyt itse sellaisen joskus saisi niin lähinnä palaisi hihat.
Esimerkki: 20-vuoden avioliitosta eronnut nainen kysyy miten pääsisi elämässä eteenpäin ja asiasta yli ja joku älypää vastaa että tee muutoksia elämääsi kuten värjää hiukset ja aloita vaikka napatanssi. Siis voi v#####, värjää vaikka hiukset, sehän se auttaakin varmasti kun 20vuotta menee viemäristä alas, jesh.
En tiedä, joskus sitä aina miettii että onko sitä itse kehällä vai onko se toinen kun joidenkin ihmisten kanssa sitä yhteisymmärrystä ei vain löydy vaikka mitä tekisi ja toisten kanssa taas se puolesta sanasta ymmärtäminen.
Sitten vakavampiin aiheisiin: Minun unelmieni tytön (siis sen mielikuvan joka on päässä ja jota ei nyt itsekkään tietenkään ota mitenkään vakavasti koska ei edelleenkään haaveile kuvasta vaan ihan oikeasta ihmisestä) hiustenväri on muuttunut!! Hurjaa, kummaa, epäilyttävää :)
Nyt nukkumaan mutta ennen sitä yhtä vanhaa artistia tai siis kuuntelin tätä enemmän noin 2vuotta sitten mutta sitten jostain syystä jäi ennen kuin nyt tuli taas levy vastaan
Vaikka tuo kommentti "värjää hiukset" jne... on noin irrallisena aika järkyttävä mutta on siinä perääkin. Usein kun elämässä tulee solmu kohta, kun asiat ei sujukaan niin kuin ajatteli, kun se tulevaisuus jonka näki mielessään riistetäänkin... niin juuri niinä hetkinä ihminen usein jää elämään siihen hetkeen ja menneisyyteen. "Voi voi kun minut jätettin 20 vuoden jälkeen jne..." (kärjistetysti siis). Noinkin pitkän liiton jälkeen on hirveän vaikea lähteä rakentamaan jotakin uutta, koska oli ajatellut sen tulevaisuuden toisenlaiseksi. Noissa tapaukissa on hyvä jos vain uskaltaa niin tosiaankin tehdä jotakin mitä ei olisi välttämättä koskaan aikaisemmin ajatellut. Uusi harrastus, uusi ulkonäkö... mitä tahansa joka saa sen energian ja ajatukset siirtymään pois siitä menneisyydestä ja siitä tulevaisuudesta jota oli ajatellut.
VastaaPoistaTosin täytyy sanoa, että nuo ovat niitä kommentteja joita ei kyllä itse halua koskaan kuulla ja jos kuulisikin jotain vastaavaa niin tekisi mieli tarttua kyseistä ihmistä paidankauluksista kiinni ja huutaa "Etkö sä tajuaaaaa...." (vaikka en olekaan väkivaltainen).
Yleisesti ottaen varmaankin kaikissa niissä tilanteissa missä tuntuu, että elämä ei ole hallinnassa, niin keskittyy niihin asioihin joihin voi vaikuttaa.
Niin ja mihin se 20 vuotta muka häviää... ei se mene viemäristä alas. Se on eletty, siinä on ollut varmasti hyviä ja huonoja hetkiä... se kaikki 20 vuotta on jo eletty. Menneisyys pitää muistaa, mutta ei siinä ole tarkoitus elää. Se kaikki on ollut kokemuksien kartoittamista. Varmasti se on kova paikka, mutta jos asialle ei voi mitään, jos on yrittänyt ja antanut kaikkensa... silloin on siirryttävä eteenpäin, ainakin jossain vaiheessa.
Vähän sekavia ajatuksia, anteeksi :)
Niin no joo, ymmärrän toki mitä tarkoitat mutta surutyöhän ja ylitsepääsemiseen tuollaisilla asioilla ei minusta ole mitään merkitystä. Siis itkut on itkettävä ja koitettava pysyä elämässä mukana ja toki jos on energiaa ja tuntee pystyvänsä niin kaikkea mikä saa ajatukset pois hetkeksi kannttaa tehdä mutta silti, surun työstäminen hiuksia värjäämällä on asia joka ei minusta auttaisi pätkääkään vaan kuten sanoin itse ottaisin sen vittuiluna ja pitäisin sellaisen neuvon esittäjän suhteellisuuden tajua vähintäänkin vajavaisena.
VastaaPoistaSe miten paljon 20-vuotta esim tuntuu olevan hukattua riippunee täysin ihmisestä ja miten juttu päättyy mutta niin, onneksi ei ole kokemusta moisesta ja toiv ei koskaan täydy kokea.
Sekavia ajatuksia itse kullakin :)